sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

Valitsin tänä aamuna kahdesta vaihtoehdosta blogimerkinnän aihetta. Molemmissa oli kyse Helsingin sanomien jutusta. Päätin lopulta valita aiheekseni lehden toimituksen mielenkiintoisen tavan viestiä kuvilla asiasta, jota he eivät halunneet sanoa suoraan.  

Toinen vaihtoehtoni olisi ollut artikkeli, jonka mukaan Kokoomuksen Wille Rydman olisi syyllistynyt sopimattomaan käytökseen alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Sen mukaan poliisi ei kuitenkaan ole havainnut mitään, mikä olisi ylittänyt tutkintakynnyksen, enkä siksi halunnut kirjoittaa aiheesta tässä vaiheessa. Rydman oli jutun mukaan joka tapauksessa käyttäytynyt huonosti enkä siksi halunnut moittia myöskään HS:n toimittajia.  

Ajatukseni taustalla oli myös se, että tämäntapainen henkilöjournalismi on tärkeä osa lehdistön vallan vahtikoiran roolia, johon kuuluu viestiä kansalle poliitikkojen kyseenalaisista tekemisistä. Näin kansakunta saa tietoonsa ja arvioitavakseen negatiivisia asioita, joiden perusteella he voivat tarvittaessa lopettaa kyseenalaisesti toimivan poliitikon uran jättämällä äänestämättä tätä. 

Toisaalta juuri siksi oikeusvaltiossa on äärimmäisen tärkeää, että lehdistö tällaisissa tapauksissa varmistaa julkaisemiensa tietojen paikkansapitävyyden tavallistakin paremmin. Ja mikäli näin tehtäessä jää edes varteenotettava epäilys jutun tietojen paikkansa pitämättömyydestä, jättää jutun julkaisematta. 

Nyt HS:n toimittajat ovat perustaneet juttunsa osin poliisin kuulustelupöytäkirjoihin ja osin tuntemattomaksi jäävien naisten kertomuksiin, mutta joukossa on myös omalla nimellään esiintyviä. Tämä vaikutti minusta aamulla varsin asianmukaiselta. 

Tapaus sai kuitenkin mielenkiintoisen käänteen sen jälkeen, kun Wille Rydman kirjoitti omaan blogiinsa vastineen HS:n jutusta. Siinä hän saattoi kuvakaappauksin julkisuuteen jutussa mainittujen naisten kanssa käymäänsä viestinvaihtoa, joka saattoi aamuisen artikelin todenmukaisuuden erittäin kyseenalaiseksi. 

Lisäksi hän esitti todistusaineistoa, joka osoitti yhden HS:n jutussa mukana olleen henkilön tuntevan voimakasta henkilökohtaista kaunaa häntä kohtaan. Sekä sosiaalisen median viestejä, jotka osoittivat toisen jutussa esitetyn tapauksen ajankohdan olevan mahdoton. 

Minun asiani ei ole tässä yhteydessä ottaa kantaa Rydmanin ja naisten väliseen tapaukseen, sillä koko vyyhti tullee käsiteltäväksi oikeudessa. Haluan kuitenkin tällä viestillä saattaa Rydmanin vastineen teidän - arvoisat lukijani - tietoonne, jotta ette olisi pelkästään toisen osapuolen antamien väitteiden varassa. 

Samalla kopioin tähän osan yhdestä Rydmanin blogissa asiaa kommentoineen henkilön kirjoituksesta, koska siitä ilmenee HS:n toimituskunnan mahdollinen motiivi: "Hesarin toimittajat haluavat tuhota sinut Wille koska olet yksi niistä kokoomuslaisista jotka ovat olleet viemässä Kokoomuksen maahanmuuttopoliittisia ja turvapaikkapoliittisia linjauksia järkevämpään suuntaan Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin kausien naiivista sinisilmäisyydestä ja monikulttuuriseen utopiaan uskomisesta ja Vihreiden kopioimisesta."

Jään harvinaisen suurella mielenkiinnolla odottamaan asian oikeuskäsittelyä.

7 kommenttia:

  1. Helsingin Sanomat. Hohhoijaa. Tendenssijournalismi. Hohhoijaa. Meetoo. Hohhoijaa. Ruks, ruks, ruks. Automotorinen koneisto käynnistyy. Seuraavaksi kaikista ilmansuunnista pöyristelyjä ja käsien pesua: ""Me-ja-me vastuulliset sen-ja-sen puolueen poliitkot otamme nämä kysymykset äärimmäisen vakavasti emmekä hyväksy minkäänlaisia väärinkäytöksiä... bla, bla, bla."

