Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Eilen tuskin kukaan saattoi välttyä uutiselta, jonka mukaan Ukraina oli tuhonnut tai ainakin vaurioittanut suurta osaa venäläisistä strategisista pommikoneista. Se tapahtui kuljettamalla lentokenttien lähistölle vaivihkaa drooneja ja iskemällä sitten niiden avulla lentokoneisiin. 

Tapaus oli suorastaan ennenkuulumaton, sillä näin suurta osaa suurvallan pommikoneista ei ole luultavasti koskaan tuhottu yhdellä kertaa. Eikä ainakaan toisen maailmansodan jälkeen. 

Asian tekee entistäkin merkittävämmäksi se, että Venäjän kyky korvata tuhoutuneita pommittajia on heikko, kuten europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri totesi. Se nimittäin tarkoittaa käytännössä maan ydinasepelotteen heikkenemistä epämääräisen pitkäksi ajaksi. 

Johns Hopkins-yliopiston professori Sergei Ratshenko puolestaan huomautti, että iskun ajoitus juuri ennen Istanbulissa alkavia neuvotteluita ei ollut vahinko. Hän lienee tarkoittanut sitä, että nyt nähdyn jälkeen venäläisetkin joutuvat tosissaan pohtimaan erikoisoperaationsa mielekkyyttä, koska ukrainalaisten isku osoitti Venäjän valtavien maantieteellisten etäisyyksien olevan riittämättömiä varmistamaan maan strategisen sotakaluston turvallisuuden.

Tällä tosiasialla on suora vaikutus Istanbulissa alkaviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä on aikonut tänään esitellä muistion, jossa on listattu Venäjän ehtoja rauhalle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt nähdyn iskun jälkeen kyseisellä - mitä todennäköisimmin uhkavaatimukseen verrattavissa olevalla - paperilla venäläiset neuvottelijat voivat niin sanotusti pyyhkiä peräpäänsä. 

Yöllä saapunut tieto kertoi, että myös Ukraina on toimittanut paperin venäläisille. Se sisältää luonnoksen rauhansopimuksesta, jonka sisältö lienee kovin erilainen kuin venäläisten muistion. Eikä venäläisillä liene - edellä käyttämääni kielikuvaa mukaillen - varaa pyyhkiä siihen peräpäätänsä, kuten he olisivat varmasti tehneet ilman eilisiä iskuja.

* * *

Näistä syistä on syytä toivoa, että Istanbulin neuvotteluissa saavutettaisiin lopultakin edistystä rauhan suhteen. Näin siitäkin huolimatta, että Vladimir Putinilla tuskin on halua osoittaa heikkoutta tällaisena hetkenä, vaan pikemminkin suunnaton halu kostaa ukrainalaisten isku tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan ydinaseilla. 

Siksi lienee selvää, kuten esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes totesi, ettei Istanbulissa eli lähipäivinä synny minkäänlaista sopimusta edes tulitauosta. Näin siinäkin tapauksessa, että jopa Kremlissä ymmärrettäisiin sodan päättämisen olevan kaikkien kannalta järkevää - siis myös venäläisten itsensä. 

Osoittihan nyt nähty isku sen, että ukrainalaiset kykenevät yllättämään Venäjän armeijan mitä moninaisimmilla keinoilla ja missä tahansa. Sekä tekemään sellaista tuhoa, jota Putin tuskin saattoi aavistaa aloittaessaan Ukrainan sotaretkensä vuonna 2022. 

Eikä liene mitään syytä uskoa - edes Kremlissä - että Zelenskyin armeijan sotilaiden mielikuvitus jumittuisi nyt nähdyn iskun jälkeen. Päinvastoin, onnistuminen vain innostaa heitä!

JK kello 16:00. Päivän mittaan tihkuneiden tietojen (esimerkki) mukaan Ukraina olisi tuhonnut vain kymmenkunta venäläistä strategista pommikonetta. Itse kyllä laittaisin lainausmerkit sanan "vain" yhteyteen, sillä kymmenenkin tuhottua ydinaseiden laukaisualustaa on todella kova isku Venäjän sotakoneistolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Järjestelmien kilpailu johti huippunopeuksiin

Verkkouutiset kertoi, että ääntä nopeammat matkustajakoneet saattavat tehdä paluun 2030-luvulla. Näin voi olla tai olla olematta, vaikka yliäänilennot ovatkin epäilemättä tavallisia lentokoneita enemmän ympäristöä saastuttavia.

En kuitenkaan kirjoita tästä syystä, vaan tartuin aiheeseen siksi, että jutussa oli melkoinen virhe. Tarkoitan sitä, että artikkelin mukaan "tähän mennessä maailman ainoa matkustajakäytössä ollut yliäänikone on ranskalais-brittiläinen Concorde. Vuonna 1973 käyttöön otettu kone lensi Pariisista New Yorkiin kolmessa tunnissa, kun tavalliselta lentokoneelta matka vei noin kahdeksan tuntia."

Jutun epäilemättä minua paljon nuorempi kirjoittaja ei muistanut eikä ollut vaivaantunut selvittämään yliäänilentokoneiden historiaa. Concorde ei nimittäin ollut ainoa eikä edes ensimmäinen sellainen. 

Se kunnia kuului neuvostoliittolaiselle Tulpolev Tu-144:lle, jonka ensilento tehtiin - Wikipedian mukaan - "31. joulukuuta 1968, kaksi kuukautta ennen brittiläis-ranskalaista Concordea, mikä teki siitä ensimmäisen yliäänimatkustajakoneen maailmassa". Tu-144 ei ollut mikään menestys: sillä tehtiin ainoastaan 55 matkustajalentoa, joilla kuljetettiin vain reilut 3 000 matkustajaa.

Tämä johtui siitä, ettei sosialistisessa Neuvostoliitossa ollut rikkaita ihmisiä, jotka olisivat kyenneet maksamaan lennoistaan korkeita hintoja. Eikä yliäänilennoille siitä syystä ollut sellaista kysyntää, jonka varassa Concordelle riitti matkustajia. 

* * *

Verkkouutisten toimittajan virhe puolestaan kertoo siitä, kuinka selvästi länsimaat voittivat niin sanotun kylmän sodan. Tu-144 ei nimittäin ollut mikään tuntematon asia, vaan yksi keskeinen aihe niissä lukemattomissa ihmisten välisissä keskustelussa, joita käytiin Suomessakin vasemmiston ja oikeiston kannattajien välillä sosialistisen ja kapitalistisen järjestelmän paremmuudesta.

Eikä se ollut yksin kapakka-iltojen tai kotibileiden keskusteluasia, vaan myös syy koko Tu-144:n olemassaololle. Tämän asian kuvaa muun muassa Wikipedia nasevasti: "koneen suunnittelua ja kehitystyötä kiirehdittiin, sillä pääasia oli voittaa Concorde ja osoittaa siten Neuvostoliiton olevan länsimaita kehittyneempi. Sillä oli koneen luotettavuuteen, käytännöllisyyteen, matkustusmukavuuteen ja viimeistelyn laatuun negatiivinen vaikutus."

* * *

Tu-144:llä ja Concordella voitiin lentää hiukan yli kaksinkertaisella äänennopeudella. Ensin mainitun huippunopeus oli hiukan suurempi, noin 2 500 kilometriä tunnissa eli 2,35-kertaisella äänennopeudella. 

Tätä voi verrata taisteluhävittäjien huippunopeuksiin. Niistä ykkönen on - tämän artikkelin mukaan - jo vuonna 1967 esitelty MiG-25, jolla pystyi lentämään peräti 2,83-kertaisella äänennopeudella. Samaan yltää 1970-luvun lopulla esitelty Mig-31. 

Neuvostoliittolaista lentävää rautaa seuraa amerikkalainen - vuonna vuonna 1976 esitelty - F-15-hävittäjä, jonka huippunopeus on 2,5 kertainen äänennopeus. Todettakoon, että Suomen nykyisellä hävittäjällä - F-18:lla - pääsee 1,8-kertaista äänennopeutta ja tulevalla F-35:llä "vain" 1,6-kertaista. 

Tästä voitaneen päätellä, ettei hetkellinen huippunopeus ole enää nykyisin oleellinen ominaisuus taisteluhävittäjille. Sen sijaan niiltä vaaditaan ennen kaikkea ketteryyttä, nousunopeutta ja aseidenkantokykyä sekä kykyä lentää pitkiä aikoja - eli taloudellisesti - ääntä nopeammin. 

Maailman nopein sarjavalmistuksessa ollut lentokone ei kuitenkaan ole ollut taisteluhävittäjä vaan amerikkalainen tiedustelukone Lockheed SR-71.  Sen ensilento tapahtui jo vuonna 1966 ja koneella pääsi peräti 3,35-kertaista äänennopeutta. SR-71 ei ole ollut käytössä enää tällä vuosituhannella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Liikahduksia järjettömässä sodassa
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso

Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista

Presidentti Donald Trump väitti eilen, että Washingtonin keskiviikkoisen lento-onnettomuuden syynä olisi ollut epäpätevä lennonjohto. Ja arveli sen syyksi edeltäjiensä - Barack Obaman ja Joe Bidenin - hallintojen harjoittamaa monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja osallistamista edistävää DEI-politiikkaa.

Asia voi tietenkin olla tai olla olematta kuten Trump väitti. Selvää kuitenkin on, että mikäli minkä tahansa tehtävän rekrytoinnissa asetetaan kriteeriksi muita seikkoja - olivat ne mitä tahansa - kuin tehtävään liittyvä pätevyys ja sopivuus, on lopputulos huonompi kuin silloin, jos tällaiset sekundaariset kriteerit jätetään huomiotta. Lisäksi on loogisesti väistämätöntä, että mitä tärkeämpinä tällaisia toissijaisia kriteereitä pidetään, sitä epäpätevämpiä henkilöitä tulee valituksi. 

Tämän aamun tiedon perusteella näyttää kuitenkin siltä, että lennonjohdossa ongelmana ei olisi ollut työntekijöiden osaaminen vaan heidän puuttumisensa työpaikalta. Mikäli tilanne on ollut tämä, on syytä etsittävä muualta kuin heidän taidoistaan - eli työnjohdosta ja hallinnosta. 

Tosin siinäkin tapauksessa on mahdollista, että työnjohto tai hallinto on valittu toissijaisilla kriteereillä. Ja siksi on kysyttävä, että onko lennonjohdon johtoon kuuluvat ihmiset valittu toissijaisilla kriteereillä, jolloin sen osaaminen olisi ollut kehnompaa kuin se olisi voinut parhaimmillaan olla. 

Siksi yksi Washingtonin lentoturman merkittävimmistä opeista on - riippumatta siitä, onko DEI-kriteereitä juuri tässä tapauksessa sovellettu tai oltu soveltamatta - se, että rekrytoinnissa on aina syytä huolehtia parhaan tarjolla olevan työvoiman palkkaamisesta. Sekä jättää sekundaariset kriteerit yksinkertaisesti huomioimatta kaikissa tapauksissa - ja aivan erityisesti tehtävissä, joihin liittyy vastuu muiden ihmisten terveydestä tai hengestä.

* * *

Yleisradio julkaisi eilen hämmästyttävän uutisen. Sen mukaan Itämerellä tapahtui 80 vuotta sitten  historian pahin turma, jossa kuoli noin 9 000 ihmistä. Kyse oli saksalaisen sotapakolaisia kuljettaneen laivan - Wilhelm Gustloffin - upotus, jonka suoritti Hangosta matkaan lähtenyt neuvostoliittolainen sukellusvene.

Uutinen oli hämmästyttävä ennen kaikkea siksi, etten muista kuulleeni siitä aiemmin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Estoniasta ja Titanicista on puhuttu eri medioissa väsymykseen asti, vaikka niissä kuoli kertaluokkaa vähäisempi määrä ihmisiä. 

Syitä tähän mediahiljaisuuteen on ollut ilmeisesti kolme. Ensinnäkin uhrit olivat Hitlerin valtakauden aikaisia saksalaisia, toiseksi turma tapahtui sota-aikana ja kolmanneksi laivan upotuksen teki Neuvostoliitto. Näistä epäilemättä ylivoimaisesti tärkein on - ainakin Suomessa - ollut viimeksi mainittu.

Olivathan suomalaiset poliitikot ja mediat puoli vuosisataa hiljaa Neuvostoliittoon liittyvistä negatiivisista asioista toisen maailmansodan jälkeen, koska ne alistuivat suomettumaan poliittisten realiteettien takia. Eivätkä ne siksi halunneet tai uskaltaneet nostaa Wilhelm Gustloffin upotuksen kaltaista sotarikosta esille ennen kuin nyt, kun itäisen naapurin pelko on väistynyt kansakunnan yltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma
Paasikiven-Kekkosen linja

Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Iltalehti kertoi eilen, että Perussuomalaisten kansanedustaja ja everstiluutnantti evp. Tomi Immonen on häiriköinyt Finnairin lennolla. Hän oli saapunut lennolle humalassa ja jäänyt poistumiskehotuksen saatuaan väittelemään koneen henkilökunnan kanssa 40 minuutin ajaksi siten, että paikalle piti kutsua poliisi. Tämän seurauksena lento myöhästyi.

Immonen kertoi myöhemmin oman näkemyksensä, jonka mukaan "eilen illalla lentohenkilökunta katsoi minun olevan liian päihtynyt, jotta voisin nousta Thaimaan koneeseen. Arvio yllätti minut ja koska samalla lennolla ollut muistisairas ystäväni joutui nyt lähtemään Thaimaahan yksin, yritin neuvotella lennolle pääsystä henkilökunnan kanssa. Pyysin paikalle poliisia puhalluttamaan itseni, joka ei alkometritestaukseen suostunut." 

Myöhemmin hän oli kuitenkin käynyt puhaltamassa alkometriin, joka oli näyttänyt 0,69 promillen humalatilaa. Tätä ei ole vahvistettu miltään taholta, mutta kyseessä ei tämän tiedon mukaan olisi ollut mikään kaatokänni. 

Ylen toimittajalle kansanedustaja oli lisäksi kertonut, että "jokainen voi miettiä, että en ole kykenevä lentämään lentokonetta, mutta ehkä pystynyt kumminkin matkustamaan ja istumaan paikallani". Hän oli myös pyytänyt "vilpittömästi anteeksi" muilta matkustajilta sekä Finnairin henkilökunnalta. 

* * *

Tapaus on sinänsä vähäinen, mutta sikäli merkittävä, että se on yksi tapaus lisää siihen listaan, joka syö Perussuomalaisten uskottavuutta poliittisena liikkeenä. Enkä tarkoita tällä mitään kravattisyytöksiä, vaan esimerkiksi Timo Vornasen tai Teuvo Hakkaraisen tapauksia.

Heidän kummankaan tai Immosen teot eivät ole olleet mitään äärimmäisen vakavia rikoksia - murhia, raiskauksia, maanpetoksia tai muuta sellaista, jollaisiin esimerkiksi jotkut demarikansanedustajat (esimerkki, toinen) ovat syyllistyneet - mutta ne ovat olleet omiaan poliittisten vastustajien käytettäväksi puoluetta vastaan. Ja kun vielä lehdistökin on innokkaampi nostamaan tikun nokkaan perussuomalaisia kuin muiden puolueiden jäseniä, niin uskon, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä. 

* * *

Toistaiseksi olen nähnyt perussuomalaisista vain eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän kommentoineen tapausta. Ja hänkin oli varsin lakoninen ottaessaan kantaa tapahtuneeseen. 

Mäkelän sosiaalisessa mediassa julkaiseman viestin mukaan "julkisuudessa olleet tiedot ryhmämme edustajan toiminnasta lennolla ovat ikäviä. Olemme olleet asian merkeissä yhteyksissä. Toivon hänen itse selvittävän tapahtumat lentoyhtiön ja muiden mahdollisesti asiaan liittyvien tahojen kanssa."

Nähtäväksi siis jää, miten Immosen tapaus etenee. Ja kuinka paljon se saa näkyvyyttä suomalaisissa valtamedioissa. Ja ennen kaikkea - onko sillä vaikutusta hänen puolueensa kannatukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Syyrian kapinalliset ovat kaataneet diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon. Maan uuden johtajan nimi on Ahmed Hussein al-Shar’a, mutta hänet tunnetaan paremmin islamistinimellään Abu Mohammed al-Julani.

Vallan otettuaan vallankumousjohtaja on kuitenkin palannut käyttämään oikeaa nimeään, mahdollisesti korostaakseen sitä, ettei ole ollut enää vuosiin väleissä Al-Qaida-terroristijärjestön kanssa. Mielenkiintoista on myös se, että hän on luvannut Syyrian kansalle ja hallinnolle rauhallista vallanvaihtoa - ja tämän merkkinä julkisten istituutioiden on määrätty jatkavan vanhan hallinnon alaisina.

Ainakin Bashar al-Assadin pääministeri Mohammad Ghazi al-Jalali on jäänyt maahan ja tarjonnut yhteistyötä uusille vallanpitäjille. Sen sijaan ex-diktaattori itse on lähtenyt Damaskoksesta lentokoneella, jonka signaali katosi pian lähdön jälkeen. Sitä ennen suuntana oli pohjoinen.

Tämä kaikki viittaa siihen, ettei Syyrian uusi hallinto - vastoin omia odotuksiani - pystyttäisi ainakaan aivan heti - Afganistanin kaltaista hirmuhallintoa, vaan pyrkisi islamistisesta taustastaan huolimatta luomaan maahan sivistyneen hallinnon. Ehkä jopa demokratian.  

Saattaa kuitenkin olla, että maata lähdetään hivuttamaan kohti islamismia sen jälkeen kun pöly on laskeutunut. Eikä pois voi lukea sitäkään, että kapinalliset ajautuisivat lopulta keskinäiseen välienselvittelyyn.

Näin siksi, että nyt vallan ottanut Hayat Tahrir al-Sham ei suinkaan ole ainoa al-Assadia vastustanut toimija, vaan lisäksi maassa toimivat edelleen muun muassa omasta kalifaatista edelleen haaveileva terroristijärjestö ISIS sekä kurdien Rojava, joka on käytännössä hallinnut maan koillisosaa jo yli kymmenen vuoden ajan. 

Jääkäämme siis seuraamaan tilannetta hyvässä uskossa, mutta peläten pahinta. Ja toivoen, ettei nyt nähty vallankumous johda uuteen kansainvaellusaaltoon Syyriasta Eurooppaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?
Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä

Yleisradio näytti tänään pääuutisissaan pääministeri Sanna Marinin (sd) kertomassa lehdistölle, että "olin kyllä hieman yllättynyt tästä vahvasta reaktiosta, jonka se täällä kotimaassa tietyissä piireissä sitten sai. Ehkäpä tässä näkyy se, että vaalit ovat aina kulman takana. Kovasti muista puolueista esimerkiksi on mutkia vedetty suoriksi ja minun suuhuni sellaisia sanoja laitettu, jota en ole ikinä sanonut".

Voi tietenkin olla, että Marinin suuhun on joku jossain laittanut jotain sanoja, siihen en siis ota kantaa. Tässä tilanteessa on kuitenkin syytä vielä kerrata, mitä hän tarkalleen ottaen sanoi Ukrainassa. Siksi kopioin Ilta-Sanomien jutusta sanatarkasti Marinin kyseisen lausunnon keskeisen sisällön. 

Ensinnäkin pääministeri sanoi, että "me tiedämme meidän tulevien hävittäjien aikataulun, millä saamme niitä Suomeen, ja kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös Hornetien osalta, olisiko mahdollista Ukrainaan luovuttaa". Lisäksi hän totesi, että "Suomi on tässä kiinnostavassa asemassa, juuri sen vuoksi, että me olemme tehneet päätökset uudesta hankinnasta ja meillä on olemassa olevaa kalustoa ja me voimme totta kai arvioida tuon kaluston käyttöä".

Arvoisa lukijani voi noiden kommenttien pohjalta päätellä itse, miten nämä Marinin sanat on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ja miten ne on kuulijoiden parissa tulkittu. 

Minun käsitykseni mukaan Marin ilmoitti noilla sanoillaan Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskiylle ja Ukrainan kansalle varsin selkeäsanaisesti - ja vakuutti jopa kahteen kertaan - että Suomi on sellaisessa tilanteessa, että se sekä pystyy luovuttamaan Hornet-hävittäjiä että myös harkitsee tekevänsä näin. 

Enkä mitenkään jaksa uskoa, että Zelenskiy sen enempää kuin hänen apua odottava kansansa olisivat voineet tulkita pääministerimme sanoja toisin. Tai että Marin olisi edes tarkoittanut niitä tulkittavan muuten, kuin olen edelle kirjoittanut.

Syitä Marinin lausunnolle voimme vain arvailla. Ehkäpä hän toimi hyvässä uskossa ja halusi tosissaan luovuttaa suomalaisia hävittäjäkoneita pahassa ahdingossa olevalle kansalle. Ja halusi siksi käynnistää asiasta keskustelun kotimaassa. 

Tai sitten hän on mieltynyt siihen valtavaan ihailuun, josta hän on saanut nauttia maailmalla otettuaan moneen kertaan tiukasti kantaa Ukrainan puolesta käynnissä olevan sodan aikana. Ja arveli sodan keskellä antamansa haastattelun tuottavan lisää samanlaista - kukapa meistä ei olisi nauttinut niistä elämän hetkistä, kun on saanut nauttia jonkun muun ilmaisemasta ihailusta. 

Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että Sanna Marin toimi SDP:n puheenjohtajana ja arveli suomalaisten Ukrainan kansaa kohtaan tunteman vahvan tuen auttavan puoluettaan voittamaan huhtikuun alun vaalit, mikäli hän lupaisi meidän auttavan sitä siinä, missä suuremmat länsimaat ovat epäröineet. Ja voisi siten saada itselleen jopa jatkokauden maan vaikutusvaltaisimpana poliitikkona eli pääministerinä. 

Tragikoomiseksi asian tekee se, ettei meillä ole oikeastaan mitään annettavaa Ukrainalle. Suomalaiset Hornetit nimittäin tullaan käyttämään loppuun Suomen ilmavoimissa, eikä niistä siksi olisi juurikaan hyötyä Ukrainan taistelussa venäläisiä vastaan. 

Tästä kertoi Twitterissä Suomen puolustusvoimien entinen komentaja - kenraali Jarmo Lindberg - jonka mukaan on nimittäin niin, että "millään poistettavalla koneyksilöllä ei ole juurikaan vuosia jäljellä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sen lisäksi varaosavarastoa ajetaan tietysti alas, koska osille ei ole tarvetta tulevaisuudessa. USA:lta pitää saada lupa jatkokäyttöön, mutta elinkaarta ei ole jäljellä."

Oli asia sitten niin tai näin, joudun ikäväkseni toteuttamaan, että siinä missä Marin nousi suureen kansansuosioon kansainvälistäkin huomiota saaneen ulkonäkönsä, vakuuttavien korona-esiintymistensä, on hänen kautensa loppupuoli - kansakunnan varallisuuden tuhoajana ja bileprinsessana - rapauttanut käsitystäni hänen kyvykkyydestään pääministerinä. Eikä nyt nähty hävittäjä-avaus ainakaan paranna asiaa - ja sanon tämän ihan ilman sarvia ja hampaita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuosi sotaa on takana, mutta muistettakoon kuitenkin tosiasiat
Sanna Marinilta rohkeaa puhetta
Sanna Marinin tanssi

Kaksiteräinen miekka

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pelaa näyttävää peliä Ruotsin kustannuksella. Sen uusimmassa näytöksessä hän vilautti naapurimaallemme eriarvoista suhtautumista sen ja Suomen NATO-hakemuksen käsittelyssä. Toisin sanoen yritti käyttää vanhaa hajota ja hallitse-menetelmää, jolla esimerkiksi Rooman hallinto piti valtavaa valtakuntaansa koossa. 

Erdoğanin mukaan hänen maansa voisi ratifioida Suomen liittymisanomuksen erikseen ja jättää Ruotsin rannalle, koska se ei ole noudattanut hänen vaatimuksiaan. Siis palauttanut Turkkiin joukoittain terroristeiksi kutsumiaan kurdeja eikä estänyt ihmisiä käyttämästä sanavapauttaan. 

Ruotsissa ei ole julkisesti reagoitu Erdoğanin peliin, vaan todettu, ettei asiassa tule tapahtumaan edistystä ennen kuin maassa on käyty vaalit. Niinpä tässä vaiheessa on syytä olla provosoitumatta ja panna jäitä hattuihin. 

Ruotsin ja Suomen kannalta NATO-prosessissa voidaan juuri nyt aiheuttaa ainoastaan vahinkoa eli Erdoğanin peliin ei ole syytä reagoida sen kummemmin. Sen sijaan toukokuisten Turkin vaalien jälkeen ei ole esteitä palata asiaan. 

Erdoğanilla on vaalivoiton lisäksi myös toinen tavoite eli se haluaa saada Ruotsin NATO-jäsenyyden ehtona ilmavoimilleen uutta amerikkalaista kalustoa. Sen osalta Suomella tai Ruotsilla ei liene kovin kummoista vaikutusvaltaa, joten voimme vain seurata sivusta, millä tavalla Yhdysvallat reagoi sulttaanintekeleen kiristykseen. 

