Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Suomalaiset maailmanparantajat ovat keränneet yli 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteelleen puolustushankintojen säätelystä. Se tarkoittaa sitä, että aloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa ehdotetaan, että "eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun puolustushankintojen sääntelemiseksi, ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Aloitteessa ehdotetaan, että puolustushankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Lisäksi lakiin on kirjattava, että valvonnassa noudatetaan hyviä käytäntöjä".

Aloitteen tekijöiden akuuttina tarkoituksena on ilmeisesti ollut erityisesti puolustusvälinehankintojen kieltäminen Israelista. Eli yhdestä maailman edistyneimmän sotilasteknologian valmistusmaista, jossa valmistetun äärimmäisen tehokkaaksi osoittautuneen Daavidin linko -ohjusjärjestelmän Suomi on jo sopinut ostavansa tehostamaan ilmatorjuntaamme. 

Näin he ovat seuranneet Vasemmistoliittoa, joka on kyseenalaistanut Israelista tehtäviä asehankintoja jo pitkään. Samoin ovat tehneet myös esimerkiksi Vihreiden Atte Harjanne ja Kokoomuksen Aura Salla, joten aloitteella on kannatusta monilla poliittisen kentän lohkoilla. Siksi on kysyttävä, että onko aloitteella läpimenon mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea mitä sen hyväksymisestä seuraisi. 

* * *

Puheena olevan kansalaisaloitteen läpimeno eduskunnassa jää nähtäväksi, mutta monet sen seuraukset ovat hyvin selkeästi nähtävissä. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että rajaamalla aseiden hankintavaihtoehtoja vähennettäsiin Suomeen puolustusvoimien kykyä torjua maahan kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. 

Toinen seuraus olisi epäilemättä ajan ja rahan loppumaton käyttäminen uusia asejärjestelmiä hankittaessa sen määrittämiseen, mikä maa voidaan luokitella sellaiseksi, jossa ei esiintyisi aloitteessa mainittujen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutumisen tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmia. Kävisikö siis aseiden hankinta juuri tällä hetkellä esimerkiksi sotaa käyvältä Venäjältä, Uiguurien ihmisoikeuksia tunnetusti rikkovalta Kiinalta, tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmalliselta Donald Trumpin Yhdysvalloilta? 

Entä mitä tapahtuisi sitten, kun Putin poistuu Venäjän johdosta ja uusi tsaarintekele puhuisi kansainvälisistä asioista yhtä kauniisti kuin Nobelin palkinnon aikanaan saanut USA:n presidentti Barack Obama? Tai muuttuisiko USA jälleen kaikkien mielestä asehankintaan sopivaksi valtioksi Donald Trumpin kauden jälkeen? 

Lisäksi on vielä huomattava se, että suomalainen puolustusvälineteollisuus on viime aikoina ollut suorastaan hurjassa kasvussa ja siitä näyttäisi muodostuvan jatkossa merkittävä osa maamme vientiteollisuutta. Jos Suomi nyt sitten ryhtyisi rajoittamaan omia aseostojaan poliittisista syistä, se johtaisi todennäköisesti myös vastatoimiin, jotka heikentäisivät suomalaisen aseteollisuuden markkinoita - ja sitä kautta vaikeuttaisi maamme tulevaa taloudellista menestystä, mikä näkyisi verotulojen määrässä eli viime kädessä julkisten palveluiden määrässä ja tasossa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, johtaisi nyt eduskuntaan etenevä kansalaisaloite maan turvallisuuden heikkenemisen lisäksi melkoiseen sisäpoliittiseen sirkukseen ja negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Eikä sitä siksi voi pitää vakavasti otettavana lakiehdotuksena, vaan pelkästään niin sanottujen maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraationa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Kansalaisten kusettamista

Kansalaisaloitteet ovat lähtökohtaisesti hyvä tapa edistää ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa suoraan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Yksi sellainen asia oli yli 50 000 kannattajaa kerännyt aloite niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämisestä. 

Se jää kuitenkin ikävällä tavalla historiaan, sillä vaikka eduskunta on hyväksynyt aloitteen, on oikeusinisteri Leena Meri (ps) ilmoittanut, ettei hallitus ehdi saattaa lakia voimaan. Syynä ovat virkamieskunnan muut kiireet yhdistettynä hallituksen yhden jäsenen - Sari Essayahin (krist) - erimielisyyteen. 

Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus noudata eduskunnan tahtoa, eikä kunnioita Suomen lain tarkoitusta mahdollistaa kansalaisaloitteiden kautta juridisten epäkohtien korjaamista. Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä, vaan kyseessä on varsin selkeästä perustuslaillisesta kriisistä. 

Tässä tilanteessa ovat vastakkain hallitusohjelman voimaan saattaminen sekä eduskunnan ilmaisema tahto kansalaisaloitteen saattamiseksi voimaan. Näin siitä huolimatta, että loogisesti ajatellen eduskunnan valmiin päätöksen toimeenpanon pitäisi mennä aina hallitusohjelman mukaisen lainvalmistelun edelle.

Oikeusministeri Leena Meri (ps) ei kuitenkaan näytä olevan samoilla linjoilla, enkä löytänyt lainsäädännöstä myöskään tähän liittyvää velvoitetta. Siten ministeri ei ole ilmeisesti rikkomassa virkavelvollisuuttaan, vaikka kuvaannollisesti sanoen sylkeekin kansalaisten kasvoille. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt hyväksytyn kansalaisaloitteen käy. Eli tuleeko kansalaisten ja eduskunnan hyväksymä tahto jollain tavalla saatetuksi lakiin, vai jääkö se kuolleeksi kirjaimeksi samalla tavalla kuin huomenna jälleen ajankohtaiseksi tulevan kellojen siirtelyn lopettaminen EU:ssa siitä huolimatta, että europarlamentti on hyväksynyt sen.

Jos näin käy, on asialla itse eheytyshoitoasiaa paljon suurempi merkitys, sillä sen seurauksena voidaan kansalaisten aloiteoikeuden katsoa olevan käytännössä pelkkä poliitikkojen keino ihmisten harhaanjohtamiseksi. Eli suoraan sanottuna kansalaisten kusettamista. 

Lopuksi totean vielä, etten ota tällä kirjoituksella minkäänlaista kantaa itse eheytyshoitojen hyödyllisyyteen, hyödyttömyyteen, terveellisyyteen, tarpeellisuuteen tai vaarallisuuteen, vaan pelkästään suomalaisen demokratian toimivuuteen. 

* * *

Edellä mainitsemastani kellonsiirtelystä todettakoon, että asia saattaa olla lopultakin etenemässä. Näin siksi, että vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllösen (vas) mukaan "liikennekomissaari Apóstolos Tzitzikóstas on ottanut asian uudelleen komission työohjelmaan ja yrittää vielä Puolan puheenjohtajakaudella saada asiaa neuvoston puolella eteenpäin".

Hyvä näin, mutta ihan vielä en olisi valmis poksauttamaan shamppanjapulloja. Näin siksi, että Puolan puheenjohtajakausi Euroopan unionin neuvostossa päättyy jo kesäkuussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Kepposia ja pukeutumisohjeita

Eilen illalla tympäännyin perusteellisesti. Oli nimittäin jo kolmas ilta, jolloin ovikello soi ja sen avattuani kuulin kiristykseltä vaikuttavat sanat "karkki tai kepponen".  

Kyse on amerikkalaisen perinteen rantautumisesta Suomeen, mikä ei tietenkään ole tapahtunut ilman, että sitä olisi jollain taholla kannustettu. Valitettavasti kyse on ikävästä tavasta, koska kyseessä on periaatteessa kiristys, jossa uhataan ilkivallalla. Sen merkkinä yksi mainitsemistani kolmesta tapauksesta päätyi siihen, että ikkunaan lensi lumipallo - onneksi se ei mennyt rikki.

Toisin sanoen kiristys tosiaankin johti ikävään kepposeen, josta olisi huonolla tuurilla voinut aiheutua merkittävä omaisuusvahinko. Ja siitä syystä päätin kertoa tässä blogissa kansalaisaloitteesta halloweenin viettämisen lopettamiseksi peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa. 

Samalla huomasin, että noiden aloitteiden joukossa oli ainakin yksi muukin sellainen, joka saattaa kiinnostaa jopa suurinta osaa teistä, arvoisat lukijani. Ja siksi kannustan teitä vilkaisemaan kyseistä nettisivua. 

* * *

Erilaisiin tapoihin liittyen palautan teidän mieleenne vielä jopa vihreiden poliitikkojen huomiota herättäneen naisten pukeutumisohjeen. Ja jatkan muutaman päivän ikäisellä uutisella, jossa muslimipoliitikot kertovat omista ajatuksistaan. 

Niistä espoolaisen kaupunginvaltuutetun Ali Abdirahman (sd) näkemys oli mielenkiintoinen, sillä hänellä oli suomalaiseen kulttuuriin huonosti istuva näkemys musliminaisten vaatetuksesta: "jos kasvot ja kädet näkyvät, se on ok. Jalat saavat näkyä normaalisti, mutta polvien yläpuolelle hame ei saa nousta."

Miespuolisen demarivaltuutetun kannanotto on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa, sillä Seida Sohrabi (kok) ihmetteli, että "tässäkö sitä islamin ja muslimin pehmeämpää tulkintaa naisten oikeuksista?" Sen sijaan naisasia- tai ihmisoikeusjärjestöjen en ole huomannut kommentoineen asiaa, vaikka elämmekin maassa, joka sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on "sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Poliittinen värityskirja
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Toissapäivänä toimitettiin kansalaisaloite.fi sivustolle kansalaisaloite, jonka mukaan "ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Myös Elonvaalijat Ry tulee lakkauttaa välittömästi ja poistaa yhdistysrekisteristä... Rikoslakiin tulee lisätä pykälä, jossa rikollisen toiminnan rahoittaminen on kriminalisoitavaa."

Tämä kansalaisaloite saikin huomattavan nopeasti eli jo eilen riittävän määrän - yli 50 000 - allekirjoituksia, joten aloite etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse asiassa allekirjoituksia tuli vielä paljon enemmänkin - juuri nyt jonkin verran yli 73 000 - mikä kertoo siitä, että Suomessa on varsin paljon ihmisiä, jotka pitävät ekofasistisen liikehdinnän kriminalisoimista erittäin tärkeänä.

Tämä johtunee siitä, että nämä ihmiset pitävät sananvapautta ja sen osana mielenosoitusoikeutta tärkeänä. Mutta ymmärtävät, ettei sanavapauteen kuulu muiden kohtuuton häirintä, toisten omaisuuden tärveleminen tai muu rikollinen toiminta, jollaiset ovat keskeinen osa Ekokapinan toimintaa - ja jollaisten takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua ekofasistiseksi järjestöksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten aloitteen käy eduskuntakäsittelyssä kun se sinne aikanaan etenee. Ja minkälaisilla argumenteilla sitä puolustetaan tai vastustetaan. 

Itse olen erityisen kiinnostunut jälkimmäisistä - siis ekofasismia puolustavista - argumenteista. Näin siksi, että arvelen niiden joukossa olevan erityiseen paljon erilaisiksi argumentointivirheiksi luokiteltavia näkemyksiä, jotka eivät ole kunniaksi esittäjälleen. Lisäksi minua kiinnostaa nähdä, onnistuvatko elokapinalaisten puolustajan keksimään myös järkeviä kannanottoja vai jäävätkö sellaiset puuttumaan kokonaan.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kannattajia kertyisi yli 50 000 myös kansalaisaloitteelle, jonka mukaan "vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt ovat laatineet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan että "Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Kansalaisaloite sai heti ensimmäisenä päivänä yli 10 000 allekirjoittajaa, joten on hyvinkin mahdollista, että se saavuttaa eduskuntakäsittelyyn pääsyn vaatiman 50 000 allekirjoituksen rajan hyvinkin nopeasti. Ja johtaa sitä kautta Ylen toiminnan tarkasteluun lainsäätäjien parissa. 

Yleisradio katsoi asiaa pohdittuaan lopulta eilen iltapäivällä kello 15 aikaan tarpeelliseksi julkaista lyhyen jutun kansalaisaloitteesta. Artikkeli oli lyhyt ja lakoninen, eikä maininnut sanallakaan siitä, että aloite oli päivän mittaan kerännyt poikkeuksellisen paljon allekirjoituksia. 

Sen sijaan Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta pitkähkön artikkelin, jossa haastateltiin muun muassa Yleä kritisoinutta kansanedustaja Jani Mäkelää (ps), joka suositteli kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Siinäkään ei silti mainittu nimien nopeaa kertymistä. Tätä kirjoitettaessa allekirjoittajia on 13 464.

Itse kukin voi tietenkin miettiä, mistä syystä allekirjoittajia kertyy niin nopeasti. Itse uskon syyksi sen, että Yleisradio on jo pitkään harjoittanut ohjelmapolitiikkaa, jonka sisällön tarkoituksena on ilmiselvästi laitavasemmistolaisen ajatusmaailman istuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan (esimerkki) - vaikka sitten pakolla, ellei muuten. Eikä se vastaa yhtiötä erillisellä verolla rahoittavan kansan suuren enemmistön näkemyksiä tai tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Onko Suomi punavihreä demokratia?

Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Aamun uutiset kertoivat, että kansalais­aloite Suomessa pitkään asuneiden turva­paikan­­hakijoiden oleskeluluvista etenee edus­kuntaan. Jos se hyväksytään, valtio voisi myöntää nelivuotisen jatkuvan oleskeluluvan henkilöille, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta ennen vuotta 2017, mutta eivät ole pystyneet esittämään sille päteviä perusteita.

Toisin sanoen kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat, että maahamme hyväksyttäisiin pysyviksi oleskelijoiksi - siis monenlaisista sosiaaliturvaan liittyvistä eduista nauttiviksi - turvapaikan hakemisoikeutta väärinkäyttäneet elintasoturistit. Samalla maamme vetovoimaa länsimaisesta hyvinvoinnista unelmoivien kehitysmaalaisten parissa kasvatettaisiin aimo harppauksella. 

Nähtäväksi jää, kuinka eduskunta tulee suhtautumaan kansalaisaloitteeseen. Onko se vastuullinen oman maan kansalaisia vai solidaarinen kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneitä ihmisiä kohtaan. 

Sanomattakin on selvää, että jokainen oikeusvaltioperiaatteita kunnioittava poliitikko jättäisi aloitteen hyväksymättä. Onhan sen taustalla ajatus, että yhteiskunnan pelisäännöt on kirjattu lakeihin ja asetuksiin, joita noudattamalla ihmiset voivat rakentaa elämänsä ennustettavalla tavalla. 

Nyt esillä olleen kansalaisaloitteen osalta ei tehtäisi näin, vaan säädettäisiin taannehtivasti sääntö, jonka mukaan kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneet ihmiset palkittaisiin. Siis vähän samaan tapaan - joskin käänteisesti - kuin tehtiin toisen maailmansodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudessa, jossa maamme johtajat jouduttiin pakon edessä tuomitsemaan lainmukaisista tekemisistään.

Onneksi tällainen ei voi olla mahdollista 2020-luvun Suomessa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta

Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Yle julkaisi uutisen, jonka mukaan enemmistö (53 prosenttia) suomalaisista haluaa maamme liittyvän NATO:on. Vain 28 prosenttia vastustaa. Tämä siis maassa, jossa kansan enemmistö on kymmeniä vuosia luottanut siihen, että itänaapurin kanssa ollaan turvassa, kunhan ei vain haasteta riitaa - mutta ilmeisesti kovin monen mielestä tosiasiat ovat viime päivinä osoittaneet jotain aivan muuta.

Jos olisin ilkeä, kysyisinkin bunkkerimies Putinilta, että "Как я думаю, все прошло, Владимир", vaikka en Venäjää osaakaan. Tässähän on nyt käynyt niin, että venäläinen sotaväki on veljeskansansa kanssa samanlaisissa vaikeuksissa kuin konsanaan talvella 1939-40 maansa luoteisrajalla. Ja sen seurauksena siirtynyt siviiliväestön terrorisointiin. 

Eikä siinä kaikki. Kuten jo aamulla totesin, on Venäjän ruplan arvo romahtanut. Lisäksi kävi niin, ettei Moskovan pörssi uskaltanut tänään avata osakekauppaa lainkaan. Ja TV:ssäkin kerrottiin Ukrainan asioista venäläisen sotapropagandan sijaan niin kuin ne ovat. 

Ja samaan aikaan länsimaat ovat toimittamassa veljeskansalle aiempaa parempaa aseistusta. Ja jopa omat oligarkit ovat kyllästyneet johtajaansa.

Nähtäväksi siis jää, kuinka tässä lopulta käy. Kaatuuko bunkkerimiehen valta, vai onnistuuko suurvallan armeija sittenkin siinä, mitä se tavoittelee. Suomen osalta yli 2 000 kansalaista on joka tapauksessa tätä tekstiä kirjoittaessani käynyt allekirjoittamassa kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan maamme johtoa viemään Suomi Venäjältä turvaan Naton siipien suojelukseen. 

Tätä ennen sai 50 000 allekirjoitusta kokoon myös kansalaisaloite, jossa vaadittiin kansanäänestystä NATO:on liittymisestä, mutta sen toteuttamiseen liittyy riski venäläisestä hybridioperaatiosta. Siksi suosittelen, että mikäli arvoisa lukijani haluaa maamme liittyvän länsimaiseen puolustusjärjestelmään, hän allekirjoittaa mieluummin tämän uudemman kansalaisaloitteen kuin vanhemman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Putin sulki Ukrainan NATO-oven

Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta

Minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään hyvää sanottavaa toisten tietojärjestelmiin tunkeutuvista hakkereista. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tai kuten tavataan sanoa, poikkeus vahvistaa säännön. 

Tämä hyvä poikkeus oli ensimmäisenä vastassa tänä aamuna, kun avasin tietokoneen. Siellä oli kansanedustaja Timo Heinosen (kok) twittaamana tieto, että hakkeriryhmä oli tunkeutunut Venäjän TV-kanaville siten, että ne lähettivät todellista tietoa Ukrainan tilanteesta. 

Nähtäväksi jää, miten venäläiset suhtautuvat asiaan, sillä tähän asti he ovat kuulleet ainoastaan Putiniin propagandaa, johon on sisältynyt mm. väite siitä, ettei operaatiossa olisi tullut omia tappioita. Sekä paksu valhe, jonka mukaan heidän armeijansa ei olisi aiheuttanut ukrainalaisille lainkaan siviilitappioita. 

Oma toiveeni - ja luulen suurimman osan maailman ihmisistä yhtyvän siihen - on, että venäläiset nousisivat Putinin hallintoa vastaan ja lopulta kaataisivat sen. Valitettavasti sellainen vaatii kuitenkin suunnatonta rohkeutta, joten pidän toiveeni toteutumista kohtuullisen epätodennäköisenä. 

Oman osansa samaan suuntaan on kuitenkin tehnyt myös Suomen eduskunnan ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (perus), joka julkaisi venäjänkielisen videon suoraan venäläisille. Toivon mukaan se lähtee leviämään Venäjän kansalaisten parissa.

Yleisesti ottaen olen pannut tyytyväisenä merkille, ettei Venäjän hyökkäys ole sujunut siten, kuin sen johto olisi toivonut. Sosiaalisen median perusteella maan tappiot ovat olleet merkittäviä ja tätä näkemystä tukevat useat videoklipit (esimerkki ja  toinen). Samalla länsimaat Saksaa myöden ovat lopultakin saaneet rivinsä järjestykseen ja ovat sulkemassa Venäjän kansainvälisen rahoitusjärjestelmän (SWIFT) ulkopuolelle sekä toimittamassa ukrainalaisille merkittävää aseapua. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka venäläisten veljeskansaansa kohdistama sota-aggressio päättyy. Ja kuinka Suomi siihen lopulta reagoi - hakeeko se turvaa läntisestä sotilasliitosta vai jatkaako edelleen omin voimin luottaen ison naapurinsa hyväntahtoisuuteen uskoen, ettei meille voi tapahtua samoin kuin nyt on tapahtunut Ukrainalle ja jo sitä ennen Georgialle. 

Tähän liittyen on joka tapauksessa varmaa, ettei Suomen pitäytyminen läntisten maiden joukossa ole jäänyt Putinilta huomaamatta. Eikä tämä jää myöskään seurauksitta, mikäli Vladimir Vladimirovitš selviää aloittamastaan Ukraina-operaatiosta ilman vallanmenetystä.

Pienenä sivuhuomautuksena haluan lopuksi todeta, että kansalaisaloite NATO:on liittymisestä sai pikavauhtia 50 000 kannattajaa. Itse en sitä lähtenyt allekirjoittamaan siksi, että meillä on olemassa demokraattisen prosessin kautta valitut johtajat, joiden tehtäväksi tämä päätös kuuluu, eikä kansanäänestyksen järjestäminen asiasta johtaisi kuin valtavaan venäläiseen disinformaatiotulvaan ja muuhun hybridivaikuttamiseen - tai pahimmillaan jopa Ukrainan esimerkin mukaiseen venäläisten sotilaalliseen interventioon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoleeko pääministeri Marin Putinin persettä vai näytteleekö hän tarkoin varjeltua näytelmää?
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

  

Onko Suomi punavihreä demokratia?

Suomalaismedioita lukiessa tai hallituksen ministereitä kuunnellessa voisi kuvitella, että maamme on jonkinlainen punavihreä demokratia, joka tahtoo oman kansansa hyvinvoinnin uhraamalla pelastaa niin kehitysmaat, elintasopakolaiset, taloutensa sotkeneet vanhat kulttuurikansat, monenmoiset luonnonelävät kuin ilmastonkin. Nyt kuitenkin näyttää, ettei asia sittenkään ole aivan niin yksioikoinen.  

Tästä antoi viitteitä muutamakin tuore uutinen. Niistä ensimmäinen oli tieto siitä, että kansalaisaloite polttoaineiden hinnan alentamiseksi keräsi hiukan yli vuorokaudessa tarvittavan nimimäärän päästäkseen eduskunnan käsittelyyn. Tätä kirjoitettaessa eli kahden vuorokauden kohdalla allekirjoittajia on jo yli 67 359 ja määrä kasvaa ripeästi.

Nähtäväksi jää, tuleeko kansalaisaloitteesta kaikkien aikojen eniten kannatettu. Kävi näin tai ei, on sen jo nyt saama suosio painava osoitus maan poliittisille päättäjille - ja erityisesti Sanna Marinin (sd) hallitukselle - siitä, ettei ihmisten perustarpeita voi verottaa loputtomiin edes maailmanparantamisen varjolla.

Toinen viite siihen, etteivät ainakaan kaikki suomalaiset sittenkään ole täysin valmiita punavihreyteen saatiin mielipidekirjoituksesta, jossa professori Olli Dahl moitti Suomen ilmastopaneelia, koska sen "vaatimukset Suomen metsien suojelusta ja niiden käyttämisestä vain hiilinieluina ovat kestävän kehityksen taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien vastaisia ja korostavat vain ympäristöulottuvuutta". Kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, sillä se osoittaa faktoihin perustuen punavihreän ilmastopaneelin ajaman metsäpolitiikan yksisilmäisyyden ellei peräti mielipuolisuuden.

Kolmas viite suomalaisten punavihreyttä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestä saatiin uunituoreesta Helsingin sanomien gallupista. Sen mukaan vihervasemmiston (SDP + Vihreät + Vasemmistoliitto) kannatus oli pudonnut jo 37,6 prosenttiin. 

Kansalaisten kyllästymistä alleviivasi lisäksi se, että maan suosituimmaksi puolueeksi oli noussut punavihreyden vastapoolina pidetty Perussuomalaiset, jonka kannatusero SDP:hen oli kasvanut prosenttiyksikköön. Nähtäväksi jää, kuinka suureksi ero kasvaa kunnallisvaaleihin mennessä.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suomalaisten ehdoton enemmistö on sittenkin tervejärkistä joukkoa, joka kyllä saattaa erehtyä tekemään typeriä poliittisia valintoja vaalilupausten tai muun propagandan uhrina, mutta joka ennemmin tai myöhemmin herää huomaamaan tehtyjen valintojen heidän oman elämänsä ja tasapainoisen kestävän kehityksen kannalta tuhoisat seuraukset.

Lopuksi todettakoon, että tämän kirjoituksen valmiiksi saatuani, oli alussa mainitun kansalaisaloitteen allekirjoittanut 68 041 suomalaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen

Tutkimustietoa faktantarkastajille ja päätösentekijöille

Maaseudun Tulevaisuus kertoi viime viikolla mielenkiintoisesta Luonnonvarakeskuksen tutkimustuloksesta. Sen mukaan avohakkuu ei vähennä maaperän hiilensidontaa eikä vapauta sen hiilivarastoa. 

Tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemen mukaan hiilen kertyminen oli runsainta metsissä, jotka lähestyivät päätehakkuuikää. Niissä metsämaan hiilivarasto kasvoi vuodessa keskimäärin noin 300 kiloa hehtaarilla. Sen sijaan hiilen kertyminen maaperään väheni yli satavuotiaissa metsissä eli metsien siirtäminen pois talouskäytöstä ei olisi hiilensidonnan kannalta järkevää.

MT:n välittämät tulokset perustuivat yli 600 valtakunnan metsien inventoinnin pysyvältä koealalta kerättyihin aineistoihin, joissa hiilen määrä selvitettiin pintakarikkeessa, humuksessa ja 40 sentin kivennäismaakerroksessa. Siten kyseessä oli niin suuri mittausaineisto, että tuloksia voi pitää erittäin luotettavina.

Edelle kirjoittamani tieto on täysin vastoin Vihreiden narratiivia, jonka mukaan nykymuotoinen metsänhoito johtaisi hiilen vapautumiseen metsänpohjasta ilmakehään.  Asia liittyy myös kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla. Sen suhteen Vihreiden linjalla ovat olleet hallituspuolueista myös vasemmistoliittolaiset.

Kaiken kaikkiaan edelle kirjoittamani tiedonpala osoittaa jälleen kerran ne hyödyt, jotka yhteiskunta saa rahoittaessaan tutkimusta. Eihän meillä olisi ilman sitä käytettävissä laajaa aineistoa, jota voitaisiin käyttää päätöksentekoon ja faktantarkastukseen. 

Tässä tapauksessa MT:n julkaisema tieto tarkoittaa, että kansalaisaloite perustuu ainakin metsien hiilinielujen perusteella virheelliseen tietoon väittäessään että "avohakkuun toteuttamisen jälkeisenä kahtenakymmenenä vuotena metsäalue muuttuu hiiltä sitovasta hiilinielusta hiilen lähteeksi". Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä vaikutus tällä on kansalaisaloitteen lopulliseen kohtaloon, johon vaikuttavat tosiasioiden lisäksi - ja ehkä niiden ylikin - kansanedustajiemme omat uskomukset ja narrativit.

* * *

Koska edelle kirjoittamani liittyy ilmastonmuutokseen, on tässä yhteydessä syytä katsahtaa myös sitä, millä tavoin se on edennyt. Eli pohjoisen napajään kokoon liittyvää herkkää mittaria.

Viimeksi asiaa tarkastellessani oli käynyt selväksi, ettei pohjoisen merijään laajuus tai pinta-ala tullut poistaneeksi vuoden 2012 minimiä ennätysten kirjoista. Sen jälkeen kävi kuitenkin niin, että lokakuussa molemmat mittaustavat saavuttivat ajankohtaan nähden uudet ennätykset. Siitä esimerkkinä alla oleva lokakuista napajään pinta-alaa kuvaava esitys.

Marraskuun osalta tämänvuotinen arktisen merijään pinta-ala jäänee kuitenkin vuoden 2016 ennätyspientä pinta-alaa suuremmaksi. Ainakin jos luotamme siihen, että se kehittyy samansuuntaisesti kuin päivittäin raportoitu jään laajuus. 

Näin ollen ilmastonmuutos ei ole vielä lyönyt vanhoja mittausennätyksiä, saati tuhansien vuosien takaisia ennätyslämpöjä, mutta elämme joka tapauksessa sellaista vuotta, jonka aikana ollaan oltu lähellä tätä tilannetta. Siten mielenkiinto ilmastonmuutoksen kehittymisestä jatkuu myös tulevana vuonna. 

Ehkäpä vuoden 2012 syyskuussa saavutettu napajään minimipinta-ala muuttuu silloin voimassa olevasta ennätyslukemasta pelkäksi historialliseksi anekdootiksi. Tätä varmasti toivovat ainakin ne, jotka ovat julkisesti ja kauhukuvia maalaillen puhuneet ihmisen roolista ilmaston lämpenemisen taustalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ajatusten säyneenjoesta ja koronaviruksesta
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Valeuutinen metsässä

Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista

Iltalehti kertoi, ettei eduskunnassa ole kannatusta lentoverolle. Vain 18 prosenttia kiinni saaduista 108 parlamentaarikosta kannatti sitä.

