Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?

Tanskalaiset ovat päättäneet tappaa miljoonia minkkejä, koska koronavirukseen on sikäläisissä turkistarhoissa syntynyt mutaatio. Sen vaikutusta taudin ilmenemiseen ei tunneta, mutta ainakaan se ei ole estänyt virusta tarttumasta ihmisiin. 

Tämä uutinen toi mieleeni jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen, jossa oli selvitetty ihmiseen tarttuvien virusten yleisyyttä eri eläinryhmissä. Taustalla siinä oli tietenkin se, että monet viime aikoina huomiota herättäneet virukset - kuten ebola ja mahdollisesti myös SARS-CoV2 - ovat ilmeisesti tarttuneet lepakoista ihmiseen. Toisaalta myös jyrsijöiden tiedetään levittävän hanakasti erilaisia viruksia ja siipikarja puolestaan tuottaa meille yhä uusia influenssakantoja.

Näiden takia on esille noussut kysymys siitä, onko esimerkiksi lepakoissa jotain sellaista, miksi juuri siinä esiintyvät virukset kehittyvät sellaisiksi, että myös miehiin ja naisiin tapahtuva tartunta on mahdollista. Siksi tutkijat keräsivät kirjallisuustietoja eri eläinryhmissä esiintyvien virusten määristä sekä tietoja siitä kuinka usein juuri niistä on siirtynyt taudinaiheuttajia meihin ihmisiin.

Itse tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen, sillä ihmistä tartuttavien virusten määrä kasvaa suorassa suhteessa kunkin eliöryhmän ylläpitämien virusten kokonaismäärään. Ja se taas liittyy kuhunkin ryhmään kuuluvien eläinlajien lukumäärällä. Siten zoonoosien lukumäärään ei liity mitään ihmeellisiä fysiologisia eroja, vaan niiden syntyminen on isäntäneutraalia.

Siten lepakot levittävät ihmisiin usein viruksia, koska noin 20% maailman nisäkäslajeista on lepakoita. Jyrsijät ovat vieläkin yleisempiä, koska peräti 42% nisäkäslajeista kuuluu niihin. Ei siis ihme, etteivät esimerkiksi lajiköyhät kissaeläimet ole yleisiä zoonoosien lähteitä.

Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Tässä yhteydessä asia on kuitenkin toisin, sillä ainakin omasta mielestäni tässä referoimani tutkimuksen perusteella totuus on kyllä ihan oleellisesti tarua tylsempää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen

Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?

Kuvitellaanpa tilanne, että suomalaisista pikkunisäkkäistä tarttuisi ihmisiin tappava virus, joka leviäisi tartunnan saaneista ja jopa kuolleiden ruumiista edelleen muihin ihmisiin. Onneksi taudille olisi olemassa pikavauhtia kehitetty tehokas rokote ja taudin leviämistä voitaisiin rajoittaa rokottamattomien parissa pitämällä tartunnan saaneet eristyksissä, vaikka varsinaisia hoitokeinoja ei olisikaan.

Mitä maassamme tapahtuisi? Eli mitä ihmiset tekisivät, kun viranomaiset vaatisivat tartunnan saaneita karanteeniin, jotta he eivät levittäisi virusta muihin ihmisiin? Ymmärtäisivätkö he alistua määräyksiin vai ryhtyisivätkö sen sijaan tartunnan saatuaan piilottelemaan viranomaisilta ja sitä kautta levittämään virusta muihin ihmisiin?

Entä muuttuisivatko hautauskäytännöt sellaisiksi, ettei virus leviäisi niiden kautta? Eli pitäytyisivätkö sukulaiset koskettelemasta kuollutta ja jättäisivät tämän asiansa osaavien viranomaisten haltuun? Vai asettuisivatko he vastahankaan ja antaisivat vainajalle viimeisen tervehdyksen ihokosketuksineen kaikkineen?

Entä toivottaisivatko ihmiset rokottamaan ja tartunnan saaneita hoitamaan tulleet viranomaiset avosylin vastaan suomalaisiin kyliin ja kaupunginosiin? Vai ryhtyisivätkö avoimeen vastarintaan jopa äärimmäistä väkivaltaa käyttäen ja syytäen auttajiaan kunnioituksen puutteesta ja perinteiden halveksumisesta?

* * *

Kongon demokraattisessa tasavallassa on parhaillaan käynnissä edellä kuvaamani kaltainen tilanne. Siellä ebola-epidemia on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta sitä ei ole saatu kuriin huolimatta rokotteen olemassaolosta ja todistetusti epidemian pysäyttävien toimenpiteiden olemassaolosta.

Syynä ovat paikalliset ihmiset ja heidän kulttuurinsa. Kongolaiset eivät tule testauttamaan oireitaan pelätessään joutuvansa karanteeniin mikäli virus löytyy.

He eivät myöskään halua ruumiita hävitettävän asianmukaisesti vaan perinteisiä ja viruksen tartuntaa edistäviä kongolaisia hautausseremonioita noudattaen. Kaiken kukkuraksi epidemia-alueilla on tehty jopa aseellisia iskuja avustustyöntekijöitä vastaan.

Kongolaisten vastarinta on johtanut pakkotoimiin, joiden seurauksena ongelmat ovat vain kasvaneet. Niitä on sittemmin pyritty ratkomaan kuskaamalla alueelle sosiologeja ja antropologeja, jotka pyrkivät taivuttelemaan paikallisia johtohenkilöitä suosiollisiksi hoitotoimenpiteille sekä toisaalta auttamaan sellaisten menetelmien kehittämisessä, jotka kunnioittaisivat paikallisia ihmisiä ja heidän kulttuuriaan.

Nähtäväksi jää, miten kauan kestää ennen kuin kongolainen epidemia saadaan hallintaan. Selvää kuitenkin on se, että mitä pidempään viruksen hävittäminen ihmisistä kestää, sitä useampia kuolonuhreja se aiheuttaa.

* * *

Afrikkalaisten ja heidän kulttuurinsa aiheuttamat ongelmat ebolan suhteen eivät ole mitään uutta. Kirjoitin aiheesta jo viisi vuotta sitten, kun Guineassa oli tehty hyökkäys lääkärit ilman rajoja -järjestöä vastaan sikäläisen ebola-epidemian aikana.

Samana vuonna nostin esille myös sikäläisen kulttuurin aiheuttamat ongelmat. Tuolloisen kirjoitukseni loppukaneetissa tiivistin asian näin: "toivotaan siis, että länsimainen apu pystyy selättämään afrikkalaisen kulttuurin ja tyhmyyden aiheuttamat ongelmat epidemian taltuttamisessa".

Samaan toivomukseen on hyvä lopettaa myös tämä kirjoitus ja jäädä miettimään, että onko ihmisissä ja kulttuureissa sellaisia eroja, jotka selittäisivät niihin kuuluvien kansojen yleistä menestystä elinolosuhteiden ja vaurauden luomisessa. Pohdintaan saattaa auttaa tämän kirjoituksen alkuun kuvittelemani tilanne Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitäpä muutamasta viruksesta?
Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Mitäpä muutamasta viruksesta?

Kesän koitettua olemme saaneet lukea uusia tietoja viruksista. Niinpä lienee syytä kirjoittaa pari ajatusta myös niihin liittyen.

Viime yön jymyuutinen ei ollut pusun puuttuminen Tukholman häissä vaan epäily kameliviruksenakin tunnetun mers-viruksen löytymisestä Euroopassa. Tarkemmin sanottuna Slovakiassa on ryhdytty tutkimaan eteläkorealaista miestä, jolla on samanlaisia oireita kuin mers aiheuttaa. Toivottavasti epäily on aiheeton.

Samaan aikaan Etelä-Koreassa virus on tarttunut uusiin ihmisiin. Samoin Saudi-Arabiassa, vaikka siitä ei meillä juuri olekaan puhuttu.

Etelä-Korean tilanne on niin vakava, että maassa on ryhdytty erityistoimenpiteisiin epidemian pysäyttämiseksi. Jo aiemmin tartuntariskissä olevia ihmisiä on eristetty muusta maailmasta ja nyt on kielletty myös taudin alkuperäalueella Saudi-Arabiassa työskentelevien eteläkorealaisten lomamatkat kotiin.

Mersin vaikutukset ulottuvat kuitenkin yksityisten ihmisten elämän rajoittamista laajemmalle. Eteläkorealaisten pelon takia ovat ostoskeskukset, ravintolat ja elokuvateatterit kadottaneet asiakkaansa, jolloin myös niiden liiketoiminta on joutunut vaikeuksiin. Niiden pelastamiseksi on laskettu maan keskuspankin ohjauskorkoja.

On siis syytä toivoa, että kameliviruksen aiheuttama epidemia lopahtaa mahdollisimman pian. Tätä tosin vaikeuttaa se, ettei virukselle ole varsinaisia hoitokeinoja, eikä vielä edes rokotusta.

Jälkimmäisen kehittämiselle ei todennäköisesti ole biologisia esteitä, mutta se olisi melkein varmasti taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi koko maailman ihmisten rokottamisesta aiheutuisi luultavasti enemmän sivuvaikutus-ongelmia kuin viruksesta itsestään. Tilanne toki muuttuu, mikäli virus ryhtyy leviämään pandemiana läpi koko maailman - mutta siinä tapauksessa rokotteen kehittämisessä ollaan pahasti myöhässä.

* * *

Toinen virusuutinen koskee Länsi-Afrikassa jo voitetuksi luultua ebola-virusta. Tämän todennäköisesti lepakoista peräisin olevan viruksen uhrien lukumäärän on todettu kääntyneen jälleen kasvuun.

Ebolan suhteen tilanteen heikkenemisen syynä lienee paikallisten johtajien ja väestön ymmärtämättömyys ja sivistymättömyys. Kun tauti näytti jo voitetulta, ei siihen enää kiinnistetty tarpeeksi huomiota. Niinpä edellytykset virustartunnoille paranivat jälleen, ja uusia ihmisiä joutuu uhreiksi.

Ebola on aiemminkin aiheuttanut tartuntoja, mutta epidemiat ovat jääneet lyhyiksi. Tämänkertainen epidemia viittaa siihen, että viruksessa olisi tapahtunut sopeutumista ihmiseen, minkä seurauksena se pystyy leviämään ihmisestä toiseen aiempaa tehokkaammin.

* * *

Sekä mers että ebola ovat siis eläimistä ihmiseen äskettäin tarttuneita viruksia. Siten niiden tartuntamekanismi ei ole kehittynyt ihmisen elimistössä optimaalisesti toimivaksi, vaan tartunta ihmiseen on pikemminkin satunnainen vahinko.

Viruspartikkelit ovat yksinkertaisia rakenteita, jotka solun ulkopuolella eivät tee mitään. Ihmisen elimistöön joutunut eläimen virus on siis umpikujassa, ellei se pysty taruttamaan seuraavaa uhriaan. Tähän se pystyy vain, mikäli se tunnistaa ihmissolusta reseptorin - viruksen elintoiminnot käynnistävän tartuntakohteen - ja pystyy sen laukaisemana ujuttautumaan sisälle soluun ja edelleen tuottamaan siellä uusia viruspartikkeleita.

Solun sisällä tapahtuva viruksen lisääntyminen ohjautuu jokaisessa viruspartikkelissa olevia geenejä monistamalla ja uusiin partikkeleihin pakkaamalla. Monistettaessa geeneihin syntyy kopiointivirheitä, joista suurin osa on viruksen toiminnan kannalta merkityksettömiä, jotkut haitallisia ja muutamat hyödyllisiä.

Ihmisessä olevassa viruksessa tapahtuu siis perinnöllisiä muutoksia, joista pieni osa parantaa sen kykyä tartuttaa seuraava ihminen. Koska jokainen virus, joka kantaa tällaista muutosta leviää aiempia viruksia tehokkaammin uusiin ihmisiin saa se lajitovereitaan paljon enemmän jälkeläisiä. Näin syntyy tartunnan saaneessa perheessä, kylässä tai kaupungissa voimakas valintapaine viruksen paremmalle sopeutumiselle ihmisessä elämiseen.

Oleellinen tekijä viruksen evoluution kannalta on ihmisessä elävän viruspopulaation koko. Mitä useampia viruksia, sitä enemmän geeneihin syntyviä muutoksia ja sitä useampia ihmiseen sopeutumista edistäviä muutoksia. Tämä on pelkkää todennäköisyyslaskentaa.

Toinen merkittävä tekijä uuden viruksen siirtymisessä ihmiseen on niiden tilanteiden määrä, jolloin viruksella on mahdollista tarttua eläimestä. Käytännössä Afrikan menossa oleva väestöräjähdys kasvattaa ihmisten ja eläinten kontakti-tilanteiden määrää vuosi vuoudelta. Siksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa yhä useammat virukset tarttuvat ihmisiin ja saavat mahdollisuuden aloittaa evoluutio, jonka päässä on ihmiseen täydellisesti sopeutunut virus. Joko harmiton tai tappavan vaarallinen.

Samaan suuntaan osoittaa myös maailman globalisoituminen, kuten mersin esimerkki osoittaa. Ihmiset matkustavat sekä työn että lomaelämysten perässä jatkuvasti ympäri maailmaa. Näin eläimistä siirtyneet virukset pääsevät lähes 1000 kilometrin tuntinopeudella siirtymään maanosasta toiseen.

Edelle kirjoittamani on tietenkin vain teoreettista pohdiskelua. Toisaalta tiedämme monien virusten siirtyneen pysyvästi eläimistä ihmisiin. Tunnetuimpia tapauksia ovat miljoonia ihmisiä vaatinut ja linnuista peräisin ollut espanjantauti sekä AIDS, joka siirtyi ihmiseen apinoista.

On siis olemassa erinomaiset syyt sekä mers- että ebola-epidemioiden mahdollisimman nopeaan pysäyttämiseen myös meidän eurooppalaisten kannalta. Samoin Afrikan väestöräjähdyksen pysäyttämiseen. Ja periaatteessa myös ainakin kaukomaihin suuntautuvan lomamatkailun vähentämiseen.

Tosin en usko minkään näistä toteutuvan ennen äärimmäistä virusepidemiaa. Toivotaan siis, ettei sellaista edes tule. Tai jos tuleekin, että se saadaan pikaisesti taltutetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?

Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa

Afrikka on muita maanosia pahasti perässä hyvinvoinnin luomisessa. Epäilen, että tilanteelle on muitakin syitä kuin yli puoli vuosisataa sitten päättynyt imperialismin kausi.

Yksi mustan maanosan suurista ongelmista on korruptio. Sen törkeydestä saimme uuden esimerkin myöhään eilis-iltana.

Tapaus liittyy Länsi-Afrikassa jylläävään ebola-epidemiaan. Sierra Leonessa hautauksesta vastaavat työntekijät ovat nimittäin levitelleet kuolleita ruumiita mm. kaduille, siaraalan portille ja yhden johtajan toimistolle. Tarttuvan taudin leviämisvaara on ilmeinen.

Selitys työntekijöiden järjettömältä vaikuttavalle toiminnalle löytyy maan korruptioista. Ruumiita hautaaville on nimittäin luvattu palkkaan vaarallisen työn lisää. Sitä ei ole kuitenkaan kuulunut seitsemään viikkoon.

Viranomaisten mukaan keskushallinto on siirtänyt rahat alueelliselle toimijalle. Sen jälkeen bonusrahojen kohtalosta ei kuitenkaan ole tietoja. Vähän kuin Suomen kehitysapurahat, joista osa katoaa jälkiä jättämättä.

Kun kerran ebolasta puhutaan, niin siirrytään lopuksi korruptiosta mukavampaan uutiseen.

Liberiassa ebola-epidemia näyttäisi nimittäin laantuvan. Jos tämä pitää paikkansa, niin ehkä siellä on tehty oikein jotain sellaista, mikä on jäänyt huomaamatta muissa taudista kärsivissä maissa. Kannattaisikohan sierraleonelaisten katsoa mitä Liberiassa on tehty paremmin kuin naapurissa?.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osta tanskalainen kinkku - saat kaupan päälle bakteerin
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle

Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle

Kirjoitin pian Afrikan nykyisen Ebola-epidemian alkamisen jälkeen bloggauksen, jossa totesin viruksen leviävän ihmisten välillä huonosti. Niinpä arvelin epidemian päättyvän aika nopeasti.

Ennusteeni meni mitä ilmeisimmin pieleen, sillä afrikkalainen tragedia näyttää pahenevan päivä päivältä. Tautiin on sairastunut paikallisten lisäksi niin afrikkalaisia kuin eurooppalaisiakin auttajia - ja ihmisten mukana virus on siirtynyt maasta toiseen. Viimeisimmän tiedon mukaan myös Eurooppaan. Olinko siis väärässä viruksen suhteen?

Ilmeisesti olin, sillä saatavilla olevien tietojen perusteella minulle on syntynyt käsitys, ettei nyt leviävä viruskanta ole aivan niin tappava kuin aiemmat Afrikassa epidemioita aiheuttaneet kannat. Mikäli näin on, se tarjoaa taudinaiheuttajalle enemmän tartutusaikaa sairaasta ihmisestä terveeseen. Mutta tämä ei liene tärkein selitys, vaan se liittyy afrikkalaisiin ihmisiin.

Ensimmäinen syy on ehdottomasti länsiafrikkalaisten kyvyttömyys kulttuurinsa muuttamiseen. Vainajat halutaan edelleen haudata perinteisin eli virukselle altistavin menoin. Valistuksesta huolimatta tavoista pidetään härkäpäisesti kiinni.

Toinen, ja vielä ongelmallisempi asia, liittyy paikalliseen tapaan saada tahtonsa läpi. Tarkoitan tällä niitä tapauksia, joissa ihmiset ovat hyökänneet sairaaloihin vapauttaakseen siellä eristyksissä olevat potilaat tartuttamaan muita ihmisiä. Näin on tapahtunut useita kertoja, kuten aiemmasta kirjoituksestani ja eilisestä uutisesta ilmenee.

En tiedä mikä on poliittisesti korrekti selitys tälle kaikelle, mutta itse olen taipuvainen näkemään taustalla Saharan eteläpuolisten afrikkalaisten alhaisen älykkyyden. Vaikka edellä siteeraamaani Lynnin ja Vanhasen tutkimusta on kritisoitu paljon, lienevät sen yleiset johtopäätökset kuitenkin oikeita.

Entä tulevaisuus? Ilman länsimaiden apua Ebola tappaisi tulevina vuosina Afrikassa todennäköisesti valtavan määrän ihmisiä. Pahimmillaan kaikki ne, jotka eivät ole perinnöllisesti vastustuskykyisiä virukselle. Tätä osuutta ei tunneta, mutta kyse saattaa olla sadoista miljoonista ihmisistä.

Nykyisessä maailmassa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan apua on jo toimitettu ja jatkossa toimitetaan yhä enemmän. Erityisen merkittävää on se, että afrikkalaisille tarjotaan valmiiden lääkkeiden puuttuessa testausvaiheessa olevia uusia lääkkeitä. Olettaen ainakin osan niistä tehoavan epidemia saataneen pysäytetyksi ennen pahinta katastrofia.

Riskinä kunnolla testaamattomien lääkkeiden jakamisessa on se, että osa lääkkeistä saattaa osoittautua sivuvaikutuksiltaan vaarallisiksi. Mikäli näin käy, se tule johtamaan syytteisiin länsimaiden rasismista afrikkalaisia kohtaan. Toivotaan siis afrikkalaisille tarjottavien lääkkeiden olevan sekä tehokkaita että turvallisia.

Entä muu maailma?

On varsin ilmeistä, että Lähi-idän sekavissa oloissa viruksen aiheuttama epidemia on mahdollinen. Toisaalta sen aiheuttamaa epidemiaa Euroopassa, Amerikassa tai Itä-Aasiassa on pidettävä erittäin epätodennäköisenä.

Täysin turvassa emme kuitenkaan ole, sillä yhä uusien ihmisten sairastuessa kasvaa viruksen populaatio ripeästi. Tällöin sen genomiin syntyy yhä enemmän mutaatioita, joista pieni osa auttaa sitä sopeutumaan yhä paremmin ihmisiseen. Jos jokin näistä mutaatioista johtaa viruksen leviämiskyvyn oleelliseen muutokseen, on koko maailma vaarassa.

Tämän riskin takia olisi äärimmäisen tärkeää, että ihmisten välillä leviävä ebola-epidemia saataisiin pysäytettyä mahdollisimman pikaisesti. Toivotaan siis, että länsimainen apu pystyy selättämään afrikkalaisen kulttuurin ja tyhmyyden aiheuttamat ongelmat epidemian taltuttamisessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Auta siinä sitten
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Auta siinä sitten

Joskus ei voi kuin hämmästyä lukiessaan uutisia. Näin tänä aamunakin, kun luin Ylen nettisivulta Guineassa tehdystä hyökkäyksestä, joka oli tehty lääkärit ilman rajoja -järjestön tiloja vastaan. Näissä tiloissa pidettiin ebola-tartunnan saaneita ihmisiä eristyksissä muusta maailmasta.

Ebolaanhan ei ole sinänsä hoitokeinoja, mutta sen leviämistä voidaan ehkäistä eristämällä sairastuneet muusta väestöstä. Ja juuri näin lääkärit ilman rajoja olivat tekemässä; muun Guinean ja koko Afrikan väestön suojelemiseksi.

Tapaus muistuttaa minua siitä, kuinka Suomessakin on ihmisiä, jotka vastustavat nykyaikaista lääketiedettä milloin  mistäkin syystä. Onneksi meillä ei kuitenkaan ole nähty väkivaltaisia hyökkäyksiä terveyskeskuksia tai sairaaloita vastaan. Ehkäpä tässä kulminoituu länsimaisen sivistyksen saaneen ihmisen ero kouluttamattomaan afrikkalaiseen?

Niin tai näin. Tapaus kertoo siitä kuinka vaikeaa on länsimaisen ihmisen mennä auttamaan afrikkalaisia. Teet parhaasi, mutta pahimmillaan joudut itse hyökkäyksen kohteeksi. Auta siinä sitten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?
Homoseksuaalien urheilijoiden turvallisuus on taattava myös tulevaisuudessa
Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?

Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Viime päivinä olemme saaneet seurata ebola-virusepidemiaa Afrikan länsirannikolla. Muutama tunti sitten Iltalehti uutisoi, että tämänvuotiseen epidemiaan on kuollut 80 ihmistä. Tartunnan saaneita on noin 120.

Uutisen otsikon mukaan "pelko palasi Afrikkaan" ja sain tuosta muotoilusta aiheen kirjata muutaman ajatuksen aihepiiristä tähän blogiin. Kiitokset inspiraatiosta menevät siis Iltalehdelle.

Ebola ei nykyisin pysty aiheuttamaan maailmanlaajuisia pandemioita, koska tauti on niin ärhäkkä, ettei se leviä kovin tehokkaasti, kunhan ihmiset vain osaavat olla varuillaan. Niinpä kaikki tähän mennessä esiintyneet epidemiat ovat pysyneet paikallisina.

Mutta entäpä jos ebola-virus muuntuisi siten, että se kykenisi maailmanlaajuiseen epidemiaan influenssa tapaan. Mutta aiheuttaisi edelleen jopa 90% kuolleisuuden.

Tällaisia epidemioita ei ole ollut oikeastaan koskaan, mutta keskiaikainen rutto, musta surma, pääsi lähelle. Tarkastellaan siis hetki sitä.

Wikipedian mukaan "yleisesti arveltiin, että rutto levisi ilman kautta – näin asia toki keuhkoruton kohdalla lähes olikin. Jos taudin leviämisen syynä olisi ollut ilma, eristäminen olisi auttanut. Tiukka eristäminen oli kuitenkin hankalaa, ja kirppuja oli lähes mahdotonta saada eristettyä....

Milanossa ruttoon sairastuneiden ihmisten talojen ikkunat ja ovet laudattiin umpeen. Täydellinen rutolta eristäytyminen olisi kuitenkin vaatinut niin tiiviin suojautumisen, että rottien ja kirppujen olisi ollut mahdotonta levitä, minkä järjestäminen oli hyvin vaikeaa. Siksi rutto levisi eristäytymisestä huolimatta, vaikka se ehkä joissain tapauksissa auttoikin jonkin verran."

Opimme siis, että ebolan kaltaisen uhan edessä ihmiset pyrkivät eristäytymään. Ongelma on siinä, että mikäli länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset tekevät näin, romahtaa koko yhteiskunnan infrastruktuuri. 

Ensin loppuu kansainvälinen matkailu ja hetken kuluttua myös kaupankäynti. Seuraavassa vaiheessa pysähtyy liike-elämä: kaupat eivät ole enää auki, energian tuotanto loppuu ja kaikki palvelulaitokset ja julkinen liikenne kärsivät suunnattomasta työvoimapulasta. 

Tämän kaiken seurauksena koko yhteiskunnan perusta sortuu, jolloin jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko valtava määrä ihmisiä kuolee viruksen kourissa tai ennemmin tai myöhemmin syntyy nälänhätä. Joka tapauksessa väestössä käy samankaltainen kato kuin keskiajalla. 

Ja vielä pitkään epidemian jälkeen ihmiset tuntevat suurta epäluuloa toisiaan kohtaan, sillä kaikki pelkäävät edelleen tartuntaa. Vähänkin sairaan oloista ihmistä karsastetaan varmuuden vuoksi.

Pahimmillaan tällä kaikella voi olla koko kulttuurin romahduttava seuraus. Koulutuksen ja tieteen hävitessä myös korkean tekonologian osaaminen katoaa. Ja epäluulon vallitessa yhteisöllisyys kärsii. Näin myös länsimainen yhteiskunta voi palata takaisin barbariaan ja keskiajalle, josta paluu demokratiaan ja hyvinvointiyhteiskuntaan saattaa kestää vuosisatoja, tai jäädä tapahtumatta kokonaan.

On siis syytä toivoa, ettei ebola muunnu helposti tarttuvaksi. Eikä synny mitään muutakaan ennen näkemättömän tuhoisaa viruskantaa. Tämä toive lienee varsin perusteltu, sillä eihän sellaista virustautia ole syntynyt aiemminkaan. 

Toisaalta ei se aivan mahdotontakaan ole, kuten mustan surman esimerkki osoittaa. Tätä todennäköisyyttä lisää entisestään se, että nykyisessä maailmassa taudit kulkevat lentokoneen mukana ympäri maailmaa - jota kansoittaa suurempi ihmismäärä kuin koskaan ennen maapallon historiassa. Näin virusten evoluutiolle on paremmat ososuhteet kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta mustan surman esimerkki osoittaa toisenkin asian. Bakteeritautina se ei olisi nykyisin edes mahdollinen. Näin siksi, että systemaattinen tiede ja tutkimus ovat tehneet bakteeritaudeista antibiooteilla hallittavissa olevan anekdootin. 

Virustautien kohdalla kehitys on ollut hitaampaa, mutta myös niiden kohdalla on saavutettu valtavaa edistystä, kuten isorokon hävittäminen maailmasta osoittaa. Tai se, kuinka nopeasti HIV muuttui lähes varmasti tappavan taudin aiheuttajasta vain hieman elämää rajoittavaksi virustartunnaksi.

Paras vakuutus maailmanlaajuisen pandemian osalta löytyykin siis tieteellisen tutkimuksen ylläpitämisestä. Sen seurausta on paitsi nykyinen tietoon ja osaamiseen perustuva hyvinvointimme, niin myös tulevaisuuden riskien hallinta. On siis syytä toivoa tieteen voivan hyvin myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Influenssavirus ja sen kaveri?
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?