Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin sanomat kertoi alaikäisestä puukottajasta, joka väitti oikeudessa rikoksensa syyksi puukotetun rasistisen kommentin. Oikeus ei kuitenkaan uskonut kyseistä henkilöä, koska puukotettu oli hätäkeskukseen soittaessaan käyttänyt sanaa "romani". 

Oikeus siis päätyi siihen, että puukottaja yksinkertaisesti valehteli oikeudessa. Tätä tuki sen mielestä myös se, että uhri oli vihreiden kunnanvaltuutettu - eikä tämän puolueen jäseniä yleensä pidetä rasistisina, pikemminkin päinvastoin. Niinpä puukottaja tuomittiin lukemaan tiilenpäitä kolmeksi vuodeksi.

Vaikka oikeus mitä ilmeisimmin onnistui rikollisen tuomitsemisessa, herätti tapaus kuitenkin kysymyksiä. Eli olisiko puukotus oikeuden mukaan ollut hyväksyttävämpi, mikäli hätäkeskukseen soittanut olisi puhunut "mustalaisesta" - eli käyttänyt sanaa, joka ainakin vanhemman väestönosan parissa on monille edelleen normaalia puhekieltä, eikä siksi välttämättä viittaa millään tavalla sanojansa rasistisuuteen? 

Edelleen on kysyttävä, että olisiko oikeus katsonut puukotuksen yhtä pitkän tuomion arvoiseksi, mikäli uhri olisi ollut jonkin oikeistopuolueen kunnanvaltuutettu? Vai olisiko se katsonut hänen poliittisen kantansa jollain tavalla raskauttavaksi tai ainakin luottamusta vähentäväksi asiaksi? 

Siksi on kysyttävä myös, että mikäli nämä asiat - siis puukotuksen jälkeisessä tunnekuohussa lausutun tavallisen, mutta nyttemmin rasistiseksi leimatun, sanan käyttäminen tai uhrin puoluetausta - olisivat vaikuttaneet mahdolliseen oikeuden ratkaisuun tai rikoksesta annetun tuomion pituuteen, olisiko kansalaisten yhdenvertaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa toteutunut? Vai olisiko syntynyt tilanne, jossa - Orwellia mukaillakseni - kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle
Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?

Kansanedustaja Atte Kaleva (kok) kysyi sosiaalisessa mediassa, että "pitäisikö Suomessa kriminalisoida yhteiskuntarauhaa uhkaavien, rasististen, väkivaltaisten ja totalitaaristen ideologioiden tunnusten käyttö agitoimistarkoituksessa? Siis kieltää esim. hakaristi, sirppi ja vasara, Hamasin lippu jne mm. mielenosoituksissa?"

Itse näen tässä asiassa kolme hyvin erityyppistä ratkaisua. Ensimmäinen olisi kaikenlaisten tunnusten hyväksyminen katukuvaan. Tämä olisi perusteltua sanan- ja ilmaisuvapauden kannalta: jokainen näyttäköön värinsä ja sivulliset arvioikoon mitä se tarkoittaa. Toteuttamisen kannalta en näe ongelmia. 

Toinen mahdollisuus olisi hyväksyä osa tällaisista tunnuksista, mutta kieltää loput. Eli hyväksyä esimerkiksi sirpin ja vasaran käyttäminen, mutta kieltää hakaristit. Tätä voidaan parhaimmillaankin perustella vain enemmistön diktatuurilla - eli vähemmistön oikeuksien polkemisen oikeuttamisella. 

Toisin sanoen ratkaisu olisi sanan- ja ilmaisuvapauden kannalta vino ja ihmisten tasa-arvoa loukkaava. Tai Orwellia lainaten "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". 

Kolmas mahdollisuus on kaikkien yhteiskuntarauhaa uhkaavien tunnusten kieltäminen. Se olisi erityisesti sanan- ja ilmaisuvapautta loukkaava ratkaisu, mutta lisäksi tämä vaihtoehto olisi ongelmallinen siinä, mihin raja vedettäisiin. 

Jos Kalevan mainitsemat hakaristi, sirppi ja vasara sekä Hamasin lippu kiellettäisiin, niin miksei sitten kiellettäisi ISIS:in tai rikollisjärjestöjen tunnuksia? Entä pitäisikö kieltää islamin tai kristinuskon tunnukset, koska sekä Koraanissa että Raamatussa asetetaan oma väki muiden ihmisten edelle? Ja molempien nimissä on vuosisatojen kuluessa murhattu ainakin satoja miljoonia ihmisiä. 

Edelle kirjoittamani rivit eivät tietenkään muodosta mitään pajatson tyhjentävää syvällistä analyysiä, mutta jo ne osoittavat yhteiskunnassa yleistyneiden sanavapauden rajoittamisvaatimusten ongelmallisuuden. Ja siksi oli surullista, että kansanedustaja Kalevan kysymykseen (tätä kirjoitettaessa) vastanneista henkilöistä noin 70 prosenttia kannatti "yhteiskuntarauhaa uhkaavien, rasististen, väkivaltaisten ja totalitaaristen ideologioiden tunnusten" käytön kieltämistä agitoimistarkoituksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Wikipedian mukaan "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on... tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".

Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan. 

Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin". 

Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.

Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellilainen uuskieli ja kestävän yhteiskunnan luominen
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Tänä aamuna meille suomalaisille kerrottiin, että paikallislehden päätoimittaja sai sakot siitä, että hän oli hyväksynyt lehteensä mielipidekirjoituksen, jossa Lähi-Idästä, Afrikasta ja Kaukoidästä Suomeen muuttaneita henkilöitä oli kutsuttu muun muassa "rättipäiksi" ja "siivellä eläjiksi" ja heitä oli käsketty mennä takaisin sinne, mistä he ovat tulleetkin.

Asiaa ajaneen syyttäjän mukaan kirjoitus solvasi ja panetteli kaikkia siinä mainittuja kansanryhmiä sekä loukkasi niihin kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Hänen mukaansa se oli lisäksi omiaan herättämään halveksuntaa ja vihaa kyseisiä henkilöitä kohtaan.

Sakko tuli siitä huolimatta, että oikeus katsoi päätoimittajan olleen tietämätön kirjoituksen sisällöstä. Näin siksi, että hän oli laiminlyönyt päätoimittajan tehtäviin kuuluneen velvollisuuden perehtyä mielipidekirjoituksen sisältöön riittävällä tavalla ennen sen julkaisemista.

Ottamatta edellä kuvattuun tapaukseen tässä sen kummemmin kantaa, totean kyseisen uutisen asettavan peräti outoon valoon apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rapen päätöksen taannoisessa viestikoekeskus-tapauksessa. Siinähän Helsingin sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vapautettiin syytteistä hänen vedottuaan kuulusteluissa itsekriminointi- ja lähdesuojaan. 

Toisin sanoen siinä missä paikallislehden toimittajan on suomalaisessa oikeuslaitoksessa katsottu olevan syyllinen lehdessään olleen mielipidekirjoituksen lainvastaisuudesta - vaikka hän ei ole ollut tietoinen sen sisällöstä - ei syyttäjä ole katsonut maan johtavan sanomalehden päätoimittajalla olleen mitään vastuuta lehdessään julkaistusta toimituksellisesta artikkelista. 

Nämä kaksi tapausta viittaavat siihen, ettei laki olisi Suomessa sama kaikille ihmisille, vaan sen ankaruus on merkittävässä asemassa oleville henkilöille vähäisempi kuin vähäisemmän työuran tehneille. On myös nähtävä, ettei tämä asia muutu miksikään, vaikka nyt uudelleen herännyt epäilys Kaius Niemen rikoksesta johtaisikin tuomioon, koska sen nimenomaisena perusteena on epäily siitä, että Niemi olisi sittenkin ollut tietoinen viestikoekeskus-jutusta - siis asiasta, jolla ei ollut merkitystä paikallislehden päätoimittajan tuomioon. 

Siten voidaan katsoa osoitetuksi, että - George Orwellia mukaillen - kaikki suomalaiset ovat oikeuden edessä tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Plan International yllätti

Wikipedian mukaan "Plan International on kansainvälinen lastenoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on kehittyvien maiden lasten elinolosuhteiden parantaminen. Poliittisesti sitoutumaton järjestö edistää muun muassa lasten oikeuksien toteutumista. Plan parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämää ja suojelua ja edistää tasa-arvoa." 

Kyse ei ole mistään pikkujärjestöstä vaan - edelleen Wikipedian mukaan - "vuonna 2019 Planin kummitoiminnassa oli mukana 1,2 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti. Suomessa kansainvälistä Plania edustaa Plan International Suomi." 

Järjestön tuotot Suomesta olivat vuonna 2021 kokonaista 24,4 miljoonaa euroa. Neljännes rahoituksesta tulee ulkoministeriöltä. Maailmanlaajuisesti järjestö käytti yhteensä 937 miljoonaa euroa. Kyse on siis merkittävää rahoitusvaltaa käyttävästä organisaatiosta. 

Tätä taustaa vastaan oli yllättävää huomata, että järjestön nettisivuilla on vajaa kuukausi sitten julkaistu kirjoitus, johon sisältyivät seuraavat kohdat. 

"Olemme saaneet kampanjan aikana somessa kysymyksiä ja kärjekästäkin palautetta siitä, että puhumme viesteissämme tyttöjen ja naisten rinnalla tai sijaan menstruoivista ihmisistä. Kommenteissa on noussut esiin huoli, että pyrkisimme häivyttämään sukupuolen tai naiseuden olemassaolon."

"Sana- ja kuvavalinnoissamme ei kuitenkaan ole kyse sukupuolen kieltämisestä vaan siitä, että ihmisoikeusperusteisena toimijana haluamme huomioida kaikkien sukupuolten aseman ja oikeudet."

"Kaikilla tytöillä ja naisilla ei ole kuukautisia, ja kaikki, joilla on kuukautiset, eivät ole tyttöjä tai naisia. Esimerkiksi osa transmiehistä ja muunsukupuolisista ihmisistä menstruoi."

Edelle kopioimani wokellus-henkiset linjaukset eivät sinänsä tarvinne sen kummempia selventäviä kommentteja. Todettakoon kuitenkin, että minulla on lievää suurempia epäilyksiä siitä, ettei puheena oleva järjestö ole juuri nyt tarttumassa kehitysmaiden keskeisimpiin ongelmiin. Enkä siksi kannata veronmaksajan varojen käyttämistä sen toimintaan.

Aloitin kirjoitukseni Wikipedia-sitaatilla, joten lopetettakoon se myös sellaiseen: "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan ´Vuonna 1984´ kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on romaanin maailmassa tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus antoi luvan ahdistella, mutta wokeltajat syyllistyivät shamanismiin
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Wokellusta päiväkodissa

Poikien päivä oli ja meni

Jyväskyläläinen nainen sanoi mielipidekirjoituksessaan eri sukupoliin liittyvän itsestäänselvyyden, joka tuntuu viime vuosina unohtuneen ainakin poliitikoilta ja median edustajilta. Siksi asia on syytä välittää myös tässä blogissa. 

Hänen mukaansa "tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita."

Naisen lausuman laukaisi se, että 16.5. oli poikien päivä, jota juuri kukaan ei huomioinut millään tavalla. Esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet eivät julistaneet päivää sosiaalisessa mediassa, kuten Marin ja Ohisalo tekivät vastaavana tyttöjen päivänä, eikä lehdistö kirjoittanut asiasta sivukaupalla.

Ja kuitenkin, pojat ovat lapsena aivan yhtä haavoittuvia kuin tytöt ja hitaammin kehittyvinä he kaipaisivat kannustamista ehkä näitäkin enemmän. Mutta tätä heille eivät suoneet sen enempää meidän edustajamme politiikassa kuin toimittajamme julkisessa sanassakaan.

Ehkä syynä tähän on miesten historiallinen valta-asema yhteiskunnassa. Siinä paino on kuitenkin sanassa "historiallinen", sillä nykyiset neitokaiset ovat paljon nuorukaisia koulutetumpia ja nousevat siten mitä todennäköisimmin yhteiskunnallisissa asemissa näiden rinnalle ja ohikin, mikäli ovat - toisin kuin nykyisin - valmiit tekemään aikuisella iällä sen vaatiman työn. 

Vai olisiko poikien päivän unohtamisen syy sittenkin nykyisin hallituksen toimintaa ohjaavassa intersektionaalisessa feminismissä, joka sovinismin ja rasismin parhaiden perinteiden mukaisesti arvottaa ihmiset sukupuolen ja ihonvärin perusteella. Ja sitä kutsutaan orwellilaisen uuskielen parhaiden perinteiden mukaisesti tasa-arvoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla
Kelvoton analyysi
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Laajennetaanko Saksassa owellilaisen isoveljen toimivaltuuksia

Saksassa on käynnissä mielenkiintoinen näytelmä, jossa maan kotimaantiedustelu otti Vaihtoehto Saksalle-puolueen (AfD) erityistarkkailuun julistamalla sen ääriryhmäksi. Päätös oli sikäli mielenkiintoinen, että vuoden 2017 vaalien tuloksen mukaan peräti 13,5 % maan kansalaisista kannattaisi ääriryhmää, ja tuoreiden puoluekannatusmittaustenkin mukaan noin 10 %.

Asia sai eilen uuden käänteen Saksan kotimaantiedustelun päätöksen tultua julki ja oikeuden vihellettyä pelin poikki ainakin siksi aikaa, että AfD:n nostama oikeusprosessi saadaan päätökseen. Saksalaisen yhteiskunnan avoimuudesta kertonee omaa karua kieltään se, että viranomaispäätös tuli julkisuuteen vain siksi, että joku tuntematon taho oli vuotanut lehdistölle tiedon viraston päätöksestä.

Nähtäväksi jää, minkälaisen päätöksen oikeus tekee aikanaan. Kyse on joka tapauksessa perustavanlaatuisesta poliittisen kentän rajaamisesta EU:n johtavassa valtiossa, eikä sen lopputulos voi olla näkymättä myöskään Suomessa.

Meillähän mikään puolue ei liene sisäisestä turvallisuudesta vastaavan suojelupoliisin erityistarkkailussa, vaikka yksittäiset puolueiden jäsenet sitä saattavatkin olla. On kuitenkin selvää, että mikäli suosittujen ja laillisten poliittisten ryhmien tarkkailuun ryhdytään Saksassa, laskee kynnys tällaiseen erityistarkkailuun myös Suomessa. 

Jos näin käy, voidaan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen listaan lisätä yksi ranskalainen viiva. Eli orwellilaisen isoveljen toiminnan ulottaminen yksilötason lisäksi myös puolueisiin. 

Näin siksi, että AfD:n kannatuksen nousun moottorina on monien saksalaisten vastustama maahanmuuttopolitiikka tai oikeammin sen monikulttuuriset seuraukset. Suomessa vastaava ilmiö on nähtävissä halla-aholaisten Perussuomalaisten kannatuksen nousuna siten, että se on kasvanut kilpailemaan jopa valtakunnan suosituimman puolueen asemasta. 

AfD on käsittääkseni aatteiltaan ja asenteiltaan Perussuomalaisia paljon radikaalimpi liike, eikä näitä puolueita voi siksi verrata suoraan toisiinsa. Sekä Saksassa että Suomessa on kuitenkin positiivista vallanpitäjien toimintaan kohdistuvan tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, eikä esimerkiksi kapinana tai terroritekoina yhteiskuntaa vastaan.

Jos ihmisiltä viedään laillinen kanava vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin, ei tyytymättömyys poliittisen establishmentin järjettömyyksiin suinkaan katoa, vaan se etsii purkautumiselleen muita reittejä. Siksi vallanpitäjien ("järjestelmäpuolueen") kannattaa yhteiskunnan väkivaltakoneiston sijaan hyödyntää tosiasioihin perustuvaa argumentaatiota taistelussaan maahanmuuttokriittisiä puolueita vastaan. 

Tai mikäli harjoitettua politiikkaa ei voi uskottavasti perustella asiallisilla argumenteilla, on syytä tunnustaa tosiasiat ja muuttaa politiikan suuntaa. Tässä suhteessa lisäkannusteena toimikoon myös se, että juuri tosiasioiden tunnustamisella on saavutettu länsimaiden nykyinen hyvinvointi ja yhteiskuntarauha - eikä tätä hyviä tuloksia tuottanutta linjaa ole syytä muuttaa edes kehnon maahanmuuttopolitiikan jatkamiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Väkivalta Saksan poliisia kohtaan lisääntyy
Saksalainen dilemma

Matti Vanhasen uusi vero

Työpaikkapysäköinnin veroehdotuksesta tunnettu Matti Vanhanen väläytti jälleen uudenlaista verotusmallia autoilulle. Siinä jokaista kulkuvälinettä seurattaisiin tarkasti ja järjestelmä laskisi erilaisilla teillä ajetut kilometrit. Tarkoituksena on se, että maaseudun heikosti hoidetuilla teillä voisi ajella halvemmalla kuin kaupunkien hyvin hoidetuilla kaduilla tai moottoriteillä. 

Vanhasen orwellilainen suunnitelma ei ole pelkkä haave, sillä Tampereen yliopiston apulaisprofessori kertoi tarvittavan GPS-paikannukseen perustuvan järjestelmän olevan rakennettavissa noin viidessä vuodessa. 

Samalla opimme sen mielenkiintoisen asian, että Euroopassa on jo nyt valmiina standardit liikenteen elektronisesta seurannasta. Eli orwellilaiset pelisäännöt on jo kaikessa hiljaisuudessa luotu - paino siis sanalla "hiljaisuudessa". 

* * *

Edellä toin esille lähinnä sen, että järjestelmä mahdollistaa kansalaisten entistä tarkemman seurannan, mikä on tietenkin kuin lahja hallinnolle, mikäli se jostain syystä näkee syytä kontrolloida alamaisiaan. Aiemmin historiassa tällaisia hallintoja on rakennettu erityisesti politiikan vasemmalle laidalle ja yksittäisten hallitsijoiden intressien pohjalle. 

Vanhasen ulostulon perusteella ajatus ei vaikuttaisi olevan vieras suomalaisillekaan poliitikoille, vaikka uskonkin, ettei valtiovarainministerimme ole itse oikeasti ajatellut rakentavansa totalitarismia. Sen sijaan minulla on vahva käsitys, että Marinin kabinetissa on edustettuna kaksikin sellaista tahoa, jotka suorastaan pyrkivät tiedostavan etujoukon valtaan.

On myös huomattava, että järjestelmä lisätessään fossiilisella polttoaineella käyvien autojen verotusta loisi samalla valmiuden myös ympäristöystävälliseksi katsottujen ajoneuvojen verotukselle. Näin julkinen sektori voisi säilyttää jatkossakin liikenteestä saamansa tulot ilman, että sitä varten täytyisi pystyttää uutta ja mahdollisesti kansalaisten vastustusta herättävää järjestelmää. 

Edelleen on syytä huomata, että Vanhasen ehdotuksen seurauksena valtakunta jakautuisi verotuksellisiin pienalueisiin, joissa sisäinen liikenne tapahtuisi "halvalla", mutta valtakunnan pääteillä tapahtuva liikkuminen olisi kallista. Siten ihmisten intressi työntekoon ajamalla pidempiä työmatkoja vähenisi eli työvoiman joustavan käytön edellytykset heikkenisivät. 

Lisäksi järjestelmä nostaisi raskaan liikenteen kustannuksia, ellei niitä vapautettaisi tästä Vanhasen verosta. Tämä kustannus siirtyisi teollisuudelle heikentäen Suomen houkuttelevuutta investointeihin. Näin maamme vauraus heikkenisi entisestään.

Kuten edeltä ilmenee, en kannata Vanhasen ehdotusta kahdesta syystä: periaatteellisesta enkä käytännöllisestä. Siksi soisin, että myös eduskunnasta löytyisi voimia, joka pystyisivät estämään Vanhasen haaveet. Tiedostan kuitenkin, ettei toiveeni ole realistinen Keskustan toimiessa maatamme hallitsevan politiikan punavihreän laidan hyödyllisenä idioottina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autoilijan uusi lisävero
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta

Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa sitä, että valtio on organisoitu oikeussäännöksin ja näitä oikeussäännöksiä noudatetaan sen eri tahojen toiminnassa. Toisin sanoen kaikilla valtion kansalaisilla ja viranomaisilla on velvollisuus noudattaa oikeussääntöjä.

Suomen perustuslaissa puolestaan todetaan, että "ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, ettei Suomi ole oikeusvaltio. Näin siksi, että viranomaiset (esimerkiksi Abdirahim Husu Husseinin perussuomalaisten rasistisuuteen liittyvien kommenttien tai imaami Bahmanpourin ja Päivi Räsäsen esille tuomien pyhien tekstien yhteydessä) ja jopa oikeusoppineet ovat kyseenalaistaneet perustuslaissa ilmaistun ihmisten tasa-arvon.

Maamme oikeudellisen käytännön oikeusvaltion ja perustuslain vastaisuus ilmeni esimerkiksi taannoisesta HS:n jutusta, jossa haastateltiin kolmea oikeustieteen professoria. Sen mukaan kansanryhmää vastaan kiihottavaa lakia tulkitaan siten, että soveltamiskynnys on korkea, mikäli kiihottamisen kohteena on valtaväestö. Näin siksi, että se on hyvin harvoin erityisen suojan tarpeessa.

Tämä - tässä yhteydessä yleisesti käytetty - peruste on kuitenkin oikeusvaltioperiaatteen vastainen. Näin siksi, ettei oikeusvaltioperiaatteessa lue, että lakeja tulisi soveltaa eri ihmisryhmiin eri tavoin tai tarpeen mukaan. Näin ei lue myöskään Suomen perustuslaissa, vaan siellä päinvastoin todetaan sanatarkasti, että "ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä".

Olen syvästi hämmästynyt siitä kuinka olemattomalla huomiolla on maamme oikeusvaltioperiaate ja sen perustuslaki poljettu Suomessa lokaan vetoamalla väestöryhmien erilaiseen suojan tarpeeseen. Ainakaan HS:n jutussa mainittujen professoreiden suhteen kyse ei voi olla tietämättömyydestä, sillä on selvää, että maamme korkeimmat oikeusoppineet ovat tietoisia oikeusvaltioperiaatteesta ja huomanneet perustuslakimme vaatimuksen kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta lain edessä.

Tästä on siten tehtävä se johtopäätös, että poliittiset ambitiot ovat Suomessa syrjäyttäneet tarkoituksellisesti oikeusvaltioperiaatteen ja maamme perustuslain. Toisin sanoen laki on kyllä hyvä, mutta sen soveltaminen ei. Tämä tuo mieleen Orwellin eläinten vallankumouksen maatilasta, jossa eläinten tasa-arvoisuus ohitettiin lakia muokkaamalla.

Muistattehan: "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia" sai salamyhkäisesti jatkokseen tarkennuksen, jonka mukaan "mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Nähtäväksi jää, tuleeko sama tapahtumaan myös Suomessa.

Suomessa ei ole ainakaan vielä koskettu perustuslakiin, eikä itse laki kansanryhmää vastaan kiihottamisestakaan sisällä ajatusta ihmisryhmien välisestä eriarvoisuudesta. Sen sijaan tällainen oikeusvaltiokäsitteen ja perustuslakimme vastainen näkemys löytyy edelle linkittämäni HS:n jutun mukaan lain perusteluista.

Omalta osaltani olen sitä mieltä, että Suomessa on siirryttävä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja Suomen perustuslakia myös tässä puheena olevaa lakia tulkittaessa. En myöskään panisi pahakseni, mikäli asia vietäisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jotta se voisi vahvistaa edelle kirjoittamani loogisen johtopäätökseen - tai vaihtoehtoisesti tehdä de facto muutoksen oikeusvaltioperiaatteeseen ja siten ohjata meidät entistä näkyvämmin kohti orwellilaista yhteiskuntaa.

Jälkimmäisessä tapauksessa valtaa käyttävä vaalikansakin ehkä heräisi oikeusjärjestelmämme politisoitumiseen ja osoittaisi sille hyväksyntänsä tai tuomionsa vaaliuurnilla. Ainakin siinä tapauksessa, että aihe nousisi yhden tai useamman puolueen toimesta keskeiseksi vaaliteemaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Rasisteja, sanoi Husu
Jouluisia ajatuksia shariasta

Lakialoite sananvapauden puolesta

Perussuomalaiset teki eilen lakialoitteen, jolla pyritään muuttamaan rikoslaissa säädetyn kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö siten, että rangaistavaksi jäävät ainoastaan rikoksella uhkaaminen ja rikokseen yllyttäminen. Lisäksi aloitteessa esitetään, ettei rangaistusvastuu enää jatkossa koskisi tiedon tai mielipiteiden julkaisemista ja näkyvillä pitämistä.

On käsittämätöntä, että 241 vuotta valitusfilosofi Voltairen ja 69 vuotta George Orwellin kuoleman sekä 28 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen  jälkeen Suomessa joudutaan tekemään lakialoite, jossa ihmisille vaaditaan oikeutta julkaista tietoja ja mielipiteitä. Ja ettei lakialoitteen läpimeno ole edes mitenkään varmaa, koska ainakin asiasta vastaava ministeri suhtautuu siihen nihkeästi.

Laki on kuitenkin vähintäänkin tarpeellinen jo siitä syystä, että maassamme on jaettu tuomio perusteella, jonka mukaan "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei... ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa". Samoin se on tarpeellinen siksi, että meillä on tänäkin vuonna annettu tuomio kirjoituksesta, joka on asiallisesti ottaen totta.

Huomionarvoista on myös se, että maassamme on otettu tavaksi ihmisten syrjintä ja työnteon vaikeuttaminen silloin, kun tämä on julkisesti ottanut kantaa tavalla, joka on vastoin punavihreää ideologiaa. Asenteen syvällisyydestä kertoo jotain se, että näin on tapahtunut jopa porvarihallituksen aikana.

Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, ettei ainakaan nykyinen hallitus tule viemään nykyistä lainsäädäntöä eteenpäin. Ei ainakaan sen punavihreä ydin, jonka ideologian perusteisiin on aina kuulunut sananvapauden kahlitseminen silloin, kun se on päässyt valtaan. Tästä todistaa tänäkin päivänä esimerkiksi samalta aateperustalta ponnistavan Kiinan sananvapaustilanne.

Pidemmällä tähtäimellä Perussuomalaisten tekemä lakialoite saattaa kuitenkin johtaa myös suomalaisen sananvapauden laventumiseen. Näin siksi, että se on yhtenä rikkana siinä rokassa, joka nostaa ainoana puolueena sananvapaudesta aidosti kiinnostuneen Perussuomalaisen puolueen kannatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Onnittelurunoja viisivuotiaalle PT-medialle

1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Rasisteja, sanoi Husu

Tunnettu somalimme Abdirahim "Husu" Hussein (sd) kertoi mielipiteensä perussuomalaisista ja heitä äänestäneistä. Se oli lyhyt ja ytimekäs: rasisteja kaikki tyynni.

Iltalehti sai Husun kiinni ja varmisti tämän tarkoittaneen juuri sitä mitä sanoi. Siis että perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Samalla hän kertoi, että hänellä on "oikeus ilmaista mielipiteeni, jos olen jotain mieltä jostain asiasta". Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Minullakin on mielipiteitä somaleista. Lienee kuitenkin parasta, etten kirjoita niitä tähän, koska arvelen, etteivät kaikki somalit ole yhdenlaisia, vaan heidän joukossaan on monenlaisia ihmisiä. Siten muutaman sanan mittainen luonnehdinta ei antaisi oikeaa kuvaa mainitusta ihmisryhmästä.

Sen sijaan ajattelin kirjoittaa tähän parilla sanalla sellaisista ihmisistä, joiden toivoisin kiertävän Suomen kaukaa. Siis ei-toivotun maahanmuuttajan yhdenlaisen karikatyyrin.

Kuvitelmani kaltainen henkilö ottaisi tosissaan ikivanhat kirjoitukset, jotka on laatinut lapsiseksistä nautiskellut maallis-uskonnollinen johtaja, ja joissa naisen asema on niin alisteinen miehelle, että tämän on kesähelteelläkin kuljettava mustaan kaapuun pukeutuneena. Ellei kulje, käy kuvittelemani henkilö huomauttamassa asiasta.

Kuvittelemani henkilön olisi myös vaikea löytää töitä, ja sellaiseen päästessään hän olisi merkillepantavan aloitekyvytön. Yrittäjyys olisi vierasta sekä hänelle, että hänen etniselle viiteryhmälleen. Siis sellaiselle ryhmälle, joka on erinomaisen tunnettu aktiivisuudestaan huumekaupassa ja seksuaalirikosten saralla.

Vaikeasti työllistyvänä ja yrittäjyyteen haluttomana tai kykenemättömänä kuvittelemani henkilö eläisi sosiaaliturvan varassa. Hän myös solmisi useita uskonnollisin menoin pyhitettyjä avioliittoja maksimoidakseen tukirahansa. Ja tahtoisi silpoa lastensa alapäät.

Kuvittelemani henkilö saisi tarvittaessa apua sukulaisuussuhteisiin perustuvilta klaaneilta. Tarvittaessa hän olisi valmis auttamaan myös tuota klaania esimerkiksi silloin, kun tarvitaan voimaa välienselvittelyihin muiden klaanien tai muiden klaanin ulkopuolisten kanssa.

Lisäksi kuvittelemani henkilö olisi herkästi näkemässä rasismia sellaisissakin tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmennyt. Ja yhdistämällä tuon epäreiluuden tunteen uskontoonsa (jonka hän siis ottaisi kuolemanvakavasti) hän olisi altis terrorismin houkutukselle.

Tässä yhteydessä lienee vielä erikseen syytä painottaa, ettei kuvittelemani henkilön ihonvärillä, uskonnolla tai alkuperämaalla ole sinänsä mitään merkitystä. Vain sillä, mitä hän toimissaan tekee ja millä tavalla hän ja hänen lähipiirinsä suhtautuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Koska aloitin tämän kirjoituksen Husu Husseinin sanomisista, tahdon myös korostaa, ettei hän ole käytettävissä olevien tietojeni perusteella lainkaan kuvittelemani kaltainen henkilö. Hänhän on sosiaalidemokraattinen kunnallisvaltuutettu, kielitaitoinen ja Ylen toimittajana palkkaa nauttiva henkilö eli erinomaisesti Suomeen integroitunut viiteryhmänsä edustaja.

Niinpä olen Husun kanssa samaa mieltä hänen sananvapaudestaan ja siitä, että hänellä "on samanlaiset oikeudet sanoa ääneen mitä ajattelen asiasta kuin muut. Muut saavat itse päättää, onko se asiallinen vai asiaton."

Ja juuri siksi on erinomaista, että Perussuomalaisten Nurmijärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Maiju Tapiolinna on kertonut tehneensä rikosilmoituksen hänen puheistaan ja ne tulevat siksi punnituksi suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Sen mukaanhan ainakin somaleihin liitettyjen ikävien erityispiirteiden arvuutteleminen on rikollista, joten tulee olemaan jännittävää nähdä koskeeko sama rikollisuus myös Husun perussuomalaisiin liittämien erityispiirteiden arvuuttelemista.

Tosin tuo edellä puheena ollut oikeustapaus taisi jo itsessään osoittaa maamme oikeusjärjestelmästä todeksi sen orwellismin, jonka mukaan "kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Nähtäväksi siis jää, kumpaan ryhmään maamme oikeusjärjestelmä sijoittaa Husun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille

Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Johanna Vehkoo on tunnettu toimittaja ja mm. femistisen ajatushautomo Hatun aktivisti. Hänet on myös palkittu PEN:in sananvapauspalkinnolla perusteluna se, että hän "on sanankäytön ammattilainen, joka on tehnyt pitkää ja vakuuttavaa työtä tutkivana journalistina, ja puolustanut johdonmukaisesti sananvapauden, totuudellisuuden ja hyvän journalistisen tavan arvoja. Hänen kenties tunnetuin julkaisukanavansa on Yle:n medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä edistävä Valheenpaljastaja-blogi, jossa valemedioiden ja nettihuhujen maailmaa katsotaan kriittisin silmin, ja samalla oiotaan villeimpiä valeuutisia."

Vehkoo on myös facebook-kirjoittaja. Siellä hän oli luonnehtinut oululaista paikallispoliitikkoa ja kotikaupunkinsa raiskausvyyhden esilletuojaa - mutta myös räävitöntä kielenkäyttäjää - Junes Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Nyt Vehkoo on saanut käräjäoikeudelta langettavan tuomion kirjoittelustaan, mikä on sikäli tervetullut päätös, että se osoittaa myös vasemmistolaisten ihmisten olevan edelleen tasa-arvoisia lain edessä - eikä siis orwellilaisittain muita tasa-arvoisempia.

Toisen loukkaaminen sanallisesti on tietenkin aina tuomittavaa. Sivumennen sanottuna tässä asiassa on vain yksi kummallisuus - se on siinä, että natsismin kanssa aivan yhtä tuhoisan aatteen kannattajaksi kutsumista ei moni taida edes oivaltaa loukkaukseksi. Tarkoitan tietenkin nimitystä "kommunisti".

Mutta palatakseni asiaan: Vehkoo aikoo valittaa tuomiostaan. Nähtäväksi siis jää, ovatko myös korkeammat oikeusasteet kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalla, vai näkevätkö ne kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia, mutta toisten ihmisten olevan vieläkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

Tähän suuntaan ryhtyi agiteeraamaan ainakin tämän aamun Helsingin Sanomat. Sen julkaisemassa jutussa nimittäin todisteltiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen äskettäisiin päätöksiin perustuen, ettei joidenkin ihmisten "oma kunnia ole ole yhtä suojattu kuin muulla kansalla" (huom: tupla-ole HS:n toimituksen muotoilu).

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä hovioikeuden tuomio tuo tullessaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin käyttää äänioikeuttamme, sillä ainakin toistaiseksi kaikki täysi-ikäiset suomalaiset ovat vaalien suhteen tasa-arvoisia: kuka tahansa voi asettua ehdolle ja kaikilla on tasan yksi ääni.

Ja huomenna on kauan odotettu hetki sen käyttämiseksi mm. tosiasiallisen tai orwellilaisen tasa-arvokäsityksen edistämiseksi täällä Pohjantähden alla. Muistakaa siis käydä kertomassa mielipiteenne tähänkin asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapauksen poikimaa huumoria
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Uuskielen kehitys on viime vuosina ollut nopeaa myös Suomessa. Juopot on korvattu alkoholisteilla tai suorastaan sosiaalisesti työrajoitteisilla; lappalaiset ovat muuttuneet äidinkielestään lainatun nimensä mukaisesti saamelaisiksi, vaikka venäläiset eivät olekaan palanneet ryssiksi; kahdesta sukupuolesta on siirrytty hämärään sukupuolikirjoon, jossa miehetkin voivat synnyttää, eikä seksuaalisia poikkeavuuksia esiinny; jotkut lehdet kutsuvat perustuslain vastaisesti eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi; mustalaiset ovat romaneja tai rikoksen sattuessa seurueita ja uudemmat maahanmuuttajat taas nuorisoa jos sitäkään.

Sitä paitsi neekereitä ei median juttujen perusteella taida enää olla ole edes olemassa, hyvä jos edes tummaihoisia henkilöitä. Eikä heitäkään rikoksen sattuessa.

Uuskieli oli George Orwellin kehittelemä kokonaisuus, jonka tarkoituksena oli kertoa ihmisille harhaanjohtavasti maailmasta ja sen kehityksestä. Siis vaikeuttaa loogista ajattelua ja tosiasioiden tunnistamista sekä siitä keskustelemista. Siten esimerkiksi keskitysleiri on uuskielisesti riemuleiri ja propagandaministeriö totuusministeriö.

Yksi aiottu askel hyvin edistyneen suomalaisen uuskielen tiellä joutui kuitenkin nyt vastatuuleen. Tarkoitan äitiyspakkausta, jonka nimeä vaadittiin muuttamaan huomioimaan isät ja kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt.

Kela päätti kysyä asiasta kansalta ja sai tyrmäävän vastauksen. Peräti 60 prosenttia ihmisistä halusi pitää vanhan perinteisen nimityksen, joten sen mukaisesti vauvaperheet saavat myös tulevaisuudessa yhteiskunnan tukena äitiyspakkauksen.

Tapaus on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin itse asia ilman uuskieli-viitekehystä merkityksetön. Pidin kuitenkin Kelan lähestymistavasta, eli mielipiteen kysymisestä kansalta. Olisiko siitä tien avaajaksi siten, että kansan mielipidettä kysyttäisiin - ja noudatettaisiin - jatkossa myös äitiyspakkausta tärkeämmissä kysymyksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Saako kansalle antaa valtaa?
Kömpelöä kieltä olisi vältettävä

Euroopan Unionin syvin olemus

Olemme saaneet viime päivinä seurata mielenkiintoisia näytelmiä, jotka valaisevat Euroopan Union syvintä olemusta. Tarkoitan Suomessa järjestetyn Ety-kokouksen ja EU:n Venäjään kohdistuvan sanktiopolitiikan välistä suhdetta, Kreikan velkakriisin viimeisiä vaiheita ja Välimerelle synnytetyn kansainvaelluksen kiemuroita.

Ety-kokouksessahan Suomi päätyi muiden EU-maiden painostuksesta tekemään ratkaisun, jonka mukaan venäläisiä matkustuskieltolistalla olevia henkilöitä ei päästetty Suomeen. Päätös saattoi sinänsä olla tyhmä tai viisas, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Sen sijaan on merkittävää, että suurin osa EU-maista ei Suomen tiedustellessa niiden mielipidettä ottanut kantaa siihen, pitäisikö listalla olevat venäläispoliitikot päästää Suomeen tai vaativat suoraan Unioniintulokieltoja. Sen sijaan monet EU-maiden parlamentaarikot ovat tuominneet Suomen toiminnan jälkikäteen eli nyt, kun Venäjä on odotetusti nostanut asiasta metelin. Näin siitä huolimatta, että Suomi olisi alun alkaen halunnut päästää venäläiset kokoukseen.

Kreikan kriisin suhteen EU:n politiikkaa seuranneille vähemmän yllättävää oli puolestaan se, että ennen Kreikan kansanäänestystä kovasti uhonneet EU-johtajat ilmaisivat halunsa jatkaa edelleen neuvotteluja Kreikan lisärahoittamisesta, vaikka sinne syydetyn omaisuuden takaisin saamisesta ei ole mitään toivoa. Tai no, onhan EU-raha virrannut Kreikkaan jatkuvasti.

Toisin sanoen sääntöjä koko historiansa ajan rikkonut Kreikka saa kyllä muulta EU:lta tukea ja pääomia, vaikka enemmistö unionilaisista ei niitä haluaisikaan antaa. Samanaikaisesti Unionin sääntöjä pilkulleen noudattanut Suomi joutuu sylkykupiksi, vaikka on toiminut Unionin takia omaa tahtoansa vastaan.

Suomeen kohdistuneiden moitteiden kohtuuttomuutta korostaa vielä se, että Suomi on kärsinyt EU:n yhdessä määräämistä pakotteista enemmän kuin Venäjä konsanaan. Ja Kreikankin tapauksesta on hyvä muistaa, ettemme ole hukkaan heitetyillä rahoillamme pelastaneet kreikkalaisia, vaan vastuuttomasti luottoja myöntäneet keskieurooppalaiset pankit.

EU on myös solidaarisuuden nimissä sopinut Välimerestä pelastettujen kehitysmaalaisten sijoittamisesta "vapaaehtoisella pakolla" kaikkiin EU-maihin. Suomessa kansa vastustaa tällaista taakanjakoa, ja olihan kielteinen kanta tavallaan kirjattu hallitusohjelmaankin, jonka mukaan osallistumme taakanjakoon kiintiöpakolaismäärän kautta.

Siitä huolimatta näyttää siltä, että olemme de facto pakotettuja kantamaan vastuumme tästäkin solidaarisuudesta. Eikä tämä tapahdu edes nykyisen pakolaiskiintiömme sisällä. Eikä ainakaan suomalaisten enemmistön tuella.

Kun edelle kirjatut tapahtumat ottaa yhteistarkasteluun, ei voi olla huomaamatta, että orwellilainen viisaus "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" kuvaa EU:n syvintä olemusta turhankin tarkasti. Tämä on valitettavaa, sillä epäorwellilainen EU voisi olla vahvuus ja hyvinvoinnin lähde koko Euroopalle. Nykyinen sen sijaan näyttäisi olevan maanosan ongelmien peruspilari ja lähde.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?