Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Kun tasa-arvoinen parisuhdelaki saatiin läpi eduskunnassa ryhtyivät vihreät puhumaan välittömästi kaikkien sukupuolten tasa-arvosta (esimerkiksi täällä ja täällä). Lähinnä puhetta on ollut transihmisistä, mutta epäilen, etteivät asiasta puhuvat oikeasti tiedä miten epäselvä ihmisten sukupuoli lopulta on.

Tämä tuli mieleeni lukiessani Nature-lehdessä juuri ilmestynyttä yhteenvetoartikkelia, jonka pohjalta koostan tämän kirjoituksen. Pidelkääpä siis hatustanne, sillä todellisuus on tälläkin kertaa tarua ihmeellisempää. Ja paljon.

* * *

Australiassa eräs 46-vuotias nainen hakeutui rutiininomaiseen lapsivesitutkimukseen, jossa huomattiin terveeksi osoittautuneen vauvan äidin koostuvan itse asiassa kahdesta eri ihmisestä. He olivat luultavasti olleet aluksi erimunaiset kaksoset, jotka olivat fuusioituneet aivan raskauden alkuvaiheissa.

Näistä fuusioituneista sisaruksista toinen oli sukupuolikromosomien mukaan XX eli nainen, mutta toinen XY eli mies. Toisin sanoen äiti oli muodostunut kohdussa tytön ja pojan sikiöiden fuusiosta, ja siten hän oli osittain nainen ja osittain mies. Se ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta aivan normaalia lasta.

Aiemmin ajateltiin, että ihmisen luonnollinen kehityskulku johtaa naiseksi. Siten mieheksi kehittyminen vaatisi erityisen poikkeamisen sikiönkehityksessä. Tästä huolimatta on jo pitään tunnettu tapauksia, jotka ovat kromosomeiltaan yhtä sukupuolta, mutta sukupuolielimiltään jotain tytön ja pojan väliltä.

Näillä ihmisillä sanotaan olevan sukupuolten kehityksen häiriö (DSD). Sellaisia on väitetty  esiintyvän jonkinasteisena jopa yhdellä ihmisellä sadasta; usein niin lievänä, ettei henkilö edes itse tiedosta olevansa jotenkin tavallisuudesta poikkeava.

* * *

Nykyisin tunnetaan monia geenejä, jotka aiheuttavat häiriöitä sukupuolen kehitykseen. Samoin tiedetään, että molempien sukupuolten sisällä esiintyy paljon enemmän muuntelua kuin aiemmin ajateltiin.

Ihmisen sikiö kehittyy viiden viikon ikään asti siten, että lopputuloksena voi olla kumpi tahansa sukupuoli. Kuudennella viikolla sukupuolirauhaset ryhtyvät erikoistumaan joko kiveksiksi tai munasarjoiksi.

Niistä kives alkaa muodostuttuaan erittää testosteronia, joka vahvistaa sikiön kehitystä mieheksi ja heikentää naispiirteiden kehitystä surkastaen esimerkiksi jo kehittymään alkaneen kohdun. Vastaavasti munasarja alkaa erittää estrogeeniä, jonka seurauksena naiselle syntyy ulkoiset sukupuolielimet ja rinnat.

Sukupuolen kehitys on geenien tarkoin säätelemää. Niinpä tunnetaan geenejä, joiden mutaatio aiheuttaa miehelle tyypillisestä kromosomistosta (XY) huolimatta sikiön kehitykseen naismaisia piirteitä. Samoin tunnetaan hormonisignaalien muutoksia, joiden seurauksena naisen kromosomiston (XX) omaavasta sikiöstä kehittyy mies.

Aiemmin ajateltiin, että SRY-niminen mies-kromosomissa (Y) sijaitseva geeni määräisi yksinään sikiön kehityksen mieheksi. Tämä pääteltiin siitä, että naisen XX-kromosomiston sisältävä yksilö, jolla on perimässään ylimääräinen SRY-geeni, kehittyy mieheksi.