Erdoğanin kannalta kiristämispolitiikka saattaa osoittautua kaksiteräiseksi miekaksi. Se voi toki johtaa toivottuun tulokseen, mutta jos ja kun Joe Bidenin hallinto ymmärtää kyseessä olevan kiristyksen, se saattaa johtaa myöskin Turkin kannalta jonkinlaiseen tympääntyneeseen vastareaktioon. Onhan selvä, ettei isompansa ja vahvempansa kiristäminen ole koskaan ollut riskitöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?
Erdogan wants fighter jets, and uses Finland and Sweden to get them
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

 

Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?

Kurdit ovat järjestäneet Ruotsissa mielenosoituksia, jotka ovat tarjonneet Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoganille aineksia suosionsa kasvattamiseen. Lisäksi muslimeja sananvapauden nimissä ärsyttävä Rasmus Paludan on tarjonnut tälle tukeaan. Eikä Erdogan ole jättänyt käyttämättä tilaisuuttaan.

Nämä tapaukset ovat on sikäli ikäviä, että niillä on vaikutuksia Suomen ja Ruotsin pyrkimyksiin päästä läntisen puolustusliiton NATO:n jäseneksi, koska se on asia, joka ei toteudu ilman Turkin eli Erdoganin hyväksyntää. Niinpä sekä Suomi että Ruotsi kärsivät länsinaapurin viime vuosikymmenien aikana harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, joka on perimmältään mahdollistanut sulttaanintekeleen pelaamisen meidän kustannuksellamme. 

Tässä tilanteessa Suomella on kaksi mahdollisuutta. Joko odotamme rauhassa Turkin vaaleja ja toivomme, että Erdogan - tai hänet voittanut ehdokas - voiton saatuaan taipuu hyväksymään molempien Pohjoismaiden hakemukset tai irtaudumme hakuprosessissa Ruotsista ja pyydämme Turkkia hyväksymään oman hakemuksemme, vaikka se hylkäisikin naapurimaamme. 

Ensimmäinen vaihtoehto jättäisi meidät edelleen Erdoganin armoille, mutta toimisi solidaarisuuden osoituksena Ruotsille ja sananvapaudelle. Toisessa vaihtoehdossa saisimme turvatakuun Venäjän aggressiolle, mutta aiheuttaisimme todennäköisesti pitkän trauman suhteessamme länsinaapuriin. Lisäksi se olisi antautumista islamilaiselle sananvapauskäsitykselle. 

Tässä tilanteessa Suomella on siten vain sellaisia vaihtoehtoja, joissa on sekä positiivisia että negatiivisia piirteitä. Ja maamme poliitikkojen tehtävä on arvioida kumpi niistä on merkittävämpi. 

Omalta osaltani totean, että tosiasiat puoltavat enemmän Erdoganin vaalivoiton odottamista. Näin siksi, että juuri nyt Venäjän uhka Suomea kohtaan on sen armeijan Ukrainaan juuttumisen takia käytännössä olematon eli välitöntä uhkaa ei ole, islamilaiseen sananvapauteen taipuminen olisi antautumista vastenmieliselle idiotismille ja hyvät suhteet Ruotsiin ovat meille monella tavalla erittäin tärkeät 

Lisäksi USA:lla on käytössään valttikortti - Erdoganin tavoittelema amerikkalaisten F16-hävittäjien myyntisopimus - joka vaalien jälkeen taivuttanee Turkin sulttaanintekeleen joka tapauksessa hyväksymään molemmat pohjoismaat. Ja itse asiassa tilanne lienee käytännössä niin, että tämä on jo kauan sitten oivaltanut pohjoismaiden NATO-hakemuksen olevan se keino, jonka avulla hän ylipäätään voi saada USA:n taivutettua koko hävittäjäkauppaan.   

Nähtäväksi siis jää, kuinka Suomen ja Ruotsin NATO-prosessi etenee Turkin vaalien jälkeen. Ellei ratkaisu silloin tapahdu kohtuullisen nopeasti, on Suomen poliittisen johdon aika tarkastella tilannetta uudelleen ja harkita tosissaan Ruotsista irtautumista omassa sotilaallisen liittoutumisen politiikassamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja
Pragmatisimia vai oikeusvaltioperiaatteen nuodattamista
Sulttaanin tyydyttämisestä

Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan

Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon siitä, mitä pitäisi tehdä hanhilaumoille, jotka tuhoavat itäsuomalaisten maanviljelijöiden satoja laskeutuessaan ruokailemaan heidän pelloilleen. Tai jotka paskovat kaupunkien puistot käyttökelvottomiksi asukkaille. Tämä tuli mieleeni lukiessani viimeviikkoista Nature-lehteä. 

Siellä oli nimittäin pieni juttu uudesta keinosta vähentää lentokoneisiin osuvien lintujen tuulilaseille tai suihkumoottoreille aiheuttamia vahinkoja. Sellaisethan saattavat johtaa jopa onnettomuuksiin ja siksi lintuparvia torjutaan lentokentillä erilaisilla variksenpeläteillä, mutta myös koulutetuilla haukoilla, jotka ovat erittäin tehokkaita, mutta myös kalliita. Lisäksi ne tarvitsevat lepoa väsyttyään. 

Naturen jutun mukaan hollantilaisessa yliopistossa oli suunniteltu robottihaukka huolehtimaan lentokoneiden turvallisuudesta. Se on haukan näköinen, mutta valmistettu lasikuidusta ja polypropyleenista. 

Tekohaukassa on potkuri siipien etuosassa, ja sitä voi lennättää kaukosäätimellä. Se pystyy myös lentämään taitavammin kuin tavalliset droonit.

Yliopiston tutkijat testasivat keinohaukkaa maatalousalueella parveileviin lintuihin ja huomasivat näiden kauhistuvan aivan kuin kyseessä olisi aito petolintu. Kaikki parvet hajosivat viidessä minuutissa - ja puolessa kokeista jo 70 sekunnin kuluessa. Eivätkä linnut palanneet takaisin ainakaan tuntiin. 

Linnut eivät myöskään tottuneet robottihaukkaan kolme kuukautta kestäneiden testien aikana, joten robottihaukan teho näyttäisi säilyvän myös pidemmällä aikavälillä. Olisikohan tästä ratkaisu myös itäsuomalaisille maanviljelijöille tai Helsingin puistonvartijoille, elleivät hanhet opi laskeutumaan niille varatuille lintupelloille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Krokotiilit hyötykäyttöön
Haluaisitko miellyttää robottia?

Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso

Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan totuus ei pala tulessakaan. Tämä tuli mieleen lukiessani kaksi tuoretta uutista. 

Niistä meidän suomalaisten kannalta merkittävämpi oli MTV3:n pieni uutinen jonka mukaan Kreikan edustalla on kaatunut "maahanpyrkijöiden vene". Arvoisa lukijani lienee yhtä hämmästynyt uutistoimittajan sananvalinnasta kuin olin itsekin. 

Olemmehan jo tottuneet siihen, että maahanpyrkijöitä kutsutaan siirtolaisiksi tai pakolaisiksi, mutta lieneekö MTV3:n toimittajalle sattunut freudilainen lipsahdus hänen käyttäessään harhauttavan sananvalinnan sijasta todenmukaista ilmaisua. 

Toinen uutinen oli toki lyhyellä aikavälillä tuota ensimmäistä merkittävämpi. Sen mukaan Ukraina onnistui tuhoamaan yhdessä vuorokaudessa peräti yhdeksän lentokonetta, 15 panssarivaunua ja seitsemän tykkiä Krimin niemimaalle osuneessa iskussa. Oryx-nimeä käyttävän Twitter-lähteen mukaan tuhoutuneet lentokoneet olivat Venäjän parhaaseen sotilaskalustoon kuuluvia Su-30SM hävittäjiä ja vanhempia Su-24M/MR koneita. 

Luku yhdeksän asettuu oikeisiin raameihin, kun muistamme, että Suomella on eurooppalaisittain vahvat ilmavoimat, joiden taistelukalusto koostuu noin 60 lentokoneesta. Jos niistä menetettäisiin yhdessä päivässä yhdeksän, tarkoittaisi se kaluston supistumista noin 15 prosentilla. Ja se on paljon se. 

Mutta niin, siitä totuudesta. Venäjähän on kiistänyt tappionsa eikä Ukrainakaan ole tunnustanut hyökkäystään. Tosiasia kuitenkin on, että jos ja kun Ukraina on onnistunut iskussaan ja käyttänyt niissä modernia länsimaista aseistusta, oli tämä isku vahva osoitus siitä, että nykyaikainen sota on yhä enemmän osapuolten välisen sotilasteknologisen tason mittaamista, eikä entinen itäinen suurvalta enää pärjää siinä mittelössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa? 
Russian army not comparable to western military services
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

  

Kreikkalaisten prioriteeteista

Suomen hallitus on lähdössä rahoittamaan Etelä-Eurooppaa niin sanotun elvytysrahaston muodossa, vaikka osa oppositiosta ja jopa itse hallituspuolueiden edustajista on sitä vastaan. Jos ja kun lähdemme mukaan, syntyy meille suomalaisille nettovastuita yhteensä 3,4 miljardia euroa, josta noin puolet on lahjarahaa saajamaille eli varmasti toteutuvaa maksuosuutta. Se tarkoittaa reilua 600 euroa per kansalainen, josta 300 euroa puhtaana lahjoituksena.

Pakettia on Suomessa perusteltu sillä, että EU:n ongelmamaiden talouden ylläpitäminen on eduksi meidän vientiteollisuudellemme. Siksi on mielenkiintoista seurata, miten nämä maat käyttävät rahojaan.

Yksi suurista saajamaista tulee olemaan Kreikka, jonka osuus alkuperäisen suunnitelman mukaan on yli 30 miljardia euroa. Sillä se sijoittuu avunsaajien listalla viidenneksi - ja väkilukuun suhteutettuna vieläkin korkeammalle.

Eilen saimme ensimakua helleenien prioriteeteista. He nimittäin ovat päättäneet ostaa 18 ranskalaista Rafale-hävittäjää ja rekrytoida 15 000 uutta sotilasta armeijaansa. Hankinnan hintaa ei asiasta kertoneessa uutisessa kerrottu, mutta Suomen 60 hävittäjän hankintaan on varattu 10 miljardia ja niiden elinkaarikustannuksiksi arvellaan Wikipediassa 25 - 40 miljardia euroa. 

Tästä suoraan laskien Kreikan 18 hävittäjän hankinnat Ranskasta kustantaisivat noin kolme miljardia ja kokonaiskustannuksena 7,5 - 12 miljardia euroa. Ja tämän päälle siis vielä 15 000 sotilaan palkkakulut - jotka tekevät 5 000 euroa/kk kokonaiskustannuksen mukaan laskettuna hiukan vaille miljardin per vuosi.

Minulle on epäselvää, millä tavalla tällainen kreikkalaisten varainkäyttö edesauttaa suomalaisen vientiteollisuuden ponnisteluja valuutan hankkimiseksi maallemme. Samoin olen ymmälläni siitä, miten vientiteollisuuttamme auttaa se, että italialaiset päässevät tulevaisuudessa nykyistä nuorempina eläkkeelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Euroopan Federalistinen Unioni
Onko Kreikan kriisi nyt ohi?

Iranilaisohjuksen seurauksista

Jos uskomme Kanadan pääministeri Justin Trudeauta, ammuttiin Iranissa pudonnut lentokone iranilaisella ohjuksella. Näin arvelin itsekin pian tapauksen jälkeen ilman muita todisteita kuin ajallinen yhteys muihin tapahtumiin.

Nähtäväksi jää, saadaanko julkisuuteen koskaan pitäviä todisteita koneen putoamisen syistä. Trudeaun ulostulon jälkeen on tuskin kuitenkaan syytä epäillä koneen pudonneen siihen osuneen ohjuksen takia.

Samoin jää nähtäväksi mitä koneen pudottamisesta seuraa kansainväliselle politiikalle. Kiristyykö jo lientymässä ollut tilanne uudelleen, pyytävätkö iranilaiset tekostaan anteeksi vai paljastuuko putoamisen taustalta sittenkin jokin monimutkaisempi kuvio.

Mielenkiintoinen on myös vastuukysymys. Ukrainalaiskonetta olisi tuskin koskaan ammuttu alas, elleivät iranilaiset olisi lähteneet kostamaan kenraali Suleimanin kuolemaa. Ei myöskään, elleivät amerikkalaiset olisi tehneet täsmäiskuaan tämän tappamiseksi. Mutta ei myöskään, elleivät iranilaiset olisi sitä ennen teettäneet hyökkäyksiään Irakissa olleita amerikkalaisia vastaan. Ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Iranin ja Yhdysvaltain tilanne on entistä monimutkaisemmassa takussa. Nähtäväksi jää, kuka on se valtiomies, joka osaa avata syntyneen solmun. Ja löytyykö hän nykyisistä valtionpäämiehistä vai nouseeko sellainen valtaan uusilla sotilaallisilla aggressioilla, Iranin sisäisellä vallankumouksella, Yhdysvaltain vaaliuurnilla vai jollain muulla tavalla.

Samoin jää nähtäväksi se, muuttuuko koko Keski-idän tilanne entistä sotkuisemmaksi vai purkautuuko se tavalla tai toisella. Ensimmäisen - ja ylivoimaisesti todennäköisemmän - vaihtoehdon seuraukset ovat kauheat erityisesti jos alueelle vaurautta luonut öljyteollisuus ajetaan ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä alas.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iran vastasi Trumpille
Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden

Pari ajatusta Saksan turvatarkastuksen pettämisestä

Saksan lentokentillä on lyhyessä ajassa syntynyt kahdesti kaaos, koska joku on päässyt ohi turvatarkastuksesta. Tapaukset herättivät mielessäni pari ajatusta, jotka haluan tässä jakaa arvoisan lukijani kanssa.

Ensinnäkin on huolestuttavaa, että turvatarkastuksissa sattuu virheitä toistuvasti. Tarkastuksethan tehdään sen takaamiseksi, ettei lennoilla tapahdu mitään ikävää, joten niiden toivoisi olevan täydellisiä. Valitettavasti todellinen maailma on aina epätäydellinen.

Toisaalta on hienoa, että saksalaiset ovat havainneet virheensä. Vaikka tässä vaiheessa heräsi kyllä kysymys siitäkin, että onhan kaikki virheet varmasti huomattu. Sitä tuskin tietää kukaan, mutta on selvää, että on syytä epäillä saksalaisen täsmällisyyden riittämistä lentoliikenteen turvallisuuden varmistamisessa.

Mutta mutta... Entä sitten sellaisten maiden turvatarkastukset, joita ei tunneta saksalaisesta täsmällisyydestä. Ketään tai mitään osoittelematta pelkään, että tapahtuneet ja uutisoidut ongelmat saattavat herättää terroristien tai mielenvikaisten parissa huomiota ja kannustaa yrittämään onneaan. Ja nimenomaisesti sellaisilla lentokentillä, joilla turvallisuusjärjestelmien voi etukäteen olettaa olevan vielä saksalaisiakin enemmän retuperällä.

Toivottavasti olen väärässä. Tai ellen ole, ovat viranomaiset kaikkialla maailmassa paneutuneet Saksan tapauksen innoittamina paikkaamaan mahdollisia aukkoja järjestelmissään ja käytännöissään. Ja tarkastajien työmotivaatio on kohdallaan.

Jotenkin tuntuu nimittäin siltä, että mikäli 9/11 uusiutuisi, saisi kansainvälinen islamismi sellaisen buustin, että ISISin onnellisesti päättymässä oleva tarina Syyriassa ja Irakissa saattaisi olla pelkkää alkusoittoa tulevalle. Tätä tuskin toivoo kukaan sellainen, jota äärimmäiset Muhammedin opit eivät inspiroi. Mutta jokainen tajuaa kuitenkin sen, ettemme enää elä missään Impiwaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Islamin teoria ja käytäntö
Voidaanko terrorismi lopettaa?

Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot

Grönlantiin on ilmaantunut poikkeuksellinen lämpöaalto, jonka seurauksena saaren lämpötilat ovat nousseet sellaisiin lukemiin, joita on tavallisesti vasta kesällä Grönlannissa. Kylmän saaren jääpeitteestä peräti 12 prosenttia on sulanut.

Saarella työtään tekevä ilmastotutkija kertoi edellä linkitetyn uutisen mukaan myös, että "meidän piti oikein tarkastaa, että säämallimme toimivat oikein". Tutkijat uskovat, että kyseessä voi olla osaksi luonnon oma ilmiö, jota ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos pahentaa.

Tuosta tuli mieleeni katsoa GISS:n julkaisemaa ilmastodataa mantereen eri mittauspisteistä. Seuraavassa kuvakaappaukset kolmen sääaseman tilastoista.

Godthab Nuukissa on ilmaston kehitys ollut tilastojen mukaan seuraavanlainen:

Egedesmindessä lämpötilahistoria puolestaan on tällainen:

Ja Angmagssalikin mittaussarjasta löytyvät seuraavat tiedot:

Kuvia tarkastelemalla näyttäisi siltä, että Grönlannin ilmaston lämpeneminen oli voimakasta 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Sen jälkeen lämpötilat ovat kuitenkin pikemminkin laskeneet kuin nousseet.

Looginen johtopäätös mittaustulosten pohjalta lienee siis sellainen, ettei nykyisiä huippulämpötiloja selitä niinkään ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen vaan poikkeukselliset sääilmiöt. Itse arvelen, että parhaillaan Grönlannin eteläpuolella olevan korkeapaineen lisäksi nyt havaitun lämpöaallon merkittävin tekijä keväisten lämpötilojen nousulle lienee talven poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, joka on muutenkin nostattanut maapallon keskilämpötilaestimaatit ennätystasolle.

Mutta jäädäänpä odottelemaan. Olemme varmasti viisaampia jo vuoden kuluttua, kun El Niño on laantunut. Mikäli lämpötilat ovat jääneet edellä olevia kuvia korkeammalle tasolle, saa myös ilmastonmuutoshypoteesi vahvistusta reaalimaailman mittauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Joukkoraiskaus laivalla ja muita mysteereitä

Eilisiltana paljastui, että Silja Linen opiskelijaristeilyllä oli tapahtunut raiskaus. Asiasta uutisoivat ruotsalaismediaan viitaten varsin yhtäpitävästi Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV3 ja Turun Sanomat.

Niiden jutut lukemalla sai tietää, että neljä yli 18-vuotiasta henkilöä oli joukkoraiskannut risteilyn aikana yhden yli 18-vuotiaan ruotsalaistytön. Samoin jutuissa kerrotaan, että laivasta poistuttaessa kaikki miehet olivat kävelleet jonossa.

Lopuksi neljä henkilöä oli otettu kiinni kuulusteluja varten. Joillekin oli tehty myös DNA-testejä. Voinemme siis luottaa siihen, että raiskaajat joutuvat ruotsalaisen oikeuden eteen.

Lisävaloa tapahtumiin saamme yleensä luotettavan some-lähteestä: Paavo Tajukankaan mukaan samaisella risteilyllä on otettu kiinni kahdeksan somalitaustaista henkilöä. Heistä neljä pidätettiin epäiltynä joukkoraiskauksesta ja neljä muuta huume-epäilyjen takia.

Monikulttuuri on siis some-huhujen perusteella jälleen kerran osoittautunut voimavaraksi ja rikkaudeksi. Ja kotimainen (sekä sen siteeraama ruotsalainen) lehdistö maahanmuuttajarikollisia suojelevaksi.

* * *

Monikulttuuri uhkaa osoittautua voimavaraksi ja rikkaudeksi myös Suomen Turussa, jossa valtuuston varavaltuutettu ja vuoden uusturulaisenakin tunnettu Ahmed Al Chibib (sd) on joutunut poliisin kanssa hankauksiin. Tulli nimittäin epäilee häntä veropetoksista ja tupakkatuoterikkomuksista.

Lisäksi hän on rikkonut jo vuosia elintarvikemääräyksiä. Niiden seurauksena juhlitun uusturkulaisen välit virkamiehiin ovat tulehtuneet niin pahoin, että eräässä tarkastusraportissa mainitaan hänen kotikulttuurissaan valitettavan yleinen pommiuhkaus. Turun Sanomien uutinen ei kuitenkaan kerro, kuka sen on sanonut.

Al Chibinin osalta tulenarin kysymys liittyy kuitenkin epäilyihin, että toiminta olisi saanut jatkua poliittisen suojelun turvin. Ainakin sosiaali- ja terveyslautakuntaa johtava Jarmo Rosenlöf (sd) vahvistaa olevansa yksi heistä, vaikka kiistääkin painostaneensa virkamiehiä.

Tätä näkemystä tukee ympäristöterveydenhuollon johtaja Liisa Palmu, jota ei hänen oman kertomansa mukaan ole koskaan painostettu. Toivottavasti hän on kommentissaan rehellinen.

* * *

Aamun uutisannin perusteella jäämme siis odottelemaan sitä, pitääkö some-tieto ruotsinlaivan raiskaajien uusruotsalaisesta etnisestä taustasta paikkansa. Samoin jäämme jännityksellä seuraamaan vuoden 2009 uusturkulaisen tulevia seikkailuja.

Odotellessa voimme toivoa saavamme lisätietoa myös aamun kolmannesta mysteeristä. Sen mukaan 19-vuotias suomalaistyttö putosi Thaimaassa hotellin viidennestä kerroksesta riitaannuttuaan 26-vuotiaan ruotsalaispoikaystävänsä kanssa.

Jutun luettuani jäin miettimään oliko kyse humalaisen nuoren varomattomuudesta, poikaystävän arvelemasta itsemurhasta vai peräti aivan oikeasta murhasta? Jos kyse oli jälkimmäisestä, olisi mielenkiintoista tietää oliko suomalaisneidon poikaystävä kanta- vai uusruotsalainen?

Näin siksi, että naapurimaassamme on sattunut uusruotsalaisten parvekkeelta putoamisia silloin tällöin. Toivottavasti tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusturkulaisten liikuntapalvelut
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Raiskaus ja raiskaus - entä sitten?

Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan

Valtioneuvosto on muuttamassa vammaisten palveluja asettamalla yläikärajaksi 75 vuotta. Asiasta on Helsingin Sanomien mukaan noussut poliittinen myrsky.

En ole lukenut lain perusteluja, mutta ilman sitäkin tiedän mistä on kyse. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätystä rahasta. Tai oikeammin sen puutteesta.

Olemme siis yhteiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, ettei veronmaksajilta ole kerättävissä kaikkea sitä rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää vammaisten vanhusten palvelut. Asia ei tule yllätyksenä, sillä muita julkisten menojen supistuskohteita ovat olleet esimerkiksi tutkimus, koulutus, päivähoito ja jopa sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisitoimi.

Toisin sanoen maassamme on juuri nyt meneillään sellainen julkisen sektorin alasajo, joka vaikuttaa syvällisesti lähes kaikkien suomalaisten peruspalveluihin ja yhteiskunnan aivan tärkeimpiin rakennuspalikoihin. Sekä myös yhteiskunnan heikoimpien, kuten vammaisten vanhusten, elämänlaatuun.

Tilanteen korjaamiseksi maamme hallitus on ehdottanut pakkolakeja, käynnistänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ns. yhteiskuntaneuvottelut ja pyrkinyt sosiaali- ja terveysjärjestelmän tehostamiseen, jotta maamme talouskehitys ja kansalaisten palvelut voitaisiin turvata myös jatkossa.

Tätä taustaa vastaan oli suorastaan irvokasta lukea maahanmuuttoasioissa poliittisen agendansa tosiasioiden kieltämiselle, suoranaiselle valehtelemiselle ja puhtaalle unelmahötölle perustavan Helsingin Sanomien pääkirjoittajan kirjoitus, jossa väitettiin seuraavaa: "Suomen kaltaisella oikeusvaltiolla ei pitäisi olla mitään syytä rajata turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusavustajan käyttöön".

Tämä siis tilanteessa, jossa maahan on rynnännyt joukoittain ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä muuhun kuin asettumiseen yhteiskunnan turvaverkon elätettäväksi. Joiden hyvin harjoiteltuihin kertomuksiin uskotaan, elleivät ne ole ilmeisiä valheita. Jotka valittavat saamistaan palveluista. Ja joista tyytymättömimmät palaavat suurin joukoin takaisin lähtömaihinsa valehdeltuaan aiemmin paenneensa sieltä hengenvaaran ja vainon perusteella.

Helsingin Sanomien pääkirjoittajalle olisi vaikea olla nauramatta, ellei asia olisi vakava. Niinpä nauramisen sijaan lainaan vain lehden toista tämän aamun pääkirjoitusta, jossa todetaan, että "joskus propaganda on niin paksua, että se kääntyy itseään vastaan."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

JK kello 7:07. Luettuani Helsingin Sanomia lisää törmäsin nyyhkytarinan piirteitä omaavaan kirjoitukseen, jossa kerrottiin tulijoiden matkan Turkista Lesbokselle kestävän pahimmillaan useita tunteja. Mielenkiintoinen "tieto", koska matka on pituudeltaan vain noin viiden kilometrin pituinen ja tulijoiden kumiveneissä on ainakin uutiskuvien perusteella moottorit. Varsin ilmeistä ja lisäksi kovin paksua HS-propagandaa siis tämäkin juttu.