Matkustajakohtaista lentoveroa on vaadittu kansalaisaloitteessa, joka on saanut 55 000 allekirjoittajaa. Aloitteen mukaan "lentoveroa koskevan lain valmistelussa tulee selvittää, voidaanko matkustajakohtaisen lentoveron suuruudessa ottaa huomioon erityyppisten lentojen ilmastovaikutukset ja voidaanko verotuottoja ohjata ympäristöpoliittisesti. Matkustajakohtaisen lentoveron tulee määräytyä siten, että sillä saavutetaan mahdollisimman tehokas ympäristöpoliittinen ohjausvaikutus."

Käytännössä tällaista ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävää veroa kannattivat vain Vasemmistoliiton ja Vihreiden kansanedustajat. Sen sijaan suurin osa Perussuomalaisten, Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajista oli sitä vastaan.

Koska suomalaisten lentäminen lomille kotimaamme rajojen ulkopuolelle on ollut kovassa kasvussa, on siitä tullut yksi merkittävimmistä suomalaisten kasvihuonekaasujen tuottamistavoista. Sen mukaisesti kasvoivat päästöt esimerkiksi vuonna 2017 viitisen prosenttia ja suomalaisten ulkomaanmatkailusta aiheutuvat päästöt lähentelevät nykyisin henkilöautoilla tehtävien matkojen päästöjä.

Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen. Jos lomamatkailu ulkomaille ei olekaan välttämätöntä, on henkilöautolla ajaminen sitä varsin monelle. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - hallituksella ja eduskunnalla on vahva tahtotila sen entistä rajumpaan verotukseen.

Polttoaineen verotusta on aiemmin kiristetty esimerkiksi vuosina 2012, 2014, 2015 ja 2017 ja verojen osuus bensiinin hinnasta on nykyisin noin kaksi kolmasosaa. Sen sijaan lentokoneiden kerosiini on verotonta.

Vaikka pidänkin hyvänä sitä, että kehitys kehittyy ja autoilussakin päästään eroon fossiilisista polttoaineista, on minusta Keskustan vahva tuki pitkien etäisyyksien maaseudulta tukensa saavalle kannattajiensa elämää hankaloittavaan polttoainepolitiikkaan mielenkiintoista. Se on ehkä vieläkin kiehtovampaa kuin saman puolueen ultraliberaali maahanmuuttopolitiikka, joka niin ikään on aika huonosti sen kannattajakuntaa miellyttävää.

Mutta toki kukin puolue valitsee poliittiset linjansa. Näin sen pitää ollakin - mutta samaa aikaan olisi toivottavaa, että myös äänestäjät olisivat hereillä ja osaisivat antaa äänensä sille puolueelle, joka edistää heidän omaansa ja isänmaan asiaa parhaiten.

Huomioiden Keskustan kannatuksen kehityksen viime vaalien jälkeen näyttäisi tämä toteutuneen Katri Kulmunin puolueen kohdalla. Minusta se on erinomaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan
Onko kepulaisuus katoamassa?
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Onko Arvometsä Oy pyramidihuijaus?

Suomessa on tehty kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä. Sen läpimeno tarkoittaisi metsänhoidossa paluuta viime vuosisadan alun menetelmiin.

Aloitetta kannattavat henkilöt ovat viime aikoina aktivoituneet kirjoittamaan varsin aggressiivisesti erilaisiin medioihin. Heidän sanomansa on yhdenmukainen ja selvä - kuin jostain päämajasta ohjattu.

Tuon sanoman mukaan Suomessa on kiellettävä 1960-luvun jälkeen metsänhoitomme valtavirtaa ollut tasaikäisten metsien kasvatus ja siirryttävä sen sijaan jatkuvaan kasvatukseen, jossa puista kaadetaan 10-15 vuoden välein suurimmat ja jätetään pienemmät kasvamaan. Säästöä eli tuloa metsänomistajalle sanotaan syntyvän siitä, ettei metsiä tarvitsisi lainkaan uudistaa tai hoitaa, vaan ne uusituisivat itsestään.

Tästä esimerkin tarjosi tämän aamun mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa. On siis syytä tarkastella myös tässä blogissa mitä näistä eri metsänhoitovaihtoehdoista oikeasti tiedetään ja mitä se voisi tarkoittaa.

* * *

Jos ensin katsotaan tilastoja, niin sieltä nähdään Suomen metsämaiden puuston keskitilavuuden kasvaneen tasaikäisen metsänkasvatukseen siirtymisen jälkeen eli 1970-luvun alusta noin 57 prosentilla. Toisin sanoen suomalaisten metsien historia ei tue ajatusta siitä, että jatkuva kasvatus olisi puuntuotannollisesti (tai metsiemme hiilinielujen kannalta) millään tavalla järkevää.

Jatkuvan ja tasaikäisen metsänkasvatuksen eroista on vain vähän mittaustuloksiin perustuvia tutkimuksia. Niistä uusimmassa vertailututkimuksessa nähtiin, että tasaikäisen metsän kasvu on noin 20 prosenttia nopeampaa kuin jatkuvapeitteisen. Toisin sanoen nämäkään mittaustulokset eivät tue jatkuvan kasvatuksen järkevyyttä puunkäytön tai hiilinielujen osalta.

Professori Jarkko Hantula on puolestaan todennut, ettei luontaiseen uudistukseen perustuvassa jatkuvassa kasvatuksessa voida hyödyntää metsäpuiden jalostuksen tuomaa puiden kasvunopeuden lisääntymistä. Näin puiden kasvuero tasaikäisen ja jatkuvan kasvatuksen metsissä tulee ajan myötä kasvamaan entisestään.

Lisäksi hän on kertonut jatkuvan kasvatuksen metsien uudistamiseen käytettävien valtapuuston alle kehittyvien kuusen taimien olevan erityisen alttiita juurikäävän eli maannouseman leviämiselle. Siten jatkuvan kasvatuksen menetelmillä hoidettavat metsät tulevat sisältämään entistä enemmän tyvilahoista tukkia, mikä alentaa niiden arvoa.

Emeritusprofessori Erkki Annilan mukaan tasaikäiset "talousmetsät muodostavat mosaiikkimaisen elinympäristöjen kirjon avoimista aloista varttuneisiin, runsaspuustoisiin metsiin", kun taas "jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään keinotekoisesti koko ajan yhdessä ja samassa kehitysvaiheessa". Näin "se monimuotoisuus, joka sisältyy metsän eri kehitysvaiheisiin erilaisilla kasvupaikoilla, jää kokonaan pois".

* * *

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen itse tullut siihen tulokseen, ettei Suomessa tule siirtyä laajamittaisesti jatkuvaan metsänkasvatukseen. Siitä huolimatta menetelmällä saattaa olla käyttöä esimerkiksi turvemailla, koska ne tuottavat mahdollisesti vähemmän vesistöpäästöjä. Lisäksi menetelmä saattaa olla hyödyllinen esimerkiksi virkistystarkoituksiin käytettävissä metsissä.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin ihmettelyni siitä, että mikä on se motiivi, jolla jatkuvaa kasvatusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kyse ei varmasti ole asian advokaattien tietämättömyydestä, koska mukana on monia professoritason tutkijoita.

