Suomen luonnollinen kehitys noudattaa Ruotsin tietä

Ruotsin tie on aihe, jota olen käsitellyt tässä blogissa varsin paljon. Eikä syyttä, sillä liitettiinhän oma kotimaani keskiajalla osaksi tuota kuningaskuntaa ja irrotettiin siitä vain reilut kaksi vuosisataa sitten. 

Tämä pitkä yhteiselo johti siihen, että vielä nykyisinkin suomalainen yhteiskunta muistuttaa monella tavalla ruotsalaista. On vain köyhempi ja ottanut vastaan vähemmän maahanmuuttajia.

Siten Suomen luonnollinen kehityssuunta tulkittuna historiallisen jatkuvuuden kautta johtaa lähes automaattisesti samankaltaiseen kehitykseen kuin länsinaapurissa. Ja siksi poikkeaminen Ruotsin tieltä vaatisi Suomessa erityisen päätöksen toimia toisin. 

Asia nousi jälleen ajankohtaiseksi siitä syystä, että maahanmuuttajien tekemät ampumiset ja räjäytykset ovat viime päivinä kiihtyneet jälleen huomattaviin mittoihin Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Kyse ei ole pikkuasiasta, sillä tilanteen rauhoittamiseksi siirretään länsinaapurin muista osista peräti sata poliisia rauhoittamaan tilannetta. Ja samalla maan pääkaupunkiin on julistettu poikkeuksellinen tila. 

Suomessa puoluekenttä on viimeisinä vuosikymmeninä ollut lähes yksimielinen siitä, että maamme tulee edetä maahanmuuttopolitiikassaan Ruotsin tietä. Ainoan merkittävän poikkeuksen siihen on muodostanut Perussuomalaiset, joka on vastustanut tätä kehitystä etenkin kahden viimeisen puheenjohtajansa eli Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana. 

Heistä jälkimmäinen ihmetteli eilen Twitterissä, kuinka sokeita suomalaispoliitikot ovat ruotsalaisen yhteiskunnan kehitysmaalaistumisen edessä. Ja kirjoitti sarkastisesti, että "viime yön saldo kansankodin pääkaupungissa: kolme ampumista ja yksi räjähdys. Ei liity mihinkään. Näin nyt vain on."

Tosiasia kuitenkin on, että meillä väestö ymmärtää yhä selkeämmin, että ongelma liittyy yhteiskunnan kestävyyden kannalta liian suurimittakaavaiseen humanitaariseen maahanmuuttoon, jonka seurauksena maahanmuuttajat eivät omaksu länsimaisia elämäntapoja. Sen sijaan he muodostavat valtion sisälle omia rinnakkaisyhteiskuntiansa, joissa vallitsevat heidän lähtömaidensa tavat ja käytännöt.

Tämän ymmärryksen kasvaminen on ollut pääasiallinen ajuri sille, että Perussuomalaiset ovat nousseet yhdeksi suurista suomalaisista puolueista. Mutta sama asia on johtanut myös siihen, että etenkin vasemmisto- ja muut arvoliberaalit puolueet kieltäytyvät hallitusyhteistyöstä Purran puolueen kanssa. 

Näiden puolueiden asenteen syynä on heidän maailmankuvansa, joka lähtökohtaisesti kieltää ihmisten ja heidän kulttuureidensa perimmäisen erilaisuuden. Ja erityisesti vastustaa niiden luokittelemista minkäänlaiselle arvoasteikolle. 

Niinpä näissä puolueissa nähdään länsinaapurimme ajautuminen Ruotsin tielle kantaväestön syyksi sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen syvimmältään johtuneen maahanmuuttajayhteisöjen samankaltaisesta luonnollisesta kehityksestä, jonka takia Suomi muistuttaa niin paljossa länsinaapuriamme. 

Toivottavasti tukholmalaiset maahanmuuttajat nykyisillä aktiviteeteillaan osoittavat mahdollisimman monelle äänestäjille, että Suomen poliittisen valtavirran näkemys on virheellinen. Ja äänestävät sen puolesta, että maamme ymmärtää poiketa historiansa määrittämältä luonnolliselta kehityspolultaan ja irtisanoutuu ruotsalaistyyppisestä maahanmuuttopolitiikasta tulevan hallituksensa päätöksellä.    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen