Ahne saa palkkansa

Eduskunnan kansliatoimikunta päätti yksimielisesti esittää valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin erottamista. Päätös oli odotettu ja oikea sen perusteella, mitä tiedämme hänen yliviikaroinnistaan korkeassa virassa.

Tältä osin tapaus on siis jonkinlainen epäuutinen. Sen sijaan mielenkiintoista on Yli-Viikarin haluttomuus tunnustaa tekosiaan ja sen sijaan teeskennellä väärinkohdeltua pyhimystä. Tästä kertovat omaa karua kieltään seuraavat Yli-Viikarin kommentit.

"Katson, että kansliatoimikunta ei ole tuonut esille selkeitä juridisia perusteita lausunnossaan, jossa se esittää pääjohtajan irtisanomista".

"Totean, kuten vastineessani kansliatoimikunnalle, että tarkastusviraston taloudenhoidossa ei ole tapahtunut sellaisia puutteita, jotka vaatisivat kenenkään tarkastusviraston virkamiehen osalta virkamiesoikeudellisia toimia".

"Minun kantani on se, että juridisia perusteita sälyttää sitä vastuuta yksinomaan tai pelkästään pääjohtajalle ei ole. Asiathan pitää katsoa niin, että pääjohtaja vastaa strategisesta johtamisesta, kokonaisuudesta."

Yli-Viikarin erottamisesta täydellisen luottamuspulan takia päättää eduskunnan täysistunto tänään keskiviikkona. Tätä luottamuspulaa tuskin ainakaan vähentää pian entiseksi muuttuvan pääjohtajan edelle kopioimistani kommenteista heijastuva arrogantismi ja haluttomuus tai kyvyttömyys ottaa minkäänlaista vastuuta tolkuttomasta ahneudesta. 

Päinvastoin. Ne suorastaan alleviivaavat niitä syitä, miksi pääjohtaja on menettänyt luottamuksensa. 

Niinpä tämän päivän jälkeen avoimeksi jää oikeastaan vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on se, onko Yli-Viikarilla luottamusta hoitaa pakastevirkaansa, vai onko hän menettänyt myös siihen tarvittavan luottamuksensa. Ellei, kaipaisin kyllä julkisuuteen hyviä perusteluita hänen tulevalta esimieheltään, sillä tietoon tulleiden seikkojen perusteella en itse palkkaisi häntä edes kotini siivoojaksi. 

Toiseksi. Avoimeksi jäänevät ikuisiksi ajoiksi ne syyt, miksi nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti on vuosien kuluessa ajanut Yli-Viikaria yhä korkeampiin tehtäviin. Saiko mies jotain hyvää tämän vastineeksi? Vai onko tapahtunut ainoastaan osoitus oikeuskanslerin kauniisti sanoen rajallisista kyvyistä arvioida ihmisten valmiuksia korkeiden virkojen hoitamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin aamiaiset paljastivat
Ahneus ja kateus
Tilaisuus teki varkaita myös juristeista

Toivon Sanna Marinin hallitukselle menestystä

Suomen uusi hallitus koostuu 19 ministeristä, joista 12 on naisia ja seitsemän miehiä. Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia. Maamme astuu siis selkeästi ns. akkavallan aikaan - näin tulemme näkemään sen, millä tavoin feminiininen politiikka eroaa miehisestä vastineestaan.

Ministerien joukossa ovat hunnutettuja poliiseja vaativa Maria Ohisalo (vihr) sekä ministeriönsä virkamiehiä käskyttänyt ja ISIS-lapsia Suomeen haikaileva Pekka Haavisto (vihr). Ja on siellä myös ilmeisesti edellisen pääministerin määräyksestä luikuria lasketellut Sirpa Paaterokin (sd).

Pekka Haaviston ja ulkoministeriön alempien virkamiesten kiista sai eilen uuden vivahteen kun virkamiesjohto lähetti alaisilleen paimenkirjeen, jossa ongelmasta syytettiin Haaviston sijaan alempia virkamiehiä. Ottaen huomioon ministeriön virkamiesten ulostulon äärimmäisen harvinaislaatuisuuden, ei kirje yllätä minua. Luulen nimittäin, että nyt on syntynyt tilanne, jossa virkamiesjohdolle on syntynyt vahva motiivi kasvattaa ministerin luottamusta itseensä ja siten turvata oma asemansa - mahdollisesti jopa Haaviston itsensä käskystä.

Onneksi tapaus on jo paisunut sen verran, että oikeuskansleri on ottanut asian selvittääkseen. Toivottavasti hän tekee työnsä kunnolla ja kuuntelee myös muita kuin ministeriön korkeimpia virkamiehiä.

Tässä tilanteessa tuotakoon esille, että olen itse omalla työhistoriallani kohdannut tapauksia, joissa talon toimiva johto on tietyissä tilanteissa väittänyt mustaa valkoiseksi - siis antanut kenen tahansa todennettavissa olleiden tosiasioiden vastaisia lausuntoja - sen jälkeen, kun sen alaiset ovat kertoneet julkisuuteen asioita, jotka ovat totuudellisuudestaan huolimatta olleet poliittisista syistä kiusallisia. Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet tutkimustuloksia, eivätkä siis henkilöstökysymyksiä, mutta kertonevat omalta osaltaan siitä logiikasta, jolla valtionhallinnon korkeat virkamiehet toimivat hankalissa tilanteissa.

Edelle kirjoittamastani huolimatta on syytä toivoa, että  Sanna Marinin astuessa maan johtoon kieltämättä varsin pessimistiset odotukseni hallituksen tulevista toimista osoittautuvat vääriksi. Siis että epäilyksistäni huolimatta ulkoministeriö tekee viisaita päätöksiä, maamme talous jatkaa nousuaan, suomalainen yhteiskunta saavuttaa muutamassa vuodessa osin kadottamansa sisäisen luottamuksen ja ihmiset voivat seuraavien vaalien aikaan liikkua turvallisesti missä ja mihin aikaan tahansa. Ja ettei minkään laidan ääriajattelu ole lähtenyt hallituksen toimien seurauksena nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Tänä aamuna pääsin helpolla blogin kirjoittamisesta. Helsingin Sanomat nimittäin julkaisi jutun historiantutkija Martti Häikiöstä, joka otti kantaa oman historiamme vaikenemisen kulttuuriin. Se on syytä lainata tähän kokonaisuudessaan.

"Meillähän on erittäin huolellisesti ja tarkasti vältetty käyttämästä ilmaisua punainen vallankumous, vaikka siitä oli kyse. Liian usein puhutaan kuin sisällissota olisi laskeutunut taivaasta ja sitten olisi ollut kaksi tasapuolista osapuolta.

Suomen historian suurin tragedia on ehdottomasti, että työväenliike tarttui aseisiin ja on järkyttävää, että siitä vaietaan edelleen. Valitettavasti esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin tiettyihin kohtiin luotetaan usein enemmän kuin historiantutkijoiden näkemyksiin, vaikka teoksessakin kuvataan myös Akseli Koskelan aseeseen tarttuminen ja uhmakas lähtö hyökkäyssotaan laillista hallitusta vastaan."

Jos ja kun olemme oman historiamme suhteen näin epärehellisiä ja poliittisesti värittyneitä, niin kuinka voisimmekaan olla rehellisiä oman aikamme samansuuntaisista epäkohdista? Ja mitä asialle tulisi tehdä, jotta nuorisomme ei kasvaisi poliittisen propagandan uhrina, vaan saisi mahdollisimman monipuolisen ja realistisen lähtökohdan oman maailmankuvamme rakentamiselle?

Eikö olisi parempi tunnustaa tosiasiat ja todeta, että työväenliikkeen kapinaliikkeen seurauksena syntyivät kaikki ne hirmuteot, jotka omaan sisällissotaamme on liitetty: tämä koskee siis niin taiteluiden uhreja, tuhoutunutta omaisuutta, punaiseen terroriin kuolleita kuin myös valkoisen terrorin käsissä menehtyneitä. Lisäksi olisi hyvä muistuttaa myös siitä, että punainen vallankumous seurausilmiöineen oli täysin turha, koska siihen johtaneet yhteiskunnalliset epäkohdat kuten kahdeksan tunnin työpäivä ja maan uusjako olivat jo muutenkin toteutumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: Suomi oli itsenäinen jo vuonna 1914
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi

Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?

Viime vuosina on keskusteltu paljon valeuutisista ja poliisin tiedotusohjeista mm. humanitaariseen maahanmuuttoon liittyen. Toisaalta myös ns. valtamedia on moneen kertaan jäänyt kiinni asioiden salailusta.

Nyt meillä on tähän asiakokonaisuuteen liittyen käsillä mielenkiintoinen tapaus, joka tulisi aivan ehdottomasti selvittää. Se on PT-median eilinen juttu, jossa väitetään varmana tietona, että "14-vuotias tyttö menehtyi oman käden kautta jo lokakuun lopussa. Tyttö ja hänen kaverinsa houkuteltiin Oulun kauppakeskus Valkeasta useamman arabin joukolla mukaan Tuiraan. Raiskaus tapahtui asunnolla."

Jutussa on oleellista se, että poliisi on nimenomaisesti eli ekplisiittisesti ilmoittanut, ettei sillä ole tietoa tällaisesta itsemurhasta. Tässä tapauksessa on siis niin, että virkavastuulla toimiva viranomainen on joko valehdellut tai epäonnistunut tehtävässään - tai vaihtoehtoisesti PT-media on toiminut valemediana.

Jälkimmäisen osalta joudun toteamaan, etten ole valmis tekemään ainakaan suoralta kädeltä tuollaista johtopäätöstä, koska kyseinen media on useita kertoja julkaissut tietoja, joista valtamedia on Suomessa vaiennut, mutta jotka ovat myöhemmin osoittautuneet oikeiksi. Lisäksi sillä on käsittääkseni läheiset suhteet Oulun raiskaustapausten julkituoneeseen henkilöön.

Poliisinkaan osalta en väitä, että se olisi epäonnistunut työssään tai valehdellut virkavastuulla. Mutta PT-median jutun jälkeen on syntynyt varteenotettava epäily jälkimmäisestä, eikä oikeusvaltiossa hallintoon kohdistuvia vakavia epäilyjä saa jättää selvittämättä.

Toivottavasti sisäministeriö ymmärtää kyseessä olevan poliisin luotettavuudesta kansalaisten silmissä ja selvittää sen tiedotustoiminnan asiallisuuden Oulun tapausten yhteydestä. Mikäli siinä ei ole moitittavaa on se uutisoitava kaikelle kansalle - ja tietenkin myös siinä tapauksessa, että on tapahtunut valeuutisointia virkavastuulla.

PT-median puolestaan toivoisi esittävän perusteet sille, millä perusteella se on tehnyt uutisensa 14-vuotiaan tytön itsemurhasta. Näin itse kukin voisi päätellä sen varmuuden tason, joka kyseisen sivuston uutisella on. Nythän meillä on ainoastaan kyseisen median sana, jossa väitetään tiedon olevan vahvistettu.

Tässä tilanteessa toivon myös, että arvoisa lukijani harkitsisi PT-median uutisen (siis tämän) ja miksei myös tämän oman kirjoitukseni jakamista eteenpäin. Näin kasvaisi paine palata asiaan sekä valtamediassa että sisäministeriössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

YLE:n uutisten mukaan Helsingin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsanderin mukaan somalit ovat Suomessa sulautuneet yhteiskuntaan huonosti, mutta muualla hyvin. Syyksi hän ilmoittaa suomalaisten työnantajien syrjinnän.

Tässä on taas malliesimerkki virkamiehen tahallisesta valehtelusta ja työnantajansa (veronmaksajan) harhauttamisesta. Tosiasia nimittäin on, että somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008. Mikäli lukija ei halua uskoa tunnettua maahanmuuttoasioissa profiloitunutta kaupunginvaltuutettua, niin hän voi tarkistaa asian myös esimerkiksi näistä lähteistä: Wikipedian mukaan somalit ovat sopeutuneet huonosti Ruotsiin ja Henrik Emilssonin raportin perusteella Tanskaan. Internetin hakukoneilla löytynee tarvittaessa lisää.

Nyt puheena olevassa YLE:n uutisessa minua huolestuttaa kaksi asiaa.

Ensiksi minua huolestuttaa suomalaisten virkamiesten piiriin pesiytynyt tapa valehdella silloin kun tarkoitus on heidän omasta mielestään hyvä. Tämä osoittaa heidän moraalinsa samantasoiseksi kuin kreikkalaisten, jotka tietoisesti valehtelivat Europpan Unionille päästäkseen hyötymään valuuttaunioinin eduista. Suomalaisena veronmaksajana en voi tätä hyväksyä, vaan vaadin oikeutta saada virkamiehiltä kaikista asioista oikeaa ja puolueetonta tietoa.

Toinen minua huolestuttava seikka on se, että emme kansakuntana pysty reagiomaan somalien sopeutumisongelmaan. Tämä on vaarallista, sillä nykyisellä politiikalla tuotamme maahamme suuren syrjäytyneen ja etnisesti erottuvan ihmisryhmän, jonka piirissä väistämättä tapahtuva radikalisoituminen johtaa yhteiskunnan kannalta epäsuotuisaan kehitykseen.

Nähdäkseni meillä on tässä asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko minimoida somalialaisperäisten maahanmuuttajien määrä tai investoida heidän kotouttamiseensa niin paljon varoja, että syrjäytyminen estyy.

Somalien ja muiden huonosti sopeutuvien kansallisuuksien määrän vähentäminen voidaan toteuttaa sisällyttämällä muun muassa eri etnisten ryhmien aiemman sopeutumisen huomioiva maahanmuuttajan arviointi päätettäessä oleskeluluvasta. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan tässä, että henkilökohtaista vainoa pakenevat ja sen osoittamaan pystyvät ja sitä kautta turvapaikan saavat kotimaassaan vainotut ihmiset ovat asia erikseen. Heille tällaisen arvioinnin tekeminen olisi perusteetonta. Sen sijaan kaikkiin muihin oleskelulupaa hakeviin pitäisi ulottaa tällainen arviointi.

Tehokas somalien sopeuttaminen puolestaan vaatii yksinkertaisesti suuren lisäpanostuksen veronmaksajien rahaa ja suomalaista työvoimaa. Se vaatinee myös nykyisten kotouttamisperiaatteiden muuttamista. Mikäli vakavasti otettavaan sopeuttamisvaihtoehtoon päädytään, pitää sillä olla myös maksajan eli kansan tuki takanaan. Suomalaisille pitää siis kertoa mitä kantaväestöön kohdistuvia palveluja heikennetään tai kuinka paljon korotetaan veroja.

Tässäkin asiassa tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku. Niin virkamiehillä, poliitikoilla, työnantajilla kuin muullakin kansalla.

Lopuksi kerron tositapauksen. Olen itse ohjannut yhden somalialaisen nuoren miehen opinnäytteen. Myöhemmin minulle soitti erään työnantajan edustaja tiedustellen millainen henkilö on kyseessä. Kerroin hyvät ja huonot kokemukseni sellaisina kuin ne olivat, jolloin minulle soittanut työhönottaja totesi että maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus jos he sellaisen ansaitsevat ja palkkasi kyseisen somalin.