    Keskustelu käy kuumana. Aika ajoin tulee olemaan mahdotonta sanoa onko kyse tahallisesta vai tahattomasta parodiasta. Sellaisenaan koko tarina sopisi sketsiksi esimerkiksi toisen yhtä määrätietoista tendenssijournalismia harrastavan sananvapauden auktoriteetin, YLEn, johonkin totaalisesti toimimattomaan poliittiseen kökkösatiiriohjelmaan, vaikkapa Jukka Lindströmin sivuhistoriaan.

    Tiedä häntä mitä on tapahtunut tai onko mitään tapahtunut. Aikä pieneen on politiikka taas käpertymässä. Mitä pienempää, sitä intohimoisempaa. Maailmassa on tapettu ihmisäkin sen perusteella tekevätkö ristinmerkin kahdella vai kolmella sormella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei vain olisi kyse siitä, että kun Amber Heardin jutusta tuli ahdistelusyytöksillä huomiota ja vaikutusvaltaa hakevalle porukalle vakava takaisku, oli aika käydä uuteen hyökkäykseen. Kohteeksi sitten valikoitui Wille Rydman, aiheellisesti tai aiheetta. Aika varmaan näyttää, kuinka paljon syytteissä on perää ja kuinka paljon kaunaa. Aikoinaan tavattiin sanoa, että ensin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan, jos aihetta on. Tätä tolkullisuuta lienee turha nykyisin odottaa.

      Poista
    2. Kirsi Pihan kosto.

      Poista
    3. Veikkaan myös, että tämä on ensisijainen tekijä. Kulttuurivallankumous on palautettava raiteilleen uskottavuusskandaalien jäljiltä ja ajankohtaiset #metoo-mielikuvat keskitettävä uuteen kohteeseen.

      Poista
  2. Pääministeri Sanna Marin oli järkyttynyt uutisesta niin paljon, että perui presidenttiehdokkuudensa vaikka ei häntä siihen ollut edes kukaan kysynyt. Nyt, jos on taas hankalia kysymyksiä hallituksessa käsiteltävänä, voi pitää saitsua pari päivää, että toipuu järkytyksestä. Ei tarvitse aina turvautua siihen mahdolliseen koronatartuntaan.

    VastaaPoista
  3. Tässä tapauksessa mainehaitta on väistämätön, koska kukaan täysjärkinen ihminen (näitä artikkelissa jo mielipiteensä ilmaisseita lukuun ottamatta) ei voi julkisuudessa puolustaa Rydmania, koska muuten he asettaisivat itsensä todella kiusalliseen tilanteeseen puolustaessaan mahdollisesti nuoremmista henkilöistä kiinnostunutta vanhempaa miestä. Se näyttäisi todella pahalta ja nykyään politiikassa valitettavasti yleisenä linjana on se, että täytyy toimia sen mukaan miltä asiat näyttävät, eikä huomioida edes sitä, miten ne todellisuudessa ovat. Todellisten seksuaalirikosten vähättely on kamala asia, ja nyt lehtijuttu valitettavasti saa leiman susi susi -huutelusta, koska Rydmanin oma vastine osoittaa melko kiistatta osan väitteistä vääräksi. Oletan näin, koska Rydmanin kuvakaappaukset olisi hyvin helppo osoittaa julkisesti vääräksi, joten vain typerys pyrkisi puhdistamaan maineensa kuvamanipulaation keinoin. Haitta on myös jo tapahtunut, koska suuri yleisö ei vastineita lue; he näkevät ja lukevat vain klikkiostikon kommentit somesta.

    Media on valtavassa vastuussa ristiinnaulitessaan yhden ihmisen lähes täysin hänen näkökulmaansa kuulematta. Syyttömyysolettamasta on luovuttu, ja tällaisia asioita (tuleeko jollekin henkilöille ikävä olo jostain tilanteesta) on mahdotonta todentaa jälkikäteen. Hesarin juttu oli todella leimaava, ja olisi nähdäkseni hyvä että väitteet perattaisiin oikeussalissa. Kokoomus saattaa joka tapauksessa siirtää Rydmania sivuun, jolloin väitetty median ajojahti saavuttaisi tavoitteensa, vaikka syytteet olisivatkin perättömiä.

    VastaaPoista
  4. Eihän noissa Rydmanin saamissa ”syytteissä” ole mitään rikollista tai edes vakavaa ahdistelua. Vanhoja juttuja. Miltä vuodelta lienee tuorein juttu. Poliittinen ajojahti kyseessä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!