Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Ylen taitavaa propagandaa

Kirjoitin pari päivää sitten englanninkielisessä blogissani siitä, kuinka Hizbollah kehotti - tai määräsi - ihmisiä pysymään kotonaan sen jälkeen, kun Israel oli varoittanut näitä tulevasta sotilaallisesta iskusta. Tämän tarkoituksena oli se, että terroristijärjestön taistelijat voisivat suojautua siviilien joukkoon eli käyttää näitä ihmiskilpinä. 

Osa libanonilaisista noudatti Hizbollahin pyyntöä ja nyt saamme nähdä Ylen uutisista kuinka Israelin iskuissa on kuollut siviilejä ja jopa lapsia.  Sen sijaan en ole huomannut mainittavan, että tämä johtuu Hizbollahin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovasta tavasta käyttää näitä taistelijoidensa suojana. 

Tämä on malliesimerkki siitä, miten hienosti Ylen toimittajat taitavat ihmisten harhaanjohtamisen ja suoranaisen aivopesun. Ja siksi näin tarpeelliseksi nostaa asian esille tässä, jotta tämä tosiasia tiedostettaisiin mahdollisimman laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja nähtäisiin tarve palauttaa Ylen toimittajat poliittisen propagandan polulta neutraalin uutisoinnin tielle.

* * *

Toinen esimerkki Ylen poliittisen propagandan toimintatavoista nähtiin eilen TV:n pääuutislähestyksessä, jossa näytettiin pääministeri Petteri Orpo (kok) eduskunnan puhujapöntössä sanomassa "emme me näitä pahuuttamme tee. Me teemme tämän siksi, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ja me tarvitsemme siihen terveen julkisen talouden. Kyllä se on aivan selvä ja jokainen sen ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin ei ole palveluita".

Näyttämättä ja mainitsematta jäi kuitenkin pääministerin puheenvuoron keskeisin osa, jossa hän luetteli ne konkreettiset toimet, jotka hallitus on tehnyt Suomen talouden oikaisemiseksi: "hallitus on tehnyt valtavan määrän kasvutoimia, uudistuksia työmarkkinoille, sosiaaliturvaa verotukseen, uudistamme luvitusjärjestelmää, pistetään miljardi tutkimukseen ja kehitystyöhön... Samaan aikaan me joudumme sopeuttamaan, koska me olemme eläneet ja me elämme yli varojemme".

Arvoisa lukijani ymmärtää epäilemättä ilman minun selityksiänikin, mikä vaikutelmaero on uutisissa näytetyllä ja näyttämättä jääneellä osalla Orpon puheesta. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö juuri tämä seikka olisi määrittänyt, mitä Yle valitsi näytettäväksi ja näyttämättä jätettäväksi.

* * *

Koska ei kahta ilman kolmatta, päätin vielä kääntää tähän myös eilisen englanninkielisen kirjoitukseni, vaikka Ylen toimittajat eivät olekaan nähneet tarpeelliseksi uutisoida aiheesta. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

Ruotsi on ollut tunnettu kulttuurisesta ja tiedollisesta osaamisestaan. Sekä erityisesti kansankodista, jossa jokaisesta pidetään huolta ja heille annetaan erinomaiset eväät elämää varten. 

Fria Tider julkaisi eilen tiedon, että Ruotsin tilastokeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että noin 780 000 aikuista ihmistä Ruotsissa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Syynä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kelvoton koulujärjestelmä, vaan Ruotsin väestön nopea muutos humanitaarisen maahanmuuton myötä. 

Ratkaisu ongelmaan on periruotsalainen, eli sille on tyypillistä kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Niinpä ruotsalaiset lapset - olivatpa he sitten kantaväestöä ja sujuvasti lukevia tai kirjaimia tunnistamattomia maahanmuuttajia - saavat jatkossa istua peruskoulussa kokonaista kymmenen vuotta. 

Muutos astuu voimaan syksyllä 2028, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomien määrän on arveltu lähenevän jo miljoonaa ihmistä. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää, vaan sitä on tarkoitus jatkaa entiseen malliin. 

Nähtäväksi siis jää, miten ruotsalaisten ja "ruotsalaisten" luku- ja kirjoitustaito kehittyvät jatkossa. Ja missä vaiheessa kehitys alkaa näkymään rikostilastojen lisäksi myös maan taloudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sweden is Soon Set to Surpass the One Million Mark for Illiterate People
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Hezbollah Uses Human Shields While the Green-Left Looks Away

 

Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka

Kirjoitin jokin aika sitten vihtiläisten osuudesta vuoden 1918 punakapinassa laillista hallitusvaltaa vastaan. Vaikka nuo tapahtumat eivät tainneet olla kunniaksi päähenkilöille, olivat ne kuitenkin onneksi Suomelle, kuten kaikki sosialismin kurjaan historiaan perehtyneet tietävät. 

Tosiasiassa yhteiskunnan rakenteellisesta köyhyydestä ponnistava sosialismi lienee nykyisin kadonnut - ellei kokonaan, niin ainakin melkein. Työväen sosialistien tilalle on tullut ns. shampanjasosialismi eli hyvinvoivien arvo-liberaalien ja valtiollisen keskushallinnon tavoittelijoiden yhdessä muodostama poliittista vihervasemmistoa kannattava ja vauras nyyhkyluokka.

Nyyhkyluokka siksi, että sen toimintaa ohjaa ennen kaikkea tulevaisuuden pelko, joka johtuu siitä, että nämä ihmiset kokevat ympärillään toinen toistaan kauheampia maailmanlaajuisia uhkia ja vääryyksiä. Siis sellaisia kuin ihmisoikeuksien puuttuminen eläimiltä, varmuuden puuttuminen omasta sukupuolesta, hallitsematon ilmastonmuutos tai hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lähinnä afrikkalaisten/muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. 

Länsimaissa nyyhkyluokan propaganda on saavuttanut sellaiset suhteet, että osa nuorisosta - erityisesti neitokaiset - kokevat syvää ahdistusta. Näin siitä huolimatta, että heillä on lämmin koti, suurin osa vuorokaudesta vapaana omille harrastuksille ja päivittäin lämmintä ruokaa pöydässä. 

* * *

Siksi ajattelin palata tämäntalviseen kiinnostukseni kohteeseen Vihtiin, mutta vähän varhaisempaan ajankohtaan kuin viimeksi. Tällä kerralla kopioin tekstinpätkän 1800-luvulla vaikuttaneen kirkkoherra Anders Johan Hippingin vuonna 1845 julkaisemasta teoksesta "Vihdin pitäjä".

Hän nimittäin kertoi siinä, että Vihdissä oli vuonna 1697 "joukko tiloja, jotka ovat nyt viljeltynä ja asuttuina, silloin autioina... Syynä autiuteen oli, kuten 1600-luvun henkikirjat osoittavat, että kullakin tilalla oli vain kaksi, joskus 3, mutta erittäin harvoin 4 työkykyistä henkilöä. Nämä eivät jaksaneet pitää kunnossa maanviljelystä, varsinkaan pitkällisinä ja vaikeina sotavuosina. Näiden lisäksi tulivat kauheat katovuodet, jotka usein ja varsinkin vuosina 1696 ja 1697 koettelivat Suomea. Kuinka suuri hätä silloin Vihdissä on ollut, voidaan päätellä siitä, että kirkonkassan laskuun kaivettiin 2 suurta hautaa, minne oli haudattava ne vainajat, jotka makasivat nälkään kuolleina maanteillä."

Sitä Hipping ei kerro, kuinka moni onneton noihin suuriin yhteishautoihin haudattiin, mutta Wikipedian mukaan 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina kuoli noin 28 prosenttia suomalaisista. Siis lähes yksi kolmesta. Ja lähes kaikki eloon jääneetkin kärsivät ravinnon puutteesta ja sen aiheuttamista sairauksista. 

Olisikin toivottavaa, että nyyhkyluokkalaiset tutustuisivat ihmiskunnan historiaan ja näkisivät, että joskus on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin ihmisillä oli myös Suomessa jokapäiväisiä eksistentiaalisia uhkia. Ja että niistäkin on lopulta selvitty ja kyetty rakentamaan yhteiskunta, jossa itse kukin voi rakennella omia ahdistuksiaan - kuka mistäkin syystä. 

* * *

Pitäisi myös ymmärtää, ettei taikasana tälle yhteiskunnalliselle muutokselle ole ollut tasapäistävä sosialismi eikä pelko tulevaisuudesta, vaan voiton tavoitteluun perustuvat yrittäminen, palkkaa vastaan tehty ahkera työ sekä uutta tietoa tuottava tiede yhdistettynä sitä hyödyntävään teknologiaan. Ja tietenkin kansan sivistäminen, jonka käytännöistä 1760-luvulla Hipping kertoi seuraavasti. 

Tuolloinen rovasti arveli että lukutaito "voitiin saavuttaa vain ankaruudella ja korotti sakot 2 hopeataalariin äärimmäisen hidasoppiselle ja huolimattomalle, jonka siinä tapauksessa, että parannusta ei tapahtuisi, tuli istua yhtenä sunnuntaina jalkapuussa... Vastahakoisia varttuneimpia lapsia kuritettiin, ja olikin tavallista, että lukkari tässä tarkoituksessa toi mukanaan keppejä lukukinkereille". 

Onneksi opetuksen keinot ovat sittemmin muuttuneet, mutta valitettavasti siirtyneet samalla yhtä yltiöpäiseen toiseen laitaan, jossa oppimista ei juurikaan tapahdu ja väkivallan tekijöiksi ovat muuttuneet oppilaat, ja uhreiksi saattavat joutua jopa opettajat. 

Tämän asian analysoiminen ei kuitenkaan kuulu tähän kirjoitukseen, jonka tarkoituksena on ainoastaan nostaa esille se, kuinka paljon meillä kaikilla on kiittäminen menneitä sukupolvia siitä, etteivät edelle kopioimani lainaukset Hippingin kirjasta millään tavoin kuvaa tätä päivää. Ja että nyyhkyluokkaan kuuluvien kannattaisi ryhdistäytyä, koska se olisi sekä heidän että koko yhteiskunnan etu.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Voiton tavoittelu pelasti maan
Suomen historian kurjin aika

Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Vihapuhe on sumea termi, jonka avulla yksimieliset puolustautuvat erimielisiä vastaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan se on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan, ja sen muotona voi olla esimerkiksi puhe, kirjoitus, kuva, symboli, musiikki, piirros ja elokuva. 

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan sitä ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas on linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin. Siihen joukkoon kuuluvat luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut, koska ne loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin.

Käytännössä suomalainen yhdenvertaisuusvaltuutettu on ottanut esimerkkiä entisestä Itä-Saksasta, jossa puolet kansasta kyttäsi toista puolta sosialistisen valtion vastaisista puheista. Tämä voidaan päätellä siitä, että kyseinen viranomainen kehottaa kansalaisia ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli nämä näkevät esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilevät olevan lainvastaista.

* * *

Kirjailijatohtori Jarkko Tontti - entinen sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen - otti Ylen kulttuurivieraana kantaa vihapuheeseen. Hänen mukaansa vihapuhe on peitesana sille, että joku on eri mieltä punavihreän poliitikon, toimittajan, taiteilijan tai tutkijan kanssa. 

Lisäksi hän hämmästeli sitä, että nykyisen vihapuhehysterian aikaa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa. Sekä mainitsi wokeltajien edustavan maagista ajattelua, jossa historiallinen todellisuus voitaisiin peruuttaa poistamalla se näkyvistä - siis toimimalla aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa retusoitiin kuvia sitä mukaa kun generalissimuksen vainoharhaisuus poisti elävien kirjoista politbyroon jäseniä. 

Ylen kulttuurivieras mainitsi pari muutakin mielenkiintoista asiaa. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin liittyi siihen, että hän kertoi kustantajilla olevan nykyisin palkattuna "sensitiivisyyslukijoita", jotka lukevat kirjojen käsikirjoituksia kuin piru raamattua löytääkseen niistä vihapuhetta. Tämän toiminnan hän totesi yksinkertaisesti poliittiseksi ennakkosensuuriksi. 

Nyt pyydän arvoisaa lukijaani pysähtymään ja miettimään hetken. Ja huomaavan, että 2020-luvun Suomessa on käytössä poliittista ennakkosensuuria. Ei tosin - ainakaan vielä - valtion palkkaamana, mutta kuitenkin itsesensuurin tavoin rajaamassa kirjallisuudeksi kutsumaamme taidelajia.

Tähän liittyen Tontti teki myös toisen merkittävän havainnon: suomalainen kirjallisuus on nykyisin lähinnä Helsingin punavihreän kuplan tuotantoa ja sen seurauksena se ei edusta koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämän seurauksena meiltä on Tontin mukaan kadonnut pojille suunnattu vauhdikas seikkailukirjallisuus. 

Lieneekö tämä yhtenä syynä sille, etteivät suomalaispojat enää juurikaan lue kirjoja, eikä heidän lukutaitonsa siksi kehitys sellaisella tasolle kuin kirjoja edelleen lukevien tyttöjen. Eli johtuuko poikien poikien koulumenestyksen laskeminen lehmän hännän lailla tästä?

Kaikki edelle kirjoittamani seikat ovat todellisuudessa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista media ei juurikaan puhu. Ehkäpä juuri siksi, että nykyajan journalistit jakavat Kallion punavihreän kuplan ideologian. 

Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu mihinkään sillä, että niistä vaietaan julkisuudessa. Eivätkä yhteiskunnalliset ongelmat katoa sillä, että niistä puhuminen kielletään Kallion punavihreässä kuplassa - sen sijaan ne kasvavat vuosi vuodelta puhjetakseen lopulta ennalta arvaamattomalla tavalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?

Mikkeliläisen liikelaitoksen rehtori ja kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja toteavat mielipidekirjoituksessaan, että maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen pitäisi panostaa. Heidän mukaansa on oleellista huomata, että "alhainen koulutustaso on monen maahanmuuttajan työllistymisen esteenä".

Tämä on tietenkin totta, mutta sen jälkeen kirjoituksessa sotketaan iloisesti humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto. Jutussa puhutaan jälkimmäisen edistämisestä, mutta käytännössä kirjoitus koskee humanitaarisn perustein maahamme tulijoita. 

Siis heitä, joiden parissa jopa luku- ja kirjoitustaito omalla kielellä on hakusessa. Siksi onkin syytä kysyä, että minkälaisia ovat ne työtehtävät, joita tällaisella osaamisasteella varustetut henkilöt voisivat Suomen kaltaisessa korkeaan osaamistasoon rakentuvassa yhteiskunnassa tehdä?

Kirjoituksen varsinainen motiivi - eli julkisen rahoituksen suuntaaminen oman työpaikan varmistamiseksi - selviääkin sen loppupuolelta. Siellä ehdotetaan kirjoittajien viitekehyksen käyttämistä maahanmuuttajien työelämävalmiuksien kohottamisessa. 

Tämä ei tietenkään ole väärin: jokainen saa puhua oman työpaikkansa säilyttämisen puolesta. Olisi kuitenkin rehellistä erotella toisistaan työperäiset ja humanitaariset maahanmuuttajat ja myöntää, etteivät ensin mainitut tarvitse nykyisten tarveharkintasäädösten voimassa ollessa lainkaan kotouttamistoimia ja jälkimmäistenkin osalta niistä on vain rajallinen hyöty. 

Siten yhteiskunnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista säilyttää entisellään nykyinen työlupamenettely ja kiristää huomattavasti laajalti väärinkäytetyn humanitaarisen maahanmuuton ehtoja. Siten yhteiskunnan velkavetoiset resurssit säästyisivät tähdellisempiin tarkoituksiin kuin luku- ja kirjoitustaidon opettaminen aikuisille ihmisille, joiden työllistymisennuste on joka tapauksessa käytännössä olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutosta ja sen liepeiltä
HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa
Maahanmuuttajien matkasta työelämään

Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Helsingin Sanomien Kaius Niemi nosti tänä jouluaattoaamuna esille lukutaidon tärkeyden. Asiasta ei voisi olla enempää samaa mieltä: ilman kansalaisten hyvää lukutaitoa minkä tahansa valtion kehitys pysähtyy ja talous taantuu ennemmin tai myöhemmin. Ja tarjoaahan kaunokirjallisuus itse kullekin tien haaveiden, tarinoiden, jännityksen tai vaikka satujen maailmaan.

Niemen analyysi jäi kuitenkin puolitiehen. Tämän totuuden jälkeisen ajan myötä on varsinaisen lukutaidon ohella myös luetun ymmärtämisen merkitys kasvanut. Enkä tarkoita luetun ymmärrystä sen perinteisessä merkityksessä vaan rivien välienkin hahmottamista.

Siis niitä asioita, joista luettavan kirjoituksen laatija ei halua kertoa. Ne kun ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin paperille painettu - tai näytölle ilmestyvä - teksti itsessään.

Hyvän vaikkakin väsyneen esimerkin tarjosi tänä aamuna minunkin verovaroillani toimiva Yleisradiomme yhdessä Suomen tietotoimiston kanssa. Ne kertoivat niistä kauhuista, joita lapset olivat kohdanneet Unkarin rajalla.

Juttu kertoi Pelastakaa lapset -järjestön laatimasta tiedotteesta, jonka mukaan 14-vuotiaan afgaani kertoi, että "poliisi otti meidät kiinni ja he laittoivat meidät istumaan. Ennen kuin he pakottivat meidät takaisin Serbian puolelle, meitä pahoinpideltiin väkivaltaisesti ja nöyryytettiin 4–5 tuntia. He kaatoivat kylmää vettä päällemme, suihkuttivat pippurisumutetta ja yllyttivät koirat puremaan."

Tämän kertomuksen riveiltä puuttui se tieto, joka jokaisen lukutaitoisen tulisi pystyä hahmottamaan. Ensinnäkin on tuskin luultavaa, että poliisi olisi suihkuttanut pippurisumutetta ja yllyttänyt koiria puremaan kiinnioton jälkeen, vaan mitä luultavimmin sitä ennen, eli laittoman maahantulon yhteydessä ottaessaan vastustelevia tulijoita kiinni. Sama saattaa koskea myös kylmällä vedellä kastelua.

Sen sijaan istuttaminen 4-5 tunnin ajan lienee tapahtunut lähes varmasti kiinnioton jälkeen - syy istuttamiselle jäi kuitenkin avoimeksi. Ehkäpä tulijoilta otettiin sormenjälkiä ja muita tietoja talteen ja istuminen liittyi siten näiden toimenpiteiden odotteluun. Ja Serbiaan palauttamisen järjestämiseen.

Toiseksi on varsin epätodennäköistä, että poliisi olisi ottanut kiinni pelkkiä lapsia. Joukon pääosa lienee kuitenkin ollut aikuisia raavaita miehiä - sitä ei elintasopakolaisten maahanmuuttoa puoltavassa propagandakirjoituksessa kuitenkaan kannata korostaa.

Niin tai näin. En ollut paikalla enkä tiedä mitä siellä tosiasiassa tapahtui. Ottaen kuitenkin huomioon Ylen yleisen linjan maahanmuuttouutisoinnissa olen täysin varma siitä, että edelle täydentämäni kuva on oikeampi kuin se, mikä syntyy pelkän Ylen tekstin lukemalla.  Siis että rauhallisesti kiinni otettuja lapsia olisi rangaistukseksi istutettu sekä samalla pahoinpidelty pippurisumutteella, koirilla purettamalla ja kylmällä vedellä kastelemalla.

Seuraavaksi lähden haudoille muistelemaan kuolleita läheisiäni, minkä jälkeen kuuntelen joulurauhan julistuksen ja jään jälleen kerran miettimään tuon keskiaikaisen perinteen merkitystä nykyihmiselle. Sen jälkeen siirryn jouluaaton viettoon yhdessä läheisimpieni kanssa nauttien lasten ilosta ja turvallisuutta luovista ylisukupolvisista joulun traditioista.

Ja ehkäpä Joulupukin kontista löytyy illansuussa myös minulle sellaista lukemista, jossa ei tarvitse erikseen keskittyä ymmärtämään rivien välejä, vaan niiden sijaan voi keskittyä pelkästään sanojen merkitykseen ja niiden yhdessä luoman tarinan tunnelmaan. Samaa toivon myös Kaius Niemelle ja Yleisradion/STT:n anonyymeille toimittajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Media kehitysuskoisille lukijoille

Suomeen on syntymässä uusi verkkojulkaisu, jonka kohderyhmänä ovat päättäjät. Mukana on useita tunnettuja toimittajia ja muita henkilöitä, mutta alkuperäisuutisia ei edes pyritä tekemään.

Sen sijaan pyrkimyksenä on tuottaa tiiviitä ja "kehitysuskoisia" juttuja. Lisäksi julkaisun päätoimittajan mukaan "me yritetään nähdä paljon vaivaa lukijan puolesta". Nähtäväksi jää, mitä nämä luonnehdinnat tarkoittavat.

Oma mielenkiintoinen lisänsä on ns. natiivimainonta, jossa mainoksista tehdään julkaisun tavallisten juttujen näköisiä ja lukijan tehtäväksi jää huomata, ettei kyse olekaan puolueettomasta uutisoinnista vaan kaupallisesta vaikutusyrityksestä. Toivottavasti uuden julkaisun lukijoilla on hyvä medialukutaito.

