Ihmiskunta poikkeaa kaikista muista eliölajeista siinä kuinka nopeasti sen kulttuuri kehittyy. Ja kulttuurilla tarkoitan tässä kaikkea sitä inhimillistä toimintaa, joka liittyy käyttäytymiseemme yksilö- ja yhteisötasolla.
Tutkijana itselleni tutuin esimerkki on perustutkimus, jonka tavoitteena on ymmärtää syvällisesti kuinka maailma toimii. Sen tärkeimpänä moottorina on inhimillinen uteliaisuus ja tiedonhalu. Ja keskeisenä seurauksena sellainen ymmärrys maailman toiminnasta, että sen varaan on voinut syntyä nykyisen kaltainen tieteeseen ja teknologiaan nojaava yhteiskunta. Näin siitä huolimatta, että erilaisilla uskonnollisilla dogmeilla on jo tuhansien vuosien ajan pyritty rajoittamaan tuota kehitystä.
Satuin huomaaman mielenkiintoisen tutkimusraportin Nature Human Behaviour tiedelehdessä. Siinä oli näytetty koehenkilöille videolta taikatemppuja ja kysytty sen jälkeen, että haluaisivatko he oppia kuinka ne tehdään. Ehdoksi sille oli kuitenkin asetettu eräänlainen arvonta, jossa vaihtoehtona oli sähköisku.
Toisin sanoen ihmiset asetettiin valintatilanteeseen, jossa vaihtoehtoina oli oppia sinänsä täysin merkityksettömän taikatempun salaisuus tai joutua kärsimään fyysistä kipua. Loogisesti ajatellen voisi tietenkin kuvitella, ettei kukaan halua niinkin turhanpäiväisen asian kuin taikatempun oppimisen takia ottaa riskiä kovasta fyysisestä kivusta.
Toisin kuitenkin kävi. Riskinottajia oli jopa siinä tapauksessa, että sähköshokin saaminen oli todennäköisempää kuin oikeus oppia taikatempun salaisuus.
Tämä pieni koe osoitti, että uteliaisuus on yksi ihmisluonnon perimmäisistä ja vahvimmista motivaattoreista, mikä tietenkin näkyy kaikkialla heidän käytöksessään. Uteliaisuuden tyydyttäminen tuottaa heille mielihyvää - minkä tutkijat vahvistivat osoittamalla siihen liittyvien hermoratojen aktivoituneen - jonka seurauksena syntyy myös loogisesti järjettömiä päätöksiä.
Siis sellaisia kuin taikatempun salaisuuden oppiminen siihen liittyvästä riskistä huolimatta, uhkapelien pelaaminen niihin rakennetuista varman tappion tuottavista riskistä huolimatta, tutkijaksi ryhtyminen siihen liittyvistä pätkätöistä ja epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta tai yrittäjäksi ryhtyminen siihen liittyvistä valtavista taloudellisista riskeistä huolimatta.
Toisin sanoen ilman uteliaisuutta olisi maailmamme kovin erilainen kuin se on tänä päivänä, eikä edes professori voisi kirjoitella harrastuksenaan ajatuksiaan amerikkalaiselle blogialustalle, koska sellaista ei edes olisi olemassa - jos sitten olisi edes professorien ammattikuntaakaan. Mutta eipä olisi rahansa pelikoneisiin syytäneitä ja sitä kautta taloutensa tuhonneita ihmisiäkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äärikonservatiivien psykologiaa
Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä
Lajityypillistä käytöstä
Tekstit
-
Kyllähän ihminen, kuten lähisukulaisensakin, on utelias olento. On kuitenkin varottava vetämästä sellaista johtopäätöstä, että kulttuurievoluutio olisi ollut jonkinlaista suoraviivaista "tiedollista" kasvua ja edistystä.
VastaaPoistaTotuudellisuuden laadut ja tositiedon kriteerit ovat olleet huomattavan erilaisia eri aikoina. "Myös se erityinen tiedon muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen varrella muuttuva", totesi G H von Wright.
Eurooppalaisen uuden ajan "tieto" on rakestunut "kartesiolaisen paradigman" pohjalle, eli perusjäsennyksenä on ollut maailmaa tarkkailevan subjektin eriytyminen ja ulkoisen todellisuuden objektivoiminen. Vahvistuva individualismi on ollut se uuden ajan suuri ajatuksellinen kantoaalto, jota saamme kiittään myös kaikesta "tiedollisesta" edistymisestämme.
Ja jos ymmärtäisimme nämä kognitiiviset perusasiat tarpeeksi syvällisesti, me ymmärtäisimme myös sen, ettei esimerkiksi vieraskulttuurien kansainvaelluksesta seuraa mitään hyvää -- ja että vanhojen eurooppalaisten kansallisvaltioiden sisäiset romahdukset eivät jää pelkästään taloudellisiksi, sosiaalisiksi, terveydellisiksi, vaan meitä odottaa myös "tiedollisten" kykyjemme kadottaminen.