keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan

Ihmisille parhaat yhteiskunnat syntyvät kansalaisten luottamuksesta toisiinsa. Luottamuksen takana olevista tekijöistä erityisen tärkeä on ihmisten rehellisyys - ilman rehellisyyttä yhteiskunnallisen luottamuksen aste jää väistämättä alhaiseksi.

Ihmisten rehellisyyteen liittyen julkaistiin jokin aika sitten Science-lehdessä amerikkalaisen Alain Cohnin ja kumppaneiden mielenkiintoinen tutkimus. Siinä tutkittiin laajalla eri maissa toteutetulla koesarjalla ihmisten toimintaa silloin, kun tuntematon henkilö antoi heille lompakon, jonka omistaja selvisi sen sisällöstä. Osassa lompakoista oli hiukan rahaa ja toisissa ei.

Tutkimuksen mukaan lompakon omistajaan yhteyden ottaminen vaihteli suuresti eri maiden välillä. Valtioiden järjestys (tyhjän lompakon osalta, rahaa sisältävän lompakon osalta järjestys oli samansuuntainen, muttei identtinen) oli seuraava: Sveitsi, Norja, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Puola, Tshekin tasavalta, Uusi Seelanti, Saksa, Ranska, Serbia, Australia, Kroatia, Espanja, venäjä, Romania, Kanada, Argentiina, Israel, Portugali, USA, Iso-Britannia, Kreikka, Italia, Chile, Brasilia, Etelä-Afrikka, Thaimaa, Meksiko, Intia, Turkki, Ghana, Indonesia, Arabiemiraatit, Malesia, Kenia, Kazakstan, Peru, Marokko ja Kiina. Yhteydenottoprosentti putosi listalla varsin tasaisesti Sveitsin noin 70 prosentista Kiinan alle 10 prosenttiin.

Pienen rahasumman esiintyminen lompakossa lisäsi hiukan ja - vain kolmessa maassa testattuna - isompi rahasumma varsin paljon yhteydenottoja lompakon omistajalle. Ihmiset eivät siis toimineet yleisen odotuksen mukaisesti niin, että suuri rahasumma olisi johtanut lompakon varmempaan varastamiseen. Sen sijaan heitä näytti ohjaavan yleinen altruismi ja toisaalta pelko leimautumisesta varkaaksi, kuten tutkimuksessa tehdyt lisäkokeet - joissa lompakossa oli löytäjälleen arvoton, mutta omistajalleen arvokas avain - osoittivat.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että edelle kirjaamani maalista vastaa nähdäkseni varsin hyvin eri valtioiden kelvollisuutta ihmisten asuinpaikkana. Kun se yhdistetään tutkimuksen varsinaiseen tulokseen - eli altruismin ja epärehelliseksi leimautumisen pelkoon käytöstämme ohjaavana tekijänä puhtaan taloudellisen hyödyn eli ahneuden lisäksi - nähdään, että nämä kaksi tekijää ovat juuri niitä, jotka tekevät yksistä elinympäristöistä toisia parempia asua.

Siksi myös Suomessa on syytä varoa luottamusyhteiskuntamme hajoamista ja polarisoitumista esimerkiksi holtittomalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla, poliittisella kiihkoilulla tai hallintoon pesiytyvällä korruptiolla. Niiden sijaan meidän tulisi vaalia ja rakentaa yhteiskunnassamme sellaista yhtenäiskulttuuria, joka luo puitteet rehellisyyden ja luottamuksen syntymiselle. Vain siten voimme menestyä kansakuntana myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

13 kommenttia:

  1. "... Vain siten voimme menestyä kansakuntana myös tulevaisuudessa."

    Vaikuttaa valitettavasti siltä, että julkisuutta hallitseva media- ja valtakoneisto eivät edes tavoittele menestyvää kansakuntaa tulevaisuudessa, vaan sen hajottamista ja hävittämistä. Kansakuntien munat pitää särkeä, kun tehdään globaalia munakasta.

    Luottamusta laillisuuteen lahottaa se, että lakia luetaan aina toselta laidalta. Esimerkiksi, jos laki edellyttää rajavalvontaa, siitä ei välitetä mitään. Toisaalta mahdollisimman sopeutumiskyvyttömien talouspakolaisten maahantuontia moniongelmaisilta alueilta perusteellaan olemattomilla kansainvälisillä sopimuksilla.

    Orwellilainen hyväpuhe-kielenkäyttö vallitsee. Vihreät puhuvat kaikille turvallisesta yhteiskunnasta ja RKP tavoittelee lapsille parasta mahdollista yhteiskuntaa. Sanojien toiminta johtaa juuri päinvastaiseen suuntaan ja he kyllä tietävät sen itsekin. Syntyvyys laskee, kun nuoret eivät enää luota turvalliseen kehitykseen. Sitä paitsi ilmaston pelastajat paheksuvat kantasuomalaisten lasten tekoa ylipäänsä.

    VastaaPoista
  2. Kolhaisin kerran selvän naarmun parkkipaikalla toiseen autoon. Otin rekisterinumeron ylös ja sain yhteyden omistajaan. Hän ei ollut edes huomannut naarmua. Kysyin hintaa. 500 markkaa oli hinta, jonka lähetin hänelle.

    Toisella kerralla minua vokoteltiin ihan pieneen veronkiertoon. En kristittynä voinut siihen ryhtyä. Hieman myöhemmin selvisi, että kieltäytymiseni poiki minulle 20.000 markan hyödyn. Kyse oli asuntokaupasta.

    Kannustan rehellisyyteen jokaista. Aina se ei ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan kansan viisaus pätee edelleen:
      Rehellisyys maan perii!

      Poista
    2. Veronkierrosta ja puijauksesta. Tein tuossa reilu kuukausi sitten kotimaan kierroksen pysähtyen eri paikkakunnilla; olikohan Toholampi, Soini ja Jämsä.

      Toinen matkaajakolleega halusi "tukea" matu-pienyrittäjiä, vaikka itse en niitä yleensä harrasta. Niinpä kahvittelimme/söimme kolmessa eri ½-etnisessä paikassa. Yhteinen tekijä näissä näkyi olevan ulkomaalainen mies pääyrittäjänä ja kantasuomalainen nainen bisneskaverina.

      Yhdestäkään paikasta ei tullut ostokuittia ostoksista vaikka "kassakonetta" muka kopeloitiin. Keskimmäinen pizzeria ei edes lyönyt rahalla maksettuja ostoksia kassakoneeseen.

      Se siitä luottamuksesta ja voi vain arvata lisääkö tämä luottamusta ja käynti-intoa enää.

      heppa


      voinhan ne paikat

      Poista
    3. "Kansakuntien munat pitää särkeä, kun tehdään globaalia munakasta."

      NWO, New World Order

      "New World Order: 37 Quotes on The New World Order, One-World Government and One-World Religion",
      https://endtimesprophecyreport.com/2013/06/05/new-world-order-37-quotes-on-the-new-world-order/

      Poista
  3. Kun yhteiskunnallinen luottamus vähenee, kasvaa myös veronkierto.

    Halukkuus rahoittaa tätä nykyistä "unelmayhteiskuntaa" vähenee koko ajan.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän se noin on. Itse asiassa tuo proffan kuvaama asia koko hyvinvointiyhteiskunan edellytys. Suomessa tämä edellytys on murenemassa kovaa vauhtia.

    Mureneminen oikeastaan alkoi yhdeksänkytluvun laman aikaan. Silloin tehtiin virheitä jonka seurauksena esimerkiksi sosiaalituen käyttö muuttui nolosta normaaliksi.

    Jonkinlainen "minä" kulttuuri on ajanhenki. Kaikki pitävät huolta oikeuksistaan, vaan velvollisuuksista ei juuri kukaan.

    VastaaPoista
  5. Altruismi ja leimautumisen pelko ovat ehkä jonkinlaisia käyttäytymistä kuvaavia termejä, mutta mitään selityksen päätepisteitä ne eivät ole. Moraalia koskevat kysymykset toistuvat kun yritetään katsoa noiden käsitteiden taakse.

    Ja sieltä sitten löytyy esimerkiksi se moraalilaatujen kahtiajako, jonka myös oman suomalaisen sosiologiamme grand old man Erik Allardt koki silmiä avaavana -- eli durkheimilainen käsitys normimoraalin ja omantunnonetiikan systeemisistä eroista.

    Oman lehdistömme rapakuntoista tilaa -- sen suhteen mitä yhteiskuntatieteiden ihan perustuksiin tulee -- kuvaa hyvin se ettei yhdessäkään uutisessa tai keskusteluissa missään valtalehdistössä koskaan edes viitata eriperusteisten moraalilaatujen olemassaoloon. Vaikka kansainvaeltajat miltei sataprosenttisesti saapuvat kulttuureista ja yhteiskunnista joissa vallitsee omalle moraalilaadullemme täysin sosiodynaamisesti vastakkaiseen suuntaan rakentuva moraali, vaeltajista puhutaan kuin he edustaisivat ihan samaa "ihmisyyttä" kuin mekin.

    Durkheimilaisittain kuvaten "mekaaninen" normimoraali liittyy systeemisesti sosiaaliseen sitovuuteen ja paineeseen, ja se tuo mukanaan esimerkiksi vahvojen "viholliskuvien" jatkuvan tarpeen. Oma "orgaaninen" moraalilaatumme perustuu juurikin mainittuun luottamukseen, eli siihen että varhaisessa lapsuudessa kylvetty perusluottamus on saanut kasvaa ja vahvistua, että se sisäistyy eikä tarvitse ulkoista normipainetta ja rangaistuksen uhkaa vaan pysyy pystyssä ilman jatkuvaa sosiaalista painetta ja kontrollia.

    Tuohon orgaanisen omantunnonetiikan kuvaan kuuluu sitten myös tuo tunto jota altruismiksi kutsutaan. Ei se oikeasti ole mitään "epäitsekkyyttä" -- eikä muutakaan sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa kaupankäyntiä -- vaan ihan normaalin ja itseään kasvun myötä vahvistavan perusluottamuksen ilmentymä.

    Emme todellakaan osaa puhua kulttuurisesta rikollisuudesta, koska oma "poliittinen korrektiutemme" muuttaa meidät tekopyhiksi hölmöiksi, jotka mieluummin kuvittelevat "ihmisyyden" jonkinlaiseksi ylihistorialliseksi, ylikulttuuriseksi, ylikansalliseksi ja yliyhteisölliseksi yli-ihmisen ominaisuukdeksi -- tajuamatta että tällainen yli-ihmisyys on nimenomaan totalitaristisille järjestelmille ominainen ihmiskuva. Todelliselle "ihmisyydelle", johon myös eri moraalilaadut kuuluvat, se ei tee mitään oikeutta.

    VastaaPoista
  6. Hyvää syntymäpäivää - kaikissa maissa ei taida olla tätäkään?

    "Suomen johtohenkilöt lähtivät hellettä pakoon – syntyi lause, joka edelleen on yksi itsenäisen Suomen peruskivistä"
    Suomen tasavaltainen hallitusmuoto, vuonna 1919 säädetty perustuslaki täyttää tänään keskiviikkona sata vuotta.

    https://yle.fi/uutiset/3-10880562

    VastaaPoista
  7. Vaikka yhdyn blogistin pääteesiin, protestoin rehellisyys-termin käyttöä vastaan. Rehellisyydestä voidaan tässä yhteydessä puhua vain jos se käsitetään lähes laajimmassa mahdollisessa mielessä: sisältäen mm. lainkuuliaisuuden, kunniallisuuden ja rehtiyden. Olisi parempi käyttää noita erityisempiä termejä ja jättää rehellisyys viittaamaan totuudessa pysymiseen ja vilpin välttämiseen.

    VastaaPoista
  8. Altruismi? Mitä se on? KVG! En saatana viitti, kun sekin voidaan sanoa ihan sumeksi se altjajotain, altridkfkrf jne. Timo Vihanainen käsitteli asiaa mainiosti Oikean Median blogissaan.

    VastaaPoista
  9. Suomi ei nähtävästi ollut tutkimuksessa mukana, kun sitä ei mainita tuossa maiden luettelossa. Mitä arvelisitte: mihin kohtaan se tuolla listalla tulisi, jos täälläkin olisi tehty vastaavat kokeet?

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!