Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti eilen uudenvuodenpuheensa, josta haluan nostaa esille kaksi kohtaa. Sen tehdäkseni kopioin ne tähän kirjoitukseen ja kommentoin lainauksen jälkeen syyt siihen, miksi pidin niitä presidentin puheen tärkeimpinä kohtina.
Ensimmäinen kohta oli tämä. "Euroopalla on pitkä perinne edustuksellisesta demokratiasta. Sen rinnalle, sitä korvaamaankin, on alettu kaivata enemmän suoraa demokratiaa, välitöntä ja nopeaa vaikuttamista... Vaarana on, että menetämme jotain edustukselliselle demokratialle olennaista, nimittäin kyvyn sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä. Ja samalla kyvyn kuunnella ja yrittää ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei niitä hyväksyisikään."
Presidentti nosti esille edustuksellisen demokratian tärkeän piirteen, eli sen suoraa demokratiaa kenties paremman kyvyn ottaa huomioon kansalaisten erilaiset näkemykset. Samalla hän unohti sen, että suoran demokratian vaatimukset länsimaisissa yhteiskunnissa johtuvat juuri tässä asiassa epäonnistumisesta.
Eli oman näkemykseni mukaan suoran demokratian ja selvemmin kansallisen politiikan vaatimukset johtuvat erityisesti edustuksellisen demokratian rikkoutumisesta - siis kansan suuren enemmistön näkemysten polkemisesta lokaan edustuksellisen demokratian toimijoiden päätöksissä. Suomessa tästä esimerkkeinä on helppo mainita vaikkapa humanitaarisen maahanmuuton ongelmat tulijoiden volyymeistä uussuomalaisten rikollisten lempeään kohteluun sekä pakkoruotsin säilyminen äidinkielenään suomea puhuvien riesana yhä kansainvälisemmäksi muuttuvassa maailmassa.
Toinen Niinistön mainitsema erityisen merkityksellinen kohta oli puolestaan tämä. "Vastaavasti on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla. Lakiemme ja arvojemme vastainen käytös lisää riskiä kokonaisten ihmisryhmien leimaamiselle ja luo syvää epäluuloa, jopa vihaa"
Tässä Niinistö toi esille maahanmuuttajaryhmien oman vastuun tekemisistään. Toisin sanoen presidentin näkemys poikkesi täydellisesti pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdyksessään esittämästä ja median uutisoinnissaan suosimasta yksittäistapausluonteesta. Tässä kuului pitkästä aikaa järjen ääni myös korkeimmalla poliittisella tasolla.
Puhe on kuitenkin vain puhe. Näin myös presidentin pitämänä. Siksi sanoille ei pidä antaa sen suurempaa merkitystä, vaan katsoa niiden sijaan tekoja. Niinpä jäänkin seuraamaan kumman maamme johtajan näkemys otetaan ohjenuoraksi maahanmuuttajayhteisöissämme ja valtalehdistössä.
Joka tapauksessa alkanut vuosi on suomalaisen demokratian kannalta merkkivuosi: pääsemmehän äänestämään eduskuntamme ja suomalaisen europarlamenttiryhmän kokoonpanosta sekä lisäksi mahdollisesti maakuntien poliittisista päättäjistä. Näissä vaaleissa määritellään suomalaisen politiikan suuntaviivat seuraaviksi vuosiksi, joten äänestäjän on syytä olla hereillä ja käyttää valtaansa harkiten. Vain siten voimme auttaa kotimaatamme, läheisiämme ja itseämme saamaan parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Niinistö sai kansalta vahvan mandaatin
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Tekstit
-
Jäi kuuntelematta tuo puhe. Joko Sauli on alottanut aktiivisen katumisen?
VastaaPoistaEihän Sauli edes tiedä mitä tarkoittaa aktiivinen katuminen. Varsinkin jos ja kun se koskee nomenklatuuraa. Kansa on taas eri asia, sille Sauli haistattaa pitkät paskat ja sanoo, että eläkää vaan siellä shiholessanne.
PoistaEurooppalaisen uuden ajan aatteellisena kantoaaltona on toiminut jatkuvasti vahvistunut individualismi, ja kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio syntyi vapauksiaan ja oikeuksiaan vaatineen yksilön yhteisöprojektiona. Alussa kansallisvaltioille jopa annettiin henkilönimiä. Se "edustuksellisuuden" kognitio, joka uuden ajan demokratialle -- ja kautta koko eurooppalaisen historian vain ja ainoastaan sille -- on ominaista, toimii ainoastaan kielellis-kulttuurisessa kansallisvaltiossa. Se ei voi esimerkiksi tehdä mitään sirkushyppyä EU:n hallintoon.
VastaaPoistaHallintoa ihmisellä on ollut aina, koska ihminen on olemuksellisesti sosiaalinen laumaeläin. Koko kulttuurievoluutiomme perustuu lajimme sosiaalisuuteen. Kieli ja ajattelu ovat nimenomaan sosiaalisia muodosteita -- yksityinen kieli on mahdottomuus. Sosiaaliset organisaatiot ovat kuitenkin olleet varsin erilaisia, ja niille kaikille on aina ollut ominaista aivan erinomaisen vahva taipumus muodostaa "instituutioita". Niin sanottujen suurten kulttuurien perusratkaisut sosiaalisten muotojen suhteen ovat niin perustavalla tavalla erilaatuisia, että on oikeastaan aika harhaista puhua mistään "yhdestä ja jakamattomasta ihmisyydestä".
Olemme aivan perinpohjin sosiaalisia olentoja. Käyttäydymme joukossa eri tavoin kuin kukaan meistä yksinään käyttäytyisi, ja myös ajattelu on sillä lailla institutionalisoitunutta, että esimerkiksi hallitukset voivat "demokratiassakin" toteuttaa ihan erilaista politiikkaa kuin mikä olisi kansalaisten suuren enemmistön yksittäisten mielipiteiden mukaista. -- Ei tässä ole mitään ihmiselle vierasta, päinvastoin. Juuri sellaisia me olemme.
Osoittaa vain täydellistä tietämättömyyttä sosiologisista ja kulttuurikognitiivisista tosiasioista, etteivät meistä edes viisaimmat -- saati sitten nämä palikkapäiset poliitikot -- puhu enempää eurooppalaisen ajattelun historiallisesta erityisyydestä ja demokratian sisällöllisestä toteutumisesta.
Tuossa toisessa kysymyksessä -- siinä mitä tapahtuu kun eriperusteiset kulttuurit törmäävät -- vaikuttavat taustalla ihan samat, ihmistä sosiaalisena olentona koskevat realiteetit. Emme me saisi lähteä liikkeelle siitä, että kaikki kulttuurit jotenkin automaattisesti sopeutuisivat toisiinsa. Ei siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat toisiinsa. Eivät ne sopeudu -- päinvastoin, sosiodynaamisesti erisuuntaiset kulttuurit voivat vain tuhota toistensa parhaat kognitiiviset ominaisuudet. On olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Ne ovat ensisijaisia -- kaikki mitä yksilöt korviensa välissä kokevat, kuten esimerkiksi nuo mielipiteet joista institutionalisoituneeseen ajatteluun tukeutuvat hallitukset viis veisaavat, on sosiologisesti ottaen toissijaista. Me elämme sosiologiassa, emme demokratiassa.