Euroopan Unionia syytetään usein epädemokraattiseksi. Eivätkä tätä käsitystä ainakaan vähennä Unionin omat toimet.
Kirjoitin niistä vain vähän aikaa sitten kun Unioni oli valinnut huippuvirkamiehensä syrjimällä itäeurooppalaisia ja kansallismielisiä. Valitettavasti tänä aamuna joudun palaamaan asiaan.
Syynä siihen on Ilta-Sanomien juttu, jossa kerrottiin Euroopan parlamentin vastuupaikkojen jakamisesta, jossa konservatiivit, sosialidemokraatit, liberaalit ja vihreät aikovat varmistaa, että uusi oikeistopopulistien ryhmä Identiteetti ja demokratia (ID) jää nuolemaan näppejään.
Jutussa oli haastateltu Sirpa Pietikäistä (kok), jonka mukaan "tämä liittyy vaikkapa välihuuteluihin tai siihen, noustaanko seisomaan, kun soitetaan kansallishymni. Voidaanko luottaa siihen, että puheenjohtaja ei käytä valtaansa väärin, eli jättää kutsumatta kokouksen koolle tai keskeyttää kokouksen. Tai vie asiallisesti sisältöesityksiä eteenpäin."
Häntä säesti Miapetra Kumpula-Natri (sd), joka perusteli syrjimistä sillä, että "heidän toimintakeinonaan on valitettavan usein jarruttaa lakihankkeiden etenemistä parlamentissa, ja todistella sitten kuinka EU ei muka toimi".
Sen sijaan Jussi Halla-aho (ps) totesi, että "olen meidän meppiemme kanssa tästä aiheesta keskusteluja käynyt. He olivat vähän yllättyneitä siitä, että näin voidaan toimia, mutta totesin heillekin, että tämä on nähty jo edellisellä kaudella... En ole siinä mielessä yllättynyt. Tämä on eurooppalaisen päätöksenteon moraalia".
EU:n äänivaltaisena kansalaisena joudun toteamaan, että valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ajavien parlamentin jäsenten boikotoiminen vastuutehtäviä jaettaessa hakee mallinsa diktatuureista ja epädemokraattisista kehitysmaista. Lisäksi se on eurooppalaista yhteisöä polarisoivaa, mikä johtaa varmuudella Unionin yhä heikompaan toimintaan. Tämä nähdään Ruotsista, missä samanlaista politiikkaa on harrastettu jo pidempään.
Erityisen hämmästyttäviä tässä yhteydessä ovat juuri suomalaisten Pietikäisen ja Kumpula-Natrin näkemykset, koska meillä Suomessa on ollut erityisen hyvät kokemukset siitä, kuinka vallankumoukselliset voimat voidaan saada mukaan rakentavaan yhteistyöhön vastuuttamalla heitä demokraattisessa päätöksenteossa. Ehkäpä heillä on ainoastaan suomalaisiksi poikkeuksellisen heikko käsitys maamme demokratian historiasta?
En nimittäin haluaisi uskoa, että heitä sen sijaan vaivaisi täydellinen kyvyttömyys tehdä loogisia johtopäätöksiä historiallisista tosiasioista. Tai etteivät he ymmärtäisi demokratian luonnetta kansan valtana, jossa jokaisen äänestäjän valinnan pitäisi näkyä päätöksenteossa sillä painoarvolla kuin vaalitulos sille antaa.
Tämän vaihtoehdon puolesta näyttäisi kuitenkin - varsin hätkähdyttävästi ja valitettavasti - puhuvan Pietikäisen muotoilultaan raflaava kommentti, jonka mukaan "ei sitä, että jos saa riittävästi paikkoja, niin kaikella yhteisellä peruspohjalla voi pyyhkiä pyllyä". Etenkin, kun saman kommentin voisi huomattavasti osuvammin - edelle kirjoittamillani perusteilla - antaa hänestä itsestään, mikäli olisi tykästynyt alatyylisiin ilmauksiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Tekstit
-
Kolmen hengen saunailtaan jokainen toi sixpackin olutta. Äänestettiin kaksi yhtä vastaan, että ensin juodaan Pekan oluet. Kun ne oli juotu, äänestettiin kaksi yhtä vastaan, että nyt jokainen juo omat oluensa.
VastaaPoistaProsessi oli demokraattinen, kun enemmistö päätti. Mutta kuitenkin... Mikä se on sen ominaisuuden nimi, jonka ajatellaan kuuluvan demokratiaan, mutta joka puuttuu tuosta menettelystä? Vähemmistöjen oikeudet tai jotain? Mikä se on se sana, se käsite, jota etsin?
Tuossa Professorin kuvaamassa tilanteessa on kyse vähän samanlaisesta tilanteesta. Mutta en siitäkään löydä sitä etsimääni käsitettä. Sanan puuttuminen on kierretty puhumalla "erilaisesta demokratiakäsityksestä". Puuttuuko kielestämme ja ajattelustamme käsite? Vai puuttuuko se vain minulta? Mikä se on se etsimäni sana?
"Puuttuuko kielestämme ja ajattelustamme käsite? Vai puuttuuko se vain minulta? Mikä se on se etsimäni sana?"
PoistaKyllä se käsite on olemassa. Se käsite on rasismi, tietyn tunnistettavissa olevan ryhmän määritteleminen yhteisön ulkopuoliseksi niin, että sillä ei ole yhteisön jäsenten oikeuksia, sitä voidaan syrjiä ja solvata ja siihen voidaan kohdistaa tekoja, jotka johonkin muuhun ryhmään kohdistettuna olisivat rikollisia. Tällainen asennoituminen ja toiminta täyttää kaikki rasismin tunnusmerkit, joskin asianomaiset yleensä pyrkivät kiistämään tämän erilaisilla saivarteluilla selittämällä, että "kohteena ei ole kansanryhmä".
Ns. liberaalissa demokratiassa ei ole enemmistön diktatuuria vaan vähemmistötkin saavat osansa (vallasta, oikeuksista, median huomiosta jne.) vähintään suhteessa osuuteensa populaatiosta, yleensä vähän enemmänkin (mm. ns. myönteinen syrjintä).
PoistaAno klo 08.16:
Poistaetsimäsi käsite on demokratian pelisäännöistä sopiminen.
Esimerkissäsi ei oltu etukäteen sovittu saunaoluiden jakamisen periaatteista.
Jos oltaisiin, Pekka olisi osannut odottaa menettävänsä oluensa ja olisi joko jättänyt saapumatta paikalle tai tuonut mukanaan pienpanimon erikoisoluita, joiden tietää maistuvan vain hänelle itselleen.
Vastaavasti valtion puitteissa on sovittavissa ja myös sovittava, ettei äänestyksen voittaja voi tehdä mitä tahansa, kuten vaikkapa kuljetuttaa äänestyksen hävinneitä sorakuopan reunalle ammuttaviksi.
Nähdäkseni Professori tarkoitti bloggauksessaan juuri tätä:
demokratialle on laadittava pelisäännöt, ja niitä on noudatettava.
Muuten demokratia menettää oikeutuksensa sitä soveltavan yhteisön jäsenten silmissä, kun taas sen ulkopuoliset keinot alkavat näyttää hyväksyttäviltä.
Eikä se ole kenenkään etu.
Hellaakoskiko se oli, joka määritteli demokratian keskinkertaisuuden tyranniaksi? Nämä naisoletetut ovat erinomainen todiste havainnon oikeellisuudesta.
VastaaPoistaIhmiskunnan historiassa ei ole toista vaikutuksiltaan niin valtavaa aikakausien taitetta kuin mitä eurooppalaisen keski- ja uudenajan taite oli. Renessanssissa uudelleen syntyneet kognitiiviset kyvyt, kuten syvyysperspektiivin hahmottaminen, ajantaju ja kirjoitustaito, käynnistivät vahvan individualismin kantoaallon, jonka harjalla sitten myös oikeuksiaan ja vapauksiaan vaatineen yksilön yhteisöprojektiona syntyi kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, jolle -- ja vain sille -- on ominainen erityiseen "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia.
VastaaPoistaTuon demokratian olemuksellinen sisältö edellyttää siis nimenomaan kielellis-kulttuurista kansallisvaltiota -- vain siinä on mahdollista sellainen "luottamus" joka toimii edustuksellisuuden kautta. Kun tämän kansallisvaltio on nyt tuhoutumassa -- sen tuhoavat sokeuden asteelle kasvaneet individualismin voimat -- kaikki se edistys jonka uusi aika "tiedollisen" ajattelun ja välineellisen järjen myötä on tuottanut menettää pohjansa. EU on tosiasiassa hajoamisprosessi, ei siis mikään integraatioprosessi.
Eikä edustuksellinen demokratia voi tehdä mitään sirkushyppyä kansallisvaltioista EU-hallintoon. Edessä on vain kasvava määrä sokeaa individualismia, "tiedollisen" kognitiivisen ajattelun muuttuminen narsismiksi ja identiteettiongelmiksi, ja lopulta ulkoapäin tulevien loputtomien kansainvaeltajien massojen myötä tapahtuva Euroopan taloudellinen, sosiaalinen, terveydellinen ja myös "tiedollis-kognitiivinen" romahdus ja hajoaminen.
Meillä ei ole valitettavasti mitään tajua siitä miten erityistä historiallista aikaa olemme saaneet elää. Muutaman sadan viime vuoden aikana aurooppalainen tiedollinen ajattelu on muuttanut maailmaa ja ihmisen elinehtoja tuhansia kertoja enemmän kuin mitä ne muuttuivat lajin koko aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana. -- Mutta me muutumme sokeiksi näkemään näitä suuria asioita. Meitä puhuttelevat yhä pienemmät kysymykset, sellaiset joita narsistisen identiteetin ongelmat nostattavat.
Yksi oleellinen tekijä Euroopan nousussa muiden ohi liittyi tosiaan individualismin voittoon yhteisöllisyydestä. Tämän taustalla oli eurooppalaisen maanviljelyn perustuminen riisin sijasta vehnään ja näkyi aivan oleellisena tekijänä myös meidät taloudellisesti muiden kanssa eri sarjaan nostaneen teollisen vallankumouksen taustalla. Kirjoitin aikanaan aiheesta otsikolla Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
PoistaNoita havaintoja jotka omilla tavoillaan -- ja joksus hyvinkin kauniisti kuten kiinalaisten riisinviljelijöiden tapauksessa -- tukevat tietynlaista kokonaiskuvaa inhimillisestä kehityksestä on paljon. Olennaista on kuitenkin se että "kehitys" hyväksytään mitta-akselina -- että siitä huolimatta, että "kehitys" voidaan nähdä vain jo tapahtuneen kehityksen suunnasta, on mahdollista jäljittää kehitysvaiheita jotka aina tapahtuvat samassa järjestyksessä.
PoistaOma visioni on, hmmm, ehkä lähinnä antropologis-sosiologinen, ja näen myös inhimillisen kielen wittgensteinilaisittain sosiaalisena muodosteena. Tietyissä rajoissa yleisen lajikehityksen ja yksilökehityksen voi asettaa rinnakkain. Esimerkiksi tuo "holistisuus" on tosiasia niin alkulaumoja sosiaalisesti sitovana kollektiivisena "valtana" kuin myös lähtökohtana yksilökehityksessä, jossa jokaisen tajuntaan ensin muodostuu hahmo "sinä", ja vasta vuosia myöhemmin muodostuu se josta sanomme "minä".
Nyt individualismin kasvettua sokeuden asteelle meille kokemukselliseksi todellisuudeksi ja totuudeksi muodostuu "minä" -- ja se tekee meidät täysin kyvyttömiksi esimerkiksi erittelemään "uhriajattelun" supervahvaa roolia tajunnallisissa asemoinneissamme, ja samaten kyvyttömiksi näkemään peilistä narsistista minäämme.
S Oikkonen: "Kun tämän kansallisvaltio on nyt tuhoutumassa -- sen tuhoavat sokeuden asteelle kasvaneet individualismin voimat -- kaikki se edistys jonka uusi aika "tiedollisen" ajattelun ja välineellisen järjen myötä on tuottanut menettää pohjansa."
PoistaProfessori: "Yksi oleellinen tekijä Euroopan nousussa muiden ohi liittyi tosiaan individualismin voittoon yhteisöllisyydestä."
Joko suomenkieli on todella vaikeaa tai sitten selitys on: olen todellakin tyhmä.
Ristiriita on näennäinen. Ihmisen kehitys toteutuu niin lajin kuin yksilön kohdalla kasvuna symbioottisesta alkuyhteydestä kohti aikuista autonomiaa. Yksilöllinen eriytyminen -- ja erityisesti se vuorovaikutus jota itsetietoisen minäsubjektin ja objektivoituvan todellisuuden välillä alettiin eurooppalaisella uudella ajalla käymään -- tuottivat kaiken sen "tiedollisen" edistyksen joka muutti maailman. Mutta muuttuessaan juurettomaksi -- elikasvaessaan, jos Spenglerin termiä käytetään -- sama individualismi muuttuu juurettomaksi, jolloin symbioottisista lähtökohtaehdoista ei enää osata pitää huolta. Kun esimerkiksi kansallisvaltiot hajoavat, seurauksena tulee olemaan myös tiedollis-kognitiivisten kykyjemme romahtaminen.
PoistaSe että joudumme käyttämään samaa sanaa individualismista ja sokeasta individualismista kertoo jotain siitä miten vähän olemme näitä kysymyksiä käsitelleet. -- Mutta se ei ehkä kuitenkaan ole kaikkein suurin vaje joka yleiskäsitteidemme käyttöä häiritsee. Suurin aukko jää ylimalkaan yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä kuvaavien käsitteiden ja yksilön ominaisuuksia ja pyrkimyksiä kuvaavien käsitteiden väliin. Yritämme kuvata kumpaakin toisiinsa palautumatonta, toistan: toisiinsa palautumatonta ilmiömaailmaa ihan samoilla käsitteillä, vaikka juuri nämä tasot pitäisi erottaa myös käsitteellisesti aivan eri maailmoiksi.
Siis: ylikasvaessaan (Spengler).
PoistaNäen asian samoin kuin Oikkonen. Jopa niin pitkälle, että kuvittelin hänen ensimmäistä kommenttiaan lukiessani hänen sanoneen asian auki. Mutta eihän hän tosiaan sanonut ennen kuin tässä jälkimmäisessä.
PoistaEn kyllä vieläkään saanut selitystä ilmeiseen ristiriitaan noiden kahden kopioimani kommentin välillä...
PoistaVarmuudeksi luin proffan linkkaaman oman blogikirjoituksensa, ei selvinnyt asia.
Ps. vehnä saattaa kasvaa vähän huonosti riisin kasvualustoilla, ja sama riisin kohdalla ainakin Suomessa...
Vehnänviljelyssä ei tarvita niin paljon yhteistyötä kuin riisinviljelyssä. Siksi vehnänviljelijöiden parissa kulttuuri kehittyi vähemmän yhteisölliseksi kuin riisinviljelijöillä. Siis individualistisemmaksi. Se taas vapautti vapaampaan ajatteluun ja sitä kautta vaikkapa renessanssiin, valistuksen aikaan ja teolliseen vallankumoukseen. Tämän logiikan mukaisesti hyvinvoiva länsimainen yhteiskunta syntyi pohjoisessa (missä vehnä kasvaa hyvin) eikä etelässä, missä riisi kasvaa hyvin, mutta vaatii yhteisöllisyyttä, joka tappaa luovuuden.
PoistaOngelmana individualismissa on kuitenkin se, että hyvinvoinnin kasvu johtaa lopulta yksilökeskeiset ihmiset sellaiseen todellisuudesta erkaantumiseen ja hedonismiin, ettei se enää luo kestävää pohjaa kulttuurin säilymiselle.
Vanhan ajan oppikoulun kasvattina pidän Unkaria veljeskansanamme. En tykkää alkuunkaan, että Rinne (sd) ja Tuppurainen (sd) maalittavat Unkarin vihollisekseen. Orban on laillisissa vaaleissa saanut valtavan kannatuksen.
VastaaPoistaEikä pelkästään Orban vaan laillisten vaalien kautta ovat asemansa saavuttaneet myös muut Itä-Euroopan(kin) johtajat.
PoistaNyt kun nämä tuppuraiset kaavailevat EU tukien sitomista ryssälän nöyristelyyn, niin mahtavatko suuret satraapit ymmärtää edistävänsä unionin hajoamista. Mikä Unkaria, Puolaa jne enää motivoi pysymään jäseninä, jos tuet loppuvat?
PoistaJuu mutta kun ne perkeleen unkarilaiset ja muutkin kie-maiden kansalaiset äänesti väärin! Ja sitä ei suomalainen ja eurooppalainen sossu kestä. Ettämenivät ja äänestivät perkeleet väärin. Vaikka niin hyvin niitä neuvottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee ja miten kuuluu äänestää. On ne yksiä perkeleen tolloja.
VastaaPoistaArvelee Huru-ukko
Tässä eksyttiin nyt hieman tärkeimmästä aiheesta vähemmän tärkeään so. diletanttiin verbaalisälylliseen brassailuun. .
VastaaPoistaKAIKKEIN HÄLYTTÄVINTÄ MIELESTÄNI ON, ETTÄ EUssa ON TIETOISESTI LUOVUTTU EDUSTUKSELLISEN DEMOKRTATIAN PERIAATTEESTA ENEMMISTÖN TYRANNIAAN SILLÄ ON AIVAN NIIN, KUIN KIRJOITTAJA TOISAALLA TOTEAA, ETTÄ PARLAMENTARISMIN LUOVUTTAMATTOMIIN ARVOIHIN KUULUU, ETTÄ "JOKAISEN ÄÄNESTÄJÄN VALINNAN PITÄISI NÄKYÄ PÄÄTÖKSENTEOSSA SILLÄ PAINOARVOLLA KUIN VAALITULOS SILLE ANTAA."
JA NÄINHÄN EI NYT OLE TAASKAAN EUssa KÄYNYT.