torstai 1. heinäkuuta 2021

Ai, ai, Arto

Olympiapronssia aikanaan tuoneen ennätyksensä äskettäin menettänyt entinen huippu-urheilija ja poliitikko Arto Bryggare (sd) kommentoi Iltalehdessä junioreiden maailmanennätyksen nuoruudessaan tehneen Wilma Murron uutta tulosta tavalla, josta ei taida seurata mitään hyvää. Tai ei ainakaan seuraisi, ellei sen sanoja olisi poliittista vasemmistoa.

Bryggare tuli nimittäin todenneeksi, että Murron uusi ulkoratojen ennätys, 462, ei ole tälle "mikään tulos". Kommentoijan mukaan "Wilman pitäisi pystyä hyppäämään 470, jos hän haluaa mennä olympiafinaaliin. Hänellä on potentiaalia aivan valtavasti."

Bryggare on tässä tietenkin oikeassa. Sen sijaan joku saattaa pillastua hänen analyysistään, jonka mukaan "pitää miettiä, mitkä ovat huippu-urheilun vaatimukset, ja onko hän niissä kaikissa siinä suunnassa, jossa pitääkin. Suhteellisen voiman osuuden pitää olla mahdollisimman korkea, eli voimantuottosuhde massaan."

Nykyisen kehopositiivisuuden ja feminismin aikakaudella vanhan mestarin lausahdus on riskipeliä. Sehän saatetaan helposti tulkita arvosteluksi Murron kehon koostumusta ja painoa kohtaan. Eikä sellaisen sanominen kuulu nykyaikana Bryggaren kaltaisten vanhempien setämiesten oikeuksiin. 

Näinhän ei kuitenkaan - tietenkään - ole, vaan Bryggare tahtoi vain opastaa nuorta naista sillä tosiasialla, että saavuttaakseen urheilullisen potentiaalinsa maksimin, tulisi seiväshyppymme johtotähden huolehtia mainitun suhteen optimoinnista nykyistä paremmin.

Tässä tilanteessa olisi toivottavaa, että jokainen Bryggaren lausunnon kuullut tajuaa, ettei kehopositiivisuudella tai feministisellä loukkaantumisella saavuteta ensimmäistäkään arvokisamitalia. Ja että Wilma Murto ja hänen taustajoukkonsa ymmärtävät, ettei sellaista voiteta myöskään pelkillä laihdutuskuureilla, vaan rehellisellä tosiasioiden analysoinnilla, tunnistamisella ja tunnustamisella. 

Nykypäivän huippu-urheilussahan arvokisamitalit ovat kiven alla, ja niitä voi sieltä kaivaa ainoastaan optimoimalla kaikki urheilijan suoritukseen vaikuttavat tekijät, mukaan lukien painon hallinta siten, että - Bryggaren sanoin - voimantuoton suhde massaan on mahdollisimman suuri. Tai tarkemmin sanottuna, että urheilijalla on poikkeuksellista lahjakkuutta, lajin kannalta fyysinen suorituskyky on tapissaan, tekniikka on täydellinen, henkinen kantti pitää ja vielä kunnon ajoittaminenkin on hallussa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naistenpäivä, markkinavoimat ja urheiluhijab
Wilma Murto hyppäsi nuorten maailmanennätyksen, jolla olisi otettu aikuisten olympiamitali!
Hiihtäjän harjoittelu on veitsenterällä taiteilemista

6 kommenttia:

  1. Itsekin huomasin, että Murto jossakin vaiheessa lihoi ja sitä myöten tuloskehitys pysähtyi. Kummallista, kun nykyajan kommarimädätyksessä kieltä pitää kontrolloida, jolloin asiat jäävät arvailuiksi. Tavalliseen ihmiseen verrattuna Murto on normaalipainoinen, mutta huippu-urheilu vaatii kehonegatiivisuutta. Valmentajan pitäisi voida sanoa suojatilleen että kiloja pitää karistaa, jos mielii huipulle.

    VastaaPoista
  2. Vähän asian vierestä. Yleisurheilu on mielekiintoisaa seurailla. Jalkapalloon menny kummallisia piirteitä. En perusta koko lajista enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan yleisurheilukin muuttunut erilaisten protestien näyttämöksi. Esimerkiksi jotkut amerikkalaiset mustat pyrkivät maansa edustusjoukkueeseen, mutta halveksivat kansallislaulua ja lippua. Kun he kokevat noin suurta sortoa, miksi he eivät pyri esimerkiksi jonkun Afrikan maan edustusjoukkueeseen?

      Naisurheilun saralla mielenkiintoa on omiaan vähentämään miesten osallistuminen naisten lajeihin. Tätä asiaa ajavat etupäässä n:nen aallon feministit. Ehkä jatkossa suurin mielenkiinto onkin seurata, kuinka hulluja ja mädättäviä ilmiöitä seuraavaksi keksitään urheiluareenoilla esiteltäviksi.

      Biologisessa mielessä nämä valtapoliittiset kulttuurimarksilaiset projektit loisivat urheilumaailman kehossa ja heikentävät sitä. Tätä tukevat vahingokseen sellaiset suuryritykset, jotka käyttävät urheilua tuotteidensa mielikuvamainontaan.

      Poista
  3. Väihieman hapan maku entisen estejuokisjan kommentista. Ei mitään positiivista maninitaa, että tämä nuori nainen tekin uuden oman ennätyksensä. Päin vastoin moitteita siitä, ainakin rivien välistä, että miksi et hypännyt enempää, kun ja jos ehkä voisit. Lisää vaan motivaation tappaaja byggarin, eiku ryggaren lausuntoja kehiin. Kyllä niillä monen lupaavan junnun ura saadaan poikki. Aiheellista kysyä herra rikkiviisaalta, montako lahjakkuutta olet itse valmentanut huipulle? Edes sadan parhaan suomalaisen joukkoon?
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  4. Bryggaresta jäi aikoinaan mieleen Haloskan presidenttikampanjan ajalta joku tv-tentti, jossa Rykkare oli demaritaustajoukoissa nyökyttelemässä hyväksyvästi jokaisen Haloskan vastauksen jälkeen. Että osasi ottaa päästä se Rykkaren nyökyttely. Oli niin alastonta nuoleskelua, että ihan yökötti.

    VastaaPoista
  5. Jotenkin tuttu nimi tuo Bryggare.
    No nyt muistinkin. Hänellähän oli itku herkässä jo urheiluvuosinaan.

    "Bryggare on iso mies, joka itki niin ilosta kuin pettymyksestä isoja kyyneleitä."
    https://yle.fi/uutiset/3-6249322

    Takavuosien urheilutähdellä on herkkyys tallella. Tosin hän tillittää tai nillittää nykyajan urheilijoiden menestyksen vuoksi.

    Jaksunessuja.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!