Koronaviruksen tulevaisuus

Kirjoitin koronaviruksesta reilu kuukausi sitten todeten silloisten tietojen varassa, että Itä-Aasiassa riehuu uudenlainen virus, joka on tarttunut ainakin 62 ihmiseen. Tuolloin ei ollut tietoa, että virus tarttuisi ihmisten välillä, joten viruksen luultiin siirtyvän ihmisiin vain suoraan eläimistä.

Juuri nyt tilanne on aivan erilainen. THL:n mukaan tartunnan saaneita on todettu yhteensä noin 80 200.  Heistä on viruksen takia kuollut 2 700 ihmistä. Virus tarttuu pisaratartuntana monien muiden virusten tavoin, joten tässä tilanteessa viranomaisten tehtäväkseen ottama viruksen maailmanlaajuiseksi epidemiaksi estäminen on äärimmäisen vaikeaa.

Niinpä myös Euroopassa on havaittu jo 280 tautitapausta, joista yksi Suomessa. Tämä henkilö on kiinalainen ja paranemassa kovaa vauhtia. Sen sijaan eteläisen Euroopan maissa tilanne on vakavampi, minkä merkkinä Italiassa ja Espanjassa on asetettu erilaisia karanteenialueita.

Nimen COVID-19 saanut taudinaiheuttaja on tappava, mutta ei mikään AIDS tai Ebola. Sen sijaan sen vakavuus vastaa suunnilleen erityisen ärhäkää influenssavirusta eli se tappaa nykytietojen valossa noin 2-4 prosenttia tartunnan saaneista. Kuolemanriski koskee lähinnä vanhempia miehiä, joiden terveys on jo valmiiksi tavallista heikompi.

* * *

Edelle kirjoittamani osoittaa, että olemme tekemisissä vaarallisen viruksen kanssa. Se ei kuitenkaan ole mikään mustan surman tai edes espanjantaudin kaltainen äärimmäinen tuhonaiheuttaja. Ja siksi esimerkiksi sen aiheuttamat pörssireaktiot on helppo nähdä yliampuviksi.

Itse pidän juuri nyt todennäköisenä sitä, että virus karkaa torjuntatoimilta ja leviää kaikkiin maihin tartuttaen huomattavan osan väestöstä - myös suomalaisista. Näin ainakin siinä tapauksessa, ettei sen leviäminen pysähdy influenssaviruksen tavoin pohjoisen pallonpuoliskon kevään ja kesän lämpenemiseen.

Viimeistään ensi vuoden jälkeen tauti kuitenkin laantuu tartunnan saaneiden ihmisten saaman immuniteetin ja mahdollisesti käyttöön saatavan koronavirusrokotteen ansiosta. Sen jälkeinen tulevaisuus riippuu viruksen muuntautumiskyvystä, eli siitä pystyykö se influenssaviruksen tavoin evolvoitumaan siten, että edellisten tartuntojen aikainen immuniteetti tai rokotukset eivät enää anna suojaa sitä vastaan.

Virusten muuntautumiskyky riippuu erityisesti sen genomin materiaalista. DNA-virusten mutaationopeus on alhainen, joten niiden kyky muuntautua on huono. Koronaviruksen genomi on kuitenkin influenssaviruksen tavoin yksijuosteista RNA:ta, joka kopioituu DNA:ta epätarkemmin. Siten sen voi olettaa kykenevän muuntautumaan varsin tehokkaasti.

Tosin koronavirukselta puuttuu toinen influenssan evoluutiota nopeuttava piirre. Se on perintöaineksen jakautuminen useisiin osiin eli segmentteihin, jotka mahdollistavat tehokkaan rekombinaation silloin kun kaksi virusyksilöä tartuttaa saman ihmisen. Siten kaikki geeninsä yhteen segmenttiin pakanneen koronaviruksen evolutiivinen kyky jäänee - nopeasti mutaatioita keräävästä genomin kemiallisesta rakenteesta huolimatta - influenssavirusta jonkin verran alhaisnemmaksi.

Kaiken kaikkiaan on joka tapauksessa varsin todennäköistä, että olemme juuri päässeet todistamaan yhden uuden viruksen siirtymistä eläimistä rasittamaan pysyvästi ihmiskunnan terveyttä. Pidemmällä aikavälillä tulee kuitenkin käymään niin, että ihmisen ja viruksen yhteisevoluutio johtaa tämän koronaviruksen ärhäkkyyden vähenemisee ja sen muuttumiseen yhdeksi varsin jokapäiväiseksi pikkuflunssien aiheuttajaksi.

Tuo ärhäkkyyden katoaminen on seurausta luonnonvalinnasta, sillä vakavasti sairastuneet ihmiset ovat paljon oireettomia ja vähäoireisia viruksen kantajia huonompia uusien tartuntojen lähteitä. Näin valinta suosii niitä viruksia, jotka pääsevät leviämään tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa