Tämä on kahdeksas osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen seitsemännessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka kuningas Kustaa III:n vallankaappaus jatkoi talonpoikien ja kaupunkien porvariston aseman vahvistumista ja lisäsi sitä kautta heidän taloudellista toimintaansa.
Mutta sitten olikin edessä uusi suuri käännös maamme historiassa. Kävi nimittäin niin, että Suomen hallinta siirtyi Ruotsilta Venäjälle ja kuninkaat vaihtuivat suuriruhtinaiksi. Heistä ensimmäinen oli tsaari Aleksanteri I.
Tämän sanottiin - ainakin oman kouluaikanani historianopetuksen mukaan - tapahtuneen nostamalla autonominen Suomi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Tosiasiassa Suomessa käytetty valta siirtyi kuitenkin tsaarin kanssa yhteisiä intressejä omaavalle ylimmälle virkamiehistölle ja edelleen säätyläistölle, joka syntyi aateliston, virkamiehistön, maaseudun liikemiesten ja kaupunkien porvariston sulautuessa yhdeksi ruotsinkieliseksi kokonaisuudeksi.
Näin syntyneen byrokratian aikakauden aikana Suomen talouden liberalisoituminen pysähtyi ja ihmisten taloudellinen eriarvoistuminen kasvoi vauraamman kansanosan - mukaan lukien perintötalonpojat - rikastuessa samalla kun nopeasti kasvava rahvas köyhtyi. Tämä seurasi siitä, ettei elinkeinoelämää vapautettu eikä talous siksi juurikaan kasvanut. Eikä sen seurauksena myöskään syntynyt riittävästi työpaikkoja kasvavalle väestölle.
Näin Suomessa päädyttiin tilanteeseen, jossa aiemmin vuosipalkkaiset rengit alennettiin sesonkityövoimaksi, jonka rekrytoinnin periaatteena oli valita hakijoista se, joka tyytyi pienimpän palkkaan. Tämän seurauksena kansan yleinen elintaso lähti nopeaan laskuun.
Elinolojen heikentyessä syrjäytyneet ja muuten vain tilanteeseensa tyytymättömät vastasivat rikollisuudella, jonka määrä alkoi nopeasti kasvaa saavuttaen poikkeuksellisen korkean järjestäytyneisyyden asteen. Esimerkkinä toimikoon Nurmijärveltä Uuttamaata ja Etelä-Hämettä terrorisoiva porukka, joihin kuului myös Aleksis Kiven isosetä.
Tämä joukkio aloitti rikollisen uransa vuonna 1820 ensin näpistyksillä ja varkauksilla, mutta laajentaen myöhemmin toimintaansa ryöstöihin ja ryöstömurhiin. Lopulta Suomen ensimmäinen järjestäytynyt rikollisjoukko saatettiin teoistaan vastuuseen peräti 700 kasakan ja sotilaan voimin - ja vielä senkin jälkeen he organisoivat vankilakapinan.
Toisena tunnettuna esimerkkinä mainittakoon Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarit, joiden tarina lienee arvoisille lukijoilleni nurmijärveläisiä tutumpi. Nuorten miesten tulevaisuuden näköalattomuudessa olivat senkin juuret.
Suomen talouden sakatessa byrokraattisen hallinnon vallan alla ja yhä useamman ihmisen siirtyessä rikosten poluille päätyi kasvava osa väestöstä vankilaan. Määrät olivat niin suuria, että kaltereiden takaista tilanpuutetta jouduttiin lopulta paikkaamaan jopa lähettämällä ihmisiä kärsimään rangaistuksiaan Siperiaan.
Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että Suomen liittäminen Venäjään oli maallemme aluksi pitkä askel taaksepäin samalla kun vanha emämaamme Ruotsi jatkoi omaa positiivista kehitystään, joka selittänee suuren osan läntisen naapurin tänäkin päivänä Suomea oleellisesti vahvemmasta taloudesta.
Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
USA:n henkirikokset rajussa nousussa
Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?
Tekstit
Kalle Isokallio kirjoitti jo ainakin kymmenen vuotta sitten, että kun työttömyys, juurettomuus ja näköalattomuus valtaa nuoret miehet, he lähtevät liikkeelle ja silloin ei kenelläkään ole enää hauskaa. Näinä aikoina tämä porukka lisääntyy jatkuvasti ja epätoivottua täydennystä tulee Afrikasta asti, kun rajat ovat auki. Maat, joissa on kattava sosiaaliturva, pärjäävät niin kauan kuin saavat lisää velkaa. Entä sitten, kun rahahanat sulkeutuvat, eikä entisillekään veloille löydy enää maksajia?
VastaaPoistaNo se on varma, että (muslimi) maahanmuuttajista pidetään huoli aivan kuin ennenkin. Poliitikot ja muut eliittiin kuuluvat tietävät oikein hyvin muslimeiden väkivaltapotentiaalin. Sitä he pelkäävät. Kärsikööt rahojen loppuessa suomalainen kantaväestö, he ovat helpommin hallittavissa.
PoistaKannattaa kuitenkin eliitin muistaa, että tyhjällä vatsalla on valtavan voimakas liikkeelle paneva voima.
Emämaa Routsi oli kyllä valtakunnan itäosaa rikkaampi jo ennen Suomen autonomian aikaa. Vuoden 1809 jälkeen sen ei tarvinnut enää käydä sotia , jolloin maa pääsi kehittymään nopeasti.
VastaaPoistaYksi syy Suomen maaseudun työttömyyteen oli nopea väestönkasvu, kun perunan viljely yleistyi. Lapsikuolleisuus väheni, kun ravintoa oli riittävästi. Myös isorkkorokotukset ajoivat samaa asiaa. Kasvavalle väestölle ei ollut töitä.
Suomen valtaeliitti on aina väheksynyt rahvasta. Maata ei kehitetty, jotta väestön olot olisivat kunnolla parantuneet. Snellmankin istui rahakirstun päällä niin tiukasti, että esti viljatoimitusten maahan tuonnin ajoissa suurina nälkävuosina 1860-luvun lopulla. Tappoi saituuttaan kymmeniä tuhansia alamaisia.
Vielä Suomen itsenäisyyden aikanakin Ruotsi on hoitanut taloutensa maatamme paremmin. Teollisuus on ollut paljon monipuolisempaa kuin täällä takapajulassa. Suomesta siirtyi 1960-luvulta lähtien puoli miljoonaa ylijäämäkansalaista naapurimaan teollisuutta palvelemaan.
Nytkin näkee, että Suomen eliitille ensisijaista on oma hyvinvointi ja moraaliposeeraus. Leipäjonoissa ei näy rättipäitä, jotka istuvat jouten katukahviloissa. Alamaisia kuritetaan jumalattomilla veroilla.
Näin ahkera ja uskollinen kansa ansaitsisi hyvät johtajat, mutta kun maailma on röyhkeiden pelikenttä, jossa kilttejä viilataan linssiin ja hyväksikäytetään. Valitettavasti.
Ellei kansa osaa valita vapaissa vaaleissa itselleen nykyistä parempia johtajia, ei se parempaa ansaitsekaan.
PoistaTietenkin emämaa on aina syrjäseutuja vauraampi. Ero kuitenkin repesi Suomen siirryttyä osaksi Venäjää.
PoistaSanoisin, että meillä entisessä Wiipurin kuvernementissa asia oli varsin monitahoinen paikkakunnasta riippuen liki orjuudesta suhteelliseen vapauteen. Järjestyksenpito oli ollut omalaatuista, mutta esim.maanjako oli sallittu, jolloin suurin osa pysyi maanomistajina, mikä oli todella hyvä asia se.
VastaaPoista