Siksi olen alkanut epäillä, että tässäkin asiassa olisi taustalla jonkinlainen taloudellinen intressi? Sellainen voisi syntyä eräänlaisena pyramidihuijauksena esimerkiksi Arvometsä Oy:n kautta, joka nopeatempoisilla hakkuillaan ja uudistamistoimenpiteistä luistamalla saattaisi tuottaa hyvää tulosta muutamien kymmenien vuosien aikana, vaikka samalla näiden metsien tulevaisuuden tuotto tuhotaankin?

En tiedä kuinka oikeaan epäilykseni osuu - ja itse asiassa toivon sen olevan väärä. Olisi kuitenkin hienoa jos maastamme löytyisi tutkiva ammattijournalisti, joka tarttuisi tähän asiaan ja selvittäisi Arvometsän ja jatkuvan kasvatukseen liittyvän aggressiivisen propagandan taustat ja niiden tekijät. Harrastajabloggarilla sellaiseen ei ole mahdollisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Metsien kasvusta ja ilmastohistoriasta
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?

Perussuomalaisten Tom Packalén otti kantaa kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan raiskausrikokseen riittäisi se, ettei seksiin ole partnerin suostumusta. Tarkalleen ottaen tämä sanoi, että "rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että tekijän tulee tietää syyllistyvänsä rikokseen. Kysynkin, millä tavoin kansalaisaloitteen mukainen suostumus tulee ilmaista nimenomaisesti ennen sukupuoliyhteyden aloittamista?"

Minja Koskela julkaisi Packalénin kommentista twiitin. Se kuului näin: "mikäli on yleistä, että ihmisille on epäselvää, milloin syyllistytään raiskaukseen ja milloin seksille on suostumus, tekee se #suostumus2018-aloitteesta entistä tärkeämmän. Sikälikin tämän tyyppiset vastustuspuheenvuorot ovat hieman hataralla pohjalla."

Twiittaaja ilmoittaa olevansa "kirjoittaja ja väitöskirjatutkija. Esikoisteos: Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019). Työn alla: Toisin tehty - tasa-arvoinen koulu (S&S 2020)." Hänen tilinsä seuraajina näyttävät olevan mm. Li Andersson (vas) ja Touko Aalto (vihr).

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen haluaisin hiukan kommentoida Koskelan kommenttia. Siis sitä, että voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla niin tyhmä, ettei ymmärrä Packalénin huolen liittyvän mahdolliseen suostumus-lakiin liittyviin väärinkäyttömahdollisuuksiin oikeudenkäynneissä, eikä suinkaan siihen ettei ihmisille olisi selvää se, milloin seksiin on suostumus ja milloin ei? Vai oliko kommentissa kyse tahallisesta provosoinnista?

Niin tai näin. Raiskaukset kuuluvat vastenmielisimpiin rikoksiin ja sikäli on hyvä, että niiden määrän minimoimisesta keskustellaan ja että niitä torjutaan parhaalla mahdollisella tavalla lainsäädännön kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitteeseen pitäisi pyrkiä oikeusvaltioperiaatteen kannalta ongelmallisen, epäselvän ja tulkinnanvaraisen lainsäädännön kautta. Siksi Packalénin kysymys oli paitsi aiheellinen, niin myös tarpeellinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa
Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Maaseudun tulevaisuuden teettämä mielipidetiedustelu kertoi, ettei Yleisradion nykyinen tarjonta tyydytä huomattavaa osaa suomalaisista. Tyytymättömimpiä ovat maaseudulla asuvat kun taas kaupunkien cityvihreät, sinkut ja kotona asuvat nuoret ovat tyytyväisimpiä. 

Tyytyväisten osuus oli 54 prosenttia ja tyytymättömien 39. Itse kuulun osin jälkimmäisiin - ongelmana on etenkin Ylen poliittisten ohjelmien yksisilmäinen vihervasemmistolaisuus. Sen sijaan esimerkiksi urheilutarjonta tai luonto-ohjelmat ovat positiivisia seikkoja.

Helsingin Sanomat oli kysynyt Ylen toimitusjohtajalta Merja Ylä-Anttilalta kommenttia. Tämä oli kertonut olevansa osin yllättynyt tuloksesta, koska "esimerkiksi alueradion ja -toimitusten rooli on maaseudulla kuitenkin melko merkittävä ja kuulijaluvut hyviä".

Kukahan vihjaisisi Ylä-Anttilalle, että tyytyväisyys Yleen lisääntyisi aivan oleellisesti, mikäli se noudattaisi omia eettisiä ohjeitaan. Eli perustaisi journalisminsa totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen, erottaisi sekä tosiasiat että niiden taustoittamisen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta sekä huolehtisi vaaliehdokkaiden esiintymisissä siitä, ettei kukaan ehdokas saa erityistä etua muihin ehdokkaisiin nähden.

Käytännön esimerkkinä ja juuri nyt Yle voisi osoittaa esimerkiksi katumusta julkaisemastaan punavihreää maailmankatsomusta nuorisolle tuputtavasta "vaalibotista", jonka kelvottomuus on tämän blogin lisäksi huomattu esimerkiksi Suomen kuvalehdessä.

Ylä-Anttilan tai Ylen päätoimittajan ulostuloa odotellessa jokainen voi edesauttaa Pasilan punavihreän veromedian heräämistä käymällä allekirjoittamassa Yle-veron kumoamista vaativan kansalaisaloitteen. Aloite on ilmestynyt allekirjoitettavaksi kaksi päivää sitten, ja sille on tähän mennessä kertynyt 2 257 allekirjoittajaa. Tasaisella tahdilla 50 000 allekirjoittajan määrä saavutetaan siis reilussa kolmessa viikossa - kunhan Yle-veron rahankäyttöön tyytymättömät vain käyvät ilmaisemassa mielipiteensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

Kansalaisaloite ilotulitteiden käytön rajoittamiseksi

Kansalaisaloite ilotulitusrakettien käytön rajoittamiseksi on saanut 50 000 kannattaja ja päässee siten eduskunnan käsittelyyn. Kannattajakeräys osoitti jälleen kerran median voiman: 26.12. jälkeen allekirjoitusten määrä räjähti kasvuun kun Yle ja jotkut pienemmät lehdet tekivät 27.12. aiheesta jutun.

Lakialoitteen "tarkoituksena on vähentää tuntuvasti ilotulituksista aiheutuvia haittoja, erityisesti ilotulitteista johtuvia silmä- ja muita vammoja ja tulipaloja, sekä edistää uudenvuoden- ja venetsialaisjuhlijoiden turvallisuutta, lievittää eläinten ilotulitteisiin liittyvää stressiä sekä hillitä ilotulittamiseen liittyvää ympäristön kuormittumista".  Eilen ensimmäisiä paukutuksia kuunneltuani ymmärrän hyvin aloitteen tekijöitä, vaikka en aiokaan käydä jättämässä aleekirjoitustani.

Mielenkiintoista kyllä, Yle teki 27.12. jutun myös siitä, kuinka Ruotsissa ollaan tekemässä ilotulittamisesta luvanvaraista.  Sen mukaan "yksinomaan Tukholman läänissä 20 ihmistä loukkaantuu vakavasti ilotuliteonnettomuuksissa. Koko maassa viime vuonna ilotuliteonnettomuuksissa loukkaantui 121 ihmistä."

Lukemat ovat varsin suuria jos niitä verrataan vaikkapa Helsingin vuoden takaisiin lukuihin: silmäklinikalla hoidettiin kolmea alaikäistä. Lisäksi muualla Suomessa oli joitain tapauksia.

Selitystä - tai edes pohdintaa - Suomen ja Ruotsin välisille eroille en ole valtamediassa nähnyt. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa asian taustoja on valotettu ruotsalaisen valtamedian uutisointiin perustuen. Taustalla on ongelmalähiöiden uusruotsalaisen nuorison oivallus käyttää ilotulitteita aseiden tavoin esimerkiksi palokuntaa, ambulansseja ja poliiseja vastaan.

Sikäli Ylen 27.12. käyttämä sana "ilotuliteonnettomuus" on harhaanjohtava. Ruotsalaisten loukkaantumisissa ei ole pääosin onnettomuuksista, vaan tarkoituksellisesta toisten ihmisten vahingoittamisesta. Tai yleisemmin tarkasteltuna monikulttuurisen yhteiskunnan värisevästä todellisuudesta.

Nähtäväksi jää, mitä valtamediamme uutisoi tämän talven aikana Ruotsissa käytävästä rakettisodasta. Noudatetaanko hiljaisuutta vai avataanko ongelma maamme kansalaisille syineen ja seurauksineen?

Journalistin ohjeiden mukaan olisi syytä valita jälkimmäinen linja. Tai miten olisi tulkittava sieltä heti ensimmäiseksi löytyvä kohta, jonka mukaan "journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Vastuutonta journalismia
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

HS poliittisen eliitin puolesta ja kansanvaltaa vastaan

Helsingin Sanomat otti pääkirjoitussivullaan kantaa suomalaisen demokratian keinovalikoimaan. Sen mukaan kansalaisaloitteet täydentävät hyvin edustuksellista demokratiaa. Niinpä Sveitsin mallin mukaisia sitovia kansanäänestyksiä ei pääkirjoittajan mielestä tarvita.

"Kansalaiset voivat nostaa esiin aiheen, johon puolueet eivät jostain syystä ole tarttuneet. Aiheesta käydään laaja julkinen keskustelu, mutta vastuu lopullisesta päätöksestä on niillä, joilla on eniten keinoja perehtyä aloitteen mahdollisiin seurauksiin."

Ei minulla ole mitään kansalaisaloitteita vastaan. Saattaahan niillä ollut jonkinlainen vaikutus suomalaiseen lainsäädäntöön, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki osoittaa. Oleellista tässä on kuitenkin huomata, että vaikutuksen edellytyksenä on kansanedustajien enemmistön eli poliittisen eliitin kannatus.

Niinpä aloite on poliitikoille ja valtaeliitille lopultakin täysin harmiton ja lainsäädännön linjauksen kannalta merkityksetön. Aloitteen allekirjoittamismahdollisuus vain purkaa hieman kansan parissa tunnettuja paineita mutta ei voi johtaa eliitin vallan murtumiseen. Siten se pikemminkin vahvistaa kuin purkaa poliittisen eliitin valtaa.

Kuvaavaa kansalaisaloitteiden merkityksettömyydestä on se, että kansan ylivoimaisen enemmistön kannattama näkemys pakkoruotsin muuttamisesta vapaaehtoiseksi ruotsiksi ei mennyt eduskunnasta läpi. Niinpä suomalainen nuoriso on edelleen pakotettu opiskelemaan oman pienen kielensä lisäksi toinen, jonka kansainvälinen merkitys on lähes yhtä olematon.

Taustalla pääkirjoittajan näkemyksessä lienee se, että maamme punavihreyteen taipuvainen eliitti ei todellisuudessa juurikaan poikkea siitä äärikonservatiivisesta eliitistä, joka 1800-luvulla vastusti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Olihan sen mukaan selvää, ettei tyhmä kansalainen osaisi äänestää järkevästi vaan vallan antaminen hänelle johtaisi katastrofiin.

Viime kädessä Helsingin Sanomien kannanotto kansanäänestyksiä vastaan on siis epäluottamuslause kansalle. Näin siitä huolimatta, että Sveitsissä edustuksellista demokratiaa täydentävien kansanäänestysten voi nähdä tuottaneen yhden maailman vauraimmista ja miellyttävimmistä paikoista elää. Siis siitä huolimatta, että siellä kansan syvät rivit ovat moneen kertaan kaataneet maan poliittisen eliitin haaveet.

Esimerkkeinä sveitsiläisten kansanäänestyksen viime vuosien päätöksistä voidaan mainita rikoksiin syyllityneiden ulkomaalaisten automaattinen karkotus, yritysjohtajille asetettavan palkkakaton hylkääminen,  erittäin korkean kansalaispalkan torppaaminen ja pidättäytyminen avioliiton määrittämisestä vain naisen ja miehen väliseksi liitoksi.

Jokainen voi mielessään katsoa näistä Google-haun kautta ensimmäisinä vastaan tulleista päätöksistä kokoamaani listaa ja miettiä miten vahvasti ne kuvaavat tyhmän kansan vastuutonta ja osaamatonta päätöksentekoa. Sekä tietenkin verrata niitä meillä Suomessa Helsingin Sanomien mukaan "parhaan asiantuntemuksen" (sic!)  eli eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen viime aikoina tekemiin päätöksiin vaikkapa Talvivaaran kaivokseen tai koulutukseen liittyen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa
Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?

Suoraa toimintaa Karkkilassa

Luoteisuusimaalaisen paikallislehden mukaan Karkkilan kaupunginhallitus päätti äänin 6-2 ottaa vastaan turvapaikan saaneita maahanmuuttajia. Seuraavaksi asia menee kaupunginvaltuustoon, jossa se käsiteltäneen kesäkuun 6. päivänä. Myönteisen päätöksen seurauksena kaupunkiin olisi tulossa 16 uutta eksoottista asukasta.

Suomalaisen äärivasemmiston entisen pesäpaikan perussuomalaiset ovat aloittamassa nimienkeruuta kansanäänestystä vaativan kansalaisaloitteen taakse. Tavoitteena on demokraattisen prosessin kautta päästä kuulemaan tässä elinympäristöön oleellisesti liittyvässä asiassa kaikkien ihmisten näkemystä.

Kansalaisaloite on otettava kunnanvaltuuston käsittelyyn, mikäli viisi prosenttia karkkilalaisista kirjoittaan nimensä sen järjestämistä vaativan aloitteen alle, 7092 äänioikeutetun kaupungissa se tarkoittaa 355 nimen keräämistä.

Kannustan tällä kirjoituksella kaikkia Karkkilan asukkaita käyttämään hyväkseen tilaisuuden elinympäristönsä puolesta. Se on mahdollista tehdä esimerkiksi 29. huhtikuuta Karkkilan torilla kirjoittamalla nimensä aloitteen alle.

On hyvä tiedostaa, että mitä useampi allekirjoittaja aloitteella on, sitä vaikeampi valtuuston on ohittaa sitä olankohautuksella. Kaikkien elinympäristöstään kiinnostuneiden on siis syytä hakea käsiinsä nimienkerääjä, jotta valtuusto ymmärtää kansan haluavan päättää kotikuntansa tulevaisuudesta itse.

Meille ei-karkkilalaisille kansalaisaloitteen mahdollinen läpimeno tarjoaisi esimerkin kansalaisaktiivisuudesta, jota olisi syytä seurata muillakin paikkakunnilla. Tämä riippumatta itse kansanäänestyksen tuloksesta. Näin siksi, että elinympäristön oleellinen muuttuminen on aivan liian suuri asia jätettäväksi pelkästään poliitikkojen asiaksi.