Määräytyminen on kuitenkin aiemmin luultua monimutkaisempaa, sillä nykyisin tunnetaan myös geeni, joka määrää sukupuolirauhasen kehityksen munasarjoiksi. Jos miehen kromosomistoa kantavalla yksilöllä on perimässään useita kappaleita näitä geenejä, muodostuu hänelle epätyypilliset sukupuolielimet, vajaasti kehittynyt kohtu ja munasarjat.

Samoin  tunnetaan geeni, jonka vajaatoiminta naisen sukupuolikromosomeja kantavalla yksilöllä johtaa ns. ovotestiksen ("munakiveksen") eli sekä kivesten että munasarjan piirteitä omaavan sukupuolirauhasen kehitykseen. Ja hiirillä on jopa osoitettu, että sammuttamalla tietty geeni muuttuvat miehen sukupuolirauhaset vielä aikuisina naisellisiksi.

Eikä tässä kaikki. Tunnetaan nimittäin myös CAIS-niminen häiriö sukupuolen kehityksessä. Siinä miehen XY-kromosomistoa kantavan yksilön muut solut eivät tunnista miessukupuolihormoneja. Näillä ihmisille kasvaa kivekset elimistön sisään, mutta naisten ulkoiset sukuelimet. He ovat naisia myös ulkoisesti.

Nykyisin tunnetaankin kaikkiaan 25 geeniä, jotka aiheuttavat sukupuolen kehityksen häiriötiloja. Yksi niistä aiheuttaa ylenmääräistä miessukupuolihormonin eritystä, jolloin naisen sukupuolikromosomistoa kantaville yksilöille kasvavat laajentuneet klitoris ja häpyhuulet, joiden lopputulos muistuttaa kivespussia. Saman geenin toiset mutaatiot aiheuttavat lievempiä oireita, kuten tavallista runsaampaa karvankasvua, kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai lapsettomuutta.

Erään toinen geenin mutaatiot puolestaan aiheuttavat mitä erilaisimpia muutoksia miesten sukupuolirauhasten ja sukuelimen epämuodostumista aina naisten vaihdevuosien ennenaikaisuuteen. Monien muiden geenien mutaatiot aiheuttavat varsin harmittomia muutoksia, kuten erään neljän lapsen isän tyräleikkauksessa paljastui: hänellä oli normaalien (ja siis toimivien) sukupuolielimien lisäksi kohtu!

* * *

Sukupuolisuus on kuitenkin vielä paljon monimuotoisempaa kuin edelle kirjoitin. Kuten alussa kertomani 46-vuotiaan äidin tapaus osoittaa ovat jotkut ihmiset koostuneet  kahden eri yksilön geneettisesti aivan erilaisista soluista. Siten sukupuoli ei ole pelkästään yksilötason kysymys vaan myös solutason ilmiö.

Tähän liittyen tunnetaan tapauksia, joissa miehen XY-kromosomiston saaneen sikiön yksilönkehityksessä Y-kromosomi on häipynyt joistain soluista. Jos nämä solut ovat selvänä vähemmistönä, kehittyy sikiö mieheksi. Sen sijaan, jos suurin osa hänen soluistaan on kadottanut miehen sukupuolikromosomin, kehittyy hänestä ns. Turner-nainen, jolla on useimmissa soluissaan ainoastaan yksi sukupuolikromosomi (X).

Jotkut yksilöt taas saavat syntyessään ylimääräisen kromosomin (jolloin heidän sukupuolikromosomistonsa voidaan merkitä XXY). Joskus osasta näiden ihmisten soluja katoaa ylimääräinen miehen Y-kromosomi, jolloin heidän solunsa ovat joko tyyppiä XX tai XXY.

Tunnetaan tapaus, jossa tällainen alkio jakautui varhaisessa vaiheessa kahdeksi, jolloin siitä syntyi sekä normaali XX-nainen, että XXY-kromosomistoa kantava ns. Klinefelter-mies. Muilta osin lapset olivat kuitenkin identtisiä kaksosia!

* * *

Kaikki edelle kirjaamani tapaukset ovat varsin harvinaisia. Mutta nykyisin tiedetään, että erittäin monissa ihmisissä on vähäinen määrä toisten ihmisten soluja. Heitä kutsutaan mikrokimeerisiksi.

Näissä tapauksissa on kyse raskauden aikana sikiöstä äitiin tai äidistä sikiöön siirtyneistä soluista, jotka ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä. Siis sikiön solut äidissä tai äidin solut lapsessa. Esimerkiksi erään 94-vuotiaana kuolleen naisen aivoista löytyi miehen eli hänen poikansa soluja.

Tämä ilmiö johtuu siitä, että istukan kautta yhteydessä olevien äidin ja sikiön välillä siirtyy soluja. Useimmiten vasta-ainejärjestelmä tappaa vieraat solut nopeasti, mutta ei aina. Hiirikokeista tiedetään, että joissain tapauksissa nämä solut voivat integroitua täydellisesti toimiviksi elimistön osiksi. Sama koskee epäilemättä myös ihmisiä.

* * *

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on siis varsin selvää, ettei ihmisiä voida jakaa pelkästään naisiksi tai miehiksi. Meistä suuri osa on biologiselta koostumukseltaan näiden kahden hybridejä: useimmiten huomaamattoman vähän, mutta joskus varsin selkeästi.

Tämä on siis biologian kannalta nykyisen tietämyksen valossa selvää ja kiistämätöntä. Sen sijaan ilmiön poliittiset implikaatiot ovat epäselvempiä: tulisiko meidän jotenkin huomioida sukupuolten liukuma miehestä naiseen ja kaikkeen niiden väliltä. Vai tulisiko meidän pitäytyä perinteisessä kahden sukupuolen olemassaoloon perustuvassa lainsäädännössä?

Miten meidän tulee suhtautua ihmisiin, joilla on syntyessään molempien sukupuolten sukuelimet? Nythän ne usein leikataan jo vauvoilta joko miehen tai naisen sukuelimiksi. Mutta pitäisikö odottaa niin kauan, että lapsi kasvaisi tarpeeksi isoksi päättämään asiasta itse?

Edelle kirjoittamani ei ole pelkkää teoriaa, sillä Etelä-Carolinassa on tapaus, joka leikattiin vauvana tytöksi, mutta joka kasvaessaan on kehittynyt identiteetiltään selvästi pojaksi. Tilanne on siis traaginen.

Kysymys luonnollisesti kuuluu, että onko vauvalle tehty korvaamatonta väkivaltaa? Ja mitkä ovat hänen oikeutensa nyt? Kuuluisiko hänen saada hoitovirheen perusteella korvauksia?

Entä tulisiko sukupuolen vaihdokset sallia pyynnön perusteella? Jos ei, niin minkälaiset tutkimukset oikeuttaisivat siihen? Riittääkö psykologia vai tarvitaanko myös biologisesti osoitettuja syitä?

Itse olisin taipuvainen sovittamaan lainsäädännön mahdollisimman pitkälle käsittämättömän monimutkaista todellisuutta vastaavaksi. Mutta ihan tältä istumalta en osaa sanoa miten se tehtäisiin parhaiten.

Sukupuoliasiat eivät siis ole triviaaleja, joten myös niihin liittyviin ratkaisuihin liittyy monenlaisia näkökulmia ainakin juridiselta, biologiselta ja psykologiselta kannalta. Yksi asia on mielestäni kuitenkin selvä: vaatimus sukupuoltaan vaihtavien steriloinnista ei vastaa omaa käsitystäni nykyaikaisesta oikeusvaltiosta. Ei etenkään, kun samaa ei vaadita edes vaarallisilta väkivaltarikollisilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää kielipeliä
Lapsettomuus ja kestävyysvaje
Hiiriä ja ihmisiä