Edelle kirjoittamani tarkoittanee sitä, ettei uudessa verkkojulkaisussa ole edes teoriassa tarkoitus käsitellä maailman menoa tasapuolisesti, vaan pyrkiä vaikuttamaan oman maailmankatsomuksen puolesta. Sikäli se muistuttaa esimerkiksi blogikirjoituksia tai puoluelehtiä.

Tämä kaikki on osa median pirstaloitumisprosessia ja sellaisena ehkä väistämätöntä. Edellinen merkittävä avaus tähän suuntaan oli Oikea Media, joka lienee löytänyt lukijakuntansa arvokonservatiivisen maailmankatsomuksen omaavista ihmisistä, ja jossa rinnakkaisjulkaistaan myös suurin osa tämän blogin kirjoituksista.

Tämä mediakentän pirstaloituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri nyt olisi viimeinen hetki ryhtyä kouluttamaan kansalaisia siihen, ettei kenenkään ole enää syytä rakentaa maailmankuvaansa yhden ainoan median varassa, vaan haeskella uutisia ja näkökulmia sieltä ja täältä. Ja sitä kautta luoda kustakin asiasta oma synteesinsä sillä periaatteella, että paras argumentti voittakoon.

Toivotan siis arvoisalle lukijalleni hyviä hetkiä mitä erilaisimpien medioiden lukijana. Kun tutkailee myös itsensä kanssa erimielisten näkemyksiä välttyy ummehtumasta omaan kuplaansa ja ajatukset säilyvät raikkaina. Samalla toivotan syntymässä olevan verkkojulkaisun tervetulleeksi kilpailemaan tiedonhaluisten kiinnostuksesta ja ajasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Media värittää maailmankuvaamme

Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?

Yle raportoi eilen maahanmuuttajalasten lukemiseen liittyvistä tutkimustuloksista. Sen mukaan maahanmuuttajalapset oppivat lukemaan lähes yhtä hyvin kuin kantasuomalaisetkin.

Lisäksi jutussa haastatateltiin syyrialaisperhettä, jossa niin lapset kuin aikuisetkin opettelivat uuden kotimaansa kieltä. Muilta osin jutussa ei puhuttu tutkittujen lasten kotikielistä.

Yllätykseni oli melkoinen kun katsahdin vähän epäuskoisena tuota väitöskirjaa. Sieltä nimittäin löytyi seuraava tieto tutkimukseen valituista maahanmuuttajalapsista.

Vapaasti käännettynä: "lasten pääasialliset kotikielet olivat englanti (16), venäjä (9), saksa (4), ruotsi (3), albania (3), italia (2), arabia (1), kiina (1), viro (1), unkari (1), persia (1), portugali (1), serbia (1), somali (1), espanja (1), thai (1), turkki (1) ja vietnam (1)".

Toisin sanoen lähes kaikki tutkitut puhuivat kotonaan eurooppalaista kieltä (42) ja vain muutama (7) aasialaisia tai afrikkalaisia kieliä. Tai kulttuureittain tarkasteltuna lähes kaikki lapset puhuivat kristilliseen kulttuuriperinteeseen kuuluvia kieliä (39) ja selvä vähemmistö muslimi- (7) tai itäaasialaiseen kulttuuriperinteeseen (3) kuuluvia kieliä.

Tähän liittyen jäin miettimään kahta asiaa Ylen uutisoinnista. Miksi esimerkkiperheeksi sattui valikoitumaan juuri syyrialaisperhe? Ja miksei jutussa mainittu lainkaan edelle kääntämääni luetteloa; ei edes millään tavalla kuvattu sen sisältöä.

Vastaukset tietää yksin Ylen toimituskunta. Enkä minä suinkaan väitä, että tietäisin uutisessa annetun tahallaan väärää kuvaa tutkittujen lasten perhetaustasta, mutta joka tapauksessa ainakin itselleni syntyi sellainen Ylen nettisivulta lukemani uutisen perusteella. Eikä vähiten jutussa esimerkiksi valitun - mutta tutkittua lapsijoukkoa varsin huonosti kuvaavan - perheen takia.

Tässä kommentoimani uutinen ei kerro kovin laadukkaasta journalismista. Sellaista olisi kuitenkin lupa odottaa verovaroin pyörivältä mediatalolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea
Ylen viestii vajaasti