Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Euroopan Unionin perussopimuksessa on todettu, että kaikki jäsenmaat vastaavat omasta taloudestaan ja sen tasapainosta. Koronaepidemian seurauksena Saksa ja Ranska ovat kuitenkin esittäneet, että EU ottaisi talouden tasapainottamiseksi 500 miljardia euroa velkaa, jolla tuettaisiin vaikeuksiin joutuneita maita. Kutsuttakoon sitä tässä Merkelin/Macronin lainaksi.

Ilta-Sanomien Jan Hurri avasi tämän toimenpiteen seurauksia Suomelle ja muille EU:n nettomaksajille. Sen hoitaisivat "samat EU:n budjettirahoituksesta vastaavat nettomaksajat, jotka maksavat EU:lle enemmän 'jäsenmaksuja' kuin itse vastaanottavat EU:lta erilaisia tukiaisia ja muita varojen siirtoja."

Asian oli huomannut myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka mukaan "pitäisi ottaa keskusteluun se, että palataan alkuperäiseen euroalueen sopimukseen, no bailout -säännöksineen. Samalla korostuisi kunkin jäsenmaan talousryhti".

Suomen hallituksessa ainakin pääministeripuolue SDP kuitenkin näyttäisi halukkaalta yhteisvastuulliselle Merkelin/Macronin lainalle. Näin viestitti ainakin eurooppaministeri Tytti Tuppurainen kertomalla Helsingin Sanomille, että "Suomen kanta elpymisrahastoon on rakentava ja avoin. Meillä on valmius tarkastella erilaisia vaihtoehtoja. Euroopan elpymiseen tarvitaan paras mahdollinen työkalu."

Myös HS itse otti pääkirjoituksessaan asiaan kantaa. Sen mukaan "Suomen kannattaa nähdä Saksan tavoin EU:n kokonaisetu... Mutta mitä voimakkaampi, yhtenäisempi ja nopeampi vastaus on, sitä todennäköisemmin apua ei tarvitse käyttää viimeistä euroa myöten."

Oman käsitykseni mukaan EU:n tarjoama suuri sisämarkkina on Suomelle ilman muuta etu. Siksi yhteisvastuullista Merkelin/Macronin lainaa voisi pitää järkevänä niin kauan, kuin sen määrä ei ylitä maamme taloudelle syntyvän edun määrää. Sen tähden haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomiota kahteen asiaan vaikuttavaan seikkaan.

Ensinnäkin on äärimmäisen epätodennäköistä, että EU:n ottamaa velkaa koskaan maksettaisiin takaisin yhtään mihinkään - asia, minkä Jan Hurrikin totesi. Näin eurojen määrä kasvaisi kertaheitolla esimerkiksi Saksan ja Ranskan ehdottamalla 500 miljardilla.

Koska tämä raha jaettaisiin muille jäsenmaille kuin Suomelle, köyhtyisi maamme suhteellisesti - vaikka ei välttämättä absoluuttisesti - niihin nähden, jotka kuittaavat tätä ilmaista rahaa. Absoluuttinen köyhtyminen Suomelle seuraisi, mikäli siitä seuraisi kilpailuetu maamme talouden kanssa kilpaileville eteläeurooppalaisille yrityksille tai niiden tarjoamalle toimintaympäristölle, joka ohjaisi investointeja Suomen sijaan muualle.

Ongelmaksi saattaisi muodostua myös se, mikäli tämä käytännössä vastikkeettoman rahan painaminen johtaisi euron uskottavuuden ja sitä kautta aseman heikkenemiseen. Sen seurauksena jokin vihamielinen (itäaasialainen?) taho saattaisi ryhtyä tarkoituksellisesti horjuttamaan EU:n yhteisvaluuttaa samaan tapaan kuin valuuttakeinottelijat tekivät 1990-luvun alussa. Ja joka tapauksessa inflaation hallitsematon kiihtyminen olisi mahdollista valuuttamme uskottavuuden heikentyessä.

Toinen seikka, josta olen tässä yhteydessä huolissani, liittyy EU:n ja Suomenkin hallituksen tahtoon käyttää koronakriisiä talouden suunnan muuttamiseen aiempaa ympäristöystävällisemmäksi. Tällä en tarkoita, ettei ympäristö olisi tärkeää tai ettei siitä pitäisi huolehtia. Sen sijaan tarkoitan sitä, että erityisesti yksi esillä olleista toimenpiteistä olisi Suomelle äärimmäisen rankka ja siten täysin kohtuuton.

Tarkoitan EU:n komission vaatimusta, jonka mukaan 30 prosenttia maamme pinta-alasta pitäisi suojella monimuotoisuuden turvaamiseksi. Mikäli tämä toteutuisi, vaikeuttaisi se maamme talouden selkärankana toimivalle metsäsektorille rajua toimintaedellytysten heikkenemistä.

Näin erityisesti, mikäli maassamme siirryttäisiin samalla käyttämään laajamittaisesti nykyistä vähemmän puutavaraa tuottavia metsänhoitomenetelmiä. Usein unohdettu tosiasiahan on se, että 90 prosenttia metsän arvosta syntyy vasta sen jälkeen, kun metsänomistaja on myynyt puun eteenpäin ja siitä syystä puumassan määrällä on ratkaiseva merkitys metsiemme tuottamalle taloudelliselle kokonaishyödylle.

Tämän avaamiseksi totean, että metsäteollisuuden tuotteet ovat olleet kulutustavaroista nettomääräisesti Suomen ylivoimaisesti tärkein vientituote EU:n alueelle. Siten Unionin yhteislainan ottamisesta maallemme mahdollisesti syntyvä talousetu jäisi komission ehdotuksen toteutuessa vajaasti hyödynnetyksi - eikä siten auttaisi kattamaan niitä kustannuksia, joita Merkelin/Macronin laina meille tuottaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Korona valaisee valuuttaunionin luonnetta
Metsästä jalostuu rahaa
Lainojen sijoittajavastuu Kreikassa