Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

Suomalaiset poliitikot ja mediat olivat ennen itsenäisyyspäivää kovasti huolissaan ihmisten kokoontumisista Helsingin keskustakirjasto Oodiin ja 612-kulkueeseen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että huoli olisi kannattanut suunnata ihan toiseen poliittiseen laitaan.

Ensin saatiin nimittäin tietoja Oodista, jossa äärivasemmistolaiset mielenosoittajat huusivat muun muassa iskulauseita "Helsinki ilman natseja" ja "äärioikeisto tappaa" häiritäkseen siellä lukupiiriä pitäneitä Sinimustan liikkeen jäseniä. Sen lisäksi he rummuttivat kirjahyllyjä ja pitivät kirjoja ylhäällä häiriten kirjaston muita asiakkaita. 

Muutamia aggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä poistettiin kirjastosta, mutta suuremmilta väkivaltaisuuksilta vältyttiin. Ilmeisesti siksi, että paikalla oli useita poliiseja. 

* * *

Myöhemmin samana päivänä poliisi otti kiinni yli 40 aggressiivisesti käyttäytyvää "Helsinki ilman natseja"-mielenosoituksen osallistujaa epäiltynä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, virkamiehen vastustamisesta sekä niskoittelusta. Yksi äärivasemmistolainen oli yrittänyt myös varastaa poliisin virka-aseen. 

Mielenosoituksen järjestäjät väittivät, että "perusteet, joilla rauhanomaista ja ihmisarvoa puolustavaa mielenosoitusta vastaan käytettiin väkivaltaa, olivat täysin mielivaltaisia... Fasistinen ja rasistinen tapahtuma sen sijaan sallittiin olkaa kohauttamatta. Tämä on kieltämättä varsin epämiellyttävä viesti poliisin prioriteeteista."

On kuitenkin selvää, ettei poliisi ota kiinni yli 40 ihmistä ilman perusteltua syytä. Ja siksi nämä kommentit osoittivat "Helsinki ilman natseja"-mielenosoittajien olevan vain aggressiivisia sekä sanan- ja kokoontumisvapautta vastustavia totalitaristeja. Ja sujuvasti valehtelevia huligaaneja.

* * *

Paljon huomiota herättänyt kansanedustaja Teemu Keskisarjan puhe 612-kokoontumisessa sisälsi toteamuksen siitä, että "epäinhimillistäminen on aina väärin. Ääri-ihmisetkin ovat ihmisiä". Lisäksi hän kehotti osallistujia "kantamaan rakkauden sanomaa". 

Ero edellä kuvattuun äärivasemmistolaiseen huliganismiin on huikea.  

* * *

Kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa olisi nyt nähdyn perusteella otettava tosissaan äärivasemmiston jatkuva pyrkimys rikkoa lakia ja järjestystä. Mikäli kyseessä olisi vain kymmenien tai muutamien satojen ihmisten toiminta, voisi asian ehkä ohittaa olan kohautuksella. 

Valitettavasti totalitaristisia natsinvastustajia oli kuitenkin noin kaksi tuhatta, joten kyse on varsin suuresta aggressiivisesti käyttäytyvästä joukosta. Siksi olisi hyvä, mikäli Suomessa käytäisiin perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi maahamme on muodostunut nähdyn kaltaista epädemokraattista toimintaa harjoittava arvoton ääriaines. 

Erityisesti olisi pohdittava millä keinoin heidät saataisiin ajamaan tavoitteitaan ilman pyrkimystä aggressiiviseen vastakkainasetteluun muiden ihmisten kanssa. Sekä kunnioittamaan kanssaihmisiään edes sen verran, että sallisivat näille sanan- ja kokoontumisvapauden ilman väkivallan uhkaa. 

Olisi hienoa, mikäli presidentti Alexander Stubb ottaisi tämän asian omakseen. Ja osoittaisi näin jo takavuosien edeltäjänsä Tarja Halosen aikanaan peräänkuuluttamaa arvovaikuttajuutta tai peräti -johtajuutta. 

