Valtionvelka kääntyi laskuun

Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomen julkisen talouden velkasuhde palasi viime vuonna alle 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Saavutuksen taustalla on epäilemättä viime hallituskaudelle sattunut kansainvälinen korkeasuhdanne, mutta todennäköisesti myös maassa harjoitettu oikeistolainen talouspolitiikka, jotka ovat nostaneet BKT:tä (eli kasvattaneet velkasuhteen laskukaavan jakajaa).

Velkasuhde on kuitenkin jossain määrin abstrakti käsite, joten selvitin mitä nuo luvut tarkoittavat euromääräisesti. Tilastokeskuksen mukaan koko julkisen sektorin velka oli edelleen kasvanut, vaikka vain vähän. Se oli vuonna 2018 yhteensä 137,55 miljardia, kun vuotta aiemmin summaa oli 137,27 miljardia euroa. Selitys velkasuhteen etumerkin vaihtumiselle löytyy siis tosiaankin edellä mainitusta laskukaavan jakajan kasvusta.

Katsoin vielä miten Suomen valtionvelka on kehittynyt euromääräisesti. Siinä on saavutettu edistystä myös rahassa mitattuna, sillä valtion ottama velka on pudonnut vuoden 2017 105,77 miljardista 104,97 miljardiin euroon. Muutos on siis oikean suuntainen, mutta varsin vähäinen, sillä vielä 2016 valtionvelka oli "vain" 102,35 miljardia.

Suomen seuraavan hallituksen onkin syytä pitää huoli siitä, että maamme valtiontalous pysyy kunnossa. Se tarkoittaa, että jokaiselle menolle on löydyttävä rahoituskanava riippumatta siitä onko kyse yritysten tukemisesta, maahanmuuttajien kotouttamisesta, vanhustenhoidosta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta. Sama koskee kuntia.

Toisin sanoen, mikäli julkisille varoille luodaan uusia käyttökohteita on vastaava summa säästettävä muualta - tai huolehdittava yritysten toimintaedellytysten parantamisesta siten, että tarvittavat varat löytyvät lisääntyvästä verokertymästä. Tämän nollasumma- tai kasvupelin soisi tulevan kirjatuksi hallitusohjelmaan - etenkin mikäli siellä on jakopolitiikkaan taipuvaisia vasemmistopuolueita.

Varoittavan esimerkin hallitusneuvottelijoille löydämme Kreikasta, jossa kehitys on jälleen kääntynyt ongelmalliseksi. Siellä julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi viime vuonna 181 prosenttiin edellisen vuoden 176 prosentista, mikä vahvistaa käsitystä siitä, ettei maahan pumpattuja takuutusrahoja tulla koskaan saamaan takaisin.

Sen sijaan on suorastaan hyytävää ajatella, miten Kreikan julkisen talouden käy silloin, kun nykyinen nousukausi kääntyy laskuun. Toiveeni Suomen hallitusneuvottelijoille onkin, ettei Suomea päästetä samanlaiseen tilaan. Eikä edes oteta riskiä sellaiseen joutumisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa