tiistai 30. heinäkuuta 2019

Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan

Helsingin Sanomat julkaisi uuden gallupinsa tulokset. Niiden mukaan perussuomalaiset kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja oli mittauksen ajankohtana ylivoimaisesti maan suurimman kannatuksen saava puolue: sen kannatus oli neljä prosenttiyksikköä eli noin 23 prosenttia suurempi kuin seuraavaksi suurimman puolueen.

Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.

Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.

Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.

Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.

Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.

Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.

Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Kun minä kuolen...

3 kommenttia:

  1. Eurooppalainen, myös ja jossain mielessä erityisesti suomalaiskansallinen tragedia tiivistyy siihen, ettei "maahanmuuttokriittisten" puolueiden kannatuksen kasvu käännä päitä itsensä "ihmisarvo- ja -oikeusideologioilla" ymmärryksensä noituneiden "vanhojen" puolueiden sisällä. Esimerkiksi Perussuomalaisista on muodostunut vain jonkinlainen durkheimilainen "negatiivinen kultti" joka tarjoaa sopivan leimauskohteen jolla konformistien oma "arvopohja" pätevöityy ja voidaan jättää kaiken itsekritiikin ulkopuolelle.

    Niin kauan kuin niin sanottu sivistyneistö ja kulttuurieliitti eivät keskinäisessä vertaisarvioinnissaan pysty irtautumaan omista mammuttimittaluokan lähtökohtavirheistään -- kuten merkillisestä käsityksestä, jonka mukaan siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", jotenkin seuraa se, että kaikki "kulttuurit" sopeutuisivat keskenään -- niin kauan maahanmuuttokriittisten puolueiden ajattelu vain vahvistaa näennäissivistyneiden hyvinvointikokoomuslaisten tai humanistisiin oikosulkuihinsa käpertyneiden punavihreiden narsisti-individualistien "arvopohjia".

    Nimenomaan näiden itsensä sivistyneiksi kulttuuri-ihmisiksi noteeraavien poliittisten tahojen keskinäistä konsensusta ja hataraa mutta hurjalla määrällä ylimitoitettuja yleiskäsitteitä yhteensykerrettyä neännäisälyä kaikki Perussuomalaistenkin kasvava kannatus päätyy lisäämään. Irtioton tarve "impivaaralaisuudesta" vain kasvaa, eikä älylliselle rehellisyydelle edelleenkään tarvitse antaa mahdollisuutta.

    Vihreiden pääideologiksikin joskus mainitun Osmo Soininvaaran blogissa -- jota kommentoin omassa kirjoituksessani johon pääsee nimeäni klikkaamalla -- käyty "keskustelu" antaa yhtä mainion kuin masentavankin kuvan siitä millaista yhteiskunnallinen järjenkäyttö nykyään on. Viholliset otetaan läheltä -- niitä ovat oman maan "kansallismielinen" rupusakki -- perustelut kirjoista joita ei vaivaa jo käsitteellisiin lähtökohtiin implikoituvien arvojen kyseenalaistamattomuus -- ja yleisenä todisteluna nousee päällimmäiseksi että kaukaa tulevat ja oman yhteiskuntansa vastuut hylänneet seikkailijat edustavat jotain hienoa kulttuuriperinnettä, eikä heitä siis ilmeisesti saa nimittää kansainvaeltajiksi tai esimerkiksi eurooppalaista humanismihölmöyttä hyväksikäyttäviksi turvapaikkashoppailijoiksi.

    VastaaPoista
  2. Uusimmat kannatuserot vaikuttavat säilyessään jarruttavasti hallituksen ilmastopolitiikkaan. Vappusatasen kutistuminen, työllisyystavoitteen karkaaminen, isojen rautatieinvestointien toteutuminen vasta 2030-luvulla rassaavat hallituspuolueita tästä eteenkinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma veikkaukseni on, että nykyinen hallitusyhteistyö pudottaa Keskustan lopullisesti sellaiseksi pikkupuolueeksi, jollaisia sen sisarpuolueet ovat muissakin maissa. Vihervasemmisto sen sijaan säilyttää saman 35-40 prosentin yhteenlasketun kannatuksen, joka sillä on ollut jo kymmeniä vuosia. Kirjoitin muuten tänä aamuna tekstin, jossa käsittelen Perussuomalaisten nousun syitä.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!