Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi uudenvuoden puheessaan, että "Suomi on vaarallisesti velkaantunut maa. Karkeasti joka kahdeksas käytetty euro rahoitetaan uudella velalla". 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös poliittisen opposition ja hallitusta vastaan kapinoivan ammattiyhdistysliikkeen puolella. Näin etenkin siksi, että - edelleen pääministerin sanoja lainaten - "mikäli nyt emme onnistu muuttamaan suuntaa, on tulevaisuudessa vaadittavien toimenpiteiden mittakaava kertaluokkaa rajumpi".

* * *

Viime yönä Suomessa ammuttiin taivaalle valtava määrä ilotulitusraketteja. Valitettavasti tyhmimmät keksivät ampua niitä myös muualle ja muualla. 

Poliisin mukaan Helsingissä oli asiallisesti vuodenvaihdetta juhlivien ihmisten lisäksi nuoria, jotka ampuivat raketteja kaupunkialueella, tungoksessa, toisia ihmisiä päin ja jopa rappukäytävässä. Tyhmyys on toki pitkälti perinnöllistä, mutta joskus toivoisi, että vähemmänkin terävien ihmisryhmien aivoissa syttyisi edes jonkinlainen valo. 

* * *

Sellaista valoa voisi sytytellä vaikkapa koulunkäynti. Siitä presidentti Sauli Niinistö totesi päivän puheessaan, että "Lukeminen, laskento ja liikunta – ehkä menneen ilmaisuja alaluokilta. Mutta vaikka kuinka moderni opetusmetodi tai oppimistila kehitettäisiin, ilman noita taitoja tai kuntoa ei nuori elämässään pärjää."

Ehkäpä on niin, että suomalaisessa koulussa olisi kaikilla tasoilla - hallinnosta kouluavustajiin - syytä ottaa vakavasti presidentin huomio ja huolehtia hänen mainitsemiensa asioiden perillemenosta. Se onnistuu parhaiten keskittymällä oleelliseen ja jättämällä epäoleellinen vähäisemälle huomiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorisorikollisuus on hurjassa kasvussa
Pohjoinen merijää oli joulukuussa keskikokoinen
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Sanna Marinin paineet kasvavat, mutta eroaako hän ja/tai hallitus?

Pääministeri Sanna Marin (sd) sai pitkään nauttia ymmärrystä lehdistön taholta, mutta nyt näyttäisi siltä, että jopa toimittajat ovat kyllästyneet hänen biletykseensä. Mielenmuutos näyttäisi seuranneen ns. jauhojuhlista. Valitettavasti kohut eivät jääneet siihen, vaan heti perään tuli sellainen ystävien suutelukuva, jota Marin pyysi anteeksi. 

Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Marinin julkisuuskuvan muuttuminen aiempaa negatiivisemmaksi aiheuttaa pääministerille kovia henkilökohtaisia paineita. Samaan aikaan häneen suunnataan myös opposition suunnasta yhä suorempaa arvostelua. 

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Petteri Orpo (kok) totesi eilen seuraavasti: "minusta olisi erinomaista, että keskityttäisiin siihen, mitä pääministeri ei tee". Ja jatkoi luettelolla asioista, joihin pääministerin tulisi tarttua juhlimisen sijaan: "meillä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, energiakriisi, korot nousevat , inflaatio laukkaa, meillä on vanhuspalvelujen kriisi, terveydenhuollossa on ongelmia. Odottaisin, että olisi johtajuutta näihin asioihin".

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtaja Ville Tavio puolestaan kysyi jo aiemmin kysymyksen, joka tässä tilanteessa on ilmeinen: "eroaako Sanna Marin?". Ja perusteli sitä sillä, että "selkeiden virheiden jatkuva selittely parhain päin ei enää uppoa kuin johonkin vihervasemmistolaiseen fani-segmenttiin". 

Nähtäväksi jää, eroaako Marin korkeasta virastaan, vai jatkaako hän siinä kestäen kasvavia paineita korvat luimussa kuin pahanteosta yllätetty koira. Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että hänen puolueeseensa ei näyttäisi kasvaneen suurta oppositiota johtajaansa vastaan, vaikka pientä napinaa onkin nähtävissä. 

Jos Marin kuitenkin eroaa, pidän todennäköisempänä pääministerin vaihtumista kuin koko hallituksen kaatumista. Ministeriauton takapenkki on kuitenkin sille kerran istumaan päässeille sen verran mieluinen, ettei edes valtakunnan sekaisin oleva talous tai räjähdysmäisesti kasvava valtionvelka saa luopumaan siitä. 

Sitä paitsi nyt nähdyn hallituspolitiikan seurauksena lienee selvää, ettei valtakuntaa tule pitkiin aikoihin johtamaan sellainen vihervasemmistolainen kauhukabinetti kuin Marinin hallitus. Tähän viittaavat ainakin puoluekannatuksen mittaukset, joiden perusteella Kokoomus olisi nousemassa suurimmaksi puolueeksi - eli pääministeripuolueeksi - seuraavissa vaaleissa. 

Niinpä on todennäköistä, että Marinin hallitus jatkaa loppuun asti joko nykyisen tai jonkun muun pääministerin johdolla viedäkseen ohjelmansa loppuun asti. Samalla se varmistaa seuraavalle hallitukselle kivisen taipaleen, jonka ainoana järkevänä päämääränä voi olla vain Suomen talouden nostaminen jälleen jaloilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin tanssi
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvalasta

Sanna Marinin tanssi

Pääministeri Sanna Marin (sd), 36 vuotta, on ilmeisen kova juhlimaan tuliliemen voimalla. Tästä kertovat erilaiset kohut, joista viimeisin liittyi videoon, jonka joku hänen kanssaan juhliin osallistunut oli toimittanut julkisuuteen. 

Tähän hänellä on luonnollisesti oikeus vapaa-aikanaan. Yhtä lailla suomalaisella medialla on oikeus ja suorastaan velvollisuus raportoida kansalaisille kaikista sellaisista pääministerin toimista, joilla saattaa olla merkitystä näiden arvioon tämän kyvystä käyttää keskeistä poliittista valtaa Suomessa. 

Äänioikeutetuilla kansalaisilla on puolestaan oikeus arvioida tuota kykyä ja tehdä saamansa käsityksen mukaisia äänestyspäätöksiä. Eli joko antaa tai olla antamatta hänelle valtuutus seuraavissa vaaleissa jatkaa vallan keskiössä tai pudottaa hänet sieltä. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin käy. Jatkaako hän kansansuosikkina vai putoaako kannatus nyt nähdyn videon seurauksena? Vai käykö niin, että pääministerin henkilökohtainen suosio suorastaan kasvaa. Ja samalla pääministerin puolueen kannatus nuorison parissa nousee? 

Erityisen vakavaksi asian on tehnyt se, että esille on noussut myös epäilys pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä juhlintansa aikana. Hän itse kieltää asian ja on ilmoittanut olevansa valmis huumetestiin. 

Valitettavasti ilmoituksen uskottavuutta laski merkittävästi se, että Marin samaan hengenvetoon ilmoitti pitävänsä erikoisena vaatimusta huumetesteihin menemisestä. Aivan kuin hänellä olisi sittenkin jotain salattavaa. 

Tämän vaikutelman torjumiseksi pääministerin kannattaisi - ainakin omasta mielestäni - käydä reippaasti vaaditussa testissä ja osoittaa siten kiistattomasti, että häneen asetetut epäilykset ovat olleet aiheettomia. Näin hän saisi ainakin huumekohun laantumaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt nähty videokohu lopulta päättyy. Sen arvuuttelemiseksi lisään tähän muutaman viimeaikaisen suomenkielisen kommentin Twitteristä. 

Ensimmäinen. "Huvittavaa, miten @MarinSanna halusi ravistella ja uudistaa ´iänikuista miesvaltaista ministeri-instituutiota´, mutta nyt kuitenkin ensimmäinen puolustus on ´no mutta kun Kekkonenkin!!´".

Toinen. "#jauhojengi saattaa nyt joutua #huumeTesti jonoon. #PM #SannaMarin ei Kuopiosta Helsinkiin tullessaan uskaltanut tulla tuloaulan kautta; koska pelkäsi joutuvansa on the spot huumepikatestiin, samanlaiseen, jota poliisi käyttää tieliikenne kuskien testaamiseen."

Kolmas." #SannaMarin on nyt entinen poliitikko.

1. Oliko hän selvinpäin - Ei 

2. Oliko hän kykenevä toimimaan pääministerinä - Ei

3. Tiesikö hän ketä juhlissa oli - Ei

4. Muistaako hän kaiken juhlista - Ei

5. Onko hän turvallisuusuhka / vaarassa - Kyllä"

Neljäs. "@MarinSanna  ei ole eka, eikä vika pääministeri joka juhlii ja juo. Suomessa ei kenelläkään ole yksin päätäntä valtaa, joten ei tartte olla 24/7 siinä kunnossa. Tiettävästi laulaminen ei ole rikos ja sanat voi kukin kuulla miten päässään tahtoo."

Viides. "On alkoholismin merkki, että haluaa salata juomisensa. #SannaMarin #jauhojengi #politiikka."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
Marinin aamiaiset paljastivat
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Helsingin sanomien mukaan Suomen pääkaupunki on antanut henkilökunnalleen ns. pride-koulutusta sekä järjestänyt keskustelutilaisuuden monimuotoisista työyhteisöistä. Jälkimmäisen tarpeesta voi toki olla montaa mieltä, mutta onkohan aivan varmaa, että seksuaalivähemmistöyhteisöihin liittyvälle koulutukselle on kaupungin veronmaksajien tuki?

Pormestari Juhana Vartiaisen (kok) mukaan "kaupungin henkilöstöllä on merkittävä rooli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä". Niinpä se on päättänyt kannustaa työntekijöitään osallistumaan tapahtumaan sekä toimia yhtenä Helsinki pride -viikon pääyhteistyökumppaneista. 

On toki selvää, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla tulee olla sivistysvaltiossa samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä tai ettei heitä saa syrjiä taipumustensa takia. Siitä huolimatta minulle on varsin epäselvää, millä tavalla henkilöstön painostaminen osallistumaan poikkeavaa seksuaalista käyttäytymistä tukevaan karnevaaliin liittyy pääkaupungin veronmaksajien intresseihin. 

Kertomatta jäi myös se, minkälaisella taloudellisella panostuksella Helsinki on saavuttanut pääyhteistyökumppanin aseman pride-viikolle. Ja koska kyse on yhteistyöstä, niin mitä kaupungin veronmaksajat saavat vastineeksi. 

Lopuksi en malta olla kysymättä, että aikooko maamme pääkaupunki toimia yhteistyökumppanina ja kannustaa henkilöstöään osallistumaan myös mahdollisiin muunlaisiin seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviin tapahtumiin? Ja jos vastaus on ei - kuten epäilen - niin miten sellainen sopii nykyaikaiseen monimuotoiseen ja kaikkia kansalaisia samanarvoisesti kohtelevaan yhteiskuntaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omituista
Juhannuskauheuksia
Helsinki pride tahtoo veronmaksajan lompakolle

Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?

Valta kuuluu kansalle -puolueen Ano Turtiainen kulutti eilen eduskunnan aikaa kysymällä, millä tavalla Suomi aikoo juhlistaa kesällä ratifiointinsa 30-vuotispäivää viettävää Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta. Pääministeri Sanna Marin (sd) vastasi, että "näissä vallitsevissa olosuhteissa olettaisin, että emme mitenkään". 

Marinin vastaus nauratti kansanedustajia, mutta tosiasia on, ettei Turtiaisen performanssissa ollut mitään huvittavaa. Venäjähän on johtajansa Vladimir Putinin hallintokauden aikana ajautunut yhä enemmän eristyksiin ja sitä kautta heikkouden tilaan. Nykyisin maan talous toimii kuin kehitysmailla eli perustuu ennen kaikkea raaka-aineiden vientiin. 

Samalla maan bruttokansantuote on laskenut merkittävästi verrattuna kymmenen vuoden takaiseen. Ja päätelleen Venäjän heikosta sotamenestyksestä Ukrainassa on myös sen sotilaallinen voima rapautunut. 

Tämä tilanne on surullinen sekä venäläisten että maailman muiden ihmisten kannalta. Neuvostoliiton perillisen kehitys Turtiaisen mainitseman sopimuksen aikana on ollut äärimmäisen kaukana niistä mahdollisuuksista, joita Venäjällä olisi ollut Putinin astuttua demokraattiseen markkinatalousyhteiskuntaan tähdänneen Boris Jeltsinin seuraajaksi. 

Toki historia on sellainen tieteenala, ettei siinä voi testata vaihtoehtoisia teorioita kontrolloiduin kokein, mutta arvoisan lukijan lienee helppo päätellä, miltä Venäjän elinolot ja talous näyttäisivät, mikäli maassa olisi vallinnut todellinen monipuoluedemokratia ja sananvapaus, se olisi aikanaan integroitunut globaaliin talousjärjestelmään ja siten houkutellut oleellisesti enemmän ulkomaisia investointeja, sikäläisten lasten ja nuorten koulutus olisi perustunut oikeaan tieteelliseen tietoon ja maassa syntynyt varallisuus olisi ohjattu takaisin talouteen sen sijaan, että se on kanavoitu presidentin lähipiirille sijoitettavaksi ulkomaille. 

Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan entinen suurvalta on tuhonnut itsensä viimeistään presidenttinsä käynnistämän Ukrainan sodan myötä. Jatkossa sen talous - hylkiövaltiona - on entistä suuremmissa vaikeuksissa ja voi parhaimmillaankin pelastautua vain jonkinlaiseksi Kiinan raaka-ainelähteeksi. Siis samaan rooliin, johon idän suurvalta on jo pitkään ohjannut Afrikan maita.  

En tiedä mitä Turtiainen eilen ajatteli kysymystä asetellessaan, mutta minun nähdäkseni Venäjällä nähdyssä kehityksessä on viimeisten vuosikymmenien aikana näkynyt kovin vähän juhlimisen aihetta. Ellei kansanedustajalla sitten ollut mielessään ilakointi Venäjän nykyisestä alennustilasta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa
Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Tämä aamupäivä meni TV:n katselussa eli seuratessa ensin Kerttu Niskasen taistelua maastohiihdon 30 km matkalla, joka päättyi uskomattomalla tavalla pronssimitaliin. Ja sen jälkeen jääkiekkojoukkueen näytösluonteista olympiavoittoa. 

Näillä kahdella saavutuksella on tosin aivan oleellinen ero. Kertun saavutushan tarkoitti sitä, että hän oli tänään maailman kolmanneksi paras naishiihtäjä. Se on kova saavutus, vaikka toki Therese Johaug ja Jessi Diggins olivat vielä parempia.

Jääkiekkojoukkueen mestaruus taas oli ensimmäinen Suomen saavuttama ja siksi todellista olympiahistoriaa. Ja siksi joukkueen mestaruutta tullaan epäilemättä juhlimaan paljon riehakkaammin kuin Kertun saavutusta. 

Pienen varjon joukkueen saavutuksen ylle luo kuitenkin se, että - kuten Jaskan pauhantaa-blogissa toissapäivänä todettiin - puuttui olympiajääkiekkoturnauksesta 1 045 maailman parasta kiekkoilijaa. Tai no, ehkäpä KHL:stä löytyy jonkin verran sellaisia, jotka ovat parempia kuin NHL:n huonoimmat pelaajat, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei näissä kisoissa voittanutta joukkuetta voi sanoa sellaiseksi, etteikö NHL-pelaajista olisi löytynyt paljonkin parempia joukkueita. 

* * *

Edelle kirjoittamallani ei kuitenkaan ole sen suurempaa väliä, koska mestaruudet ratkaistaan niiden kesken, jotka ovat paikalla. Erityismausteen tähän toi itselleni latvialaisen kollegani tämänpäiväinen puhelu, jossa hän onnitteli minua Suomea voitosta. 

Puhelun aikana hän kertoi, että neuvostoaikana hän ja muut latvialaiset olivat aina Tshekkoslovakian puolella kun se pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Sellainen kun tuntui jonkinlaiselta protestilta miehittäjää vastaan.

Lisäksi hän mainitsii lukeneensa jostain venäläislehdestä Putinin sanoneen, että ellei hänen joukkueensa voita Pekingissä jääkiekon kultamitalia, on koko olympialaiset hävitty. Mikäli kollegani kertoma pitää paikkansa, mahtaa Putinin asenne harmittaa aivan loistavat olympiakisat hiihtänyttä Alexander Bolshunovia. 

* * *

Tähän kaikkeen liittyen kirjoitin Jaskan blogiin jo eilen seuraavan kommentin. 

"Tässä näemme eron yksilöurheilun ja joukkuepelaamisen välillä. Ensin mainitussa kilpaillaan konkreettisesti siitä, kuka on lajissaan maailman paras ja jälkimmäistä seurataan lähinnä sen tarjoaman urheiluviihteen vuoksi. Niinpä yksilölajissa maailman parhaiden puuttuminen lässäyttäisi koko tapahtuman mielenkiinnon, mutta viihdemielessä ei ole kovin suurta väliä ovatko paikalla maailman parhaat vai ei, kunhan joukkueet pelaavat ja niillä on kannettavanaan kotimaansa edustusasu.

Sivumennen sanoen: nyt nähdyt olympialaiset mittaavat huippumaiden osalta tarkalleen ottaen sitä, millä niistä on maailman (lue NHL:n) vähiten arvostetut jääkiekkoilijat. Eli mitä heikompi arvostus, sitä parempia pelaajia kullakin maalla on ollut käytössään joukkuetta muodostettaessa. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko suomalaiset kiekkoilijat maailman vähiten arvostettuja vai vasta toisiksi vähiten arvostettuja. Sen tiedämme huomenna, mutta epäilen, ettei yksikään lehti nosta tätä näkökulmaa esille sen enempää Suomen voittaessa kuin hävitessäkään."

Se siitä lainauksesta, mutta kuten tänään huomasimme, olivat suomalaiset jääkiekkoilijat jopa ylivoimaisesti maailman vähiten arvostettuja, sillä siksi ylivoimainen oli Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen näytös venäläisiä vastaan. Eikä ole Jukka Jalosen tai voittoisan joukkueemme vika, ettei NHL päästänyt pelaajiaan mukaan. 

Siksi on syytä onnitella aivan yhtä lailla Suomen jääkiekkojoukkuetta, Kerttu Niskasta ja kaikkia muitakin mitalistejamme Pekingin olympiakisoista. Ja jäädä odottamaan, että suurhiihtäjäksi viimeistään näissä kisoissa noussut Iivo Niskanen valitaan vuodenvaihteen jälkeen jälleen kerran valtakunnan parhaaksi urheilijaksi ja voittoisat leijonat parhaaksi joukkueeksi.

* * *

Tämän merkinnän lopuksi vielä kaksi asiaa. 

Yksi: Pekingin kisojen ennakossa veikkasin Suomen saavan maastohiihdoista neljä mitalia, joista yksi kultainen. Kultamitalien määrä osui oikeaan, mutta muilta osin aliarvoin hiihtäjiemme kyvyt. Hyvä kuitenkin, että tällä kertaa kävi näin päin.  

Kaksi: Maastohiihdon lisäksi Suomi saavutti mitaleita vain jääkiekosta, jossa miehet olivat parhaita ja naisetkin Euroopan parhaita sijoittumalla kolmanneksi. Siksi kaikissa muissa lajeissa alppihiihdosta ja lumilautailusta ampumahiihtoon ja curlingiin on tullut aika miettiä, olisiko asialle tehtävissä jotain. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten kiinnostusta näihin lajeihin halutaan ylläpitää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekingin kisaennakko
Viikonlopun pilkkeitä
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Organisoitua matkailutoimintaa Lähi-idästä Suomeen

Uutiset kertovat siitä, kuinka kansainvaelluksia organisoivat bisnesmiehet kaupittelevat Suomea uutena kohteena parempaa elintasoa etsiville kehitysmaalaisille. Hinnaksi matkalle tulisi aikuisilta noin 4880 euroa ja lapsilta 3100 euroa.

Nähtäväksi jää, johtaako markkinointi tuloksiin, eli joukkovaelluksiin Venäjän kautta Suomeen. Toivoa tietenkin sopii, ettei sillä olisi menestystä, mutta nähtäväksi jää kuinka tässä käy. 

Ilta-Sanomat valaisi minkälaista joukkoa Suomeen on aiemmin hakeutunut. Entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara (kok) joutui nimittäin miehensä kanssa ryöstön kohteeksi. Päättäväisen toimintansa takia hän menetti kuitenkin vain kännykkänsä varkaalle.

Varas oli hänen mukaansa miellyttävän näköinen ja siistin olemuksen omaava henkilö, joka hoki jatkuvasti "money, money" ja lösähti kuljettajan paikalla olleen ex-kansanedustajan päälle. Siitä 82-vuotias nainen sai hänet kuitenkin työnnetyksi ulos. Toivon mukaan parkkihallin kameravalvontaan jäi jäljet kyseisestä maahanmuuttajasta.

Kuten kaikki tiedämme, ei viime vuosien maahanmuutto ole ollut lottovoitto suomalaisille. Tunnettuja ovat erityisesti humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden henkilöiden - en tiedä liittyikö Asko-Seljavaaran kokemus sellaisiin - ansiot seksuaali- ja muun väkivaltarikollisuuden saralla. Ja eräs itäeurooppalainen etninen vähemmistö on puolestaan kunnostautunut pienempien rikosten saralla.

Jääkäämme siis suurella kiinnostuksella odottamaan, kuinka maan hallitus toimii, mikäli rajoillemme ilmaantuu salakuljettajien avustuksella ihmisiä pyytelemään turvapaikkaa. Osaako se sanoa yhtä huonosti "ei" kuin vihreät poliitikot alaikäisen ruinatessa alkoholia tai puuttuuko siltä halu hillitä omia maahanmuuttokritiikittömiä himojaan kuin pääministeriltä silloin, kun hänen tekee mieli bilettää koronavirukselle altistuneena. 

* * *

Koronaviruksesta ja sen uusimmasta variantista puheen ollen. Lupasin viikko sitten palata Etelä-Afrikan koronatilanteeseen tänään. Odotan siltä osin kuitenkin vielä tuoreimmat tilastotiedot ja palaan asiaan iltapäivällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta
Reviiritapaus Itäkeskuksessa
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen

Kuorma-auto jyräsi taiteilija Lars Vilksin yli

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks on kuollut onnettomuudessa, jossa väärällä kaistalla ajanut kuorma-auto ajoi hänen autoansa päin. Kolarin seurauksena molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen tappaen sekä Vilksin että kaksi häntä suojellutta poliisia. Suojelun tarve johtui siitä, että muslimit ovat toistuvasti yrittäneet saada taiteilijan hengiltä.  

Virallisten tietojen mukaan syytä kuorma-auton ajamiselle vastaantulijoiden kaistalla ei ole tiedossa. Se saattaa selvitä, kunhan sairaalaan viety kuorma-autonkuljettaja saadaan kuulusteluihin. Siten toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, ettei tapahtuma olisi pelkkä viaton vahinko. 

Joka tapausessa lienee selvää, että islamilaisessa maailmassa tunnetaan - tai on siis jo tunnettu - suurta mielihyvä tapahtuneen johdosta, koska Vilks on toiminut todellisen vapaan taiteen puolesta, jossa saa kritisoida myös kaikenlaisia uskontoja. Yhtä selvää on, että kynnys tällaisen vapaan taiteen harjoittamiseen nousee aivan oleellisesti myös länsimaissa, mikäli kuorma-auton todetaan ajautumisen sijaan siirtyneen vastaantulijoiden kaistalle tarkoituksella - tai sellaisesta jää edes varteenotettava epäilys. Suomessa on toki jo aiemmin ajauduttu Vilksin suhteen ennakkosensuurin tielle.

Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että länsimaisen taiteen- ja sananvapauden tila heikkenisi entisestään muuallakin kuin Suomessa. Mutta ei mennä tässä nyt kuitenkaan sen enempiin johtopäätöksiin, vaan jäädään odottelemaan mihin lopputuloksiin poliisitutkinta johtaa. Ja palataan aiheeseen sen jälkeen.

JK kello 21.43. Kirjoituksessani on virhe sitä osin, että väärälle kaistalle ajautunut ajoneuvo oli Vilksiä kuljettanut henkilöauto eikä siihen törmännyt kuorma-auto. Tätä kirjoitettaessa poliisi ei ole havainnut tapauksessa rikokseen liittyvää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Helsinki pride tahtoo veronmaksajan lompakolle

Pride-juhlinnan jätehuolto meni Helsingin Sanomien mukaan pieleen ja törkykasojen siivoaminen kesti päiväkausia. Lisäksi puistojen nurmikoita oli pilattu.

Tuollaista voi tietenkin sattua ja siitä selviää rahalla. Mutta kysymys kuuluukin, että kenen rahalla?

Siihen yhden vastauksen antoi  Helsinki pride -yhteisön toiminnanjohtaja Aaro Horsma, jonka kommentti asiasta kuvaa mainiolla tavalla monen vasemmalle kallellaan olevan nykysuomalaisen maailmankuvaa: "on tosi surullista, jos kaupunki valittaa siivouksen jäljestä, koska me toivoisimme, että kaupunki sen sijaan osallistuisi aktiivisesti tapahtuman mahdollistamiseen, myös siivous- ja turvallisuuskuluihin".

Pride-tapahtuman järjestäjän vastaus edellä esittämääni kysymykseen on siis, että helsinkiläisen veronmaksajan rahalla. Vastaus on sikäli muodikas, että myös Antti Rinteen (sd) hallitus on katsonut veronmaksajan piikkiä voitavan kasvattaa miljardiluokan lisäyksillä.

Kyse ei siis ole siitä, että pride-juhlinnan järjestäjä olisi jotenkin poikkeuksellisen ahne, vaan hänen maailmankuvansa on vain vasemmistolainen. Siis sellainen, jossa yhteiskunnan tulisi toimia mahdollisimman pitkälle yhteisillä varoilla, eikä ihmisillä olisi vaaleja lukuun ottamatta sanottavaa siihen, miten heidän työnsä hedelmät käytetään.

Tämä toimintaperiaatehan on meille vanhemmille tuttu entisen Neuvostoliiton ajoilta, jolloin luonnonvaroista rikkaan suurvallan talous oli täynnä väärinkäytöksiä, ristiriitoja ja jähmeyttä, eikä työntekijöitä juurikaan kiinnostanut stahanovilainen ahkerointi. Nykyaikana vastaavaa voi nähdä vaikkapa Venezuelassa tai Pohjois-Koreassa.

Nähtäväksi siis jää, toteutuuko pride-tapahtuman jälkien siivoaminen jo ensi vuonna Helsingin kaupungin toimesta. Ja sanooko pääkaupunkimme veronmaksaja siitä jotain, vai tyytyykö vaitonaisena kohtaloonsa ja antaa yhä suuremman osan työnsä hedelmistä yhteiskunnan käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

Kansalaisaloite ilotulitteiden käytön rajoittamiseksi

Kansalaisaloite ilotulitusrakettien käytön rajoittamiseksi on saanut 50 000 kannattaja ja päässee siten eduskunnan käsittelyyn. Kannattajakeräys osoitti jälleen kerran median voiman: 26.12. jälkeen allekirjoitusten määrä räjähti kasvuun kun Yle ja jotkut pienemmät lehdet tekivät 27.12. aiheesta jutun.

Lakialoitteen "tarkoituksena on vähentää tuntuvasti ilotulituksista aiheutuvia haittoja, erityisesti ilotulitteista johtuvia silmä- ja muita vammoja ja tulipaloja, sekä edistää uudenvuoden- ja venetsialaisjuhlijoiden turvallisuutta, lievittää eläinten ilotulitteisiin liittyvää stressiä sekä hillitä ilotulittamiseen liittyvää ympäristön kuormittumista".  Eilen ensimmäisiä paukutuksia kuunneltuani ymmärrän hyvin aloitteen tekijöitä, vaikka en aiokaan käydä jättämässä aleekirjoitustani.

Mielenkiintoista kyllä, Yle teki 27.12. jutun myös siitä, kuinka Ruotsissa ollaan tekemässä ilotulittamisesta luvanvaraista.  Sen mukaan "yksinomaan Tukholman läänissä 20 ihmistä loukkaantuu vakavasti ilotuliteonnettomuuksissa. Koko maassa viime vuonna ilotuliteonnettomuuksissa loukkaantui 121 ihmistä."

Lukemat ovat varsin suuria jos niitä verrataan vaikkapa Helsingin vuoden takaisiin lukuihin: silmäklinikalla hoidettiin kolmea alaikäistä. Lisäksi muualla Suomessa oli joitain tapauksia.

Selitystä - tai edes pohdintaa - Suomen ja Ruotsin välisille eroille en ole valtamediassa nähnyt. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa asian taustoja on valotettu ruotsalaisen valtamedian uutisointiin perustuen. Taustalla on ongelmalähiöiden uusruotsalaisen nuorison oivallus käyttää ilotulitteita aseiden tavoin esimerkiksi palokuntaa, ambulansseja ja poliiseja vastaan.

Sikäli Ylen 27.12. käyttämä sana "ilotuliteonnettomuus" on harhaanjohtava. Ruotsalaisten loukkaantumisissa ei ole pääosin onnettomuuksista, vaan tarkoituksellisesta toisten ihmisten vahingoittamisesta. Tai yleisemmin tarkasteltuna monikulttuurisen yhteiskunnan värisevästä todellisuudesta.

Nähtäväksi jää, mitä valtamediamme uutisoi tämän talven aikana Ruotsissa käytävästä rakettisodasta. Noudatetaanko hiljaisuutta vai avataanko ongelma maamme kansalaisille syineen ja seurauksineen?

Journalistin ohjeiden mukaan olisi syytä valita jälkimmäinen linja. Tai miten olisi tulkittava sieltä heti ensimmäiseksi löytyvä kohta, jonka mukaan "journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Vastuutonta journalismia
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Sikailua toisten juhlissa

Helsingin Sanomat kertoi, että pääkaupungissamme on lyhyen ajan sisällä tapahtunut kaksi törkeää tunkeutumista nuorten juhliin. Suomenlinnassa saapui viime sunnuntaina yksityisjuhliin yhteensä viisi tiettyjen etelässä kehittyneiden etnisten ryhmien - neljällä Afrikan sarvessa esiintyviä -  piirteitä omaavia kuokkavieraita, joiden epäillään varastaneen tarvittaessa väkivaltaa käyttäen ihmisiltä omaisuutta.

Sitten viime tiistaina Käpylässä peräti 40 kuokkavierasta pilasivat nuoren ihmisen syntymäpäivät pahoinpitelemällä juhlijoita, rikkomalla paikkoja ja kaivelemalla kaappeja varastaakseen niistä tavaraa. Näiden henkilöiden taustasta ei jutussa kerrota mitään.

Uutisoinnista ei selviä liittyvätkö kaksi mainittua tapausta toisiinsa millään tavalla. Molemmissa on yhteisenä piirteenä se, että tunkeutujat ovat käyttäneet hyväkseen sosiaalista mediaa ja että heidän kiinni saamiseensa on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet.

Tapaukset ovat ikäviä, mutta eivät sinänsä aivan uutta Suomessa. Ei tarvitse mennä edes puukkojunkkarikaudelle, vaan myös esimerkiksi minun nuoruudessani teini-ikäisten bileisiin tunkeutui usein kutsumattomia kantasuomalaisia (eipä täällä juuri muitakaan ollut) nuoria. Joskus he saattoivat kyllä varastaa tavaraa tai rikkoa paikkoja, mutta sellainen oli harvinaista, koska yleensä vain tahdottiin mukaan juhlimaan.

Nuoruuteni jälkeen olen silloin tällöin lukenut erilaisiin nuorten juhliin saapuneista kuokkavieraista ja heidän aiheuttamistaan ongelmista. Kaksi vakavaa tapausta samalle viikolle on kuitenkin harvinaista. Siksi on syytä toivoa, etteivät nyt Käpylässä ja Suomenlinnassa nyt nähdyt samankaltaiset tapaukset kerro nuorison häiriökäyttäytymisen lisääntymisestä maassamme.

Mikäli kuitenkin kyse on sellaisesta, on viranomaisten ja poliittisten päättäjien syytä tehdä asiasta pikaisesti johtopäätökset ja toimia siten, ettei ilmiöstä muodostu uutta maan tapaa. Ihan ensimmäiseksi on selvitettävä löytyykö tapauksille muitakin yhteisiä tekijöitä kuin sosiaalisen median hyödyntäminen ja sikamainen käytös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolalaista lomailua Italiassa
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?