Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon koululaisten heikentyneistä oppimistuloksista. Syyllisiä siihen näyttäisivät olevan ainakin koulujen opetukseen viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt muutokset inkluusioineen, järjettömine tilasuunnitteluineen ja digilaitteiden liiallisine käyttöineen.

Siksi panin merkille egyptiläisiin kouluihin vuonna 2018 tehdystä uudistuksesta kertoneen jutun. Sen mukaan maan opetusministerinä vuosina 2017–2022 toiminut Tarek Shawki kertoi Egyptin koulutusjärjestelmän olevan niin surkea, ettei sitä voi korjata vaan se pitää rakentaa uudelleen. Hänen mukaansa "noin puolet lapsista valtion kouluissa ei opi lukemaan". 

Koptilaisen kirkon metropoliitta Thomas puolestaan kertoi, että "Egyptissä terrorijärjestöksi määritelty Muslimiveljeskunta tekee monimuotoista hyväntekeväisyyttä. Tässä on kuitenkin ongelma, koska kyse ei ole aidosta hyväntekeväisyydestä vaan mukana on aina taka-ajatuksia."

Myös me suomalaiset olemme mukana egytiläisessä koulutussysteemissä rahoittamalla julkisen koululaitoksen puutteita paikkaamaan pyrkivän säätiön hanketta, joka keskittyy erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Toivon mukaan näillä rahoilla on saatu positiivisia tuloksia. 

* * *

Nykyistä parempia oppimistuloksia kaivataan toki myös Suomessa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi muutama kuukausi sitten suomalaiselle peruskoululle vision vuodelle 2045. 

Sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se siten sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Sellaisten sijaan siinä painotetaan, että sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Ja todetaan, että sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Nähtäväksi siis jää, miten egyptiläiset onnistuvat oman koulujärjestelmänsä kehittämisessä. Samoin kuin se, onnistuuko suomalainen kouluvisio parantamaan nykyisin heikosti pärjäävien koululaisten oppituloksia sekä nostamaan peruskoulumme takaisin maailman huipulle. Ja samalla jopa selättämään suomalaisen yhteiskunnan viime aikoina yhä jyrkemmäksi käyneen polarisoitumisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Lastenkasvatus ennen ja nyt
EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Suomessakin on lopulta herätty siihen, että nuorisomme oppimistulokset ovat heikentyneet. Ja selvitystä asiaan vaaditaan aina ministeriötä myöden. 

Syytä onkin, sillä suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on OECD-vertailussa pudonnut Turkin ja Chilen väliin. Eikä tämä luo hyvää pohjaa korkeaan osaamiseen perustuvan yhteiskunnan ylläpitämiselle - saati sen edelleen kehittämiselle. 

Näin vanhempana professorina minusta kuitenkin tuntuu, etteivät asiasta vastaavat - tai ainakaan siitä puhuvat - tahot halua katsoa tosiasioita silmiin. Vedotaan siihen, että julkiset koulutusmenot ovat maassamme pienentyneet kahdella promilleyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen tai että hyvinvointivaltiossamme sosioekonomiset erot ovat jonkin verran kasvaneet. 

Syyttävä sormi osoittaa myös yhteiskunnan teknologiseen muutokseen, joka on tunnetusti johtanut lasten ja nuorten vapaa-ajan mullistumiseen siten, etteivät he enää lue likimainkaan yhtä paljon kuin ennen. Tässä saattaa toki jo olla vähän perääkin, ainakin jos puhumme tekstin ymmärtämisestä ja tuottamisesta.

Jos minulta kysyttäisiin, nostaisin esille eli selvitettäväksi erityisesti kaksi seikka. 

Niistä ensimmäinen ja tärkeämpi on siirtyminen vanhoista opetusmenetelmistä uusiin. Siinä missä opettaja ennen vanhaan opetti ja piti kuria - ja oppilaat oppivat - on opetus yhtä enemmän painottunut lasten ja nuorten omaehtoiseen puuhasteluun tai siitä luistamiseen. Tämä sopii kyllä erinomaisesti niille, jotka ovat oman kehityksensä myötä siihen valmiita, mutta ei sellaisille, joiden aivot saavuttavat aikuisuuden asteen vasta kolmannen elinvuosikymmenensä puolivälissä.  

Tätä näkemystäni tukee se, että koulutuksessa on revennyt ero poikien ja tyttöjen välille jälkimmäisten hyväksi, joka korreloi vahvasti siihen, että poikien henkinen kehitys on tyttöjä hitaampaa. Ja sen seurauksena etenkin korkeakoluissa opiskelevien sukupuolijakauma on kääntynyt vuosi vuodelta yhä naisvaltaisemmaksi. 

Toinen seikka, johon kiinnittäisin erityistä huomiota on maamme etnis-kulttuurisen väestörakenteen muutos. Erityisesti olisi syytä tutkia kehitysmaataustaisten lasten heikon koulumenestyksen syiden lisäksi heidän vaikutustaan etnis-kulttuurisesti suomalaisten luokkakavereidensa menestykseen. Minulle kantautuneen ns. puskaradiotiedon mukaan vaikutus on valtava.  

 

Nähtäväksi siis jää, polkaiseeko Li Anderssonin (vas) ja Petri Honkosen (kepu) johtama opetus- ja kulttuuriministeriö pystyyn selvityshankkeen, jossa tutkitaan (myös) edellä mainitsemiani seikkoja, vai pidättäydytäänkö niiden huomioimisesta esimerkiksi jonkinlaisten poliittisen korrektiuden vaatimusten tähden. Ministeriössä olisi kuitenkin hyvä huomata, etteivät ikävät ongelmat katoa unohtamalla. Ja siksi edelle esittämieni seikkojen maton alle lakaiseminen olisi karhunpalvelus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta

Perussuomalaisten nuorten valtionavustus kuluvalle vuodelle peruttiin vaalien alla julkaistun twiitin seurauksena. Viestissä oli kuva maahanmuuttajaperheestä ja teksti "äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä". Päätöksen teki opetus- ja kulttuuriministeriö.

Näin tuli linjatuksi se, ettei Suomen hallintokoneisto hyväksy mielipiteitä siitä, miltä suomalaisen katukuvan pitäisi näyttää tulevaisuudessa. Tätä perusteltiin sillä, ettei järjestö noudattanut twiitissään nuorisolakia, jonka "tavoitteena on muun ohella edistää nuorten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä oikeuksien toteutumista".

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) otti tapaukseen kantaa eilen. Hänen mukaansa päätös on kohtuuton yksittäisestä typerästä twiitistä ja käytännössä lopettaa puolueen nuorisojärjestön toiminnan.

Hänen mukaansa jo maksetun avustuksen takaisinperintä on myös laitonta, koska rahoja ei ole käytetty nuorisolain vastaisesti vaan normaaleihin järjestötoiminnan kuluihin. Siksi hän kehotti nuorisojärjestöä viemään asian oikeuteen.

Toki Halla-aho moitti myös puolueensa nuorisojärjestöä siitä, että sen jotkut toimijat kerta toisensa jälkeen "syöttivät vastustajan lapaan ja kaikin tavoin pahensivat tilannetta". Siksi hän kannusti järjestön enemmistöä palauttamaan toiminnan yhdistysdemokratian suomin keinoin emopuolueen linjan mukaiseksi.

Tässä tilanteessa on hyvä verrata perussuomalaisten nuorten twiittiä esimerkiksi Vasemmistoliiton nuorisojärjestön taannoiseen osallistumiseen G20-maiden vastaisiin - jo etukäteen väkivaltaisiksi muuttuviksi tiedettyihin - mielenosoituksiin Hampurissa. Mikäli väkivallan tukeminen ei ollut - kuten minusta on itsestään selvää - nuorisolain mukaista toimintaa, miksei kommunistien perillisten järjestöltä peritty takaisin sen saamia avustuksia?

Merkityksetön tässä suhteessa ei liene myöskään Vihreiden lainsäädäntösihteerin laiton toiminta maahanmuuttajan palautuslennon yhteydessä. Nyt nähtyjen perussuomalaisten nuorten tapauksen valossa voidaan kysyä, että eikö olisi ollut oikein perua myös Vihreiden puoluetuki tuolta vuodelta?

Vai onko sittenkin niin - kuten Jussi Halla-aho totesi - että perussuomalaisten nuorten kohdalla kyse ei ollut varsinaisesti nuorisolain rikkomisesta, vaan kilpailijoiden mielivaltaisesta sabotaasista? Ellei selitykseksi sitten keksitä, että vessanseinää vastaavaan twitteriin kirjoitettu teksti on suurempi rikos kuin väkivallan tukeminen tai laillisen liiketoiminnan estäminen ja viranomaistoiminnan häiritseminen.

Kaiken kaikkiaan näen, että perussuomalaisten nuorten avustuksen eväämisen perusteet kannattaa ja pitää perata. On katsottava onko päätös tasapuolinen suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriön - tai valtionhallinnon ylipäänsä - muiden linjausten suhteen.

Tämä perkaaminen on syytä tehdä sekä avoimena poliittisena keskusteluna, lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa että tietenkin myös oikeuslaitoksessa - viime kädessä menemällä vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Enkä tällä tarkoita sitä, että pitäisin perussuomalaisten nuorten twiittausta jotenkin järkevänä toimintana tai nuorisolain mukaisena, vaan sitä, että oikeusvaltiossa kaikkia - mukaan lukien poliittiset organisaatiot - on kohdeltava tasa-arvoisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa