Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Välimerellä Tunisian rannikon lähellä sijaitseva, mutta Italialle kuuluva, Lampedusan saari on tullut tunnetuksi EU:n alueelle pyrkivien kehitysmaalaisten astinlautana. Siksi oli mielenkiintoista havaita Samuli Salmisen linkittämä italialaisen toimittajan raportti. 

Valitettavasti en osaa italiaa, joten jouduin teettämän käännöstyön tekoälyllä. Lopputulos välittänee toimittajan sanoman, joten tarjoan sen hiukan paremmalle suomelle muokattuna teille, arvoisat lukijani. Samalla vihjaisen, että kyseinen toimittaja on upottanut mielenkiintoisia videoita viestiketjuunsa. 

Angela Caponnetto: "riittää! On aika tehdä konkreettinen analyysi hallitsemattomista ihmisvirtauksista kohti Lampedusaa. Nämä eivät ole siirtolaisia, vaan poikkeuksellisia ihmisiä. Vuoden alusta on tapahtunut noin 125 000 maihinnousua eli suunnilleen saman verran kuin vuonna 2016. Silloin kuitenkaan saarella ei ollut niin paljon kaaosta kuin nyt: miksi? 

Miksi Keski-Välimerellä tuntuu kuin olisimme Rooman kehätiellä? Me harvat akkreditoidut toimittajat liikumme edestakaisin sotilas- ja siviilialuksilla dokumentoidaksemme lähes Pohjois-Afrikan rannikon tuntumassa tapahtuvia pelastustoimia - jopa 3 000 päivässä. 

Tietenkin puhumme liikehdinnästä, joka on palautunut pitkään aikaan suurimittaisimmaksi - tosin se oli ennakoitavissa. Miksi sitten päädymme tähän tilanteeseen, jossa Lampedusa on vaarassa räjähtää milloin tahansa?"

Sama toimittaja: "kello 13.09 saapui 5 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin Lampedusan väestömäärä. Tämä johti Agrigenton syyttäjän vetoomukseen instituutioille ja kansalaisille tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi."

* * *

Kysymys täällä pohjolan perukoilla kuuluu tietenkin, että näkyvätkö Välimeren tapahtumat myös meillä. Tulevaisuutta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan humanitaarisen suojelun hakemusten määrät ovat  lisääntyneet myös Suomessa. 

Syynä tähän ovat kuitenkin lähinnä Ukrainasta tulevat pakolaiset. Suurin ongelmamaahanmuuttajien ryhmä on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut irakilaiset, jotka ovat jättäneet yhteensä vajaat 1 800 kansainvälisen suojelun hakemusta, joista noin puolet on ollut hylkäyspäätöksiä saaneiden henkilöiden uusia vedätysyrityksiä. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kehitysmaalaiset  jossain vaiheessa keksisi jälleen lähteä etsimään onneaan Suomesta. Tämän mahdollisuuden toteutuminen on tietenkin sitä suurempi, mitä innokkaammin suomalaiset päättäjät viestivät oman maamme erinomaisuutta tulijoiden vastaanottajana. 

Siksi on aivan erinomaista, että Suomella on uusi hallitus, jolla ei ole edeltäjänsä kaltaista intohimoa houkutella luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia "paikkaamaan" työvoimapulaa. Tosin myöskään vuonna 2015 ei ollut vallassa vihervasemmistolainen kabinetti, vaan pääministeri Juha Sipilän (kepu) johtama hallitus, joka päämiehensä suulla lähetti Irakiin erityisviestin suomalaisten poikkeuksellisesta halukkuudesta ottaa koteihinsa sikäläisiä nuorukaisia. 

Toivottavasti Petteri Orpo (kok) ei toista edeltäjänsä virhettä. Siis nimenomaan toivottavasti, sillä emmehän me valitettavasti ole unohtaneet nykyisen pääministerimme tätä päätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille

Miljardeja EU:sta etelään

Humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan on kuvattu olevan kuin kalevalaisen sammon, joka tuo maahan osaamista, degneroituneihin perintötekijöihimme geneettistä terveyttä ja yrityksiin sammuvia suomalaissukuja korvaavia työntekijöitä. Hienoa, jos asia on todellakin näin. Mutta onko se?

Jäin nimittäin ihmettelemään Ylen uutista, jonka mukaan EU haluaa maksaa Tunisialle peräti miljardi euroa siitä, ettei se päästäisi näitä hyvän tuojia Välimeren yli. Onkohan Unionimme johto päättänyt saattaa Euroopan lopullisen katoon, vai tulisiko meidän sittenkin suhtautua edelle kirjoittamiini kuvauksiin kriittisesti ellei peräti epäuskoisesti? 

Lisäksi Unionilla on jo samankaltaiset miljardeja maksavat sopimukset Turkin, Libyan ja Nigerin kanssa ja Italialla on kahdenvälinen sopimus Libyan kanssa tulijoiden palauttamisesta Välimeren yli. Toisin sanoen humanitaarinen maahanmuutto on EU:n näistä sopimuksista pääteltävän arvion mukaan äärimmäisen haitallista koko Unionille. 

Tähän johtopäätökseen voi hakea tukea myös esimerkiksi eilisestä kirjoituksestani tai tämän päivän Helsingin sanomista, joissa on kerrottu EU:n ja Suomen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan seurauksena maassamme vaikuttavien Abdinashirin ja Jamshidin rikollisista edesottamuksista. Mikäli heidän tapansa ovat maahanmuuttajien parissa selvästi yleisempiä kuin kantaväestön - ja nehän ovat - on selvää, että tässä puheena ollut miljardien rahavirta EU:sta kehitysmaihin on kannattava sijoitus. 

Tosin vielä kannattavampaa olisi, mikäli EU yksinkertaisesti poistaisi alueelleen tulevalta elintasopakolaisuudelta kannusteet eli huolehtisi siitä, etteivät heidän etunsa Unionin alueella ylittäisi sitä, mihin nämä ihmiset ovat tottuneet kotimaissaan. Ei ainakaan ennen kuin he ovat saaneet oikeuden oleskella unionin alueella - eikä tuota oikeutta annettaisi ennen, kuin niiden hakija olisi itse kiistattomasti osoittanut turvapaikan tarpeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Monikulttuurisia uutisia
Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Yle kertoi uutisvirrassaan, että Tunisiasta Välimeren yli lähteneiden ihmisten määrä on tänä vuonna ollut viisinkertainen verrattuna viime vuoteen. Jutun mukaan tulijoita on lähtenyt "niinkin kaukaa kuin Kamerunista ja Sudanista".

YK:n alaisen UNHCR:n mukaan Välimeren yli oli tänä vuonna tullut Eurooppaan yhteensä 35 976 ihmistä. Heistä suurin osa Italiaan. 

Vuodesta 2021 tulleiden kansallisuudet ovat myös mielenkiintoisia, sillä eniten on saapunut tunisialaisia, egyptiläisiä ja bangladeshilaisia. En muista, että juuri nämä maat olisivat olleet kovin vahvasti esillä puhuttaessa humanitaarisista katastrofeista. Epäilen kuitenkin, etteivät nämä ihmiset ole tulossa pelastamaan suomalaista työvoimapulaa vaan tarkoituksena on lausua taikasana "asylum" heti kun se vain on mahdollista.

Ylen uutisvirran juttu on sikäli merkittävä, että se alleviivaa yhtä tulevien hallitusneuvotteluiden tärkeintä seikkaa. Eli maahanmuuttopolitiikkamme korjaamista vastaamaan yhteiskuntamme kulttuuriseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kykyyn ottaa vastaan kehitysmaalaisia tulijoita. 

Ja siksi on tärkeää, että hallitusneuvottelija Petteri Orpo (kok) ja puheenjohtaja Riikka Purra (ps) toteuttavat vaaleissa osoitetun kansan tahdon ja pääsevät yhteiseen näkemykseen siitä, että Suomea hallitaan seuraavat neljä vuotta näiden kahden puolueen johdolla. Onhan selvää, että mikäli Kokoomuksen toveriksi valikoituu SDP uuden puheenjohtajansa johdolla, ei asiaan saada kestäviä ratkaisuja, vaan Välimeren yli virtaavien kansainvaeltajien määrän viisinkertaistumisen seurauksena päätyisimme täydelliseen katastrofiin etenkin humanitaarisen maahanmuuton osalta. 

Siksi tämä asia kutsuu myös erityisesti Keskustaa ottamaan vaalitappiostaan huolimatta hallitusvastuuta. Eihän ole myöskään sen kannattajien etu, mikäli Suomi jatkaa kulkuaan sillä tiellä, joka on johtanut läntisen naapurimme Ruotsin yhteiskunnallisiin vaikeuksiin ja jopa esti sen pääsyn NATO:n jäseneksi yhdessä Suomen kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitulos ja sen seuraukset 
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Meritaksi rulaa ja Putin kiittää

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

Suomessa ja Euroopan Unionissa on viime aikoina kovasti moitiskeltu Puolan ja Unkarin demokratioita. Siksi oli mielenkiintoista seurata viikonlopun vaaleja.

Puolassa niissä valittiin parlamentti, joka käytössä olevien tietojen mukaan jatkaa vanhalla linjalla. Eli suurimmaksi puolueeksi - todennäköisesti yksinkertaisella enemmistöllä - nousee Laki ja oikeus eli maan viime vuosien valtapuolue ja arvostelun kohde. Äänistä se kuitenkin sai alle puolet.

Näin valitessaan puolalaiset antoivat luottamuksensa maassa viime vuodet harjoitetulle politiikalle EU:n silmätikuksi nostamia tuomioistuinten eläke-ikää koskevia muutoksia myöden. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että poliittiset päätökset alistetaan kansalaisten hyväksyntään vaaleissa ja mikäli ne eivät kansaa miellytä, pudottaa se päättäjät vallasta.

Tätä olisi myös EU:ssa syytä kunnioittaa ja lopettaa Puolan arvostelu vanhojen neuvosto-aikaisten tuomareiden oikeusistuimien huipulta pudottamisesta eläköitysmisikärajaa alentamalla.

Toisessa EU:n silmätikussa eli Unkarissa käytiin puolestaan pääkaupunki Budapestin pormestarinvaalit. Niissä voiton vei opposition ehdokas syrjäyttäen maassa ehdotonta valtaa pitänyttä Fidesziä edustavan entisen pormestarin vallasta.

Epädemokraattisuudesta moititun valtapuolueen ehdokas on tunnustanut tappionsa ja onnitellut voittajaa ja maan hallitus on sanonut kunnioittavansa vaalitulosta. Näin Budapest siirtyy punavihreään valtaan, jonka ansiot jäävät seuraavina vuosina nähtäväksi.

EU:n ja Suomen kannalta oleellista on oivaltaa, että vaalitulos vahvistaa Unkarin demokratian toimivuuden. Siten myös Unkarin demokratian arvostelun soisi vaientuvan, vaikka maan valtapuolueen politiikan arvostelu voi toki jatkua ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Silloinhan nyt toimivaksi osoitettu unkarilainen demokratia antaa joko hyväksynnän tai hylkäyksen Fideszin harjoittamalle politiikalle.

Kolmannet viikonlopun vaalit käytiin Tunisiassa eli siinä ainoassa, maassa, jossa arabivallankumous ei johtanut sekasortoon. Voittajaksi selvisi islamisti, joka on kannattanut kuolemantuomiota, homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja lakia, joka kieltää julkiset hellyydenosoitukset naimattomien pariskuntien kesken.

Myös Tunisian vaalit osoittavat demokratian toimivan ja tulosta on syytä kunnioittaa EU:ssa ja Suomessa. Näin siitä huolimatta, etteivät voittajan näkemykset näyttäisi vastaavan suomalaisten enemmistön näkemyksiä.

Samalla on kuitenkin syytä panna merkille, ettei islamismi ole edes Tunisiassa mikään merkityksetön poliittinen voima. Sen sijaan se on valtavirtaa, joka pystyy nousemaan valtaan myös kiistatta demokraattisissa olosuhteissa. Siten tämä uskonnon ja politiikan sekasikiö on syytä huomioida myös suomalaisessa sisäpolitiikassa; erityisesti sen monikulttuurisuuden hallintaan tähtäävissä toimissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?

Ilta-Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan Välimeren siirtolaisvirrat ovat muuttaneet kulkureittiään. Siinä missä aiemmin lähdettiin liikkeelle kaukaa Libyasta, kulkee kansainvaellus nykyisin Tunisiasta Italiaan.

Lehdessä kerrottiin, että syynä muutokseen olisi Libyan reitin vaarallisuus: jutun mukaan sieltä lähtevistä henkensä menettää joka kymmenes. Ja siksi olisi siis siirrytty lyhyemmälle reitille.

On kuitenkin ilmeistä, ettei Ilta-Sanomat kertonut koko totuutta. Näin siksi, että "Repubblica-lehden mukaan valtaosa Italiaan tänä vuonna saapuneista siirtolaisista on tullut maahan rajavartioston huomaamatta ja tarvitsematta partioalusten tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kustantamien pelastusalusten apua".

Toisin sanoen epäilen kansainvaeltajien reitinmuutoksen varsinaiseksi syyksi Välimeren meritaksitoiminnan hiipumista Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Yleisradio kertoi puolestaan eilen, että Suomeen tulee aiempaa vähemmän turvapaikanhakijoita. Jutun mukaan syynä on monien Euroopan maiden aiempaa tiukempi sisärajavalvonta.

Tämä on varmasti osatotuus, mutta nähdäkseni on selvää, että myös tämän muutoksen taustalla vaikuttaa Välimeren meritaksiliikenteen hiipuminen Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Ja tässäkin tapauksessa jää nähtäväksi mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Koska edellä mainitsemani kaksi lehtijuttua - IS:n ja Ylen - jättivät molemmat mainitsematta Italian edellisen hallituksen toimet uutisoimiensa ilmiöiden taustalla, syntyi mieleeni epäilys siitä, ettei kyse ollut mistään lapsuksesta vaan tarkoituksellisesta lukijakunnan harhauttamisesta. Onhan EU:n alueelle tulleiden kehitysmaalaisten määrä pudonnut rajusti viime vuodesta: silloin tänne tuli sitä kautta yli 140 000 parempaa elintasoa etsivää kun taas tänä vuonna tässä tarkoituksessa tulijoita on ollut vain vajaat 67 000.

Ottaen huomioon, että olemme ylittäneet jo syyskuun puolivälin, voidaan laskea, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan vuoden saldoksi jää hiukan yli 100 000 kehitysmaalaista. Siten heidän määränsä on vähentynyt noin 25 prosentilla.

Ylen jutun mukaan Suomeen saapuu tänä vuonna noin 2 200 tulijaa kun viime vuonna heitä oli yli 2400. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pienenee noin yhdeksällä prosentilla eli oleellisesti vähemmän kuin koko EU:n alueelle tulevien määrä. Siten Ylen johtopäätös, että "Suomella ei ainakaan näytä tällä hetkellä olevan mitään erityisiä vetovoimatekijöitä, minkä takia maa olisi muita Euroopan maita houkuttelevampi paikka jättää turvapaikkahakemus" ei saa tukea hakijamäärien kehityksestä.

* * *

Looginen johtopäätös kaikesta edellisestä on siten se, että Suomen aiempaa pienemmät turvapaikanhakijamäärät johtuvat EU:n alueelle saapuneiden tulijoiden vähenemisestä (eikä maamme houkuttavuuden vähenemisestä). Ja että kansainvaellusreitin lähtöpisteen muuttuminen Libyasta Tunisiaan osoittaa sekä Välimeren meritaksiliikenteen suuren roolin Libyan reitin aiemman suosion takana että myös tulijapaineen säilyneen ennallaan.

Avoimeksi kysymykseksi jää se, miksi maamme valtamedia ei halua kertoa koko kuvaa meneillään olevasta kansainvaelluksesta. Johtuuko se poliittisesta vehtaamisesta - kuten arvelen - vai jonkinlaisesta kyvyttömyydestä ymmärtää tosiasioita ja niiden loogisia seurauksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmistellaanko Välimerellä uutta pakolaisvyöryä?
EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta

Arabikevät syttyi siksi, että ihmiset olivat tyytymättömiä kotimaidensa diktatuurisiin hallintoihin. Suurin osa noista maista päätyi lopulta jonkinlaiseen sekasortoon tai palasi diktatuuriin, mutta aivan ensimmäinen eli Tunisia näyttäisi olevan hyvällä tiellä ja siirtyneen pysyvästi demokratiaan.

Nyt maassa käytiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Se herätti kysymyksen siitä, mikä on Tunisian demokratian arvo maan väestölle: vaaliuurnille nimittäin vaivautui vain 45 prosenttia äänioikeutetuista. Ja hekin vielä siten, että nuoriso oli muuta väestöä laiskempaa. Toivottavasti tästä ei muodostu aikapommia.

Positiivista vaaleissa oli se, ettei jatkoon päässyt islamistien ehdokas. Hänen sijaansa maan johtajan paikasta kilpailevat toisella kierroksella vaalien ennakkosuosikki Nabil Karoui ja riippumaton ehdokas Kais Saied.

Heistä ensimmäinen on mediamoguli, joka tuki arabikevään aikana vallankumousta, on toiminut riippumattomana tiedonjakajana ja sen seurauksena ollut napit vastakkain islamistien kanssa. Nämä toimet ovat johtaneet rangaistuksiin maan oikeuslaitoksessa, ja saaneet Amnestyn tuomitsemaan tunisialaisen oikeusistuimen päätökset sananvapauden loukkauksina.

Kais Saied on puolestaan professori ja lakimies, jolla on jo arabivallankumousta edeltäneeltä ajalta ollut merkittävä asema maan hallinnossa. Hänen poliittisella agendallaan ovat kuolemantuomion salliminen ja homoseksuaalisuuden julkiseen esilläoloon liittyvät kriittiset teemat.

Toisin sanoen vastakkain on selvästi liberaalimpi tai jopa populistinen ehdokas sekä vanhoillinen muslimi. Nähtäväksi jää kumpi heistä nousee valtaan seuraavalla kierroksella.

Itse Tunisian arabivallankumouksen kannalta merkittävin seikka on kuitenkin väestön sitoutuminen demokratiaan. Siitä 45 prosentin äänestysvilkkaus ei kerro hyvää.

Tai kuten keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja totesi: "meidän täytyy vaivautua äänestämään, se on oikeus, jonka saimme ihmishenkiä maksaneessa vuoden 2011 kansannousussa". Toivottavasti nuo ihmishenget eivät menneet hukkaan, vaan kasvavat esimerkiksi muille arabimaille siitä, että yhteiskunnallinen kehitys edellyttää siirtymistä eteenpäin keskiaikaisesta henkisestä kulttuurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Hyviä uutisia
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona

Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä

"Yön aikana aiheutettiin vahinkoa useille rakennuksille ja kymmeniä poliisiautoja poltettiin. Lisäksi kauppoja ryösteltiin... Silminnäkijän mukaan nuoret käyttivät kaaosta hyväkseen, heittivät kiviä kauppojen ikkunoihin ja varastivat esimerkiksi elektroniikkatuotteita... Kahta juutalaista koulua heitettiin yöllä polttopulloilla... Poliisi puuttui tilanteeseen käyttämällä kyynelkaasua"

Se saattaa yllättää lukijani, ettei edelle täältä kopioimani kuvaus koske Ruotsia. Sen sijaan se on Tunisiasta, jossa arabikevään arvellaan yleisesti johtaneen onnelliseen lopputulokseen.

Ruotsin ja Tunisian vertailu on sikäli mielenkiintoinen, että nähdäkseni samankaltaisuudet edellä kuvattujen tapahtumien ja nyky-Ruotsin välillä ovat silmiinpistävät. Molempiin liittyy holtitonta paikkojen ja omaisuuden tuhoamista.

Sen osoittavat esimerkiksi lainaukset viiden vuoden takaisesta tekstistä, johon kokosin suomalaismedioiden välittämiä tietoja länsinaapurista: "40 nuorta oli heitellyt poliisia viime sunnuntai-iltana kivillä sekä hajottanut paikkoja ja poltellut autoja niin, että heitä rauhoittamaan tarvittiin samankokoinen poliisiosasto. Riehunnan seurauksena kymmeniä lähialueiden asukkaita jouduttiin evakuoimaan."

Jatkan vielä toisella vanhalla kuvauksellani nykypäivän Ruotsista. Se on noin kolmen vuoden takaa, mutta saattaisi olla peräisin myös äskettäisen vuodenvaihteen tienoilta.

"Ainakin Örebrossa, Landskronassa, Växjössä, Tukholmassa, Huddingessa, Malmössä ja Lindköpingissä ilotulitteita on käytetty ihmisten terrorisoimiseen, bussien ja rakennusten turmelemiseen ja/tai poliisien vastaiseen toimintaan. Myös rakennuksia on särjetty. Tavalliset ihmiset ovat peloissaan."

Tunisiassa mellakoiden syyksi on kerrottu veronkorotukset ja kohoavat hinnat. Ruotsissa mellakoinnin syyt ovat epäselvempiä, mutta joissain tapauksissa kovaa menoa on liitetty jengisotiin. Toisaalta edellä kuvatusta viiden vuoden takaisten tapahtumien taustasta on julkisuudessa ollut sellainenkin tieto, että niiden syynä olisivat olleet poliisin mellakoimaan ryhtyneistä ihmisistä käyttämät "halventavat ilmaisut".

Olivat Tunisian tai Ruotsin tapahtumien välittömät syyt mitä tahansa, niiden taustalla on yksi yhteinen tekijä. Se on mellakoitsijoiden yhteinen uskonnollis-kulttuurinen perimä. Onko tuo tekijä oleellinen, on tietenkin toteen näyttämättä, mutta itse toivoisin vakavasti otettavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta sen merkityksestä.

Näin voitaisiin joko tunnistaa ruotsalais-tunisialaisen ongelman alkulähde tai vaihtoehtoisesti sulkea uskonnollis-kulttuurisen perinnön merkitys ongelmien aiheuttajana. Tämä olisi tärkeää siitä riippumatta, mikä olisi tutkimuksen lopputulos - eli tapahtumien välisen korrelaation perusteella esittämäni hypoteesin oikeaksi tai vääräksi osoittaminen.

Ennen ehdottamani tutkimuksen tulosten saamista olisi syytä pidättäytyä lisäämästä ongelmien aiheuttajaksi epäillyn uskonnollis-kulttuurisen aineksen määrää niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tunisiassa olisi puolestaan syytä löytää keinot mielenosoitusten rauhoittamiseksi, ennen kuin arabikevään saavutukset muuttuvat syyrialaistyyppiseksi sisällissodaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen

Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Tunisia on astunut pitkän askeleen kohti tasa-arvoa. Siellä on nimittäin päätetty, että musliminainen voi halutessaan mennä avioliittoon ei-muslimin kanssa.

Uutisen mukaan Tunisin Manouban yliopiston tutkija ja feministi Dalenda Larguèche kommentoi hyväksyttyä ehdotusta seuraavin sanoin: "tässä uudessa Tunisiassa olemme esimerkki arabimaailmalle sekä muille naisille ja muslimimaille".

Sen lisäksi, että kyseessä on kaikin puolin hyvä uutinen, se kertoo karua kieltään siitä, millä tasolla naisten tasa-arvo on muslimimaissa. Eikä tämä uutinen tarkoita, että tasa-arvo olisi Tunisiassakaan vielä valmista: sielläkin perheen tytär voi edelleen periä vain puolet siitä, minkä poika perii.

Tunisiassa maata johtava presidentti Beji Caid Essebsi on kuitenkin ilmoittanut haluavansa muuttaa myös perimisoikeuden tasa-arvoiseksi - kuten kaiken muunkin. Jo nyt maassa on naisille annettu oikeus hakea passia, avata pankkitili ja perustaa yritys. Lisäksi moniavioisuus kiellettiin siellä ensimmäisenä arabimaista.

Nykyhallinnon toimet näyttävät viisailta ja ovat kannatettavia. Samalla kiinnitin kuitenkin huomiotani presidentin varovaisuuteen: hän ei halua tehdä päätöksiä, jotka järkyttäisivät tunisialaisia. Sehän oli ainoa arabikevään aikana valtaa vaihtanut maa, joka ei ajautunut missään vaiheessa sekasortoon. Nähtäväksi jää, kuinka käy presidentin tasa-arvoa ajavan uudistuspolitiikan kanssa.

Selvää lienee ainakin se, että tasa-arvo ärsyttää suunnattomasti maan uskonnollis-konservatiivista väestönosaa. On kuitenkin toivottava, että muinaisen Karthagon paikalla sijaitsevan valtion presidentti tietää mitä tekee ja osaa mitoittaa uudistuspolitiikkansa siten, ettei tuloksena ole islamistinen vallankumous ja paluu keskiajalle.

Viime kädessä asian ratkaisee tunisialaisten enemmistö. Jos se todella haluaa siirtää valtionsa nykyaikaan, on shariaan vetoavat uskovaiset pidettävä aisoissa ja jatkettava tasa-arvon lisäksi myös muiden maailmankatsomukseen liittyvien asioiden uudistamista. Se tarkoittaa islamilaisten näkemysten työntämistä yhä syrjempään ihmisten omaksi asiaksi ja niiden korvaamista tieteellisellä maailmankuvalla ja siihen perustuvalla sekulaarilla lainsäädännöllä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Jos maan hallinto ja kansa onnistuvat tässä, saattaa Tunisiasta tulla ihan oikea esimerkki muulle muslimimaailmalle. Tämä olisi tärkeä jo siksikin, että asemaa pitkään hallinnut Turkki on ajautunut yhä syvemmälle islamilaista kiihkoa hyödyntävään diktatuuriin, josta pois pääseminen nykyisen presidentti Erdoganin elinaikana ei näytä todennäköiseltä.

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Tunisian tulevia tapahtumia. Maan hallinnon siirtyminen aatteellisesta keskiajasta nykyaikaan tarjoaa eväitä myös taloudelliseen kehitykseen. Siinä auttaa se, että väestönkasvu on afrikkalaisittain kohtuullista, alle prosentin vuodessa. Ja naisten tasa-arvoistuessa se painunee vieläkin alemmas.

On siis toivottava, että Tunisian hallinto onnistuu tavoitteissaan ja kansa hyväksyy ne. Juuri nyt näyttää hyvältä - toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista

Välimeren meritaksitoiminta on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Näin voisi päätellä siitä, että se on aamun lehden mukaan saanut niin vahvaa tukea Tunisian, Kreikan ja Sisilian satamatyöläisistä, että toimintaa tarkkailevan järjestön alus yritetään sulkea satamien ulkopuolelle.

Lehden juttu jätti avoimeksi satamatyöläisten perimmäiset vaikuttimet. Mikäli Euroopassa olisi vielä tutkivaa journalismia, ei olisi epäilystäkään siitä, että joku kansainvälistä skuuppia hakeva toimittaja lähtisi selvittämään kulkeutuuko meritaksitoimintaan rahavirroista osa kohottamaan satamatyöläisten - tai ainakin ammattiliittojohtajien - elintasoa. Joko suoraan tai epäsuorasti.

Äskettäin vahvistui myös, ettei meritaksiliikenteessä ole kyse merihädässä olevien ihmisten pelastamisesta, vaan nimenomaisesti taksitoiminnasta. Tästä antoi esimerkin saksalaisen kansalaisjärjestön laiva, joka jäi kiinni taksitoiminnan järjestämisestä ja sai porttikiellon italialaiseen satamaan.

On todennäköistä, että samaan syyllistyvät monet muutkin järjestöt. Skuuppia etsivän toimittajan saattaisikin kannattaa selvittää myös sitä, löytyisikö jotain todisteita ihmissalakuljetuksen rahavirtojen kulkeutumisesta erilaisten Välimerellä "meripelastustoimintaa" tekevien länsimaisten "hyväntekeväisyysjärjestöjen" piiriin.

Toistaiseksi tutkivia journalisteja ei ole juurikaan ilmaantunut taksitoiminnan liepeille. Tai ainakaan skuuppeja ei ole löytynyt. Toki tehtäväkenttä on vaativa ja työ saattaisi olla jopa vaarallista, koska toimintaan todennäköisesti sekaantunut järjestäytynyt rikollisuus - kuten mafia - saattaisi puolustaa tulonlähdettään hyvinkin brutaalein keinoin.

Toisaalta sotien aikana saamme lehtijuttuja myös rintamilta, joten kyllä toimittajat ovat ennenkin uskaltautuneet vaarallisiin tehtäviin. Miksei joku voisi siis tarttua myös Välimeren taksitoiminnan taustojen ja siihen liittyvien rahavirtojen selvittämiseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta

Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?

Ranskassa sattui ja tapahtui jälleen. Nizzassa asustellut ranskalais-tunisialainen nuorukainen keksi ajella kuorma-autolla väkijoukkoon ja täydentää tekonsa käsiaseella. Tapaus ei sinänsä ollut yllättävä eikä sitä ollut myöskään tekijän tausta.

Teko toi luultavasti kaikkien mieleen taannoiset Pariisin iskut, joissa hyvin menestyneet maahanmuuttajataustaiset muslimit panivat kylmäksi ranskalaisia. Tämän päivän iskijästä tiedämme, että hänellä on Tunisian ja Ranskan kaksoiskansalaisuus, väkivaltataustaa, komea ulkonäkö sekä tapana tuijotella naapurin tytärtä. Lisäksi hän oli yksinäinen ja hiljainen.

Vielä emme tiedä oliko hän ensimmäisen vai toisen polven maahanmuuttaja, mutta kansalaisuus kertoo miehen oleskelleen jo pitkään viinin ja kortonkien luvatussa maassa. Emme myöskään tiedä, oliko miehellä koulutusta tai työtä - itse veikkaan aiempien terroristi-iskujen perusteella ainakin jälkimmäistä.

* * *

Tarkempia tietoja odotellessa palautan arvoisan lukijani mieliin aiemmin kokoamani asialistan (sieltä linkit kunkin toimen taustoihin, sikäli kun ne ovat vielä toimivia), joka meidän on toteutettava välttyäksemme vastaavilta teoilta Suomessa. Siis mikäli emme halua lopettaa muslimien maahanmuuttoa. Olkaapa hyvä.

Meidän tulee huolehtia siitä, ettei Ruotsissa käytävää rakettisotaa uutisoida Suomen tiedotusvälineissä.

Median tulee Helsingin Sanomien lailla tiedottaa jo ennen vaaleja, että maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen ajaminen seuraavissa eduskuntavaaleissa johtaa automaattisesti oppositioon.

Median tulee kertoa, että islam on rauhan uskonto. On vain sattumaa, että tämän päivän terroristit ovat enimmäkseen muslimeita.

Kansalaisten tulee vaatia, että verovaroillamme toimiva Yle tukee entistä vahvemmin monikulttuurisuutta, jotta suomalaisille ei välittyisi islamisoinnin vastaisia mielipiteitä.

Suomen tulee lopettaa tutkimus, koska Koraanissa on jo kaikki tiede. Näin islamin tieteellis-tekninen etumatka länsimaihin kaventuu.

Opettajien on aivopestävä nuoret kantasuomalaiset, koska vain siten voimme estää musliminuoria radikalisoitumasta.

Urheilijoiden tulee lopettaa jääkiekko, koska se saattaa johtaa mellakoihin.

Pakolaisbisneksen toimijoiden tulee välttää väestörakennettamme korjaavien arabien sijoittaminen kohtuuttomiin olosuhteisiin, joissa saattaa esiintyä pakkasta tai eläimiä.

Suomen on autettava muslimeja kaatamaan kaikki islamilaisten maiden länsimieliset diktaattorit, jotta tilalle saadaan islamilainen demokratia.

Meidän tulee osoittaa aktiivisesti solidaarisuutta hakemalla Syyriasta kymmeniä tuhansia pakolaisia Suomeen.

Suomen tulee saattaa voimaan sharia-laki.

Meidän tulee kieltää huumori ja pilakuvat.

Perheiden sisälle on saatava islamilainen tasa-arvo, koska näin äiti voi parhaiten huolehtia lapsistaan. Näin heistä voi kasvaa ahkeria yhteiskunnan tukipilareita.

Suomalaisten tulee iloita kaikista länsimaisten toimittajien katkaistuista kauloista. Näin osoitamme lojaaliutta herkimmille uussuomalaisille, eivätkä he radikalisoidu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen

Hyviä uutisia

Minua on vähän harmittanut se, että useimmiten kirjoitukseni tähän blogiin ovat olleet erilaisten asioiden kritiikkiä ja epäkohtien esille nostamista. Tämä on tavallista blogikirjoituksissa, mutta ensi näkemältä se koskee myös ammattilehdistöä.

Ehkä tästä syystä myös Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että viime aikoina on "saanut lukea hyviäkin uutisia". Juttu nostaa esiin vapaaehtoisen avun Hurstien, pelastusarmeijan tai erilaisten kehitysapujärjestöjen kautta.

On tietenkin hienoa, että talouden sakatessakin suomalaisilla riittää halua auttaa täysin tuntemattomia ihmisiä. Tästä ei voi olla kuin yhtä mieltä päätoimittajan kanssa. Mutta löytyisikö päivän Hesarista muita hyviä uutisia?

Yllätyksekseni sellainen löytyi heti seuraavassa vähemmän lupaavalla otsikolla varustetusta jutusta "nöyryytys on sodan siemen". Se päättyi nimittäin tietoon siitä, että "Pun­ka­har­jun ala­kou­lun kent­tä­kin kuu­lem­ma saa­tiin vii­me vuon­na ta­soi­tet­tua. Kun­ta­lii­tos­ra­hoil­la".

Lisäksi lehdessä kerrottiin, että Etelä-Suomi on saanut lumipeitteen jouluksi. Ja mikä parasta: tuore lumi voi helpottaa kaamosoireita. Lumen tulo on saanut myös laskettelurinteet auki.

Mainiota on sekin, että sinänsä ikävistä kaamoksen masennusoireista kärsivät ihmiset parantavat oloaan mitä erilaisimmilla keinoilla. Esimerkiksi löhöilemällä, kuntoilemalla, tapailemalla tuttujaan, opiskelemalla, ahkeroimalla töissä tai lisäämällä seksiä. Myös yksinäisille on tarjolla joulutilaisuuksia, kiitos vapaaehtoisten järjestäjien.

Laaja lehdessä raportoitu kysely puolestaan osoittaa suomalaisten enemmistön haluavan eroon pakkoruotsista, mutta samalla pitävän arvossa maamme ruotsinkielisten kulttuuria. Kansa siis ymmärtää pakkoruotsin kohtuuttomuuden, mutta ei missään tapauksessa halua tuhota maamme kaksikielistä identititeettiä. Meillä ollaan siis erittäin suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan.

Hyvä uutinen on sekin, että loppuun käytetyt suomalaiset yhteyslentokoneet on saatu myytyä ruotsalaisille. Ja uuden terminaalin rakentaminen Jätkäsaareen saattaa alkaa jo ensi vuonna; myös Keimolan vanhalle moottoriradalle aletaan lopulta rakentaa taloja. Ja jopa Korsnäsin räjäyttäjäksi epäilty on saatu kiinni.

Eikä sovi väheksyä muistelmaa romanialaisten rohkeudesta diktaattorinsa Ceausescun kaatamisessa. Ja suorastaan erinomainen oli uutinen siitä kuinka tuhannet saksalaiset osoittivat rauhanomaisesti mieltään islamilaista maahanmuuttoa vastaan. Tosin jälkimmäiseen liittyi se tavanomaisen ikävä piirre, että mielenosoitusta saapui häiritsemään väkivaltaisesti käyttäytynyt vastamielenosoittajien joukko. Ei siis niin hyvää, ettei jotain pahaa.

Erinomaiseksi on nähtävä sekin uutinen, että Venäjä ja Ukraina palaavat neuvottelupöytään. Ja muslimimaiden kuulumiset: Tunisiassa valtaan on noussut islamistien vastustaja ja Pakistan teloittaa 500 terroristia. Jälkimmäinen on tosin hyvä uutinen vain siltä osin, että terroristit on saatu kiinni, sillä en voi hyväksyä kuolemantuomiota edes terrorismista, koska aina on erehtymisen mahdollisuus.

Vaan entäpä uutinen siitä, että rikas sinivalkoiseksi suomalaiseksi itsensä määrittelevä omistaja lähtee Portugaliin suomalaista perintöverotusta pakoon? Mehän menetämme siinä ison tukun rahaa: viidenneksen tuon henkilön omaisuudesta. 

Mutta toisaalta tuo muutto toimii eräänlaisena kehitysapuna pitkään vaikeuksissa olleelle Portugalille. Ja samalla maastamuuttajan firma pysyy suomalaisena kun vaihtoehtona olisi sen myyminen ulkomaille. Kyllä kai tästäkin pitää siis iloita? Vai?

Lisää hyviä uutisia löytyy urheilu- ja kulttuurisivuilta, kuten aina. Mutta onko päivän lehden paras uutinen sittenkin se, että digitaalinen Helsingin Sanomat ilmestyy myös joulun aikaan?

Niin tai näin. Oli mainio kokemus lukea päivän lehti normaalista poikkeavalla eli asioiden hyviä puolia etsiskelevällä tavalla. Juuri nyt kirjoitusta päätellessäni tuntuu hyvältä, eikä talven harmauskaan haittaa - vai voisiko tuoreella lumella sittenkin olla näin vahva vaikutus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hauska terrorismi-uutinen
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Iloitkaamme irtisanomisesta

Mielenosoitukset mediassa

Mielenosoitukset ovat maailmalla niin arkisia, ettei täällä rauhallisessa Impivaarassa tule aina edes ajatelleeksi. Vai mitä arvoisa lukijani tuumaa näistä eilisen ja tämän aamun uutisista.

Tunisiasta tulleen tiedon mukaan rauhallisesti alkaneet veronkorotusten vastaiset mielenosoitukset muuttuivat kauppojen ryöstelyksi ja virkavaltaan kohdistuvaksi väkivallaksi. Tapahtumapaikkana oli pienituloisten ihmisten asuinalue.

Keski-Afrikassa puolestaan ulkomaisen painostuksen alla eronneen islamilaisen presidentin poistumisen jälkeen pääkaupunki on joutunut laajamittaisen ryöstelyn, väkivaltaisuuksien ja raakuuksien näyttämöksi. Tällä kertaa kohteena ovat olleet lähinnä muslimit, mutta aiempien tapahtummien valossa kyseessä lienee vain yksi vaihe monikulttuuriseen yhteiskuntaan niin helposti syntyvästä koston kierteestä.

Thaimaassa on osoitettu mieltä jo pitkään. Siellä mielenosoitukset ovat pysyneet merkillepantavan rauhallisina. Tosin Bangkokissa oli juuri ammuskeltu mielenosoittajia.

Thaimaan mielenosoittajien seuraavana tavoitteena on estää pääkaupungin autoliikenne kahdeksi viikoksi. Sellainen aiheuttaisi ymmärrettäväksi monenlaista harmia.

Näissä mielenosoituksissa erityisen kiinnostava piirre on väkijoukkojen pyrkimys kaataa hallitus. Tämän tekee erikoiseksi se, että pääministeri on jo tarjonnut mielenosoittajille vaaleja. Sellaiset eivät kuitenkaan kelpaa, koska pääministeri ilmeisesti saisi vapaissa vaaleissa edelleen kansan enemmistön kannatuksen. Toisin sanoen mielenosoittajat pyrkivät kansan enemmistön tahdon vastaiseen vallankumoukseen - tai suorastaan vähemmistön diktatuuriin.

Eivätkä mielenosoitukset ole loppuneet Euroopastakaan. Espanjassa on nimittäin osoitettu mieltä siksi, että tuomioistuin tuli kieltäneeksi toisen mielenosoituksen. Kielto on sikäli ymmärrettävä, että kielletyn mielenosoituksen takana olivat väkivaltaisen historiansa takia kielletyn baskijärjestön ETA:n kannattajat.

Euroopan toisella laidalla eli Ukrainassa on puolestaan mielenosoitusten yhteydessä pahoinpidelty entinen sisäministeri. Erikoisen uutisesta tekee se, että sisäministeri joutui poliisin pamputuksen kohteeksi.

Nämä mielenosoitusuutiset kokosin eileisen päivän ja tämän aamun uutisista Ylen nettisivuilta. Epäilemättä rauhalliset ja pienemmät mielenosoitukset eivät ole ylittäneet uutiskynnystä. Eli uutisoitavaa olisi varmasti ollut paljon enemmänkin.

Näitä lukiessa minua hätkähdytti kuinka monia mielenosoituksi järjestetään ympäri maailmaa. Ja etenkin kuinka moni niistä muuttuu hulinoinniksi ja suoranaiseksi väkivallaksi. Minä en kaipaa lainkaan sellaista rähinöintikulttuuria Suomeen, vaikka mielipiteen ilmaisun vapautta kiivaasti puolustankin.

Toivon siis kovasti, ettei yhteiskuntamme "kansainvälistyisi" tässä suhteessa vaan säilyttäisi ihmisten ja heidän omaisuutensa kunnioituksen myös silloin kun tarkoituksena on ilmaista mielipidettä.

Tässä suhteessa tiedotusvälineillä on suuri valta - halutessaan ne voivat välittää rauhallisesti mieltään ilmaisevien näkemyksen koko valtakuntaan ja jättää väkivaltaisten idioottien näkemykset uutispimentoon. Valaitettavasti esimerkiksi viime itsenäisyyspäivän mielenosoitusten yhteydessä media toimi täsmälleen päin vastoin. Tämän myös mielenosoittajat itse huomasivat, ja toivat TV-keskustelussa esiin. 

Kotimaisesta mielenosoitusuutisoinnista herääkin kysymys siitä, että haluaako suomalainen media edesauttaa kansainvälisen mallin mukaisen rähinöinnin leviämistä Suomeen? Toivottavasti ei, vaan kyse on vain toimittajien ajattelemattomuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiakkovieraat ja itsenäisyys
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Kansalaistottelemattomuus kaunistaa?

Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona

Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan tunisialainen vasemmistolaiseksi itsensä luonnehtiva radiopersoona Haitham Makki, 27, väittää ettei maltillista islamia ole, vaan että islamistit puhuvat mitä vain päästäkseen valtaan. Ja vasta valtaan päästyään aloittavat "shown".

Edelleen radiopersoona ihmetteli sitä, miksi Euroopassa elävät tunisialaiset olisivat äänestäneet islamistit enemmistöksi parlamenttiin. Hänen mielestään heidät pitäisi laivata siitä syystä takaisin Tunisiaan, koska "he eivät ansaitse vapautta".

Tämä on mielenkiintoista. Väitteet sekä maltillisen islamismin puutteesta että länsimaiset arvot hylkäävien maahanmuuttajien palauttamisesta kotimaahansa ovat samansuuntaisia, mutta kärkevämpiä, kuin tekstit, joita on lähtenyt esimerkiksi Jussi Halla-ahon näppäimistöltä. Siis sellaiset näkökulmat ja johtopäätökset, jotka islamiin myönteisesti suhtautuvat länsimaalaiset ehdottomasti kieltävät.

Asiaan voidaan ottaa muutamia näkökulmia.

Ensimmäinen näökökulma on se, että tunisialainen radiopersoona puhuessaan maltillisuuden puutteesta vain toteaa asian, jonka hän on oppinut eläessään islamistien vaikutuspiirissä. Ehkä me täällä lännessä olemme sokeita islamismin eri piirteille, emmekä yksinkertaisesti näe, tai suostu näkemään, totuutta.

Toinen on se, että tunisialainen radiopersoona sittenkin valehtelee länsimedialle jostain syystä. Esimerkiksi saadakseen julkisuutta. Ehkäpä me täällä lännessä puolestaan katsomme asioita sopivan etäisyyden päästä ja näemme että islam on maltillisempaa kuin sen keskeltä katsottuna näyttää.

Kolmas on se, että ehkäpä suuri tai jopa suurin osa islamilaisista todella on maltillisia, mutta tunisialaisen radiopersoonan tässä tapauksessa harhainen käsitys on syntynyt siitä, etteivät maltilliset islamilaiset ole poliittisesti aktiivisia, vaan islamin nimissä esille nousevat ainoastaan äärimmäiseen ajatteluun taipuvaiset muslimit. Tässä näkökulmassa suuri kysymys on se, että jäävätkö maltilliset islamilaiset tästä syystä tappiolle enemmistöasemastaan huolimatta?

Neljäs on se, että oli islamismin maltillisuuden kanssa niin tai näin, niin maltillinen islamistipuolue on nyt suurin puolue Tunisian parlamentissa. Sillä ei kuitenkaan ole ehdotonta enemmistöä, joten se saattaa radiopersoonan sanoin edelleen "puhua mitä vain" saadakseen ehdottoman päätäntävallan.

Viides on se, että Al-Nahda lähtee suurimman puolueen voimalla ajamaan radiopersoonan esille nostamaa ääri-islamilaista agendaansa. Tai, mikäli radiopersoona on väärässä, ajamaan lupaamaansa maltillista islamilaista agendaa - mitä se sitten onkaan.

Kuudes radiopersoonan haastattelusta esiin nouseva näkökulma on se, että länsimaihin muuttaneet tunisialaiset ovat islamistisempia kuin Tunisiaan jääneet. Mitä tämä kertoo heidän kotoutumisestaan länteen? Ovatko he omaksuneet läntisen ajatusmallin, vai kaipaavatko he islamilaisia yhteiskuntamalleja myös tänne? Jos jälkimmäistä, se tuottaa ajan myötä pahenevia yhteiskunnallisia konflikteja, ellei kotouttamispolitiikkaa tehosteta oleellisesti.

Seitsemäntenä näkökulmana haluaisin vielä nostaa esiin sen, että tunisialainen radiopersoona on vasemmistolainen. On mielenkiintoista huomata, että länsimaissa vasemmistolaiset korostavat islamilaisuudessa maltillisuutta ja islamilaisissa maissa maltillisuuden puutetta. Islamkäsitys siis jakaa ihmiset myös vasemmiston keskeltä. Tämä asettaa mielenkiintoiseen valoon esimerkiksi Suomessa melko yleisesti käytetyn suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien ihmisten leimaamisen "islamofobeiksi". Mielenkiintoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus, Immonen, maahanmuuttobisnes ja kotouttaminen
Libyan hallitsijat valitsivat tien kohti parempaa tulevaisuutta
Terrorismirikos-epäily Suomessa