Petteri Orpon naisvalinta

Viime päivinä Keskusta on pyrkinyt Annika Saarikon ja Antti Kurvisen johdolla nostamaan profiiliaan erityisesti maalaisten ja metsäteollisuuden suuntaan. Syynä lienee sen kolmen vuoden ajan kestänyt aktiivinen toiminta punavihreän hallituksen apupuolueena. 

Ainakaan vielä saarikkolaisten aktivoituminen ei kuitenkaan ole nostanut puolueen suosiota. Ei ainakaan, mikäli luotamme Ylen julkaisemaan mielipidemittaukseen. 

Siinä Keskusta sai mittaushistoriansa kehnoimman kannatuslukeman eli tasan yhdeksän prosentin suosion. Sillä lukemalla se jäi jopa mittauksen toisen laskijan eli Vihreiden taakse. 

Kolmas alavireinen joukkio oli RKP, mutta sen suhteen asialla ei liene sen kummempaa merkitystä, koska puolue kerää joka tapauksessa taakseen vakaan osuuden maamme ruotsinkielisestä väestöstä. Ellei nyt sitten ole käynyt niin, että myös toisen kotimaisen kielen puhujista osa olisi kyllästynyt Marinin kabinetin punavihreisiin poliittisiin linjauksiin - onhan osa RKP:n kannattajista ollut aina talouspoliittisesti varsin oikealla, vaikka onkin vaaliuurnilla asettanut kielikysymyksen ensisijaiseksi valintaperusteeksi.

Mielipidemittauksen mukaan kannatustaan eniten nostaneet puolueet olivat puolestaan Kristillisdemokraatit sekä Perussuomalaiset ja SDP. Kannatukseltaan kaiken kaikkiaan suurimpana jatkaa kuitenkin edelleen Kokoomus peräti 24 prosentin kannatuksella. 

Juuri nyt näyttäisi siis siltä, että Suomen tulevan hallituksen pääministeriksi nousee Petteri Orpo (kok), joka voi valita joko porvari- tai sinipunavaihtoehdon väliltä. Molemmissa tapauksissa valtionvarainministeriksi nousee nainen - joko Sanna Marin (sd) tai Riikka Purra (ps). 

Heistä ensimmäisellä on kolmen viimeisen vuoden ajalta kovat näytöt julkisten varojen holtittomasta käytöstä ja jälkimmäisen puolueella taas selkeästi ilmaistu tahto julkisen kukkaron nyörien tiukentamisesta. Siten Orpon naisvalinnalla tulee olemaan valtava merkitys siihen, mihin suuntaan Suomen julkinen talous kehittyy tulevina vuosina. 

Lisämausteen tähän tuo vielä kontrasti Sanna Marinin äärimmäisen arvoliberalismin ja Riikka Purran arvokonservatismin välillä. Se nimittäin ohjannee tulevassa hallitusohjelmassa sitä, mihin valtiolla riittää rahaa - ja aivan erityisesti sitä, mihin varoja ei riitä.

Nykyisillä puolueiden kannatusluvuilla Orpon vaaka on kallistumassa ehdottomasti Sanna Marinin puoleen. Ei niinkään siksi, että demareiden kannatus on hiukan suurempi kuin purralaisten, vaan hallituksen pienempien apupuolueiden valinnan takia. 

Onhan nimittäin selvää, että Vihreät sopii hyvin kumppaniksi sekä Orpolle että Marinille, eikä puolue missään tapauksessa halua jäädä hallituksen ulkopuolelle juuri nyt, kun vihreät aatteet ovat kansainvälisessä politiikassa keskeisemmässä osassa kuin koskaan. Sen sijaan Purran valinta Orpon aisapariksi vaatisi Keskustan osallistumista hallitukseen - enkä usko, että puolue lähtee vastuunkantajaksi, mikäli nyt luvassa oleva toinen peräkkäinen rökäletappio toteutuu. 

Vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa noin viisi kuukautta. Ja tiedämme ennestään, että puolueiden kannatuksessa voi tapahtua suuriakin muutoksia vaalikampanjoiden aikana. Siten Orpon, Marinin, Purran ja Saarikon onnistuminen seuraavina kuukausina tulee olemaan äärimmäisen merkittävä asia Suomen tulevaisuuden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä