Pieni Moswana on Afrikan helmi

Tiedättehän pienen afrikkalaisen Moswanan valtion, jota suomalainen media ei ole juurikaan vaivautunut pitämään esillä, vaikka kyseessä on tuoreehkon eteläafrikkalaisen jutun mukaan Afrikan turvallisin ja onnellisin maa.

Kirjoituksessa ihmeteltiin monia Moswanan naapurimaihinsa verrattuna poikkeuksellisia piirteitä. Esimerkiksi sukupuolet ovat siellä käytännössä täysin tasa-arvoisia ja lapsiluku naista kohden on alle kaksi. Myös sen ilma on Afrikan vähiten saastunutta huolimatta sikäläisittäin korkeasta teollistumisasteesta, joka on rakentunut eteläiseen naapuriin suuntautuvan viennin varaan.

Lisäksi Moswanassa on eurooppalaisiin vertautuva ja Afrikan korkein lukutaidon taso, itsenäisin oikeuslaitos ja paras poliisi. Uskonnot ja eri etniset ryhmät elävät syvässä sopusoinnussa keskenään huolimatta itsenäisyyden alkuvaiheiden sisällissodasta. Kansa yhdistyi eteläisen naapurin valloitusyrityksen yhteydessä noin 20 vuotta sisällissodan jälkeen.

Niin ja tuoreessa Good Country Index -mittauksessa Moswana oli listan kakkosmaa. Se siis tuottaa kansantaloutensa kokoon suhteutettuna eniten hyvää ihmiskunnalle ja kuormittaa maailmaa kaikista valtioista toiseksi vähiten - vain Suomi on edellä ja sekin niukasti.

Good Country Indexin kehittäjä Simon Anholt kertoi jutussa olevansa sitä mieltä, että muilla afrikkalaisilla ja jopa eurooppalaisilla olisi paljon opittavaa Moswanalta, vaikka hänen mukaansa ”useimmilla mailla on huono itseluottamus, mutta noin sadasta hyvin tuntemastani maasta kolme erottuu joukosta: Ruotsi, Yhdysvallat ja Kazakstan. Niiden kansalaisilla kaikilla on kova usko itseensä ja he uskovat, että heillä on paljon opetettavaa muille maille, vaikka ainakin motswanalaisten osalta opittavaa olisi enemmän toisin päin.”

Eteläafrikkalaisen toimittajan kirjoittamassa perusteellisessa jutussa oli vierailtu myös Moswanassa eli maan pääkaupungissa, ja yritetty löytää syitä sille, miksi Moswana on niin hyvä.

Jutussa oli käyty haastattelemassa ihmisiä muun muassa paikallisen kulttuurin syvintä olemusta kuvaavassa klaanien yhteistilassa, pääkaupungin työläislähiössä ja kaupungin upouudella rautatieasemalla. Juttua varten oli haastateltu myös kahta koomikkoa: Ahmadu Ahmadia ja Christian Ubulubua.

”Tunsimme suurta vahingoniloa, kun tajusimme päihittäneemme taloudessa ja elinoloissamme Etelä-Afrikan, joka edelleen kärsii valkoisesta talouseliitistä. Silloin meistä tuli maailman onnellisimpia”, Ubulubu sanoi jutussa.

Erityisesti jutussa hämmästeltiin sitä, miten moswanalaisilla voi olla maailman korkein luotto poliisiin, vaikka maassa on Afrikan maista vähiten poliiseja väkilukuun suhteutettuna. Poliisiylitarkastaja Ahmed Muhamahmed korosti syistä puhuttaessa matalaa rikollisuuden tasoa ja poliisin kehittynyttä teknologiaa.

Myös Moswanan viime vuosina lähinnä surulliselta tuntuneesta urheiluhistoriasta oli juttuun kaivettu myönteinen puoli: sillä on edelleen Brittiläisen kansainyhteisön kisoista eniten mitaleja väkilukuun suhteutettuna, vaikka maan pikajuoksijat eivät enää vuosikymmeniin olekaan taistelleet olympialaisista mitaleista.

Jutussa kerrottiin myös moswanan maahanmuuttajista. Heitä on saapunut erityisesti lähialueilta kuten Zimbabwesta, mutta myös somaleja ja jopa irakilaisia näkee pääkaupungin kaduilla.

Maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi on harvinaista ja ihmiset ymmärtävät maan teollisuuden hyötyvän heidän panoksestaan. Siten myös maahanmuuttajat ovat tyytyväisiä elämäänsä eikä Moswanaan ole syntynyt samanlaisia niin sanottuja ongelmalähiöitä kuin Etelä-Afrikkaan tai Ruotsiin.

Lopulta jutussa löydetään kuitenkin yksi huono puoli Moswanasta: se, että ihmisten itseluottamus on edelleen hämmentävän huono. Toimittajan mukaan se on surullista: moswanalaisilla on paljon syitä olla ylpeitä itsestään, mutta sen asukkaat käyttävät aivan liikaa aikaa verratessaan itseään Etelä-Afrikkaan. Se on lähes sairaalloista.”

* * *

Mikäli ette sittenkään ole kuulleet Moswanasta eikä edelle kirjoittamani tuntunut edes uskottavalta, on tullut aika pohtia syitä sille, miksi asia on niin. Johtuuko se teidän, arvoisa lukijani, ikävistä ennakkoluuloista mustaa Afrikkaa kohtaan - vai onko epäuskoisuutenne taustalla sittenkin jotain aivan muuta.

Ja lopuksi vielä iso kiitos Perskeleen Ykälle ideasta sekä Helsingin Sanomien toimitukselle käytännön avusta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen
Kun minä kuolen...