Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Rokote- ja koronaskeptikon valta

Tämän blogin keskusteluissa on näkynyt ajoittain SARS-CoV-2-viruksen olemassaoloa epäileviä kirjoituksia. Näin siitä huolimatta, että virus on virallisten tilastojen mukaan tappanut maailmanlaajuisesti noin 2,5 miljoonaa ihmistä. Todennäköisesti paljon enemmän. 

Näiden blogini koronaskeptisten seuraajien kannattaa lukea Helsingin Sanomien tuore artikkeli, joka kertoo heidän hengenheimolaisestaan, joka hallitsee suomalaisen kehitysavun yhtä pääkohdetta eli afrikkalaista Tansanian valtiota. Hän ei sinänsä ole kategorisesti kieltänyt koronaviruksen olemassaoloa, mutta on väittänyt jumalan hävittäneen sen maastaan paastoamisen ja rukousten seurauksena. 

Rokotteiden suhteen hän kuuluu niin sanottuihin skeptikoihin, jonka harhaisessa maailmankuvassa tytöille annettaan rokotteita kohdunkaulan syöpää vastaan, jotta he eivät voisi saada lapsia. Niinpä Tansaniassa ei ole rokotettu ihmisiä myöskään koronavirusta vastaan     

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että koronavirustartunnan kaltaisiin oireisiin on Tansaniassa kuollut useita maan ylimpään johtoon kuuluvia henkilöitä. Muusta väestöstä ei ole tietoa, koska maan hallitsija on kieltänyt virusten testauksen. 

Jostain syystä Tansanian päällikkö on nyt kuitenkin päättänyt suositella väestölleen hengityssuojaimia. Näin siksi, että - hänen mukaansa - "jos näiden maskien keksijät kerran pysyvät hengissä, on niiden oltava hyviä meillekin. Kehotan käyttämään Tansanian terveysministeriön tuottamia hengityssuojia."

Olisi hienoa, mikäli myös suomalaiset rokote- ja koronaskeptikot pohtisivat, mitä johtopäätöksiä Tansanian tapahtumista voidaan tehdä. Onko todella syytä uskoa niin, että koko virus olisi joidenkin pahanilkisten tahojen aiheuttama? 

Vai olisiko pandemia sittenkin seurausta siitä, että eläimistä peräisin oleva virus onnistui tarttumaan ihmisiin, joissa se mutatoitui ja evolvoitui siten, että onnistui tarttumaan ihmisestä toiseen. Ja onnistui lopulta yhä tehokkaammaksi tarttujaksi evolvoiduttuaan aiheuttamaan pandemian, joka uusien mutaatioiden seurauksena on muuttunut entistä tarttuvammaksi. 

Heille myös tiedoksi, että virukseen liittyvää tutkimusdataan voi tutustua tästä portaalista. Ja wuhanilaisen viruksen genomin vuonna 2020 määritetty nukleotidijärjestys löytyy täältä. Elektronimikroskooppikuvia koko viruspartikkeleista voi ihailla esimerkiksi täällä ja tarkempia rakenneanalyysejä muun muassa täällä. Pääkaupunkiseudulla yleisimmäksi nousseen virustyypin alkuvaiheista Britanniassa on puolestaan raportoitu täällä.

Noin yleisellä tasolla ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että maailma oli varsin erilainen paikka ennen nykyaikaisen tieteen kehittymistä. Elinikä oli lyhyt, eikä edes maatalous aina jaksanut elättää kaikkia nälkäisiä suita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Jälkiviisautta
Kehitysavulle avautui järjellinen käyttökohde

Kehitysavulle avautui järjellinen käyttökohde

Tansania on päättänyt kouluttaa kaikki lapsensa. Maan 11-vuotisesta oppivelvollisuudesta tulee koululaisille kokonaan ilmainen ja niitä vanhempia joiden lapset eivät käy koulua sakotetaan.

Otin tämän uutisen vastaan erittäin tervetulleena. Samalla muistelin Suomea, joka 1800-luvulla perustetun kansakoululaitoksen jälkiseurauksena nousi useista sodista huolimatta muutamassa sukupolvessa hyvinvointivaltioksi hyvinvointivaltioiden joukossa. Toivottavasti sama kehitys toistuu Tansaniassa ja toimii esikuvana muille afrikkalaisille valtioille.

Tämä ei kuitenkaan ole varmaa, sillä Tansanian väestönkasvu on Afrikan maille tyypillisesti korkea - peräti 2,8%. Sillä tahdilla maan nykyinen noin 50 miljoonan ihmisen väkiluku tulee vuoteen 2050 mennessä kasvamaan 134 miljoonaan. Voiko koulutuksen tuoma edistys johtaa näin nopeasti kasvavan valtion elinolosuhteiden paranemiseen?

Toisaalta tiedämme, että ihmisten ja erityisesti tyttöjen kouluttaminen pienentää perhekokoa ja siten hidastaa syntyvyyttä. Toivottavasti näin käy myös Tansaniassa ja sen politiikasta tulevaisuudessa mallia ottavissa muissa kehitysmaissa, sillä tällä hetkellä nopea väestönkasvu on tärkein yksittäinen syy niin kehitysmaiden ongelmiin kuin sen seurauksena syntyneeseen Eurooppaan suuntautuvaan kansainvaellukseen.

Samalla totean, että Suomen supistuville kehitysvaroille on nyt avautunut järjellinen käyttökohde. Tansanian koulujen taso on nimittäin huono, eikä kaikille oppilaille riitä edes oppikirjoja.

Hankittakoon kehitysapuvaroillamme tansanialaisille lapsille siis koulukirjoja - se on kehitysapua, jota on mahdoton käyttää väärin ja josta on maksimaalinen ja pitkäaikainen hyöty kohdemaalle ja erityisesti sen heikoimmassa asemassa oleville - eli nuorille tytöille. Lisäksi se jälkiseurauksineen vähentää painetta Eurooppaan suuntautuvalle kansainvaellukselle ollen näin hyödyllinen myös meidän itsemme kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laatujournalismia
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?