torstai 15. lokakuuta 2020

Kohti polarisoitunutta yhteiskuntaa

Iltalehti kertoi eilen ajatuspaja Alkion teettämästä mielipidekyselystä, jonka mukaan nuorten poliittisissa kannoissa on tapahtunut muutos. Sen mukaan Perussuomalaiset on noussut 19 prosentin kannatuksella selvästi suosituimmaksi puolueeksi 15-29-vuotiaiden keskuudessa. 

Toiseksi ja kolmanneksi suosituimpia olivat Vihreät ja SDP 15 ja 12 prosentin kannatuksilla. Kokoomus oli neljäs 11 prosentin kannatuksella ja maaseudun entisellä (?) valtapuolueella Keskustalla kannatus on katoamassa myös nuorten parista, sillä sitä kannatti vain kuusi prosenttia vastanneista. Vasemmistoliitolla oli sitäkin vähemmän suosiota.

Sukupuolittain tarkasteltuna kysely kertoi sen, mitä tiedetään vanhemmistakin äänestäjistä, eli Perussuomalaiset ovat miesten ja Vihreät naisten suosiossa. Miehistä Perussuomalaisia äänestäisi peräti 29 prosenttia eli lähes kolmannes. On kuitenkin mielenkiintoista, että myös nuorten naisten joukossa sen kannatus oli kymmenen prosenttia eli se oli myös heidän parissaan yksi suurimmista puolueista. 

Hyvä kysymys tietenkin kuuluu, että miksi Perussuomalaisten kannatus on näin suuri nuorten ja erityisesti nuorten miesten joukossa. Itse arvelen, että kysymys on puolueen pitkäaikaisesta kärkiteemasta eli humanitaarisesta maahanmuuttopolitiikasta. 

Nuoret miehethän ovat juuri niitä, jotka joutuvat olemaan eniten tekemisissä tänne saapuneiden elintasopakolaisten kanssa. Ja joutuneet muita useammin kokemaan näiden muodostamien jengien ja löyhien porukoiden aiheuttaman uhan omalle turvallisuudelleen. 

Tuo uhka näyttäisi vaikuttavan myös nuorten naisten mielipiteisiin, koska myös heidän parissaan Perussuomalaisten kannatus oli suhteellisen korkea. Muuten nuoret naiset näyttäisivät olevan poliittisesti hyvin vasemmalla, sillä myös Kokoomuksen kannattajakunta oli miesvaltainen. 

Kyselyn tulos olisi syytä huomata maamme hallituksessa. Minun nähdäkseni se ennakoi yhteiskuntamme syvenevää polarisoitumista viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun yhteiskuntaa jakavan maahanmuuttopolitiikan seurauksena.

Siksi tuon politiikan suuntaa olisi muutettava täydellisesti, koska yhteiskunnan polarisoitumisella on ikäviä seurauksia. Lisäksi harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraukset näkyvät varoittavana esimerkkinä samankaltaista liberaalia linjausta jo pidempään noudattaneessa Ruotsissa, missä maahanmuutto on johtanut avoimeen rikollisuuteen ja tuhopolttoihin sekä rikollisjengien nousuun ja monin paikoin jopa niiden alueelliseen valta-asemaan ohi viranomaisten. 

Tämä ei voi olla se tie, jota Suomen hallitus ajaa. Ei, vaikka joillakin sen ministereillä onkin fanaattinen fiksaatio tässä asiassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

6 kommenttia:

  1. Naisia pitää valistaa vielä. Onneksi sentään 10 prosentilla heistä on jalat maassa.

    VastaaPoista
  2. Nuoret naiset ovat näköjään avainasemassa yhteiskunnan tuhoamisessa. Tunteella mennään, jolloin punavihreät unelmat menevät täydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorten naisten ajautuminen punavihreiden pariin on ainakin minun havaintojeni perusteella luonnollinen jatke kirotulle kiltin tytön syndroomalle sekoitettuna naiviin idealismiin. Halutaan olla "hyvien" puolella, toimia oikein ja pelastaa maailma, mutta elämänkokemus ja arvostelukyky ei oikein riitä arvioimaan sitä, että saadaanko aikaan jotain hyödyllistä vai lähinnä massiivista tuhoa.

      Poista
    2. Olisiko koululaitoksen "naisistumisella" jotain tekemistä asian kanssa.

      Poista
    3. Tänä aamuna auton laseja huurusta rapatessani en voinut kovin lempeitä ajatella pääministeristämme, joka syytää rahojamme Italiaan, jossa nautitaan vielä parinkymmenen asteen lämmöstä.

      Poista
  3. Polarisaation selvä sukupuolittuminen on ilmiö jota kannattaisi tarkastella myös hieman pidemmän historiallisen jatkumon raameissa.

    Suomihan selviytyi omasta yksiarvoisen yhtenäiskulttuurin vaiheestaan vasta varsin myöhään, luulen että vasta 60-luvun yleismaailmallisen nuoriso- ja arvovallankumouksen siivellä. Sodan jälkeen syntyneet sukupolvet aloittivat tyypillisten yhtenäiskulttuuri-instituutioiden, koulun, kirkoja ja kasarmin valtauksen.

    Yhtenäiskoulu taisi tuoda mukanaan opettaja. ja kouluviranomaiskuntien entistä vahvemman naisvaltaistumisen. Toki koulu oli jo lähtökohdissaan -- osana kasvatusajattelua -- sopiva ja suopea naisille.

    Kirkossa kipuiltiin naissukupuolen invaasiota jo enemmän. Mutta tosiasia siitä tuli. Armeijan miehittäminen on naisilta vielä aikalailla kuriositeettiasteella, mutta menossa.

    Ja tuossa isommassa kokokuvassa on sitten helpompaa nähdä millaisesta ilmiöstä oikein on kyse. Siitä että "tasa-arvoa" sukupuoleten välillä on tavoiteltu kun on tuinkeuduttu niihin instituutioihin, jotka ovat omanneet yhtenäiskulttuurille ominaisen valta-auktoriteetin. Siis ovathan koulu, kirkko ja kasarmi olemuksellisesti valtaorganisaatioita, ikään kuin valtioita valtiossa, omine sisäisine lakeineen ja valtapiireineen.

    Ja olemuksellisesti on siis ollut kyse siitä että samanarvoisuutta on tavoiteltu tunkeutumalla mukaan ja muuttumalla samanlaisiksi. Uusia rvoja ei muodosteta, vaan nimenomaan tarvitaan entiset kilparadat, joissa menestyminen tarjoaa samanarvoisuuden illuusion.

    Ja niin siinä sitten on käynyt, että mihin ikinä naisvalta on levittäytynyt, sieltä ovat ne miehet hävinneet, joilla on kyky yhtäältä asiahallintaan ja päättämiseen, toisaalta omaehtoinen pohja uusien arvojen muodostamiseen. Siksi nuo sinänsä tärkeät yhteiskuntainstituutiot ovat tätä nykyä rapautuneet. Ne ovat enää vain identiteettipolitiikan areenoita, eikä niissä enää hallita asiasubstansseja.

    Mitä nyt tapahtuu, kun tämä kehitys on koko yhteiskunnan mittaista? Kun Vihreän puolueen kahdestakymmenestä kansanedustajasta seitsemäntoista on naisia? Kun maan hallitus on naisvaltainen. Siis naisvaltainen.

    Eikä historiallista ajatusvirhettä, sitä, että samanarvoisuutta on tavoiteltu nimenomaan ja vain samanlaisiksiksi muuttumisen kautta, yleisesti ymmärretä. Että kaikki mihin pystytään on vain entistä vahvempien identiteettien muodostaminen ja kasvava juurettomuus ja todellisuudentajuttomuus.

    On ihmetelty, miksi suuryhtiöiden johdossa toimivat yhä pääasiassa miehet. Ehkä siksi että todellinen valta on e yhä enenevästi talousvaltaa -- maallistuneen maailman pappius on taloususkonnon pappiutta -- ja kannattaisi ehkä pikemminkin pelätä tilannetta jossa taloususkontokin joutuu naisten käsiin. Siinä ei nimittäin lähtökohtaiusestikaan ole hurraamista minkään yhteiskunnallisten välttämättömyyksien tai yleensä asiasubstanssien hallinnasta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!