Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esille Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuuden poliittista vaikuttamista vastaan. Hänen mukaansa pitäisi tehdä selvitys siitä, kestääkö oikeusvaltiomme tilannetta, jossa vahvaa parlamentaarista kannatusta nauttiva maan hallitus hyökkää sen periaatteita vastaan.
Kuusiniemen pelko saattaa hyvinkin olla todellinen, sillä eduskunta voi yksinkertaisella äänten enemmistöllä vaikuttaa maassamme ylimpien tuomioistuinten koostumukseen esimerkiksi säätämällä eläkeikää tai lisäämällä oikeusneuvosten lukumäärää. Sekä korkeimman oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet eli oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti, joten poliittisessa vaikuttamiseen tarvitaan myös hänen suostumuksensa.
Oikeusvaltiolle saattaa siis syntyä vaaratilanne, jos maassamme nousee valtaan vallankumouksellinen hallitus, jota tukee tasavallan presidentti. Tämä tilanne ei liene mahdoton, mutta ei se suomalaisen laillisuutta korostavan demokratiaperinteen valossa ole kovin todennäköinenkään. Hyvä kuitenkin, mikäli maamme oikeusvaltioperiaatteen kestävyys poliittista vaikuttamista vastaan tutkitaan.
Tämän aamun pääkirjoituksessaan Helsingin sanomat jatkoi Kuusiniemen ehdotuksesta nostaen esille myös lehdistönvapauden. Kirjoituksen mukaan "Suomessa hallitus ja kansanedustajat voivat muuttaa esimerkiksi median ja muun kulttuurin toimintaedellytyksiä. Riippumatonta tiedonvälitystä voi yrittää ohjailla vähemmän riippumattomaksi. Jos esimerkiksi Ylen sisältö ei miellytä vallanpitäjiä, Ylen rahoitus tarjoaa keinon vaikuttaa yhtiöön. Valtaan kriittisesti suhtautuvaa tutkimusta ja taidetta voidaan myös rahalla ohjailla."
HS:n hahmottelema vaikutusmekanismi näyttäisi toimivan erinomaisesti ainakin Ylen suhteen, sillä sieltä ei ole juurikaan kuulunut kritiikkiä nykyistä hallitusta kohtaan, vaikka sen toiminta on ollut monella tavalla epäonnistunutta, jopa yhteiskunnan kannalta vaarallista. En toki epäile, että hallitus olisi suoraan painostanut verorahoitteisen mediamme toimittajia, mutta ehkäpä maassamme sotien jälkeen vuosikymmeniä harjoitettu itsesensuuri on jäänyt itsenäistymistä edeltävän ajan laillisuusperiaatteen tavoin elämään ns. maan tapana.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ylen toimittajat näyttävät nuolevan hallituksen pers... öh... kirjoittavat hallituksesta myötäsukaisesti turvatakseen yhtiön määrärahojen korkean tason. Tämä on tietenkin inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei Ylelle asetettujen tavoitteiden tai sen toiminnan rahoittavien veronmaksajien edun mukaista.
HS:n aamun juttu vei ajatukseni takaisin Kuusiniemen ehdotuksesta kertoneeseen alkuperäiseen kirjoitukseen ja kiinnitin huomioni erityisesti siinä esiintyvään professori Kimmo Nuotion virkkeeseen, jonka mukaan "minusta olisi hyvä, että valtakunnansyyttäjän asema olisi erottamista vastaan yhtä turvattu kuin tuomarin. Edellinen valtakunnansyyttäjähän erotettiin virkamieslain nojalla, eikä siihen tarvittu tuomioistuimen määräämää viraltapanoa".
Ottaen huomioon nykyisen valtakunnansyyttäjän ilmiselvästi poliittisesti motivoituneen toiminnan jäin miettimään, että mikä mahtaa Suomessa olla oikeusvaltion suoja siihen, että oikeuslaitos eli varsinaiset tuomioistuimet ryhtyisivät itselähtöisesti toteuttamaan poliittisesti motivoitunutta oikeutta. Eli voiko kansakunta luottaa siihen, etteivät korkeimmat oikeusasteet täyty poliittisesti samanmielisistä oikeusneuvoksista, joilla on valta ja tahto ohjata oikeuslaitoksen ratkaisuja omien poliittisten intressiensä mukaisesti.
Siksi kysyn, että eikö Kuusiniemen toivoman selvityksen lisäksi pitäisi tutkia politiikan ja oikeusvaltion suhdetta myös toisin päin. Eli selvittää kuinka turvassa oikeusvaltiomme on oikeuslaitoksen sisältä nousevaa uhkaa vastaan, jossa oikeuden päätökset tehtäisiin samalla tavoin poliittisin motiivein - eikä lain kirjaimen perusteella - kuin nykyinen valtakunnansyyttäjä näyttää tekevän omia selvityksiään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Tekstit
Minun mielestäni koko artikkeli oli indikaatio Demla-oikeuslaitoksen huolesta oman hegemoniansa sementoimisesta nykytilaansa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Oikeuslaitosta pitäisi suojella siltä, ettei vallan vaihtuessa uusi vallanpitäjä voisi esim palauttaa nykyistä toimintamallia takaisin politiikasta riippumattomaksi instituutioksi.
VastaaPoistaArtikkelissa mainitut Ruotsin huolet taas saattavat olla perusteltujakin tiettyjen uusien voimien tullessa päivän politiikkaan. Enkä tarkoita tällä ruotsidemokraatteja.
Demla-vapaamuurarisatanistinen "oikeus"-laitos!
PoistaKalergi-suunnitelma
Ylen toimittajakuntaa ei tarvitse feministis-vasemmistolaisen hallituksen erikseen suitsia, sillä se on jo intersektionaaliuskossa.
VastaaPoistaAika kaino ja vaatimaton toive tuo, että syyttäjän pitäisi tunnistaa itsessään se syvästi inhimillinen mutta täysin harhaan vievä uhriajattelu, jonka pohjalta hän voi ottaa de facto omankädenoikeuden määritellä mitkä "kansanryhmät" nauttivat hänen erityissuojeluaan.
VastaaPoistaLakipykäläthän eivät mainitse yhtä ainoaa ryhmää nimeltä. Mutta mahdollistavat sen, että "ryhmän" ominaisuuksia ei tarvitse määritellä, vaan juuri ryhmän nimi riittää. Esimerkiksi "uskonto" on lain mukaan vain uskonnon nimi, ja esimerkiksi teokratia ja demokratia eivät lain mukaan sulje toisiaan pois.
Kun laki panee viralta kokonaan yhden ihmistieteen -- sosiologian -- ja lähtee siitä, että yhteisöjä ja yksilöitä voidaan lakitekstissä käsitellä kuin ne olisivat yksi ja sama asia, mitä sellaiseen voi enää sanoa? Viitata noitaoikeudenkäynteihin, jossa oikeus keskittyi ratkaisemaan onko syytetty noita vai ei -- eikä kukaan kysynyt, mahtaako sitä maailmassa olla olemassa sellaista asiaa kuin noituus.
Joo, kyllähän se kovasti pelkältä politiikalta näyttää, tuo syyttäjän touhu. Mutta ei siitä vielä mitään selvyyttä seuraa, vaikka syyttäjä saataisiinkin toimimaan lain pohjalta -- miltäs ne lait sitten näyttävät?
Kyllähän lakitekstejä rustaavilta juristeristeiltakin pitäisi jonkinlaista yleistä ihmistieteellistä sivistystä edellyttää. Siitä ollaan vielä kaukana.
Vaikuttamista tiedotusvälineisiin voidaan tehdä rahoitusta vähentämällä, mutta myös lisäämällä sitä. Tyttöhallitus lisäsi heti rajusti Ylen rahoitusta, jolloin se alkoi runsaalla tekstintuotannollaan syödä varsinkin maakuntalehtien markkinoita.
VastaaPoistaKaiken huipuksi kolumnien kirjoittajista ja sisällöstä päättää entinen pornotähti ja rähjäfeministi Rakel Liekki, joka oli myös Vasemmistoliiton Silvia Modigin sänkykumppani. Liekki määräsi jopa Ylen pitkäaikaisen toimittaja Sanna Ukkolan kirjoittamaan vain kodista ja terveydestä, jolloin tämä jätti koko yhtiön. Miten täysin ammattitaidoton POLITRUKKI voi päättää koko kansan Ylen sisällöstä!
Vielä joitakin vuosia sitten minullakin oli vahva luottamus Yleen, mutta nykyään katson aanuteeveenkin mieluummin Maikkarilta, koska siellä on aivan loistava Ivan Puopolo.
Eikä kysymys ole naiseudesta: joitakin vuosia sitten näytettiin kuvan kanssa kuinka Yle Teeman joka ainoa toimittaja on nainen, mutta silti olen pitänyt kanavan ohjelmistoa tasapuolisena.
Kun juristit ilmoittavat olevansa huolissaan oikeusvaltiosta, kyseessä saattaa olla aito huoli tai oman edun ajaminen. Pitää muistaa ja tiedostaa, että oikeusvaltio on eri asia kuin juristivaltio. Olaus Petri aikoinaan esitti sellaisia ajatuksia, että kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne on tarkoitettu yhteisen kansan hyödyksi, lakia pitää toteuttaa niin, että lain tarkoitus toteutuu, vaikka se ei näyttäisi aivan kirjaimen mukaan menevänkään ja niinpä viisas tuomari on tärkeämpi kuin hyvä laki, sillä hän saattaa asetella kaikki oikeuden ja kohtuuden mukaan. Minusta tämä on edelleen hyvä oikeusvaltion luonnehdinta.
VastaaPoistaViime aikoina ongelmana on ollut enemmänkin juristien liiallinen kuin liian vähäinen valta ja vaikutus. Kun hallinto, siis toimeenpanovalta, pysähtyy juristeriaan, kun valtakunnan syyttäjä voi seurauksitta venyttää lakia mielivaltaisesti omien intressiensä mukaan, kun tehdään sellaisia oikeustajun vastaisia ratkaisuja, joissa rikollinen saa ylenpalttisia koppikorvauksia, vaikka syyllisyys on ilmeinen, mutta näytön ei katsota riittävän tuomioon, mutta toisaalta rikoksen uhri ei saa korvauksia, koska lakiteksti moisen asiantilan määrää, puhe oikeusvaltiosta kuulostaa vähintäänkin hurskastelulta.
Juristeilla näyttää nyt olevan kova pyrkimys päästä kiipeämään valtakunnan korkeimmiksi päättäjiksi. Se ei ole heidän roolinsa. Marssijärjestys on se, että lait säätää eduskunta ja juristeilla on siinä teknisen avustajan rooli. Lakien toimeenpanosta päättää hallitus. Juristeille jää tuomiovalta eli sen tulkinta, toimittiinko lakien mukaisesti.
Hyysärin juttu vetoaa vallan kolmijakoon, muttei pukahdakaan siitä, että kuka valvoo Eduskuntaa. Vallan kolmijaossahan myös Eduskannalla on vahtikoira (=perustuslakituomioistuin), mutta Suomessa Eduskunta päättää itse toimiensa lainmukaisuudesta. Hullua. Ja tilanne kolmojaon tappioksi huononi edelleen presidentin vallan karsimisessa, koska silloin valtaa siirrettiin vaaleilla valitulta vaaleilla valitsemattomille (=puolue-eliitille). Ja kansalle ns. asiantuntijat väittivät em. vallankaappauksen lisäävän kansanvaltaa!
VastaaPoistaDemlalla on suuri valta Suomen oikeuslaitoksessa. Vallankäytöstä selvin esimerkki on Jussi Halla-ahon tuomio. Se oli räikeän poliittinen ja häpeäksi oikeuslaitokselle.
VastaaPoista