Toivotan karkkilalaisille siis aktiivisuutta ja viisautta kansalaisaloitteeseen ja toivottavasti sitä seuraavaan äänestykseen liittyen. Olette tekemässä suomalaista historiaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Vasemmistovaltuutettu arveli mutiaisten tulevan vuodeosoatolle
Äänestäjä on kuningas

Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa

Helsingin Sanomien eilinen pääkirjoitus väitti kansalaisaloitteiden toimivan hyvin. Niissähän on kyse siitä, että kuka tahansa voi tehdä aloitteen lainsäädännön muuttamiseksi ja se otetaan eduskunnan käsittelyyn mikäli allekirjoittajia on vähintään 50 000. Ensimmäinen hyväksytty kansalaisaloite koski lakia tasa-arvoisesta avioliitosta.

Pääkirjoituksen taustalla oli mm. kansalaisaloite, jolla pyritään kumoamaan jo hyväksytty avioliittolaki. Se on tietenkin turha, sillä eduskunta ei tule missään tapauksessa muuttamaan juuri hyväksyttyä lakia. Tai jos niin tapahtuisi, se saisi uuden tasa-arvoisen kansalaisaloitteen käsiteltäväkseen

En reagoinut asiaan eilen, mutta koska pääkirjoitus poiki tälle päivälle tamperelaisen Mauri Laaksosen kommentin mielipidesivulle päätin kirjoittaa muutaman sanan. Laaksosen mukaan aloitteita pitäisi nimittäin voida myös vastustaa, jolloin eduskunnan käsittelyyn otettasiin vain ne aloitteet, jotka ovat saaneet tarvittajan kannattajamäärän ja kannattajia on enemmän kuin vastustajia.

Minulle tuli tuon tamperelaisen kirjoituksen luettuani huvittunut olo. Eihän kansalaisilla ole minkäänlaista valtaa aloitteiden hyväskymisen tai hylkäämisen osalta, joten miksi nykyistä järjestelmää pitäisi monimutkaistaa?

Päätöksen kansalaisaloitteiden hyväksymisestähän tekee vain ja ainoastaan eduskunta tiedossa olevien faktojen ja mahdollisen painostuksen alla. Mehän muistamme minkälaisen uutis- ja mielipidejuttujen vyöryn media järjesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Ja osoitti samalla poliittisen valtansa.

Niinpä minusta on selvää, ettei nykyinen kansalaisaloitejärjestelmä toimi juuri lainkaan. Se ei ole käytännössä lisännyt millin vertaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, sillä jopa sellaiset aloitteet, joilla on kansalaisten ylivoimaisen enemmistön kannatus ovat jääneet eduskunnassa hyväksymättä, koska niillä ei ole ollut median tukea takanaan. Tällainen on esimerkiksi aloite ruotsin kielen valinnaisuudesta koulussa, jota kannattaa 69% suomalaisista.

Jos Helsingin Sanomien päätoimittaja tai kansalainen Mauri Laaksonen olisivat aidosti huolissaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista poliittisiin päätöksiin, he vaatisivat sitovan kansanäänestyksen käyttöönottoa. Se tarkoittaisi todellista kansanvaltaa, jonka tukena toimisi demokraattisesti valittu eduskunta.

Siis sellaista demokratian mallia, joka on mahdollistanut Sveitsille maailman kilpailukykyisimmän talouden. Sellaiselle olisi käyttöä myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Pakkoruotsi ja demokratia

Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!

Ensi yönä Suomessa siirrellään taas kelloja. Sen seurauksena suuri osa väestöstä kärsii väsymystä - omalla kohdallani aamuvirkkuna ihmisenä tämä tapahtuu vähitelleen siten, että noin kahden viikon kuluttua olen täysin uuvuksissa.

Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.

Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.

"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.

Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.

Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."

Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.

Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.

Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.

Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.

Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.

Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi

Nyt näyttäisi tapahtuvan se, mitä toivoinkin. Yksi viime vuosien pahimmista pedofiilitappajaraiskaajista eli Suomessa vaikuttava somalialainen Abdigadir Osman Hussein saattaa sittenkin joutua lusimaan myös jatkossa.

Näin siksi, että Yleisradion ja Helsingin Sanomien mukaan rikosseuraamusvirasto aikoo valittaa hovioikeuden käsittämättömästä päätöksestä vapauttaa yksi Suomen vaarallisimmista miehistä. Ylen ja HS:n uutisoinnissa on tosin se omituinen piirre, ettei Abdigarista mainita sen enempää nimeä kuin etnistä viiteryhmääkään. Jälkimmäisen mediatalon suhteen joudun siis pettymään siinä uskossa ja toivossa, jonka suomalaisen raiskaajan Konsta Petteri Niemen nimen esilletuominen minussa aiheutti.

Nyt nähdystä salaperäisestä uutisoinnista voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että sekä verovaroin toimiva että maan johtava kaupallinen mediatalo uskovat edelleen tietojen pimittämiseen ja katsojiensa/kuuntelijoidensa/lukijoidensa halveksimiseen.

Koska Abdigadirin nimi on ollut julkisuudessa jo aiemmin, tuntuu näiden mediatalojen salailumentaliteetti tällä kertaa tavallistakin oudommalta. Aivan kuin ne toivoisivat ihmisten sekoittavan mielessään Abdigardirin pari päivää sitten uutisissa esiintyneeseen Konsta Petteriin, jolloin syntyvä disinformaatio hämärtäisi näiden mielissä Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan ikävän kovaa hintaa?

Tässä tilanteessa toivon nykyisen eduskunnan tulevan hallituksen aloitteesta määräävän Ylelle velvoitteen avoimesta ja rehellisestä tiedottamisesta. Helsingin Sanomien osalta taas toivon maksavien ihmisten äänestävän jaloillaan huomatessaan maksavansa propagandasta sen sijaan, että saisivat nauttia avoimesta tiedonvälityksestä myös maahanmuuttajien osalta.

Mutta esiintyy suomalaisessa tiedonvälityksessä pyrkimystä rehellisyyteenkin. Esimerkiksi Iltalehti kertoo tapauksesta avoimesti. Samoin  MTV3-kanava.

Nämä mediat ovat muutenkin viime aikoina osoittaneet useasti samantyyppistä rehellisyyttä, joten toivon kuluttajien iltapäivälehteä tai TV:n uutislähetystä valitessaan osaavan löytää tiedonvälittäjän propagandatuutin sijasta. Ehkäpä koko yhteiskuntamme muuttuu näin toimien hiukan avoimemmaksi ja rehellisemmäksi.

Abdigadirista vielä sen verran, että vaikka tämä vapautuisi, osoitettaisiin hänelle uusi koti Somaliasta. Näin siksi, ettei Suomi ole myöntänyt hänelle kansalaisuutta.

Tämän menettelyn toivoisi tulevan käyttöön kaikkien sellaisten ulkomaalaisten kohdalla, jotka ovat syyllistyneet vakaviin tai toistuviin rikollisiin. Eduskunta saakin pian käsiteltäväkseen asiaa koskevan kansalaisaloitteen: sitä käsiteltäessä on syytä seurata kuka kansanedustajistamme kannattaa aloitetta ja kuka sen sijaan tahtoo ulkomaalaisten rikollisten terrorisoivan kanssaihmisiään Suomessa myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä