MTV3 kertoi helsinkiläismiehestä, joka tuomittiin tammikuussa 2019 tapahtuneesta törkeästä puolustuskyvyttömään naiseen kohdistuneesta raiskauksesta vankeuteen vuoden ja 10 kuukauden ajaksi.
Sama mies oli tuomittu pari viikkoa aiemmin kolmen vuoden ja viiden kuukauden vapaudenmenetykseen maaliskuussa 2018 tehdystä raiskauksesta. Ja kolme kuukautta sitä ennen hän oli vapautunut vankilasta, jossa hän oli sovittanut aikaisempia raiskauksiaan. Lisäksi poliisi on parhaillaan tutkimassa väkivaltaista ryöstöä, jonka aikana mies on ilmeisesti pahoinpidellyt 80-vuotiaan äitinsä.
Tämä mies ei ainakaan nimestään päätelleen ole maahanmuuttajataustainen. Tai ainakaan kehitysmaataustainen, koska hänen etunimensä ovat Carl Mikael Hjalmar.
Tässä vaiheessa haluaisin kysyä oikeudelta sitä, miten se arvelee tämän Carl Mikael Hjalmarin käyttäytyvän päästessään uusimpien tuomioidensa jälkeen vapaalle jalalle. Ja minkälaisen arvon korkeat oikeusoppineet panevat suomalaisten turvallisuudelle suhteessa tämän väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen oikeuteen saada jälleen kerran uusi mahdollisuus?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi rikollisella on satunnaista uhria suuremmat ihmisoikeudet?
Oikeus haluaa pitää kroonisen väkivaltarikollisen uhkana ihmisille
Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?
Tekstit
-
Laskeskelin tuosta uutimesta, että Carl Mikael Hjalmar on vuodesta 2002 alkaen saanut putkaa/linnaa/vankeutta yhteensä(ainakin) 20v 4kk.
VastaaPoistaKiitos ja kunnia DemLa:lle joka on rapauttanut oikeusjärjestelmän. :(
MTV:n uutisessa oli ilmaus, että tuomittu sai lyhyemmän tuomion kuin olisi pitänyt.
VastaaPoista"Sitä kuitenkin alennettiin ns. tukkualennusperiaatteen mukaan..."
Toimiiko Suomen oikeuslaitos tosiaan niin, että tekemällä useampia rikoksia, saa helpotusta tuomioihin?
Jotenkin oma oikeustajuni sanoisi, että tuomioita pitäisi koventaa ja jos ei muuten usko niin lopuniäksi istumaan kiven sisään.
Kyllä sentään normaalien kansalaisten turvallisuus on tärkeämpää kuin sairaan sarjarikollisen.
Vai olisiko niin, että pakkohoidon kriteereitä pitäisi harkita?
"Toimiiko Suomen oikeuslaitos tosiaan niin, että tekemällä useampia rikoksia, saa helpotusta tuomioihin?"
VastaaPoistaToimii.
Oikeusjärjestelmämme tuomitsee teot, ja käyttää tuomitessaan tekojen nimikkeitä ja tunnusmerkkejä, ja kaikki tuonkaltaiset kysymykset joita blogisti esittää, jäävät tämän oikeusajattelun ulkopuolelle.
VastaaPoistaNäinä päivinä on puhuttu paljon "ihmiskäsityksestä", mutta en muista yhdessäkään vaalikeskustelussa koskaan keskustellut siitä pitäisikö tekojaan läpi elämänsä uusivat rikolliset tuomita jollakin muulla perusteella kuin tekojen nimikkeillä. Juristeria suuntautuu vahvasti normimoraalin suuntaan -- kaikki huomio suunnataan rikoslakeja kirjoitettaessa siihen että tekojen kuvaukset ovat mahdollisimman yleispäteviä ja aukottomia. Sensijaan omantunnonetiikka, joka lähtee liikkeelle yhteisön suunnasta ja pitää arvossa yhteisössä vallitsevan keskinäisen luottamuksen ylläpitämistä, loistaa juristeristien ajattelusta poissaolollaan.
Normatiivinen tekojen määrittely näyttää täsmälliseltä ja luo illuusion siitä ettei mitään "mielivaltaa" lainkäytössä esiinny, mutta suurin mielettömyys, se ettei yhteisöllisen turvallisuuden tarpeita oteta lähtökohdaksi, saa jatkua.
Asiat olisivat kokonaan toisin, jos ajattelisimme kokonaan toisin. Se kuitenkin edellyttäisi esimerkiksi historian tajua -- länsimaiset omantunnoneettiset järjestelmät eivät suinkaan ole syntyneet sattumalta, vaan aivan erityisen individualisaation kautta. Itse asiassa kaikki uudella ajalla tapahtunut "tiedollinen" edistys on ollut indivialismin ja itserefleksion seurausta, ja esimerkiksi tämä kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, jossa "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia on mahdollinen, edellyttää aivan erityistä yhteiskuntia läpäisevää "luottamusta".
Niinpä tuon luottamuksen pitäisi olla myös osa oikeusajatteluamme. Se ei ole. Sen sijaan sorrumme sokeaan individualismiin -- eli kaikki kuvitellaan, kuvataan ja selitetään yksilölähtöisesti, ja yksilöiden mekaaninen tasa-arvoisuus nähdään "oikeudenmukaisuuden" varsinaisena pointtina.
Aivan täydellisen kyvyttömiä olemme näkemään "ihmiskäsityksen" kaikkein perustavanlaatuisimpia asioita, esimerkiksi tosiasiaa, toistan: tosiasiaa, että kaikki ihmisyys, jolla ylimalkaan on mitään "ihmisarvoa", on kulttuurista ihmisyyttä -- eikä eri kulttuureille ominaista sosiaalisuutta tai epäsosiaalisuutta voi kuvata eikä selittää muuten kuin kunkin kulttuurin omassa piirissä.
Rajat kiinni!
Onhan tuolla vapaudessa esim. Kari L., joka kolme eri naista tappaneena ja kolme eri tappotuomiota istuneena on tuolla jossain.
VastaaPoistaEhkä ei tee neljättä naistappoa? Ehkä.
Kyllä Carl Mikael tulee vapauduttuaan käyttämään saamansa uuden mahdollisuuden. Emme vain tiedä, miten hän sen käyttää.
VastaaPoistaSamaa on saanut miettiä suomalainen monessakin tapauksessa tässä viime aikoina aina koirahyökkäyksistä pahoinpitelyihin.
VastaaPoista