torstai 4. heinäkuuta 2019

Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa

Euroopan Unioni on organisoinut itsensä uudelleen mielenkiintoisella tavalla. Unionin huippuvirkoihin valittiin saksalainen konservatiivi Ursula von der Leyen (komission puheenjohtaja), ranskalainen keskustaoikeistolainen Christine Lagarde (Euroopan keskuspankin johtaja) ja espanjalainen sosialisti Joseph Borrell (ulkopolitiikan korkea edustaja) ja Belgialainen liberaali Charles Michel (Eurooppa-neuvoston johtaja). Euroopan parlamentin presidentiksi nousi italialainen sosialisti David Sassoli.

Oleellista näissä nimityksissä oli ensinnäkin nimitettyjen länsieurooppalaisuus ja poliittinen vanhakantaisuus. Toisin sanoen itäeurooppalaiset syrjäytettiin kokonaan samoin kuin EU:n liittovaltiokehitykseen kriittisesti suhtautuvat uudet voimat. Lopputuloksena lienee EU:n sisäisen hajaantuneisuuden voimistuminen.

Toinen - ja aivan erityisen oleellinen - asia oli juristi ja poliitiko Lagarden nimittäminen keskuspankin johtoon. Vaikka hänellä onkin kokemusta kansainvälisen valuuttarahaston johtamisesta, ei hänellä ole todellista talouspoliittista osaamista. Näin ollen EU on jälleen ottanut yhden askeleen yhä syvempää politisoitumista eli substanssiosaamisen korvaamista yleisellä retoriikalla.

* * *

Suomessa Yle julkaisi uuden mielipidetiedustelun tulokset. Niiden mukaan Keskustan ryhtyminen vihervasemmiston aisankannattajaksi on otettu tyrmistyksellä vastaan puolueen kannattajakunnassa - puolueen kannatus on pudonnut kevään vaaleista peräti 2,1 prosenttiyksikköä eli noin 15 prosenttia.

Tämä reaktio on erittäin tervetullut ja osoittaa, ettei äänestäjäkuntaa voi sittenkään kohdella kuin maatalon lypsykarjaa. On siis syytä toivoa, että asia ymmärretään myös Keskustan tulevassa johdossa ja ministeri-Audin takapenkin houkuttavuus suhteutettaisiin siihen hintaan, joka tulee maksettavaksi, mikäli maan talous tuhotaan seuraavan neljän vuoden aikana SDP:n ja Vihreiden johdolla toteutettavan jakopolitiikan seurauksena.

Näkemystäni vihervasemmiston onnistuneesta vallankaappauksesta tukee myös se, että vasemmiston sisällä sekä Vasemmistoliitto että Vihreät näyttäisivät saaneen SDP:tä äänestäneitä ihmisiä taakseen. SDP:n suosiohan on laskenut vaalien 17,7 prosentista 1,6 prosenttiyksikköä kun taas Vihreiden on noussut 2,8 ja Vasemmistoliitonkin 0,6 prosenttiyksikköä.

Yhteenvetona tästä kaikesta on todettava, että politiikka elää syvää loiskiehunnan kautta sekä EU:ssa että Suomessa. Mitä tämä tarkoittaa eurooppalaiselle ja suomalaiselle hyvinvoinnille, elämäntavalle ja sivistykselle jää nähtäväksi tulevina vuosina kun EU:n ja Suomen uuden johdon linjaukset alkavat näkyä yhteiskunnallisina ja taloudellisina muutoksina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Demokratiaa, EU, demokratiaa!
David Cameron ja pullon henki

8 kommenttia:

  1. Se tarkoittaa sitä, että kansallisvaltioiden sisäisten kahtiajakojen revetessä tulee yhä mahdollisemmaksi tai todennäköisemmäksi että Houellebecqin inhorealistinen dystopia "Alistuminen" käy lopulta toteen. Ei vasemmistolainen talouspolitiikka Eurooppaa romauta, vaan vasemmiston lisäksi myös hyvinvoivassa oikeistossa elävä mussuhumanismi -- "ihmisoikeusideologia", sokea individualismi, jonka mukaan siitä, että kaikilla on "ihmisarvo" seuraa automaattisesti, että kaikki kulttuurit sopeutuvat keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ovat molemmat yhdessä, jotka muuttavat eurooppalaisen todellisuuden jos ovat muuttakseen.

      Poista
  2. Aikaansaapaa porukkaa nuo EU:n pomot.
    Heistä luonnehdintaa:

    https://order-order.com/2019/07/03/meet-new-eu-overlords/

    Artikkelin linkeistä poimin muutaman:

    https://www.dw.com/en/german-opposition-to-probe-defense-minister-over-spending-scandal/a-46704514

    https://www.bbc.com/news/world-europe-35769001

    https://www.theguardian.com/world/2016/dec/19/christine-lagarde-avoids-sentence-despite-guilty-verdict-in-negligence-trial

    https://www.politico.eu/article/borrell-forced-to-resign-over-energy-interests/

    Ilmeisesti suomalaisista ei löydy riittävän räväkkiin toimiin tarvittavaa kabinettiuskottavuutta. No ehkäpä tulevan EU-armeijan kokoonpanossa suomipoikia tarvitaan, tykinruokaa kun ei ole koskaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen lista. Mutta en lähde heittelemään kiviä, sillä osataanhan sitä Suomessakin.

      Poista
  3. Äsken luin, että Saksan teollisuus on kusessa, juurikin virheän politiikan takia. Kun niille ei kelpaa ydinvoima, ei kivihiil, ei dieselautot, ei geenimanipuloitu ruoka ( Bayer/Monsanto) eli ei oikein mikään ja pankitkin on menossa kanttuvei. Lufhansa ei kohta lennä, kun siivet ei kanna. Eli Saksa on kaputt. Ja sitä tietä mamamerkkeli ja sen kaveri sammakonsyöjä macarooni. Ans kattoo ny. Tulee uusi vuosi ja Suomeen uusi hallitus. Ja jos oikein huonosti käy uudet vaalit ja sitten se uusi hallitus. Edelleen veikkaukseni on, että kepulta pettää hermo ekana. Paitsi jos kankikaikkosesta tulee uusi sipilän apuri ja ääni.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ursula von der Leyen on EU:n uusi komentaja. Hän touhuilu Saksan puolustusministerinä suunnitelmissaan kymmenien-satojen miljardien satsaamiseen Saksan raudoittamiseksi etenkin Venäjän uhan varalta. Eiköhän EU:n uusi pääkasööri Lagarde hoida tuon rahapuolen, että saavat Saksan ja EU:n siinä sivussa suureksi jälleen.
      https://www.rt.com/op-ed/463298-eu-parliament-council-commission/

      Poista
    2. Mitäs vikaa Saksan mahdollisessa suuruudessa? Koko EU:n olemassaolon päätarkoitushan (ja myös Naton) on Saksan alistaminen. Sitä myöten myös Merkelin tavoite on heikko Saksa.

      Poista
    3. Merkelin tavoite on valtio, johon hän nuorempana oli viemässä Itä-Saksaa. Merkelin tavoite on uusimuotoinen sosialistinen paratiisi eli Suuri Saksa. Siinä prosessossa vaan on hankalia välivaiheita, joita hän nyt on sekä luomassa että ratkaisemisessa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!