USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset

Hyvä vapunpäivän aamua kaikille teille, arvoisat lukijani! Tänään saamme kuulla puolueiden puheenjohtajien poliittisesti värittyneitä puheita ajankohtaisista aiheista, mikä on tietenkin ennen kaikkea viihdyttävää. Vapun todennäköisesti merkittävin tapahtuma uutisoitiin kuitenkin jo varhain tänä aamuna. 

Tarkoitan tietenkin sitä, että USA ja Ukraina solmivat kuin solmivatkin mineraalisopimuksen. Sen mukaan Yhdysvallat ja Ukraina perustavat yhteisen sijoitusrahaston, jonka tarkoituksena on muun muassa tukea Ukrainan jälleenrakentamista ja tehdä Ukrainan luonnonvaroihin liittyviä investointeja.

Sopimus mainitsee yksiselitteisesti Venäjän aloittaneen sodan, mahdollistaa USA:n aseavun hyökkäyksen uhrille ja tunnustaa Ukrainan oikeuden maaperänsä mineraalien hallintaan. Samalla se tarjoaa perustettavan rahaston kautta amerikkalaisille mahdollisuuden investointien tekemiseen ukrainalaisiin mineraalivaroihin.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessentin mukaan "Yhdysvallat on sitoutunut auttamaan tämän julman ja järjettömän sodan lopettamisessa. Tämä sopimus viestii selvästi Venäjälle, että Trumpin hallinto on sitoutunut rauhanprosessiin, jonka keskiössä on vapaa, suvereeni ja vauras Ukraina". 

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi, tasapuoliseksi ja suotuisaksi". Eikä liene syytä epäillä, että hän tarkoitti sitä, mitä sanoi.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla nyt tehty sopimus vaikuttaa amerikkalaisten reaalipollitiikkaan suhteessa Ukrainan sotaan. Eli johtaako se amerikkalaisten Ukrainan puolesta tekemän sotilaallisen ja diplomaattisen panostuksen lisääntymiseen vai vähenemiseen. 

Yhtäältähän voidaan ajatella, että kun amerikkalaisilla on nyt sopimus Ukrainan hallitsemien luonnonvarojen käytöstä, sen intressit huolehtia niiden säilymisestä sopimuskumppanin käsissä kasvaisivat. Tämän voisi ajatella johtavan jopa toimiin, joiden perimmäisenä tarkoituksena olisi vapauttaa venäläisistä ainakin heidän miehittämänsä mineraalirikkaimmat alueet. 

Toisaalta yhtä mahdollista on, että USA ja sen presidentti Donald Trump ryhtyvät painostamaan Ukrainaa tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä, jotta ne pääsisivät nopeasti hyödyntämään tehtyä sopimusta. Tämä voisi pahimmillaan näyttäytyä presidentti Zelenskyin hallinnon entistä kovempana painostamisena nykyisen rintamatilanteen mukaiseen rauhaan ja Putinin pussiin pelaamisena. 

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, että Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka aikana sodan luonne mitä todennäköisimmin poikkeaa aiemmin nähdystä. Toivoa tietenkin sopii, ettei ainakaan meidän eurooppalaisten kannalta huonoon suuntaan eli venäläisten eduksi. 

Tässä suhteessa kuulostaa erityisen hyvältä se, että Bessent linjasi myös, ettei yksikään Venäjän sotakoneistoa rahoittanut tai varustanut taho tule hyötymään Ukrainan jälleenrakennusprojektista. Ihan kuin Trumpin Ukrainapolitiikkaan olisi tullut yhdessä yössä täyskäännös - ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan keskitytään juuri nyt vapputraditioihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?