Välimerellä Tunisian rannikon lähellä sijaitseva, mutta Italialle kuuluva, Lampedusan saari on tullut tunnetuksi EU:n alueelle pyrkivien kehitysmaalaisten astinlautana. Siksi oli mielenkiintoista havaita Samuli Salmisen linkittämä italialaisen toimittajan raportti.
Valitettavasti en osaa italiaa, joten jouduin teettämän käännöstyön tekoälyllä. Lopputulos välittänee toimittajan sanoman, joten tarjoan sen hiukan paremmalle suomelle muokattuna teille, arvoisat lukijani. Samalla vihjaisen, että kyseinen toimittaja on upottanut mielenkiintoisia videoita viestiketjuunsa.
Angela Caponnetto: "riittää! On aika tehdä konkreettinen analyysi hallitsemattomista ihmisvirtauksista kohti Lampedusaa. Nämä eivät ole siirtolaisia, vaan poikkeuksellisia ihmisiä. Vuoden alusta on tapahtunut noin 125 000 maihinnousua eli suunnilleen saman verran kuin vuonna 2016. Silloin kuitenkaan saarella ei ollut niin paljon kaaosta kuin nyt: miksi?
Miksi Keski-Välimerellä tuntuu kuin olisimme Rooman kehätiellä? Me harvat akkreditoidut toimittajat liikumme edestakaisin sotilas- ja siviilialuksilla dokumentoidaksemme lähes Pohjois-Afrikan rannikon tuntumassa tapahtuvia pelastustoimia - jopa 3 000 päivässä.
Tietenkin puhumme liikehdinnästä, joka on palautunut pitkään aikaan suurimittaisimmaksi - tosin se oli ennakoitavissa. Miksi sitten päädymme tähän tilanteeseen, jossa Lampedusa on vaarassa räjähtää milloin tahansa?"
Sama toimittaja: "kello 13.09 saapui 5 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin Lampedusan väestömäärä. Tämä johti Agrigenton syyttäjän vetoomukseen instituutioille ja kansalaisille tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi."
* * *
Kysymys täällä pohjolan perukoilla kuuluu tietenkin, että näkyvätkö Välimeren tapahtumat myös meillä. Tulevaisuutta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan humanitaarisen suojelun hakemusten määrät ovat lisääntyneet myös Suomessa.
Syynä tähän ovat kuitenkin lähinnä Ukrainasta tulevat pakolaiset. Suurin ongelmamaahanmuuttajien ryhmä on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut irakilaiset, jotka ovat jättäneet yhteensä vajaat 1 800 kansainvälisen suojelun hakemusta, joista noin puolet on ollut hylkäyspäätöksiä saaneiden henkilöiden uusia vedätysyrityksiä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kehitysmaalaiset jossain vaiheessa keksisi jälleen lähteä etsimään onneaan Suomesta. Tämän mahdollisuuden toteutuminen on tietenkin sitä suurempi, mitä innokkaammin suomalaiset päättäjät viestivät oman maamme erinomaisuutta tulijoiden vastaanottajana.
Siksi on aivan erinomaista, että Suomella on uusi hallitus, jolla ei ole edeltäjänsä kaltaista intohimoa houkutella luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia "paikkaamaan" työvoimapulaa. Tosin myöskään vuonna 2015 ei ollut vallassa vihervasemmistolainen kabinetti, vaan pääministeri Juha Sipilän (kepu) johtama hallitus, joka päämiehensä suulla lähetti Irakiin erityisviestin suomalaisten poikkeuksellisesta halukkuudesta ottaa koteihinsa sikäläisiä nuorukaisia.
Toivottavasti Petteri Orpo (kok) ei toista edeltäjänsä virhettä. Siis nimenomaan toivottavasti, sillä emmehän me valitettavasti ole unohtaneet nykyisen pääministerimme tätä päätöstä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille