Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.
Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.
* * *
Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.
Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.
Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.
Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.
Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.
Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava
Tekstit
Nyt lyhyesti. Ovikello voi soida milloin tahansa. Tytär on tulossa oman tyttärensä kanssa kylään. He ovat 2/5 minulle rakkaimmista ihmisistä.
VastaaPoistaKaikki lapset ovat yhtä oikeutttuja luokkaretkille, riippumatta vanhempien tulotasosta. Jos tämä oli mahdollista 1970-luvulla kun olin oppikoulussa (kotimaassa), ja lapselleni 1990-luvulla viikon reissu Roomaan (!), miksi ei nyt?
VastaaPoistaSamaa voi kysyä monesta muustakin asiasta. Miksi meillä oli ennen varaa kaikenlaiseen, mutta ei enää vaikka taloutemme on tällä vuosituhannella ollut vahvempi kuin koskaan.
PoistaProfessori nosti esille ajan hengen, joka korostaa nuoruutta ja uraa. Nykyhedonistit haluavat olla kaikesta vapaita hiukkasia tajuamatta, että ovat olemassa oloaan myöten velkaa niille, jotka arvostavat päinvastaisia asioita.
PoistaOnkohan muuten luokkaretkien vaatimustason muuttumisella jotain tekemistä luokkaretkien maksuvaikeuksien kanssa? Omana aikanani käytiin linja-autolla parinsadan kilometrin päässä Tampereella. Nyt käydään usean päivän reissulla viiden tunnin lentomatkan päässä.
Mulla oli kouluaikana huomattavan köyhä perhe, jollaisia on varmasti vieläkin, mutta moni meistä bloggareista elää sellaisessa saippuakuplassa, jossa ei kohtaa näitä moniongelmaisia perheitä kuin ehkä iltapäivälehtien uutisissa.
VastaaPoistaTämä kyseinen kaverini sai kunnalta sukset, luistimet ja meiltä kavereilta vanhoja vaatteita (oli vähän pienikokoisempi kuin luokan muut pojat). Ei varmasti ollut kovin herkullinen tilanne, mutta kukaan ei kiusannut vaan päin vastoin, poikaa puolustettiin yhdessä vanhempiluokkalaisia ja rinnakkaisluokkalaisia vastaan.
Luokkaretkelle hän pääsi mukaan, mutta en tiedä kuka hänen matkansa maksoi, luultavasti muut vanhemmat keräsivät kolehdin. Hauska reissu oli kuitenkin, kun koko ikäluokka mentiin parilla bussilla ihmettelemään maailmaa.
Pohjoismainen sosialismi on ajautunut tilanteeseen, jossa ihmiset eivät välitä toisistaan. Kaikki on ulkoistettu valtiolle. Lähiomainen alkaa olla viranomainen. Lapsellisilla ihmisillä tilanne ei ole niin vakava, mutta lapsettomilla pitää olla kunnon säästöt jos meinaa viimeiset vuotensa viettää jossain hoivakodissa.
On taivahan tosi, että jos ei ole omia lapsia, sen vanhana huomaa ja kokee.
VastaaPoistaEi ne viranomaiset tai vastaavat kuitenkaan huolehdi samalla tavalla kuin lapset vanhemmistaan.
Näen tästä päivittäin esimerkin talossa, jossa asun, erään lapsettoman "vanhanpiian" kohdalla.
Oikeesti, kannattaa niitä lapsia tehdä useammastakin syystä!
Oman biologisen lapsen hankkiminen on äärimmäisen itsekäs ratkaisu varsinkin korkeakoulutettujen kohdalla sillä lapset sitovat valtavasti aikaa ja resursseja ja lisäävät luonnonvarojen ylikulutusta. Voihan niitä hankkia, kunhan tiedostaa tämän asian ja mieluiten osaa omaa hedonismiaan hieman hävetä.
VastaaPoistaTämä olikin se toinen esille noussut syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettemme me suomalaiset ole enää muutamaan vuoteen lisääntyneet. Lisäksi kotimaamme pinta-alaan suhteutettuna väestömme ekologinen jalanjälki on yksi maailman kestävimmistä (tarkemmin täällä).
PoistaSen sijaan olemme lisänneet maamme ekologista jalanjälkeä ottamalla kehitysmaalaisia ihmisiä elätettäväksi omaan maahamme. Se se vasta itsekästä onkin (tarkoittamassasi merkityksessä), koska samalla levitämme lähtömaiden väestöräjähdystä globaaliksi ja siirrämme väistämätöntä romahdusta sen syntysijoilla (tästä aiheesta lisää täällä).
En siis osta etenkään viimeistä virkettäsi, koska se perustuu väärinymmärrykseen väestöräjähdyksen ja siitä seuraavan ekologisen katastrofin syistä.
Yhdyn kansallismieliseen näkemykseesi siitä, että planeetan luonnonvarat eivät ole ensisijaisesti ihmiskunnan yhteistä omaisuutta vaan kulutus on suhteutettava valtion pinta-alaan. On kuitenkin olemassa monia raaka-aineita, joiden maahantuonnista Suomi on riippuvainen, joten globaalinäkökulma ei ole täysin merkityksetön. Jopa maapinta-alaan suhteutettuna suomalaiset kuitenkin ylikulutavat, ja lisäksi on huomioitava tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat saasteet, joista osalla on globaaleja vaikutuksia.
PoistaSanoisin, että vähän koulutetulle ihmiselle valinnat moraalisessa paremmuusjärjestyksessä ovat seuraavat: adoptio Suomesta, lapsettomuus, adoptio teollisuusmaasta, adoptio kehitysmaasta, oma biologinen lapsi. Adoptio kehitysmaasta on parempi kuin oma biologinen lapsi, koska tämä yhtälö lievittää (joskin hyvin vähän) globaalia väestöräjähdystä, nostaa yhden lapsen köyhyydestä ja globaalista näkökulmasta vähentää yhden kuluttajan/saastuttajan kehitysmaasta.
Olet oikeassa siinä, että pääasialliset henkilökohtaiset motiivit ihmisillä lapsettomuuteen ovat yleensä itsekkäät ja hedonistiset. Yhteiskunnan näkökulmasta (=poliittiset valinnat) motiivit ovat kuitenkin toissijaisia ja ainoastaan lopputuloksella on väliä.
Niinpä siis,
Poistaeikö omaa kulutustaan, globaalia jalanjälkeään ja sensellaista nurkassa häpeävän nuoren korkeakoulutetun suomalaisnaisen olekin syytä jättää välittömästi oma äärimmäinen itsekkyytensä ja hedonisminsa sinne nurkkaan, ja muuttaa pysyvästi Afrikkaan jakamaan altruistisen lisääntymättömyytensä ilosanomaa sinne, missä sitä oikeasti tarvitaan?
Adoptiolapsi Afrikasta ei vähennä vaan pikemminkin lisää väestöräjähdystä ja myös lisää ihmiskunnan yhteistä ekologista jalanjälkeä siirtyessään suomalaiseen elintasoon ja samalla edistäessään kotimaansa muiden lasten eloonjäämistodenäköisyyttä.
PoistaJa etnisesti suomalaisethan ovat siis jo vähenemässä ja muutenkin pyrkimässä oman ympäristörasituksensa pienenemiseen. Esimerkiksi hiilijalanjälkemme pienenee vuoteen 2030 monella kymmenellä prosentilla. Mutta toki jokainen on vapaassa maassa oikeutettu tekemään lasten suhteen mitä itse haluaa; vaikka sitten adoptoimaan kehitysmaalaisen.
Vapaaehtoisesti lapsettomat luottavat uhkarohkeasti nykyiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Mistä he tietävät, millaisessa maailmassa elävät 30-40 vuoden kuluttua, kun ovat vanhoja? Jos oikein kunnolla romahtaa, niin turvaa ja hoivaa ei saa rahallakaan.
VastaaPoistaBiologinen ja adoptoitu kuluttavat Suomessa yhtä paljon mutta kehitysmaasta adoptoitu lisääntyy vähemmän Suomessa. Siksi adoptio on moraalisesti parempi. Itse pyrin saamaan omia biologisia lapsia joku päivä. Tiedostan kuitenkin, että tämä on erittäin itsekäs, hedonistinen ja moraalisesti tuomittava teko. Oma moraalini on kuitenkin sen verran löyhä, että en tunne tästä pyrkimyksestäni kovin paljon huonoa omaatuntoa.
VastaaPoista