Olisiko kyseisestä espoolaiskoulusta siten malliksi koko suomalaisen - tai ainakin maahanmuuttajavaltaisten alueiden - peruskoulutuksen järjestämiseen. Kerrottiinhan HS-jutun ingressissä sentään, että "koulussa on onnistuttu inkluusiossa niin hyvin, että inkluusioluokalle haluavat kaikki".
Juttua pidemmälle lukiessa tulivat vastaan koulussa saavutetun inkluusiotason edellytykset. Ensin nimittäin mainittiin, että inkluusioluokissa on "erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja koulunkäynnin avustaja. Kaikki kolme ovat paikalla lähes koko ajan, opettaja ei toimi koskaan yksin".
Toisin sanoen inkluusioluokan palkkakulut ovat noin kolminkertaiset verrattuna omiin kouluaikoihini. Jutussa haastateltu erityisluokanopettaja mainitsi myös, että "näillä luokilla on kaikkiaan 25–30 oppilasta, ja 10 paikkaa on varattu erityisoppilaille" eli luokkakoko on jonkin verran pienempi kuin oman aikani kansakoulussa.
Lisäksi kerrottiin, että luokka voidaan jakaa oppilaiden pedagogisen ja tuen tarpeen mukaan esimerkiksi kielten tunneilla. Tällöin avuksi tulee aina yksi aineenopettaja, jolloin yhdessä ryhmässä voi olla vaikka viisi oppilasta ja kaksi aikuista sekä toisessa 22 oppilasta ja kaksi aikuista.
Tällöin palkkakulut ovat siis noin nelinkertaiset omiin kouluaikoihini verrattuna. Ei siis ihme, että koulussa kerrotaan inkluusion onnistumisesta.
Eivät asiat kuitenkaan luista edes mainituilla resursseilla kuin Strömsössä. Jutussa nimittäin mainittiin, että oppilaat ovat joskus levottomia sekä säntäilevät ympäriinsä tai mekastavat. Tai haastavat riitaa ja pyrkivät konfliktiin toisten kanssa.
Oppilas voi saada myös kiukkukohtauksen tai karata luokasta ja mennä piiloon kaappeihin. Ja hankalimmissa tapauksissa oppilaita ohjataan sairaalakouluun, missä huolehditaan siitä, ettei oppilas ole vaaraksi itselleen tai muille.
Vaikuttaisi siis siltä, ettei inkluusion onnistuminen ole espoolaiskoulussa onnistunut ihan täydellisesti. Tämä on tietenkin harmillista ottaen huomioon edellä kuvattu omaan kansakouluaikaani verrattuna kolmin- tai nelinkertainen satsaus opettajavoimiin.
Tosin HS:n artikkelin lopussa kulun rehtori totesi, että "periaatteessa resurssit eivät ole yhtään sen paremmat kuin muillakaan". Mutta jatkoi sen jälkeen, että "raha ohjautuu siihen kouluun, jossa opetus tosiasiallisesti tapahtuu eikä sille alueelle, jolla oppilas asuu. Tässä mielessä olemme onnekkaita." Lisäksi hän huomautti, että "jos inkluusiota aletaan rakentaa tyhjästä ilman kunnon resursseja, se ei voi toimia".
Ota tästä kaikesta nyt siis selvää, eli onko inkluusio niin kallista kuin HS:n - ja tämän - kirjoituksen alkuosasta voisi päätellä? Vai puhuiko rehtori sittenkin poliittisesti korrektia muunneltua totuutta mainitessaan, että "periaatteessa resurssit eivät ole yhtään sen paremmat kuin muillakaan"?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia
Estääkö pelko uuden arvioinnin?
Sosialistinen hollitupa
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia
Estääkö pelko uuden arvioinnin?
Tekstit
Onnistumisen ktiteerinä näyttäisi siis olevan luokan suosio. Mitenkä on sitten oppimistulosten laita? Olettaisin niillä olevan kuitenkin jonkin verran merkitystä viihtymisen rinnalla.
VastaaPoistaRehtorin puheissa kuuluu olevan sitä ns. lapinlisää ja reilusti.
VastaaPoistaHuru-ukko
Aivan samalla tavalla nuo rehtorit ja opettajat kehuvat, kuinka meidän koulussa ei ketään kiusata kun meillä on tämä KiVa-koulu.
PoistaOppilaat tosin kertovat joutuvansa joka päivä hakatuiksi ja potkituiksi sekä päätään tungettavan WC-pönttöihin, mutta eihän se kiusaamista olekaan, vaan väkivaltarikollisuutta.
Eikä reksi koskaan väittänytkään kouluaan väkivaltavapaaksi!
Oliskohan parempi palata entiseen kansakoulu-oppikoulu -systeemiin varsinkin kun nykyään voi jatko-opiskella missä iässä tahansa ja sitten kun se opiskelu alkaa maistua? Voisi olla halvempikin ratkaisu pitemmän päälle ja myös koulurauhan takia. Tasapäistävä peruskoulu lienee tullut tiensä päähän, eikä toimi enää ilman isoja ongelmia monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Näin ympyrä sulkeutuu.
PoistaKoulujärjestelmä on ihan rikki kaikkialta.
VastaaPoistaYstäväni aloitti tradenomiopiskelut. Kirjanpitoa opetellaan etänä lukemalla kirjoja. Sitten tehdään 20 vuotta ajastaan jäljessä olevia väärin tehtyjä harjoitustehtäviä, jotka pitäisi yksin ymmärtää. On joku puhelinpalvelu, josta voi kysyä neuvoa, jos jaksaa tuntikausia odottaa jonossa vuoroaan.
Oppilaitoksilla on mielenkiintoa vain saada paljon opiskelijoita, joista valtio maksaa rahaa. Se, että oppiiko kukaan mitään, ei kiinnosta.
Ei tällaisen koulutuksen jälkeen kukaan tule osaamaan työssä yhtään mitään. Väitetään, että Suomi menestyy osaamisella ja koulutuksella. Ei enää.
"koulussa on onnistuttu inkluusiossa niin hyvin, että inkluusioluokalle haluavat kaikki".
VastaaPoistaAikoinaan Neuvostoliiton alkuaikoina siellä kerrottiin vankiloista, että nekin ovat Neuvostoliitossa niin ihania paikkoja, että sinne haluavat melkein kaikki. Oli vaikeuksia saada ihmisiä pois, kun vankila-aika päättyi. Totuus "saattoi" olla tietysti toinenkin, kuten tässäkin tämän sanahirviön inkluusion kohdalla.
Ennen vanhaa inkluusio hoidettiin niin, että häiriköinyt oppilas lensi ulos luokasta, jolloin toiset saivat opiskella rauhassa. Silloin ei voitu vedota rasismikorttiin, kun kaikki olivat valkoisia. Mustalaisia ei tarvinut paiskoa pihalle, kun heitä ei useinkaan kouluissa näkynyt.
VastaaPoistaMiten naisopettaja poistaa luokasta häiriköivän teinin? Pitäisikö kouluihin hankkia ulosheittäjiä, raavaita miehiä, jotka veisivät häiriköt rauhoittumaan johonkin koppiin, ilman älypuhelimia ja muita viihdykkeitä?
PoistaTurussa on yksi peruskoulu erityiskouluna. Sinne kerätään oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
VastaaPoistaOmalla lapsellani on todettu Tourette-oireyhtymä. Onneksi se on melko lievä, että hän pärjäilee ihan mukavasti.
Diagnoosin ansiosta hän on kuitenkin päässyt tähän erityiskouluun. Siellä on sääntö, että luokalla saa olla enintäin kymmenen (10) oppilasta.
Näinä vuosina lapseni luokalla on ollut kantasuomalaisia, vietnamilaisten jälkeläisiä ja matujen jälkeläisiä 1-2.
Luokassa on luokanopettaja yksin tai avustajan kanssa. Voi olla joissakin aineissa myös toinen opettaja. Koulussa on myös erityisopettajia.
Alemmilla luokilla on käytännössä aina kouluavustaja. Järjestelmä toimii melko hyvin. Toki heikoimpia tapauksia täytyy opettaa kuvakorttien kanssa.
Luokat on A, B, C, D jne. A-luokalla on "parhaimmat" oppilaat ja enemmän tukea tarvitsevat siitä alaspäin. Lapseni mukaan matut on yleensä C- tai D-luokalla.
Vanhempain päivinä olen ollut koulussa seuraamassa tuntia. Eräänkin kerran kuvaamataidon kaksoistunnilla yksi matu halusi esiintyä tai häiriköidä?
Naisopettaja oli käytännössä täysin kädetön tämän häirikön kanssa. Oma lapseni sai jotenkin keskityttyä asioihin mitä piti tehdä ja hän sai asiat valmiiksikin mutta monilla oli tosi vaikeaa.
Ja ainoa ongelma luokassa oli yksi häiriköivä matu.
Tässä koulussa on paljon matuja. Se ratkaisee ainakin sen, että he eivät ole häiriköimässä tavallisessa koulussa 30 oppilaan luokkaa.
Kustannuksiltaan ei erityisen edullinen mutta toisaalta ne kantasuomalaiset lapset, jotka oikeasti tarvitsevat esim. sairauden vuoksi erityistä tukea, saavat sitä.
Yläasteella tulee valinnaisaineiden kautta jako "lukuaine-" tai "taitoainepainotteiseen" ryhmään. Tämä on ihan hyvä jako mutta sääliksi käy niitä kantasuomalaisia lapsia, jotka
joutuvat häiriköiden kanssa samalle luokalle.
Näiden kokemuksien perusteella väitän, että mitä vähemmän Suomessa on kehitysmaista tulleita matuja, sen parempi meille.
Se on jo Ruotsissa ja Suomessa nähty ettei heistä ole muuta kuin ongelmia ja kustannuksia meille.
Mitä vähemmän tänne otetaan turvapaikkaoikeutta väärinkäyttäviä, sen parempi.
Haaveet kaatuu, taisi laulaa joku suomalainen artisti.
VastaaPoistaJa nykyisellä verotuksella kyllä kaatuukin.
Ainakin siirtotyöläisillä joita tuotamme suomalaista hyvinvointia rakentamaan. (Varsinkin kun aiemmista kultamunista ei tullutkaan edes dementiapyllyjemme pyyhkijöitä.)
Puoliso ja 2 lasta mukaan kylmään pohjolaan jäänee haaveeksi, kun 2.100 bruttopalkasta ei oikein ole 2.400 nettoon elatusta varten.
Espoossa tuosta jää verojen ym. jälkeen käteen noin 1.700 euroa. Josta pitää sitten maksaa vuokrat, ruuat, ym. Ja vielä lähettää kotiin jääneelle perheelle.
https://yle.fi/uutiset/3-12630299