JK kello 10.02. Tästä linkistä pääsee iranilaisen silminnäkijän kertomukseen 612-marssista. Kannattaa lukea.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti Alexander Stubb linjasi eilen, että "Suomessa on kokoontumisvapaus, mutta jos mukana on ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä, tuomitsen. Sellainen ei ole missään nimessä sopivaa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Valitettavasti ainakin minulle jäi epäselväksi, että tuomitsiko hän kaikki ääriliikkeet vai ainoastaan rasistiset ääriliikkeet. Lisäksi jäin miettimään, että tarkoittiko hän mukana olemisella tilannetta, jossa tuomittava liike osallistuu yhteisönä vai riittääkö, että mukana on yksittäisiä ääriliikkeissä vaikuttavia henkilöitä. 

Tämä nähtäneen viimeistään itsenäisyyspäivänä, jolloin monenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Esimerkiksi Helsingissä "612"-mielenosoitukseen osallistuu lähes varmasti äärioikeistolaisesti ajattelevia henkilöitä ja "Helsinki ilman natseja" mielenosoitukseen taas äärivasemmistolaisia. 

Lisäksi jälkimmäiseen mielenosoitukseen osallistuvilla on aiempina vuosina ollut tapana pyrkiä häiritsemään ensin mainittua tapahtumaa. Mikäli näin käy tänäkin vuonna, toivon presidentin kommentoivan asiaa.

* * *

Toimittaja Ivan Puopolo kertoi eilen sosiaalisessa mediassa kuunnelleensa Youtubesta kaikki löytämänsä aiempien vuosien 612-soihtukulkueen yhteydessä pidetyt juhlapuheet. Niissä korostui hänen mukaansa "todella selvästi isänmaan, suomalaisen kansakunnan, veteraanien sekä suomen kielen ja kulttuurin kunnioitus". 

Lisäksi hän kiinnitti huomionsa siihen, ettei niissä ollut "varsinaista äärioikeistolaista vihaa tai vihanlietsontaa, edes 'flirttailua' sillä en havainnut". Lisäksi hän kertoi, että "maahanmuuttoa ei suoraan mainittu kertaakaan – ei hyvässä eikä pahassa".

Rajuinta olivat - hänen mukaansa - puheisiin sisältyvät maininnat siitä, että "suomalaiset arvot ja identiteetti ovat uhattuina, mutta ei tarkennettu miten".

Puopolo summasi havaintonsa siten, että "ei yksikään puhe ns. valtavirtaretoriikkaa noudattanut, mutta siihen nähden mitä saattoi julkisen keskustelun perusteella odottaa, puheet olivat suorastaan maltillisia. Erittäin vahva isänmaallisuus ja kansallismielisyys veivät puheet kauas monikulttuurisuutta korostavista ihanteista, mutta väkivallan oikeuttamista tai demokratianvastaisuutta ei ollut."

Lopuksi todettakoon, etten aio osallistua mihinkään itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Sen sijaan juhlistamme Suomen itsenäisyyttä kotona, syöden puolisoni kanssa kahdestaan juhla-aterian ja katsoen sen jälkeen mitä todennäköisimmin TV:stä - ties kuinka monennen kerran - tuntemattoman sotilaan sekä lisäksi - puolisoni tahdosta - lähetyksen itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?

Saksassa ihmiset ovat tympääntyneet Berliinin maahanmuuttopolitiikkaan, kuten saimme havaita äskeisistä osavaltiovaaleista. Tämä johtuu tiettyjen maahanmuuttajaryhmien aiheuttamista ongelmista. 

Nämä ongelmat saivat jatkoa, kun ilmeisesti Israelin suurlähetystöön pyrkinyt itävaltalainen islamisti ammuskeli Münchenissä sillä seurauksella, että poliisi lopetti hänen kiihkoilunsa. Miehen yhtenä motiivina lienee ollut Münchenin verilöylyn vuosipäivä, jolloin palestiinalaisterroristit surmasivat yksitoista Israelin urheilijaa.

Tapaus tuskin vähentää Saksan maahanmuuttokriittisten puolueiden suosiota, vaan pikemminkin syventää entisestään liittokansleri Olaf Scholzin ongelmia maan johdossa. Ja tämä saattaa puolestaan johtaa ensi vuoden liittopäivävaaleissa maan sosiaalidemokraattien (SPD) todelliseen romahdukseen. 

Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole selviä merkkejä, vaikka SPD:n kannatus onkin gallupien mukaan laskenut vuoden 2021 liittopäivävaalien 24,1 prosentista noin 15 prosenttiin. Samaan aikaan erityisesti Sahra Wagenknechtin lähinnä kansallista sosialismia edustava ja maahanmuuttokriittinen BSW-puolue on nostanut kannatustaan tyhjästä kahdeksaan prosenttiin - eli toisin sanoen syönyt osan SPD:n kannatuksesta.

* * *

Saksan sosiaalidemokraattien tilanne herätti mielessäni ajatuksen siitä, että voisiko myös Suomeen syntyä jossain vaiheessa kansallismielinen vasemmistopuolue. Toistaiseksihan etenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät, mutta myös SDP, ovat noudattaneet kansainvälisen sosialismin perinteitä - vaikka eivät enää kehtaakaan kutsua sitä internationalismiksi - eikä Suomessa siten ole lainkaan poliittista kotia kansallismielisille vasemmistolaisille. 

Toki on ilmeistä, ettei tällaiselle puolueelle ole juuri nyt kysyntää, mutta mikäli Suomen lisääntyvä maahanmuuttajaväestö profiloituu saksalaisten kollegoidensa tavoin entistä vahvemmin ongelmien aiheuttajaksi, saattaa tämän suuntaista liikehdintää syntyä myös meidän poliittiseen vasemmistoomme. 

Onhan kiistaton tosiasia, että juuri pienituloisempi - ja siksi sosialismiin usein myönteisesti suhtautuva - osa kantaväestöstä joutuu eniten kosketuksiin kehitysmaista tulleen väestönosan kanssa. Ja siten kärsii myös eniten maahanmuuton lieveilmiöistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin

Euroopan parlamentti tulee ensi viikonloppuna siirtymään oikealle, koska erityisesti kansalliskonservatiiviset puolueet näyttävät nostavan kannatustaan selvästi. Tähän on johtanut ennen kaikkea Eurooppaan kohdistunut niin sanottu humanitaarinen maahanmuutto ja sen seurauksena tapahtunut yhteiskuntien kehitysmaalaistuminen lisääntyneine huume-, väkivalta- ja seksuaalirikollisuuksineen. 

Kansalliskonservatiivit ovat etenemässä erityisesti Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa ja Puolassa. Siis juuri niissä maissa, joista valitaan eniten edustajia europarlamenttiin.

Suomessa Ylen tuore eurovaaligallup ei tuottanut suurempia yllätyksiä. Sen huomionarvoisin seikka oli se, että Ylen edellisessä kyselyssä mitattu Perussuomalaisten tolkuton notkahdus ja Keskustan suuri nousu olivat varsin todennäköisesti mittausvirheitä ja nyt puolueet palasivat lähemmäs todellista kannatustaan 16,5 ja 11,9 prosentin kannatuksillaan.

Muuten galluptulos ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Kokoomus oli edelleen kärjessä ja Suomen sosialidemokraattinen puolue toisena. Niiden jälkeen tulivat Perussuomalaiset, Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Sekä niiden perässä muutama pienpuolue, joista yksikään ei nyt mitatuilla kannatuksilla saisi paikkaa europarlamenttiin.

Ylen kyselyn mielenkiintoisinta antia olivatkin juuri puolueiden ennakoidut paikkaluvut. Suurista puolueista Kokoomus yltäisi sen mukaan neljään paikkaan ja SDP sekä Perussuomalaiset kolmeen. 

Näistä laskelmista toteutuu lähes varmasti Kokoomuksen paikkaluku. Sen sijaan SDP:n ja Perussuomalaisten paikkaluku on riippuvainen puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuudesta. 

Eli mikäli SDP:n kannattajat ovat muiden kannattajia aktiivisempia äänestäjiä, voi puolue saada vielä neljännenkin europarlamenttipaikan. Perussuomalaisten osalta kannattajien laimeaksi jäävä äänestysinto taas tarkoittaisi kolmannen paikan siirtymistä jollekin toiselle puolueelle - todennäköisimmin juuri SDP:lle tai Vihreille - ellei se sitten menisi RKP:lle tai Kristillisdemokraateille.

Siksi erityisesti Perussuomalaisten kannattajien kannattaa käydä äänestämässä sunnuntaina, mikäli he katsovat SDP:n, Vihreiden tai RKP:n europolitiikan olevan suomalaiselle yhteiskunnalle haitallista! Toki äänestää kannattaa kaikkien muidenkin, mutta juuri Perussuomalaisten kannattajakunnan äänestysaktiivisuudella on näissä vaaleissa poikkeuksellisen suuri merkitys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Suomalainen albania- tai marokkolaki?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Puolustautuuko EU viimein

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehotti maassa vuosia asuneet ihmiset suuntaamaan kohti Kreikan rajaa painostaakseen EU:ta tukemaan sitä Syyrian Idlibin miehittämisessä. Osa näistä ihmisistä - lähinnä afgaanit - tarttui mahdollisuuteen ja lähti kohti länttä.

Syntyneessä tilanteessa Kreikka toimi vuonna 2015 saamiensa oppien mukaan ja ryhtyi puolustamaan itseään. Näin ihmisjoukon matka tyssäsi lähes kokonaan maan rajalle - osin varsin rajujenkin voimakeinojen seurauksena.

Kreikkalaisten puolustautumisintoa saattoi lisätä tieto siitä, että turvallisessa Turkissa vuosia asuneiden elintasopakolaisten reitti Kreikasta pohjoiseen on mm. Unkarin, Bulgarian ja Itävallan hallitusten nuivuuden takia tukossa. Siten maan länsirajan yli saapuneet jäisivät varsin todennäköisesti kreikkalaisten elätettäväksi.

Tässä tilanteessa Euroopan Unioni on lähtenyt puolustamaan kreikkalaisia. Näin on joutunut tekemään myös Suomen hallitus - mahdollisesti presidentin myötävaikutuksella.

Suomen poliittisen johdon asenne tulijoihin näyttää nimittäin varsin selvältä. Hänen mukaansa "Kreikkahan ei ota nyt. EU – ja Suomi siinä mukana – tukee Kreikkaa...  Tukee siis sitä, että Kreikka sulki rajansa, jos asia suoraan sanotaan."

Näin hän toisti lähinnä perussuomalaisten vaatimuksen rajan sulkemisesta - vieläpä käyttäen sanaa "sulkeminen", jota on tähän mennessä pidetty mahdottomana suuressa osassa Suomen poliittista kenttää. Nyt se kuitenkin on siis presidentinkin hyväksymää realismia ja hyvä niin.

Käytännössä nyt nähdystä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: vuoden 2015 EU:n alueelle suuntautunut kansainvaellus on nostanut Unionin kansalaisissa niin paljon vastustusta ja sen seurauksena uudenlaisen poliittisen opposition nousua, että valtaa pitävät vanhat puolueet eivät enää uskalla ottaa riskejä moraaliposeerauspisteitä kerätäkseen.

Siten myös suomalaisten on kannattanut siirtää kannatustaan Perussuomalaisille siinä missä esimerkiksi saksalaisten tuki on suuntautunut enenevässä määrin Vaihtoehto Saksalle -puolueelle, ruotsalaisten Ruotsidemokraateille ja ranskalaisten Kansalliselle liittoumalle. Lisäpainetta EU:n johdolle on aiheuttanut Britannian eroaminen koko Unionista voidakseen päättää itse omista asioistaan - mukaan lukien turvapaikkapolitiikka.

Ilman näitä tapahtumia, tasavallan presidentin sanoja lainatakseni - Euroopan Unionin alueella kehitysmaalaisia kansainvaeltajia "epäilemättä liikkuisi, ellei Kreikka olisi pannut täysiä jarruja. Varmasti näkisimme juuri samaa, mitä 2015 nähtiin."

Tässä tilanteessa on huolestuttavaa, että Ylen tuoreessa puoluekannatusmittauksessa Perussuomalaisten kannatus on jatkanut hidasta liukumistaan alaspäin samalla kun SDP:n kannatus on lievässä nousussa. Toivottavasti tätä ei tulkita yhdenkään suomalaispuolueen johdossa siten, ettei Suomen kansa haluaisi EU:n lopultakin puolustavan itseään ja eurooppalaista yhteiskuntaa.

Ilmeisesti näin ei olekaan, sillä samassa gallupissa löperön maahanmuuttopolitiikan ykkösadvokaatit Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP ovat menettäneet kannatustaan yhteensä peräti kahdella prosenttiyksiköllä. Se on suomalaisessa politiikassa paljon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alistummeko kiristykseen?
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Onko edessä uusi kansainvaellus?

Suomalainen politiikka on rikki

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän tutkimuksen mukaan 35 prosenttia suomalaista arvioi Antti Rinteen (sd) hallituksen kyvyn hoitaa Suomen asioita erittäin tai melko hyviksi. Noin neljännes epäili hallituksen kyvykkyyttä.

Eniten hallituksen kykyihin luottivat demarit, sitten vasemmistoliittolaiset ja vihreät. Sen sijaan keskustalaiset olivat skeptisiä - hallituksen kykyihin luotti heistä vain 38 prosenttia. Toisin sanoen myös tässä näkyy se, kuinka keskustan johto on ministerinhimossaan toiminut vastoin kannattajiensa näkemyksiä ryhtyessään vihervasemmiston aisankannattajaksi.

Tämä kertoo suomalaisen monipuoluedemokratian ongelmallisuudesta. Vaikka vaaleissa asiat sujuvatkin mallikelpoisesti, joudutaan hallitusneuvotteluissa tekemään kompromisseja kompromissien päälle. Eikä tätä tilannetta ainakaan paranna se, etteivät kansalaiset luota kyselyn mukaan myöskään opposition kykyihin johtaa maata: siihen uskoi vielä harvempi kuin hallitukseen eli 28 prosenttia vastanneista.

Taustalla lienee kilpailevien puolueiden ja median pitkään jatkunut suurimman oppositiopuolueen mustamaalaus, joka on mahdollisesti vähentänyt ihmisten uskoa sen poliittiseen osaamiseen. Näin etenkin, koska puolue on muiden toimesta pyritty eristämään myös poliittisesti samaan tapaan kuin kehitysmaissa on tapana tehdä oppositiopuolueille.

Vaikka tällaiset mielipidekyselyt ovatkin ennen kaikkea viihdettä, on tästä kaikesta kuitenkin tehtävä se johtopäätös, että suomalainen politiikka on jollain tavalla rikki. Edellisen kerran se oli rikki minun nuoruudessani kun Kokoomus suljettiin 21 vuoden ajan kerta toisensa jälkeen hallituksen ulkopuolelle vetoamalla ulkopoliittisiin syihin. 

Myös tuolloin syynä oli syrjityn puolueen kansallismielisyys. Kuten nytkin, sillä onhan Perussuomalaiset nimenomaisesti Suomen ja suomalaisten kansallista etua ajava puolue. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sen oppositioasema säilyy.

Toivon kuitenkin, ettei halla-aholaisten ratkaisu löydy samasta muotista kuin aikanaan Kokoomuksen - eli suomalaisten asioiden ensisijaisesta ajamisesta luopumisesta. Vaan siitä, että myös muissa puolueissa huomataan globalisoituvassa maailmassa vaadittavan huomiota sille, että oma kansa ja kulttuuri voivat hyvin.

Muussa tapauksessa maamme vajoaa monikulttuuriseksi helvetiksi, jossa kenenkään ei ole hyvä asua, koska väestöryhmien segregaatio johtaa niiden välien polarisoitumiseen, etnisesti leimautuvien alaluokkien syntymiseen ja sitä kautta yhteiskunnan perustoimintojen heikkenemiseen turvallisuuden romahtaessa ja hyvinvointivaltion edellyttämän luottamuksen kadotessa. Esimerkkejä tästä kehityksestä ei tarvitse hakea kaukaa: riittää kun katsoo Pohjanlahden yli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

Pietikäisen ja Kumpula-Natrin demokratiakäsitys

Onko punavihreä Suomen suosituin hallituspohja?