Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Eilisen päivän positiivisin uutinen oli Kiinan ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus, jonka mukaan niiden välisen tavarakaupan tullit lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaiset tavarat saavat USA:n rajalla lisähintaa 30 prosenttia ja amerikkalaistavarat vastaavasti Xin valtakuntaan vietäessä 10 prosentin lisän.

Sopimuksen jälkeen maailman pörssikurssit nousivat eli palautuivat aiemmalle tasolleen. Luultavasti aika moni rohkea pelimies teki siinä sievoisen summan rahaa - ainakin jos sellainen oli ollut etukäteen tietoinen tehdystä sopimuksesta.

Joka tapauksessa USA:n ja Kiinan välisen kaupan normalisoituminen on hyvä asia sekä näille maille ja niiden asukkaille, mutta myös kaikille muille maailman asukkaille. Toivoa sopii, että myös EU-maiden ja USA:n välinen kauppa jatkuisi ilman suurempia häiriöitä. 

* * *

Tässä mielessä oli ikävä kuulla, että USA:n presidentti Donald Trump aikoo pudottaa amerikkalaisten lääkkeistä maksamia hintoja siten, että jatkossa Yhdysvalloissa lääkkeistä saa pyytää enintään saman hinnan kuin niissä maissa, missä ne ovat halvimpia.

Tämä on mielenkiintoinen linjaus, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi kuljetuskustannuksia, eri maiden välisiä verotuksellisia eroja tai jakeluketjujen välisiä tehokkuuseroja. Ja ennen kaikkea, se estää markkinamekanismin toiminnan eli kysynnän ja tarjonnan välisen yhteyden. 

Toisin sanoen, kyse olisi monessa mielessä sosialistista järjestelmää vastaavan järjestelmän pystyttämisestä. Siis sellaisen taloudellisen realismin pystyttämistä, jonka jäljet lienevät vielä - ainakin vanhemmilla ihmisillä - hyvin muistissa, eivätkä ne olleet suinkaan positiivisia. Viime vuosien sosialistisissa maissahan politbyroiden mahtikäskyillä ja viisivuotissuunnitelmilla saatiin aikaan vain taloudellista tehottomuutta, tavaroiden puutetta ja loppumattomia jonoja. 

Nähtäväksi siis jää, miten käy amerikkalaisten, sillä ainakin lähtökohtaisesti on selvää, että maailman lääketehtaat tulevat varmuudella myymään tuotteitaan vain siellä, missä niiden hintaan sisältyy koko tuotanto- ja jakeluketjun kustannusten yli jäävä kate eli liikevoitto. Tosin sitä voidaan tarvittaessa avittaa nostamalla lääkkeiden hintoja niissä maailman kolkissa, joissa lääkkeitä voitaisiin lähtökohtaisesti myydä halvemmallakin - minkä myös Trump näytti ymmärtävän.

Tähän saattaa kannustaa se tosiasia, että amerikkalaiset ovat maailman kovimpia lääkkeiden kuluttajia, joten USA:n tarjoama markkina on äärimmäisen houkuttava. Näin kovimman laskun amerikkalaisten halvoista lääkkeistä maksaisivat todennäköisimmin monet kehitysmaat, joissa jakelukustannukset ovat alhaisten työvoimakustannusten ja ehkäpä jonkinlaisen solidaarisuuten tai lääkeyhtiöiltä toivotun "vastuunkannon" takia pienet. 

Pidemmällä aikavälillä voisi käydä myös niin, että lääkkeiden tuotekehitys kapeutuisi sellaisiin tuotteisiin, joilla on mahdollisimman laaja käyttäjäkunta eli ne ovat kannattavia pienilläkin myyntikatteilla. Näin harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuudet kehittyisivät nykyistä hitaammin tai jopa pysähtyisivät. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siten monimutkainen eli vanhan sanonnan mukaan kiinalainen juttu. Toivoa kuitenkin sopii, ettei sitä tarvitsisi sittenkään kokeilla reaalimaailmassa - tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa, kuten ei tehty kiinalaisille asetettujen hirmutullienkaan tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä