Kolumnisti Annamari Sipilä kirjoitteli aamun lehteen suomalaisten haluttomuudesta tehdä lapsia. Hän totesi, ettei jälkeläisiä hankita taloudellisten suhdanteiden takia vaan yksinkertaisesti siksi, että niitä halutaan omaan perheeseen.
Hän pohdiskeli myös lapsiin liittyvää itsekkyyttä kääntäen asian niin päin, että nimenomaan lasten hankinta olisi sitä. Yleensähän tässä yhteydessä itsekkyytenä pidetään sitä, ettei lapsia hankita vaan jätetään Suomen väestön ylläpitäminen muiden huoleksi.
En tiedä onko Sipilällä omia lapsia. Minulla on - ja onpa jopa lapsenlapsia.
Ilman heitä olisi elämäni ollut kovin erilaista ja jättänyt biologisen tarkoituksensa toteuttamatta. Ehkäpä olisin kuitenkin saavuttanut enemmän työurallani tai ajautunut hedonismin kautta rappiolle. Vai olisinko sittenkin ajautunut yhteiskunnallisen kiinnostukseni ohjaamana politiikkaan.
Niin tai näin. Sipilä on oikeassa siinä, etten ole hankkinut lapsia taloudellisten kannusteiden ajamana - tosin lasten hankinta-aikaan uran rakentaminen ja kodin perustamisen aiheuttama velkataakka vaikuttivat. Olen siis elävä esimerkki siitä, kuinka vanha viisaus "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka" johtavat korkean osaamisen yhteiskunnassa lasten hankkimiseen biologisessa mielessä aivan liian vanhana.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että minun muistini aikana on syntynyt uusi ja erittäin voimakas vakiintuneen parisuhteen muodostamista ja lasten hankintaa hidastava ilmiö. Se on sinkkuelämää palvovan ja ikuista nuoruutta kuvaavan viihdeteollisuuden panos - yksi nykyajan merkittävimmistä meemeistä.
Uskon, että tällä meemillä on ollut suuri vaikutus niin suomalaisten kuin muidenkin länsimaisten ihmisten valintoihin. Tunnen yli kolmikymppisiä, jotka elävät edelleen villiä nuoruutta lyhytaikaisissa suhteissa, matkustellen ja nauttien vapaudestaan.
Toinen todennäköinen syy suomalaisten lasten vähäiseen määrään liittynee naisten tasa-arvoon. Ei riitä, että heitä kunnioitetaan miesten kanssa yhdenvertaisena, vaan myös työelämässä naisten tulisi pärjätä samalla tavalla. Tässä suhteessa äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat myrkkyä, sillä niiden aikana miehet ajavat naisten ohi.
Oman uran rakentaminen onkin saanut monet siirtämään lasten hankkimista vuosi vuodelta eteenpäin, kunnes on ollut jo myöhäistä - lapsi ei enää olekaan lähtenyt alulle, vaikka on yritetty. Tiedän, että osa näistä naisista, miksei miehistäkin, on myöhemmin katunut valintojaan syvästi.
Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme rakenteissa ja arvostuksissa on siis paljon sellaista, mikä ei kannusta lasten hankintaan. Niistä tasa-arvon arvostaminen on varmasti sellainen, josta emme kansakuntana halua luopua, vaikka siihenkin viittaavia äänenpainoja on kuultu aivan viime päivinä ja maahanmuuttopolitiikan keinoin on maahamme tuotettu yhä enemmän naisia, jotka eivät voi päättää itse edes pukeutumisestaan. Jälkimmäisen on huomannut myös Annamari Sipilä.
Myös Jussi Halla-aho otti eilen kantaa lapsipolitiikkaan. Hänen kommenttinsa oli järkevintä, mitä olen kuullut tästä aiheesta pitkään aikaan: europarlamentaarikon näkemyksen mukaan Suomi tulee hyvin toimeen nykyisellä väestömäärällä, ja sen ylläpitämiseksi voitaisiin lasten hankintaan kannustaa ansiotuloveron alentamisella lapsiluvun mukaan. Erinomainen kannuste, joka suuntaisi tuen juuri sinne, minne pitääkin eli asiansa ja velvoitteensa hyvin hoitaville suomalaisille.
Palatakseni Annamari Sipilän kirjoitukseen. Hän nimittäin aneli, että lapsettomille pitäisi antaa tunnustusta heidän tyytyessään elättämään verovaroillaan muiden lapsia. Ei siitä kuulu saada kiitosta, sillä keskimäärin suomalainen hankkii elämässään sen mitä kuluttaakin. Lapset ovat ylimääräinen bonus, joka varmistaa elämän jatkumisen kuoleman jälkeenkin.
Lopuksi vielä kommentti edellä mainitun meemin vaikutuksesta länsimaisen ihmisen evoluutioon. Mikäli sen houkuttelevuuteen vaikuttavat perintötekijät, aiheuttaa nykytilanne niihin voimakkaan valintapaineen.
Sen seurauksena populaatiossa lisääntyvät sellaiset geenit, jotka ehkäisevät meemitartuntaa ja sitä kautta lisäävät lapsilukua. Lopputuloksena joskus satojen vuosien kuluttua myös suomalaiset lisääntyvät nykyistä hanakammin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
11,5 % Suomen lapsista syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Tekstit
-
Harjoitetun, harhaisen tasa-arvopolitiikan jälkeen meillä on parikin sukupolvea naisia, jotka ovat liian myöhään heränneet siihen, että hedelmöityminen heikkenee huomattavasti jo 35:n ikävuoden jälkeen. Näistä myöhästyneistä tehdään sitten lehtijuttuja ja ne ovat joko sankarillisia "tein lapsen yksin" kun sopivaa miestä ei löytynyt tai sitten harjoitetaan lapsikauppaa eli kansainvälistä adoptiota.
VastaaPoistaEvoluutionäkökulmasta niiden osuus geenipoolissa tulee lisääntymään, joille lasten tekeminen on ensisijaista seurauksista piittaamatta. Toinen haara on sit yhä vanhempina lapsia tekemään kykenevät kun muut tippuu pois...
VastaaPoistaJuuri näin.
PoistaVähän lapsia tekevistä tulee eliitin esi-isiä. Korkeammin koulutettu koti, suurempi perintö, jota jakamassa vähän lapsia jne. Minua hämmästyttää, ettei tätä mekanismia tajuta.
PoistaToisaalta on niinkin, että lapsilukua on pidetty keinotekoisesti liian korkeana, koska se luo työttömyyttä (laskee palkkatasoa) ja pakkoa raataa perheen elättämiseksi. Tahoilla, jotka siitä hyötyvät, on ollut aina vaikutusvaltaa päättäjiin. Kansalle se maalataan oikeutena perheeseen ja heikompien hoivaamisena.
Automaatio hävittää työvoimantarvetta enemmän kuin kansa tajuaa.
On totta, että yksinäinen lapsi saa monilapsisen perheen jälkeläisiin verrattuna enemmän huomiota ja perintöä. Toisaalta sisaruksista on usein hyötyä myös työuraa ajatellen - ei vähiten siksi, että sisarukset kasvattavat sosiaalisia taitoja.
PoistaJa kyllä, automaatio tulee viemään ainakin suurimman osan ns. teollisuustyöstä ja paljon palveluammateistakin. Jo nyt on olemassa vanhuksia viihdyttäviä robotteja, eikä tarvita paljon mielikuvitusta, jotta näkisi vanhusten ja sairaanhoidon tulevaisuuden. Jatkossa asiantuntijajärjestelmät tulevat korvaamaan myös korkealle koulutettuja ihmisiä.
Suuri kysymys tähän kaikkiin liittyen on se, mihin ihmiset tulevaisuudessa käyttävät aikansa kun töitä ei ole - huoonon elämän houkutus voi olla monelle toimettomalle vastustamaton.
Edelliseen liittyy oleellisesti kysymys siitä, miten robottityö saadaan siirretyksi koko kansan elättämiseen, eli veroiksi ja tuohon työhön osallistuumattomien ihmisten etuuksiksi, joilla yhteiskunta pidetään rauhallisena.
Kaiken tämä seurauksena Suomenkaan väkilukua ei kannata kasvattaa nykyisestä ainakaan halpatyövoimaa tuomalla. Asia, josta ei juurikaan ole puhuttu maahanmuuton yhteydessä.
Toisaalta ei suomalaisten kannata tehdä myöskään kansallista itsemurhaa jättämällä lapset tekemättä. Paras vaihtoehto olisi luultavasti 1,8-2,0 lasta per nainen, jolloin väkiluku kääntyisi hitaaseen laskuun. Nyt naisten hedelmällisyysluku on jonkin verran tuota alhaisempi.
Sotien jälkeen taisi olla käytössä ns perheverotus. Eli työssä käyvä, sodasta palannut perheenisä, jolla oli vaimo ja 2-3 lasta, sai jaettua tulonsa jollain perhekokokertoimella. Pidätetyn veron määrä laski ollen siten eräänlainen perheavustus. Tämän sittemmin taisi kaataa ay-liike. Ken muistaa, kertokoon lisää.
VastaaPoista-Beowolöf-
Olisiko niin, että turhaan säälin työelämässä eläkeikäisenä roikkuvaa lapsetonta pariskuntaa, ja kahta seitsenkymppistä lapsetonta täti-ihmistä.
VastaaPoistaLapset ja lapsenlapset sekä pitkä avioliitto tekevät elämästäni onnellisen. Puolet jälkikasvustani tulee taas tänään käymään. :-)
Onhan ihmisiä toki lapsettomana ihan ilman omaa tahtoaan ja liian pitkää odotusta. Sellaisiakin, joista olisi ilmiselvästi tullut loistavia vanhempia ja lastensa kavattajia. En tiedä kaipaavatko he sääliä, mutta itse olen joskus tuntenut harmitusta sellaisten syntymättä jääneitä lapsia kohtaan.
PoistaMinullakin on lapsia ja lastenlapsia. Lapset tekevät elämästä elämisen arvoista.
VastaaPoistaAinoa huoli, joka on minua viime aikoina alkanut rasittaa, on se että lastenlasteni tulevaisuus on mitä ilmeisimmin ankea ja surkea tässä maassa. Tosin olen itse jo poissa täältä silloin, kun heistä tulee aikuisia.
Säälin tunteet heidän tulevaisuudestaan silti minua ahdistavat, sillä Suomen parhaat vuodet ovat jo nyt mennyttä aikaa ja tilanne pahenee koko ajan.
Minullakin on ajoittain samanlaisia tuntemuksia. Toisaalta lastenlapseni eivät ole kasvaneet ja kasva samassa Suomessa kuin minä itse - ja nuoret kyllä sopeutuvat kasvuympäristöönsä. Mutta ei meidän nykyisin vallassa olevien ikäluokkien tarvitsisi silti tehdä kotimaastamme absurdistania.
PoistaMinä olen tehnyt osani. Tähän mennessä 2 poikaa, 2 pojanpoikaa (joko sattumaa tai geneettinen kummallisuus, mutta tytöt ovat harvassa minun suvussani). Katsotaan mitä tuo nuorempi poika saa aikaiseksi, kunhan on ensin hankkinut sen tuvan ja takan.
VastaaPoistaHäntä voi kuitenkin olla hyvä muistuttaa siitä, ettei elämä tule koskaan valmiiksi; eivätkä lapset estä jatkamasta sen rakentamista.
PoistaMinä puolestani en koskaan kelvannut kenellekään. 1990-luvun lama ja sen myötä työttömyys syrjäyttivät minut parisuhdemarkkinoilta. Kun sitten sain työn syrjästä kiinni, oli jo auttamatta myöhäistä.
VastaaPoistaJoten pitäkää tunkkinne.
Ikävä kuulla. En soisi kenellekään käyvän noin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Palatakseni Annamari Sipilän kirjoitukseen. Hän nimittäin aneli, että lapsettomille pitäisi antaa tunnustusta heidän tyytyessään elättämään verovaroillaan muiden lapsia. Ei siitä kuulu saada kiitosta, sillä keskimäärin suomalainen hankkii elämässään sen mitä kuluttaakin. Lapset ovat ylimääräinen bonus, joka varmistaa elämän jatkumisen kuoleman jälkeenkin."
VastaaPoistaSuomalainen keskimäärin toki hankkii sen minkä kuluttaakin, mutta kyse on siitä mihin kuluttaa. Jos on lapsia tuloista iso osa kulutetaan omiin lapsiin. Jos taas ei ole omia lapsia isompi osa tuloista menee palveluihin ja hyödykkeisiin ja siten työllistämisen ja verojen kautta toisten lapsille. Kaikista eettisin vaihtoehto on tietysti adoptoida esimerkiksi kiinasta. Globaalin väestönkasvun paine vähenee (samalla jää länsimainen himokuluttaja syntymättä), Suomen huoltosuhde paranee ja tulojen lisäksi iso osa omasta vapaa-ajasta menee toisen ihmisen hyväksi. Tämä ei tietysti tyydytä biologista viettiä, mutta tässä asiassa biologisen vietin seuraaminen on äärimmäisen itsekästä.
Ei adoptointi Kiinasta ole mikään ympäristöteko. Kiinalaisen muuttaessa tänne, hänestä tulee "länsimainen himokuluttaja" siinä kuin suomalaislapsestakin. Sama koskee myös aikuista turvapaikan saanutta kehitysmaalaista.
PoistaHyvä pointti! Etu biologiseen lapseen verrattuna on siis mainitsemani globaalin väestöräjähdyksen hillitseminen ja lisäksi tietysti yhden köyhän lapsen elintason nostaminen. Suorat ympäristövaikutukset jäävät neutraaliksi. Täydellinen lapsettomuus voi olla myös eettisin valinta, jos ammatti on yhteiskunnallisesti tärkeä, jolloin aikaa työhön jää enemmän.
VastaaPoista