Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen

Suomessa moni maahanmuuttokriittinen - myös minä - on iloinnut siitä, että Tanskassa ja Ruotsissa on järki vihdoin voittamassa maahanmuuttoasioissa. Ehkä pakon sanelemana, mutta kuitenkin.

Iloitsemiseen on syytäkin, sillä kyseisten maiden - etenkin Ruotsin - aiemmin lepsu turvapaikkapolitiikka on osaltaan houkutellut kehitysmaalaisia Eurooppaan. Sen aika on nyt kuitenkin ohi, sillä demokratia näyttäisi toimivan myös Skandinaviassa.

Valitettavasti asialla on myös kääntöpuolensa. Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorion mukaan turvapaikkalinjausten ennakoitu kiristyminen Ruotsissa voi nimittäin johtaa Suomen houkuttelevuuden kasvuun.

Ei Suomesta kuitenkaan ole tulossa uutta Ruotsia, sillä Tanskan ja länsinaapurimme rajatarkastukset vähentävät tulijoiden määrää ja mahdollistavat hakijoiden palauttamisen Dublinin sopimuksen perusteella.

Sitä paitsi Vuorio totesi, että "kiristyksillä voi olla jonkin verran vaikutusta etenkin niihin turvapaikanhakijoihin, jotka lähtevät liikkeelle ihmissalakuljettajien mainospuheiden perusteella". Siis lähtevät kohti pohjoista mainospuheiden houkuttelemana.

Toisin sanoen kyseessä ovat ihmiset, joilla ei ole turvapaikan tarvetta, vaan kaipuu korkeampaan elintasoon. Siten heillä ei myöskään ole oikeutta jäädä maahamme veronmaksajien elätettäväksi.

Tässä tilanteessa keskeistä onkin se, että turvapaikkahakemuksia tutkittaessa osataan jatkossa erottaa entistä paremmin elintasopakolaiset turvapaikan tarpeessa olevista. Eihän ole kenenkään intresseissä se, että maa täyttyisi heikoin työelämävalmiuksin varustetuista elintasopakolaisista, jotka pahimmassa tapauksessa radikalisoituvat ja aiheuttavat kantaväestölle ja myös turvapaikkaa hakeneille turvallisuusriskin.

Siten jatkossa on syytä seurata turvapaikanhakijoiden hakemusten määriä ja hyväksymisastetta. Koska hakijamäärien nopea nousu tarkoittaa käytännössä elintasopakolaisten maahanryntäystä, ei positiivisen päätöksen saaneiden määrän tulisi lisääntyä nykyisestä ilman, että lähtömaissa tapahtuu oleellisia muutoksia. Mikäli näin kuitenkin käy, osoittaa se, etteivät maahanmuuttoviraston tutkintatoimet ole ajan tasalla ja demokratian olisi aika toimia myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Herättääkö Stefan Löfven ajatuksia?
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä