Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste huijaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huijaaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. syyskuuta 2023

Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle

Olen tässä blogissa raportoinut säännöllisen epäsäännöllisesti arktisen merijään laajuutta ja sen vaihteluita. Merkittävin vaihe on sen vuotuinen minimikoko, joka saavutetaan syyskuun aikana eli olemme saavuttamassa jälleen tämän käännekohdan, jonka jälkeen pohjoiset jääkentät alkavat jälleen laajentua. 

Tilastoa julkaisevan NSIDC internetsivulta näkyy, että jään laajuuden vuotuisen minimikoon supistuminen loppui vuonna 2007. Sen jälkeen se on ollut pienimmillään vuonna 2012 ja suurimmillaan 2009. Kuluvana vuonna jää supistunee tilastohistorian kuudenneksi pienimmäksi.

Itse asiassa pohjoisen merijään pinta-ala on ollut vuosien varrella varsin hyvä indikaattori koko maapallon ilmakehän kehityksessä, koska siihen liittyviä tilastoja ei ole tarvinnut korjailla jälkikäteen. Ja satelliittimittauksiin perustuvat maapallon keskilämpötilaestimaatit selittävät sen koon vaihteluista peräti 56 prosenttia. 

Tämän kirjoituksen syynä ei kuitenkaan ole pohjoisen napajään tämän vuoden laajuus tai pinta-ala, vaan tutkimus, jossa esitetään mahdollinen syy sille, miksi jään laajuudessa tapahtui vuonna 2007 niin selkeä muutos. Se lähtee siitä, että Atlantilta kulkeutuu vuosi vuodelta enemmän lämmintä vettä pohjoiselle jäämerelle prosessissa, jota kutsutaan "atlantistumiseksi". Ja sen seurauksena arktinen merijää supistuu ja tulee vähitellen häviämään. 

Tutkimuksen mukaan arktiseksi dipoliksi kutsuttu ilmiö on kuitenkin aiemmin oletettua merkittävämpi Pohjois-Atlantilta tulevien virtausten säätelijä aiheuttaen jopa useiden vuosien vaihteluita Jäämeren kierrossa, makeaveden virtauksissa Amerasian altaaseen sekä meriveden kerrostuneisuudessa ja lämpövirtauksissa. Ja nämä sitten vaikuttavat siihen, kuinka paljon Atlantista virtaa lämmintä vettä Jäämereen.

Tutkijoiden mukaan juuri tämä ilmiö selittää nykyisen merijään koon supistumisen pysähtymisen, vaikka maapallon ilmakehä lämpeneekin. Samalla he varoittavat, että tällä hetkellä on kuitenkin merkkejä siitä, että arktinen dipoli olisi jälleen vaihtumassa ja pohjoisen merijään sulaminen jatkuisi maapallon lämpenemisen mukaisesti jo lähivuosina. 

Panin tämän selityksen tyytyväisenä merkille, sillä olen tutkijana ollut huolissani siitä, että koko tieteen arvovallalla dogmiksi nostettu ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole näkynyt pohjoisen jäämeren jäätikössä. Onpa mieleeni noussut ikävästi jopa ajatus siitä, etteivät ilmastotutkijat noudattaisi aivan kaikkia tieteellisen tautkimuksen eettisiä sääntöjä.

Mutta nyt meillä on siis selitys pohjoisen merijään odotusten vastaiselle käyttäytymiselle sekä myös testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan sen pitäisi alkaa sulaa heti, kun arktinen dipoli jälleen muuttuu. Niinpä jatkan omalta osaltani arktisen merijään pinta-alan seuraamista entistäkin innokkaammin! 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi

Helsingin sanomat julkaisi valaisevan jutun päästökompensaatioista. Valaisevan siksi, että se - ehkäpä tahtomattaan - tuli maalanneeksi tarkan kuvan siitä, kuinka röyhkeät kaupustelijat vievät ilmastonmuutoksesta huolestuneita ihmisiä kuin pässiä narusta. 

Näin lienee käynyt paljolti siksi, että näiden ahdistuneisuus on sumentanut järjen. Tässä pelissä pässin rooliin on kaksi vaihtoehtoa: joko päästöoikeuksista maksava yrittäjä on hyväntahtoinen hölmö ja uskoo tekevänsä hyvää tai vaihtoehtoisesti hän on löytänyt röyhkeänhelpon keinon vedättää ympäristöahdistuneita asiakkaitaan.

Päästökompensaatioissa on pyrkimyksestä korvata omia tai yrityksen tuottamia kasvihuonekaasuja lisäämällä hiilen sidontaa jossain muualla. Siis asiasta, jonka suomalainen ilmastoguru Petteri Taalas totesi ylikorostuneen, koska ongelman ratkaisu on saavutettavissa vain luopumalla fossiilisesta energiasta. 

HS:n jutussa toimittaja oli haastatellut suomalaisia toimijoita, jotka olivat hyvittäneet yritystensä päästöjä maksamalla ulkomaiselle yritykselle - siis kolmannelle osapuolelle - metsien suojelusta Kongossa. Lisäksi oli haastateltu suomalaista tämän kolmannen osapuolen kilpailijan vastuullisuusjohtajaa. 

Näen tässä asetelmassa kaksi suurta ongelmaa. Kuinka yksinkertainen ihmisen pitää olla syytäessään rahaa Kongon kaltaiseen yhteiskuntaan ilman kouriintuntuvaa vastinetta? Entä onko hyvän lehtimiestavan mukaista ottaa asiantuntijan rooliin kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaa? 

* * *

Itselleni HS:n artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen haastateltujen ilmeisen hyväntahtoinen yksinkertaisuus - tai vaihtoehtoisesti ilmastoahdistuneiden asiakkaidensa röyhkeä harhaanjohtaminen. Siitä kertoi vastaansanomattomasti rahojaan Kongoon syytäneen ravintolan toimitusjohtajan lausahdus, jonka mukaan "kritiikki ei saa voittaa hyvää tarkoitusta". 

Arvoisat lukijani, en nyt kommentoi tätä kommenttia, mutta lukekaapa se uudelleen oikein ajatuksen kanssa. Uskomatonta, vai mitä?

* * *

Toki artikkeliin oli saatu myös lähes riippumaton asiantuntija. Tosin vain lähes riippumaton, koska hänelläkin oli aiemmin ollut yhteys kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaan. 

Tämä asiantuntija oli Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala, joka kertoi suhtautuvansa koko päästökompensaatioon kriittisesti. Hänen mukaansa sen suurin ongelma on kompensaatiohankkeiden päästövähennysten puutteellinen mittaaminen, jonka seurauksena rahalle saatavasta vastineesta ei ole mitään varmuutta.

Kaiken kaikkiaan nyt lukemani artikkeli vahvisti sitä johtopäätöstä, jonka tein tasan vuosi sitten. Siinä on kyse villistä rahastuksesta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. Ja siksi ainakin osa päästökaupan myyjistä on liikkeellä vain siksi, että on havainnut mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkakuvat muutoksessa
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

tiistai 20. syyskuuta 2022

Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Minun ikäiseni ja vanhemmat ihmiset muistavat vielä 1960-1970-luvun vaihteen radikaalin opiskelijaliikkeen ja sen tunkkaisen kielenkäytön, joka sisälsi luokkataistelua, taistelevia etujoukkoja, solidaarisuutta ja tiedostamista milloin mistäkin asiasta. Sekä tietenkin halventavin termein väritettyä mollaamista pääomaa, porvareita, lahtareita ja jopa nimeltä mainittuja perheitä kohtaan. 

Tämä kaikki tuli elävästi mieleeni lukiessani Helsingin sanomien julkaisemaa mielipidekirjoitusta yliopistoistamme. Siihen oli nimittäin kirjoitettu seuraavat "viisaudet". 
  1. Tiedeyhteisön olisi jo aika kirkastaa eetoksensa kasvatus- ja sivistysyhteisönä. 
  2. Maailman tilan tiedostaminen ja kriittisten ajattelu- ja toimintavalmiuksien luominen ovat erityisesti yliopiston tehtäviä. 
  3. Kilpailuideologiasta ja tuotannon tarpeista päämääränsä ammentava koulutus on... tuhon tie.
  4. Korkeimman opin tyyssijassa ei ole resursseja yhteiskuntaa kriittisesti uudistavalle tutkimukselle ja keskustelulle."
En tiedä oliko tämä kirjoituksen sisältyvä komiikka kirjoittajien vakavaksi tarkoitettua tekstiä vai keijomaista hurvittelua. Oli se kumpaa tahansa, palautti se kuitenkin mieleeni sen, kuinka hyväuskoisia ihmisiä on helppo höynäyttää. 

Sillä juuri siitähän oli kyse taistolaisessa liikkeessä, jota hyödynsivät sekä itäisen naapurimme ihmishirviöt että oman maamme korkein vallankäyttäjä. Ja jota johtivat edellisen sukupolven merkkihenkilöiden kultalusikka suussa syntyneet vesat, jotka myöhemmin nousivat oman ikäluokkansa taloudellisiksi ja poliittisiksi johtajiksi - usein yhteiskunnalliset näkemyksensä päinvastaiseksi muuttaneina. 

Näinköhän historia lopulta toistaa itseänsä myös nykyisen tiedostavan, wokeltavan ja vihertävän vasemmiston suhteen? Eli nouseeko sen johtajista aikanaan pesunkestäviä wahlrooseja tai tuomiojia, vai ovatko he sittenkin esikuviansa kyvyttömämpiä?  

tiistai 23. marraskuuta 2021

Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

Eilinen päivä jäi tämän blogin historiaan. Näin siksi, että sillä oli lukukertoja enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Professorin ajatuksia avattiin peräti 11 209 kertaa. 

Kiitos ennätyksestä kuuluu teidän - arvoisat lukijani - lisäksi epäilemättä myös Renaz Ebrahimille, jonka toivon selviävän performanssinsa megalomaaniseksi kasvaneesta jälkipyykistä ilman suurempia vaurioita. 

* * *

Näiden kiitosten ja toivomuksen jälkeen on syytä palata tavanomaisempiin ajatuksiin eli talous- ja ilmastonmuutospolitiikkaan. 

Näin siksi, että Taloustutkimuksen mukaan koronapandemian jälkeisestä voimakkaasta talouskasvusta, energiavarastojen alhaisesta tasosta ja päästöoikeuksien hinnannoususta seuraava energian kallistuminen kasvattaa suomalaisten kotitalouksien menoja noin 1,6 miljardilla eurolla ensi vuonna. Kotitalouksien ostovoima vähenee keskimäärin 1,6 prosenttia, joten tulevat palkankorotukset vain kompensoivat energialaskun kasvun.

Suomen inflaatio on viimeisimmän tiedon mukaan noin 3,2 prosenttia. Mikäli taloustutkimuksen arvio pitää paikkansa ja inflaatio pysyy nykyisellä tasolla, tavallisen työtä tekevän ihmisen palkalla saa tulevien palkankorostusten jälkeen energian hinnan kuittaamisen jälkeen noin 1,6 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna. 

Siten elinkeinoelämää pystyssä pitävistä tekijöistä kotimainen ostovoima pienenee, mikä heijastuu monenlaisiin asioihin valtion ja kuntien tuloista ja menoista aina yritysten kannattavuuteen ja tarjolla olevaan työn määrään - ellei sitten vientiteollisuutemme kuittaa omalla kasvullaan kotimaisen kysynnän laskua. Tai valtio lisää entisestään yhteistä velkataakkaamme jakaakseen rahaa kansalle.

Tämä kaikki on vain alkusoittoa, mikäli Suomi pitää kiinni maailman nopeimmasta hiilineutraalisuustavoitteestaan. Ja miksi ei pitäisi, kun hallituksessa istuvat juuri ne, jotka sitä ajavat. 

Tavoitteenahan on pakottaa elinkeinoelämämme uudistumaan ilmastopaineen alla siten, että sen tuotekehitys tuottaa muita maailman maita nopeammin ilmastoratkaisuja, joita sitten myydään kovaan hintaan maailmalle. Tämä on luonnollisesti toivottavaa, mutta koska kiirehtimällä tapaa tulla vain ns. kusipäisiä lapsia, on todennäköistä, etteivät kaikkien yritystemme tuotekehitysponnistelut johda maailmanvalloitukseen. Siitä huolimatta on varmaa, että ellei ponnisteluiden loppusaldo jää negatiiviseksi, se muodostuu positiiviseksi tai ainakin neutraaliksi. 

* * *

Yksi ensimmäisistä ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä tehdyistä uusista innovaatioista on ollut hiilikompensaatio. Kuulimme eilen Yleltä, että se on villiä rahastusta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. 

Näin siksi, ettei hiilikauppaan ole sovittu pitäviä sääntöjä eikä kauppatavaran arvoa mitata kunnolla. Lisäksi esimerkiksi metsiin tehtävä kompensaatio saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, jos vihreä kulta hakataan. Tosin tässä asiassa Ylen toimittajille on syytä huomauttaa, että siinäkin tapauksessa ainakin varsinainen rakennuspuu säilyttää hiilensä vuosia, vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. 

Ja muistuttaa heitä myös siitä, että metsilläkin on ikänsä, eivätkä ne säily edes hakkaamattomina ikuisesti. Niinpä niiden sisältämä hiilikin palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmaan: joskus jopa nopeammin kuin olisi käynyt puutavarana.

Nämä huomiot eivät kuitenkaan vaikuta hiilikauppaa käyviin toimijoihin juuri nyt. Siksi lienee varmaa, että heistä ainakin osa on liikkeellä vain siksi, että on havainnut ilmastohuolen aiheuttaman paniikin tarjoavan mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta. Ja sen me heille nähtävästi myös sallimme.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

EIT perui Suomen tuomion, mutta sen on korjattava myös omaa toimintansa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on perunut Suomelle antamansa tuomion irakilaismiehen palauttamisesta kotimaahansa. Syynä peruutukseen on se, että langettavaan tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä käytettiin todisteena väärennettyä materiaalia (johon oikeus ei vaivautunut edes tutustumaan).

Suomen ulkoministeriössä ollaan erittäin tyytyväisiä tuomion peruuntumiseen.  Siitä hurmaantuneena ministeriön virkamies innostui sanomaan, että "tämä osoittaa, että EIT on luotettava instituutio". Hän kertoi myös, että tämä "toimikoon myös tällaisena varoittavana esimerkkinä, että ei kannata lähteä valheella yrittämään".

Itse jäin kuitenkin pohtimaan, että kuinkahan mahtaa olla EIT:n luotettavuuden kanssa. Eikö tapaus pikemminkin osoittanut, että oikeusistuinta on äärimmäisen helppo vedättää, eikä totuuden esille nouseminen onnistunut kuin tuomitun (siis Suomen valtion) oman aktiivisuuden kautta?  

Siksi viimeistään nyt luulisi olevan selvää sekä EIT:lle että koko Euroopan Unionille, että maanosamme viimekätisen oikeusistuimen toiminta on kelvotonta. Ja siksi sen on syytä katsoa tarkasti omia toimintatapojaan sekä korjata niitä oleellisesti, jotta vastaavanlainen munaus voidaan välttää tulevaisuudessa. 

En ole myöskään vakuuttunut, että tapaus toimisi varoittavana esimerkkinä nokkeliksi ja kyvykkäiksi osoittautuneille irakilaisille. Pikemminkin epäilen, että tällainen lähes onnistunut - ja näyttävästi uutisoitu - huiputtaminen pikemminkin innostaisi kehittelemään uusia konsteja elintasopakolaisuuden varmistamiseksi EU:ksi kutsutun lihapadan äärellä.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Liiankin ruotsalaista

Puoli vuotta sitten ruotsalaiset riemuitsivat siitä, että maan koululaiset olivat petranneet huikeasti PISA-testeissä. Nyt on sitten selvinnyt, ettei se ollutkaan totta, vaan länsinaapurit olivat vain huijanneet itseään.

Iltalehden asiasta kertoneessa jutussa nimittäin paljastettiin, että uppsalalaisen Palmbladsskolanin rehtori oli kertonut, että "en voi antaa oppilaan tehdä koetta, jos hänelle tulee paha mieli siitä". Tämä kyllä kuulostaa niin ruotsalaiselta, etten voi oikein edes uskoa sitä todeksi. 

Mutta totta se kuitenkin taitaa olla, sillä ruotsalaisten koulujen taktiikkana oli vaihtaa testiin arvottuja maahanmuuttajia muihin lapsiin. Näin keskimääräinen osaaminen parani huikeasti - mutta samalla tärkeä mittari ruotsalaisen koulujärjestelmän toimivuudesta vääristyi. Niinpä he ehtivät puolisen vuotta luulemaan, että ruotsalainen koulu on sittenkin toimiva ja pystyy nostamaan maahanmuuttajien osaamistasoa lähelle länsimaisten lasten kykyjä.  

Valitettavasti eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei kuitenkaan saanut esikuvakseen ja johtotähdekseen ruotsalaista koulutusihmettä. Sen sijaan se sai yhden uuden esimerkin siitä älyllisestä ja käytännön epärehellisyydestä, joka on leimannut koko eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa viimeisten vuosikymmenien ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Yle: vaaleissa huijaaminen on hyväksyttävää

Yle kertoi Twitterin puuttuneen ensimmäistä kertaa presidentti Donald Trumpin twiitteihin lisäämällä niihin linkin, joka kehottaa lukijoita tarkistamaan todelliset faktat. Tämä tapahtui kahden twiitin osalta, joissa USA:n presidentti väitti postitettavien äänestyslippujen johtavan petolliseen lopputulokseen vaaleissa.

Ylen ja Twitterin mukaan huijaus on kuitenkin tutkitusti äärimmäisen harvinaista kirjeäänestyksessä. Onko siis niin, että Ylen ja Twitter-yhteisöpalvelun mukaan vähäinen huijaaminen vaaleissa ei ole ongelma?

Jos näin on, niin missä kulkee raja? Eli onko aivan OK, että esimerkiksi promille tai prosentti äänestyslipuista olisi allekirjoitettu väärentämällä tai jokin tietty määrä johonkin poliittiseen suuntaan kallellaan olevien asuinalueiden postilaatikoista olisi murrettu auki ja niiden sisältämät äänestysliput hävitetty?

Näkemys on ainakin itselleni hyvin outo. Olen itse tottunut ajattelemaan siten, että demokraattisissa vaaleissa kansa valitsee edustajansa johtamaan maata, joten kaikkien äänestäjien näkemys on niin tärkeä, että tuloksen oikeellisuus on varmistettava mahdollisimman hyvin eikä yksikään huijausääni ole hyväksyttävää. Aamulla lukemani uutisen valossa näyttää kuitenkin siltä, että Twitterissä ja myös Ylessä ajatellaan toisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trump antaa mahdollisuuden
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta

torstai 7. toukokuuta 2020

Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Kirjoittelin pari vuotta sitten irakilaismiehestä, joka oli keksinyt kuinka huijata itselleen turvapaikanhakijoiden vastaanottorahaa. Tämä onnistui ilmoittautumalla turvapaikanhakijaksi uudelleen sen jälkeen, kun hän oli jo saanut Suomen kansalaisuuden.

MTV3 taas kertoi meille tänään, että eräät toiset irakilaismiehet olivat käyttäneet luovuuttaan huijatakseen suomalaisilta puhelinoperaattoreita seitsemännumeroisen summan euroja. Motiivina heillä lienee ollut palkkio, jonka suuremmat tekijät ovat myöntäneet heille.

Miesten puuhastelussa oli kyse petoksista, joiden seurauksena suomalaiset teleoperaattorit olivat joutuneet maksamaan yhdysliikennemaksua Euroopan ulkopuolisissa verkoissa teleoperaattoreille, joiden verkoissa soitot on tehty.

Miesten soitot menivät maksunumeroihin, jotka saavat korvauksensa näistä yhteysmaksuista. Ja irakilaismiesten ansaintalogiikka muodostui siitä, etteivät he maksaneet laskujaan, mutta lienevät saaneet jonkinlaisen osuuden jokaisesta soitosta.

Samassa uutisessa kerrottiin irakilaismiesten ottaneen myös lainoja (pikavippejä?), joilla he olivat hankkineet kaikenlaista tavaraa. Vippejä ei tietenkään ollut tarkoitus maksaa, mutta miehet tienasivat rahaa myymällä tavarat eteenpäin.

Kolmas rikoshaara oli puhelinliittymien hankinta käytettäväksi rikolliseen toimintaan ulkomailla. Niistä irakilaiset bulvaanit tienasivat 50 euroa kappaleelta.

Eilen kuulimme myös poliisin ottaneen jo kolmannen ihmisen kiinni ns. irakilaismiehen ylösnousemustapauksessa. Kaikkia kolmea epäillään tässä vaiheessa törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä, eivätkä pidätettyjen määrät jää välttämättä tähän.

Jälkimmäisen tapauksen osalta on toki vielä tuomio antamatta, mutta enää ei liene syytä epäillä, ettei irakilaismiehen ylösnousemusta olisi tapahtunut. Sen sijaan poliisin tutkinnan edistyessä ainakin itselleni on syntynyt vahva epäilys siitä, ettei kyse ole yksittäisen irakilaismiehen nokkeluudesta vaan pikemminkin jonkinlaisesta järjestyneestä viranomaisten harhauttamisoperaatiosta.

Kaiken kaikkiaan edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat, että Irakista saapuneilla uussuomalaisilta löytyy paljon yritteliäisyyttä ja kyvykkyyttä. Samalla ne kertovat siitä, että monet heistä käyttävät tätä kyvykkyyttään pikemminkin rikollisiin tarkoituksiin kuin uuden kotimaansa hyvinvoinnin rakentamiseen.

Ehkäpä tämä on myös syy sille, ettei Irakissa ole onnistuttu luomaan sellaista kansalaisten kannalta hyvää ja turvallista yhteiskuntaa kuin vaikkapa Suomessa. Ja toimii samalla varoituksena siitä, että Irakista saapuneilla humanitaaristen maahanmuuttajien väärin suuntautuvalla nokkeluudella ja kyvykkyydellä saattaa olla rapauttava vaikutus myös meidän yhteiskuntamme toimintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Irakilaisen uusi konsti meni hukkaan

perjantai 1. toukokuuta 2020

Vaalikarjan harhaanjohtamisen sisältö tarkentui

Esitin muutama päivä sitten kysymyksiä Kreikasta minun ja muiden veronmaksajien kustannuksella Suomeen haettavien 175 onnellisen kehitysmaalaisen mukana tulevien aikuisten määrästä. Silloin käytettävissäni olleiden tietojen perusteella arvelin, että "jos heistä kaikki olisivat yksilapsisia perheitä, olisi aikuisia noin 40, mutta jos mukana on useamman lapsen parvia, pienenisi aikuisten osuus vastaavasti".

Tänä aamuna saimme sitten osavastauksen. Sen välitti meille Yle, jonka mukaan Kreikan siirtolaisministeriö olisi kertonut, että Suomi on luvannut ottaa vastaan sata ilman vanhempiaan saapunutta lasta ja 30 aikuista turvapaikanhakijaa. Taannoiset laskelmani aikuisten osuudesta osuivat siis lähes täsmälleen oikeaan, sillä jos Ylen välittämästä tiedosta saatavan suhdeluvun perusteella lasketaan lopullinen aikuisten määrä, päädytään 40 aikuiseen (ja 135 lapseen).

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Suomessa asia ajettiin aikanaan läpi esittämällä, että Kreikasta haettaisiin veronmaksajan kustannuksella vain lapsia. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kertoi tuolloin hiiskahtamattakaan aikuisista, että "Suomella hyvinvoivana valtiona on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa näitä lapsia. Olisi erittäin perusteetonta, että se määrä olisi nolla."

Nyt siis tiedämme, että Ohisalo ja siten myös Sanna Marinin (sd) hallitus harhautti meitä maksumiehiä noin 40 aikuisen verran. Lisäksi jää nähtäväksi kuinka moni lapsiksi lasketuista on oikeita lapsia sekä myös minkälainen sukulaisoletettujen joukko heitä seuraa tulevina vuosina. Tosin jälkimmäistä tietoa meille tuskin koskaan uutisoidaan.

Tämän aamun Ylen jutussa oli myös muita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Erityisesti hämmästyin sitä, että Kreikan mukaan tänne tulevien yksinäisten lasten ja aikuisten perheenjäseniä on jo Suomessa. Toisin sanoen tässä operaatiossa ei olekaan kyse pelkästä hädänalaisten lasten ja heidän äitiensä pelastamisesta vaan myös perheiden yhdistämisestä.

Kyse ei myöskään ole pelkästään Kreikan vastaanottoleirien epäinhimillisiksi luonnehdituista oloista pelastettavista ihmisistä, vaan lapsia ja aikuisia haetaan myös Italiasta, Maltalta ja Kyprokselta. Nämä ihmiset saapuvat Suomeen lähiviikkoina, viimeistään toukokuun loppuun mennessä.

Kaiken tämän valtiojohdon taholta tulleen harhaanjohtamisen ja valehtelun me suomalaiset tulemme ottamaan tyynesti vastaan. Siten Marinin hallitus jatkaa vallan kahvassa ainakin melkein vaalikauden loppuun - ellei sitten hajoa omiin sisäisiin ristiriitoihinsa - ja samaan aikaan työssä käyvä vaalikarja maksaa tinkimättä veronsa ja muut maksunsa kuten kunnon alamaisen tuleekin tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
175 haavoittuvassa asemassa olevaa herätti kysymyksiä
175 onnellista
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä

maanantai 30. joulukuuta 2019

Onko Arvometsä Oy pyramidihuijaus?

Suomessa on tehty kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä. Sen läpimeno tarkoittaisi metsänhoidossa paluuta viime vuosisadan alun menetelmiin.

Aloitetta kannattavat henkilöt ovat viime aikoina aktivoituneet kirjoittamaan varsin aggressiivisesti erilaisiin medioihin. Heidän sanomansa on yhdenmukainen ja selvä - kuin jostain päämajasta ohjattu.

Tuon sanoman mukaan Suomessa on kiellettävä 1960-luvun jälkeen metsänhoitomme valtavirtaa ollut tasaikäisten metsien kasvatus ja siirryttävä sen sijaan jatkuvaan kasvatukseen, jossa puista kaadetaan 10-15 vuoden välein suurimmat ja jätetään pienemmät kasvamaan. Säästöä eli tuloa metsänomistajalle sanotaan syntyvän siitä, ettei metsiä tarvitsisi lainkaan uudistaa tai hoitaa, vaan ne uusituisivat itsestään.

Tästä esimerkin tarjosi tämän aamun mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa. On siis syytä tarkastella myös tässä blogissa mitä näistä eri metsänhoitovaihtoehdoista oikeasti tiedetään ja mitä se voisi tarkoittaa.

* * *

Jos ensin katsotaan tilastoja, niin sieltä nähdään Suomen metsämaiden puuston keskitilavuuden kasvaneen tasaikäisen metsänkasvatukseen siirtymisen jälkeen eli 1970-luvun alusta noin 57 prosentilla. Toisin sanoen suomalaisten metsien historia ei tue ajatusta siitä, että jatkuva kasvatus olisi puuntuotannollisesti (tai metsiemme hiilinielujen kannalta) millään tavalla järkevää.

Jatkuvan ja tasaikäisen metsänkasvatuksen eroista on vain vähän mittaustuloksiin perustuvia tutkimuksia. Niistä uusimmassa vertailututkimuksessa nähtiin, että tasaikäisen metsän kasvu on noin 20 prosenttia nopeampaa kuin jatkuvapeitteisen. Toisin sanoen nämäkään mittaustulokset eivät tue jatkuvan kasvatuksen järkevyyttä puunkäytön tai hiilinielujen osalta.

Professori Jarkko Hantula on puolestaan todennut, ettei luontaiseen uudistukseen perustuvassa jatkuvassa kasvatuksessa voida hyödyntää metsäpuiden jalostuksen tuomaa puiden kasvunopeuden lisääntymistä. Näin puiden kasvuero tasaikäisen ja jatkuvan kasvatuksen metsissä tulee ajan myötä kasvamaan entisestään.

Lisäksi hän on kertonut jatkuvan kasvatuksen metsien uudistamiseen käytettävien valtapuuston alle kehittyvien kuusen taimien olevan erityisen alttiita juurikäävän eli maannouseman leviämiselle. Siten jatkuvan kasvatuksen menetelmillä hoidettavat metsät tulevat sisältämään entistä enemmän tyvilahoista tukkia, mikä alentaa niiden arvoa.

Emeritusprofessori Erkki Annilan mukaan tasaikäiset "talousmetsät muodostavat mosaiikkimaisen elinympäristöjen kirjon avoimista aloista varttuneisiin, runsaspuustoisiin metsiin", kun taas "jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään keinotekoisesti koko ajan yhdessä ja samassa kehitysvaiheessa". Näin "se monimuotoisuus, joka sisältyy metsän eri kehitysvaiheisiin erilaisilla kasvupaikoilla, jää kokonaan pois".

* * *

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen itse tullut siihen tulokseen, ettei Suomessa tule siirtyä laajamittaisesti jatkuvaan metsänkasvatukseen. Siitä huolimatta menetelmällä saattaa olla käyttöä esimerkiksi turvemailla, koska ne tuottavat mahdollisesti vähemmän vesistöpäästöjä. Lisäksi menetelmä saattaa olla hyödyllinen esimerkiksi virkistystarkoituksiin käytettävissä metsissä.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin ihmettelyni siitä, että mikä on se motiivi, jolla jatkuvaa kasvatusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kyse ei varmasti ole asian advokaattien tietämättömyydestä, koska mukana on monia professoritason tutkijoita.

Siksi olen alkanut epäillä, että tässäkin asiassa olisi taustalla jonkinlainen taloudellinen intressi? Sellainen voisi syntyä eräänlaisena pyramidihuijauksena esimerkiksi Arvometsä Oy:n kautta, joka nopeatempoisilla hakkuillaan ja uudistamistoimenpiteistä luistamalla saattaisi tuottaa hyvää tulosta muutamien kymmenien vuosien aikana, vaikka samalla näiden metsien tulevaisuuden tuotto tuhotaankin?

En tiedä kuinka oikeaan epäilykseni osuu - ja itse asiassa toivon sen olevan väärä. Olisi kuitenkin hienoa jos maastamme löytyisi tutkiva ammattijournalisti, joka tarttuisi tähän asiaan ja selvittäisi Arvometsän ja jatkuvan kasvatukseen liittyvän aggressiivisen propagandan taustat ja niiden tekijät. Harrastajabloggarilla sellaiseen ei ole mahdollisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Metsien kasvusta ja ilmastohistoriasta
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

WWF valeuutisten sylttytehtaana

Mietin tänä aamuna pitkään, mistä kirjoittaisin. Lopulta päädyin tuomaan esiin Ylen uutisen, jossa kerrotaan WWF:n koululaisten harhaanjohtamisesta - siis heille tehdystä kuvamanipulaatiosta, jossa jääkarhu ja sen poikanen ovat pienenpienellä jäälautalla, vaikka alkuperäisessä kuvassa ne seisovat laajalla jääkentällä. Näin siitä huolimatta, että asia tuli mainituksi jo eilisen kirjoitukseni keskusteluketjussa - tosin Iltalehden alkuperäiseen uutiseen viitaten - ja olen muutenkin kirjoittanut viime aikoina paljon ilmastonmuutoksesta.

Nämä kaksi uutista välittävät WWF:stä vähemmän mairittelevan kuvan, vaikka sen viestintäjohtaja sanoikin pahoittelevansa - ei kuvan julkaisemista vaan sitä, ettei sen luonnetta kuvayhdistelmänä ole mainittu. Pahoittelun krokotiilinkyynelmäistä luonnetta kuvasi kuitenkin se, että hän oli vasta nyt huomaavinaan, että "esimerkiksi koululainen ei erota sitä, mikä on mainoskuva, mikä uutiskuva".

Kun on jäänyt kiinni koululaisten huijaamisesta, on pyrkimys vahinkojen minimoimiseen selittelemällä tietenkin ymmärrettävää. Lienee kuitenkin lähes varmasti niin, että jääkarhukuvan muokkaus tehtiin vakaassa tarkoituksessa ja nimenomaisesti koululaisten ilmastoahdistuksen lisäämiseksi.

WWF:n viestintäjohtaja väitti myös, että "lyömme jatkuvasti faktoja tiskiin varsinaisessa uutisviestinnässämme". Tämä pitänee osittain paikkansa, mutta en ole huomannut järjestön tuovan esiin kuin ilmastonmuutoshypoteesia tukevia faktoja. Se on siis jättänyt kertomatta ne tosiasiat, jotka ovat sen kannalta ongelmallisia.

Esimerkiksi sen, ettei arktisen napajään koko ole pienentynyt seitsemään vuoteen vaan oli esimerkiksi toissapäivänä noin 16 prosenttia laajempi kuin lokakuun 4. päivänä vuonna 2012. Tai että jääkarhut ovat eläneet myös edellisen interglasiaalin aikana, jolloin arktiksen ilmasto oli 2-4 astetta nykyistä lämpimämpi ja napajää mitä todennäköisimmin suli pois joka kesä.

Minusta on ikävää, että WWF:n kaltaiset järjestöt käyttävät epärehellisiä keinoja johtaakseen ihmisiä harhaan. Toki vielä ikävämpää on alan tutkimukseen ilmiselvästi pesiytynyt epärehellisyys.

Lopputuloksena tästä epärehellisyydestä on vaikeus muodostaa objektiivinen kuva ilmaston lämpenemisen todellisuudesta. Onhan selvää, että jos ihmisen rooli tässä asiassa on ratkaiseva, tulee se ilmi myös rehellisten analyysien ja tiedottamisen kautta. Sen sijaan huijaaminen ja siitä kiinni jääminen herättävät epäilyjä koko asiaa kohtaan ja - mikäli kauhukuvat ovat todellisia - johtavat lopulta korjaavien toimenpiteiden viivästymiseen kuten sadussa paimenpojasta ja sudesta.

Tai mikä vielä pahempaa - mikäli ihmisellä ei todellisuudessa ole merkittävää roolia ilmaston viimeaikaisessa lämpenemisessä, on saatu syntymään taloudellista kehitystä haittaava kalabaliikki, josta kovimman hinnan maksavat maailman vähävaraiset. Sekä ne nuoret, jotka ahdistuvat näistä kauhukuvista ja jättävät esimerkiksi lapset hankkimatta sen takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hämmentäviä ilmastouutisia
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen

Ruotsissa aikanaan turvapaikanhakijoiden joukossa yleinen lasten apaattinen käytös on saanut selityksensä. Kyse ei ollut fyysisestä sairaudesta vaan sairaan kulttuurin ilmentymästä.

Yle nimittäin kertoi, että Filter-aikakauslehden mukaan kaksi Ruotsista aikanaan turvapaikkaa hakevaa henkilöä oli pakotettu väkivallalla teeskentelemään apaattista. Kuten alla olevista lainauksista voi päätellä, olivat heidän vanhempansa syyllistyneet törkeisiin rikoksiin harhauttaakseen viranomaisia.

"Nermin-niminen poika kertoo vanhempiensa eristäneen hänet ystävistään, estäneen häntä syömästä ja pakottaneen istumaan pyörätuolissa. Ravintoa hän sai vain ravinnejuomista. Poika sai liikkua vain ollessaan yksin huoneessan, joten pian ravinnon ja liikunnan puute alkoi näkyä vartalossa. Raajoista katosi voima, ja nivelet ja jänteet jäykistyivät... Jos poika erehtyi vaikkapa kohottamaan silmäluomiaan lääkärin ollessa paikalla, löi isä poikaa. Isä löi poikaa myös silloin, kun tämä jäi kiinni hakiessaan yöllä salaa ruokaa keittiöstä."

"Armeniasta kotoisin oleva Anahit Arakelyan, joka oli kymmenvuotias, kun isä ja äitipuoli vuonna 2009 päättivät tytön ryhtyvän apaattiseksi. Vanhemmat ohjeistivat Anahitin mukaan häntä jäämään pois koulusta sekä lopettamaan ystäviensä tapaamisen, ulkona liikkumisen, puhumisen, hymyilemisen ja kaikenlaisen reagoimisen... Lopulta syöminen ja juominenkin vähenivät, ja Anahit eli jugurtilla ja ravintojuomilla. Tytöllä olisi kyllä ollut nälkä, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen syödä. Joskus hän söi salaa. Kun sairaanhoitajan tekemässä punnituksessa tytön painon todettiin nousseen puoli kiloa, sai hän isältään selkäsaunan."

Mutta mitä ruotsalaisesta yhteiskunnasta kertoo se, että - edelleen Ylen mukaan - "apaattisia lapsia käsittelevä Filterin artikkeli herätti jo ennen julkaisuaan vastalauseita, ja sitä on arvosteltu äärioikeiston pussiin pelaamisesta"? Näin siitä huolimatta, että "artikkeli perustuu lukuisiin haastatteluihin ja Anahitin ja Nerminin luvalla hankittuihin potilasasiakirjoihin sekä muihin kertomukset vahvistaviin asiakirjoihin".

Ja lopuksi on meidän kysyttävä kainosti, että eihän tällainen olisi mitenkään mahdollista Suomessa? Siis tosiasioiden kieltäminen poliittisen aatteen nimissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

perjantai 13. syyskuuta 2019

Silmänkääntötemppu

Keskustan nuori puheenjohtaja Katri Kulmuni sanoi ponnekkaasti maahanmuutosta, että "jos ei ole oikeutta maassaoloon, ole hyvä ja poistu". Mutta hän sanoi myös, että "hädänalaisia ihmisiä autetaan. Työntekijöitäkin me tarvitsemme... Kotouttamispolitiikkaa on uudistettava. Suomeen jääviltä on oikeus edellyttää tehokkaampaa koulutukseen osallistumista, työntekoa ja kielen oppimista. Tämä on myös tärkeä työllisyyskysymys."

Kyseessä on silmänkääntötemppu, sillä todellisuudessa Kulmuni ei ehdottanut mitään uutta. Hän ei esittänyt ensimmäistäkään keinoa, millä noihin mainittuihin tavoitteisiin päästäisiin. Eikä ehkä ymmärtänyt, että tuo viimeisin seikka on epärealistinen: luku- ja kirjoitustaidottoman ja suomenkieltä osaamattoman maahantulijan työllistäminen on äärimmäisen vaikeaa, vaikka itse työllistettävä olisi siihen halukas - mitä ilmaista elatusta nauttivat tulijat eivät useinkaan näyttäisi olevan.

Keskustan silmänkääntötemppu ulottui myös puolueen hallintovaliokuntaryhmän jäseniin Juha Pylvääseen, Mikko Kärnään, Hanna Huttuseen ja Joonas Könttään, jotka kiittelivät perussuomalaisten tekemää "maahanmuuttopoliittista linjanmuutosta". Tämä on outoa, sillä ei halla-aholaisten maahanmuuttopoliittisissa näkemyksissä ole tapahtunut mitään muutosta.

Tuo linjahan on ollut se, että "ensisijainen tavoitteemme maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen.... Sen sijaan, että kotouttamispolitiikassa korostetaan ja
juhlistetaan eri väestöryhmiä erottavia tekijöitä, on ihanteeksi otettava jaettu suomalaiskansallinen identiteetti. Tämän periaatteen nojalla jokaisella Suomessa asuvalla ihmisellä on mahdollisuus tulla riittävän suomalaiseksi, kunhan omaksuu suomalaisen kulttuurin ja pelisäännöt".

Tuo jälkimmäinen on se viitekehys, johon Keskustan hallintovaliokuntalaisten kommenttia on verrattava. Ja siksi heidän näkemyksensä, jonka mukaan "eilen puolueen edustajat kuitenkin totesivat salissa, ettei silpomisuhan alla olevia naisia ja tyttöjä voi palauttaa kotimaihinsa" on ymmärretty - tahallaan eli harhautustarkoituksessa - väärin.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon sanoin "ulkomaalaislakiin tulisi lisäksi tehdä lisäys, jonka mukaan lapsen silpominen tai silvotuttaminen on peruste lakkauttaa oleskelulupa". Eli palauttaa lastensa silpomiseen syyllistyneet jo täällä olevat maahanmuuttajat (myös naiset) kotimaahansa - eikä suinkaan lopettaa maahamme ilman perusteltua syytä asettuneiden ihmisten palauttamista kotimaihinsa, kuten keskustan hallintovaliokuntalaiset väittivät.

Toki olemme tottuneet keskustan yhteydessä silmänkääntötemppuihin jo aiemmin. Sikäli nyt nähty ei ole yllättävää. Valitettavasti on kuitenkin olemassa vaara, että puolueen puheenjohtajan ja hallintovaliokunnan jäsenten ulostulot harhauttavat vaalikarjaa ja saavat puolueen hylänneitä äänestäjiä palaamaan takaisin. Sekä myös, että perussuomalaisia äänestäneet äärimmäisen maahanmuuttokriittiset henkilöt siirtyvät käytännössä merkityksettömien pienpuolueiden tai ehdokaslistojen kannattajiksi tai jopa nukkuvien puolueeseen.

Molemmissa tapauksissa nykyinen löperö maahanmuuttopolitiikka vahvistuu ja Suomessa korostuvat aiempaa enemmän kehitysmaalaiset piirteet, jotka ovat muuttaneet esimerkiksi naapurimaamme Ruotsin mm. koulutuspolitiikan luuseriksi sekä yhteiskunnallisen segregaation ja naisten seksuaaliturvallisuuden ongelmavaltioksi.

Siksi keskustavaikuttajien uudet väitteet onkin nähtävä silmänkääntötempuksi, jolla puolue yrittää päästä nykyisestä ahdingostaan - eli pysäyttää maaseudun äänestäjien siirtyminen Perussuomalaisten taakse. Harmillista sinänsä, ettei Kulmuni ole tässä suhteessa tuonut puolueeseen uusia raikkaita tuulia, vaan pyrkii tavoitteeseensa harhaanjohtamalla äänestäjiään ja mustamaalaamalla kilpailijaansa sen sijaan, että se uudistaisi omaa poliittista linjaansa myös maahanmuuton osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko kepulaisuus katoamassa?
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Demarit pettivät tanskalaiset

Tanskan sosiaalidemokraatit näyttävät päässeen valtaan pettämällä äänestäjänsä. Tarkoitan sitä, että jopa meillä Suomessa on puhuttu (myös minä itse) siitä, kuinka Tanskassa vallitsee yksimielisyys tiukasta pakolaispolitiikasta, mutta nyt - Ylen uutisen mukaan - Sosiaalidemokraattien muodostama hallitus aikoo ryhtyä lisäämään Tanskan houkuttelevuutta kehitysmaissa elintasopakolaisuutta suunnittelevien joukossa. Puolueen maahanmuuttokriittisyys näyttäsisi siis olleen pelkkää hyvin näyteltyä teatteria.

Taustalla on se, että tanskalaiset hylkäsivät viime vaaleissa maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen, joka sai vain 8,7 % äänistä. Näin paikalliset demarit lienevät tulleet siihen johtopäätökseen, ettei näitä tarvitse enää pelätä ja ovet voi jälleen avata haitalliselle maahanmuutolle. Sen motiivia minun on tosin vaikea ymmärtää, sillä tuntuu todella uskomattomalta, että moraaliposeerauksen voima voi olla näin vahva.

Meillä Suomessa kansa ei hylännyt Perussuomalaisia, mutta valta kaapattiin siitä huolimatta poliittiselle vasemmistolle. Nähtäväksi jää, seuraako siitä myös meillä houkuttelevuustekijöiden lisäämistoimenpiteitä.

Siinä suhteessa ensimmäinen koetinkivi on ISIS-järjestön parissa viime ajat viettäneiden Suomen kansalaisten kohtelu: lähdetäänkö heitä - etenkin aikuisia - hakemaan aktiivisin toimenpitein Suomeen, vai annetaanko syyrialaisten ensin rauhassa selvittää heidän syyllistymisensä rikoksiin.

Ainakin lehdistö on ottanut tehtäväkseen hallituksen painostamisen. Viimeksi tänä aamuna Iltalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, että lapset on ehdottomasti saatava Suomeen ja jos se vaatii myös äitien hakemista elätettäväksemme, on meidän otettava myös heidät. Näin siitä huolimatta, että myös huostaanotolle olisi hyvät perusteet.

On valitettavan todennäköistä, että Rinteen hallitus tulee alistumaan tässä asiassa lehdistön tahtoon, vaikka kansa ei samaa mieltä olekaan eivätkä näiden lasten oikeudet ole nyt ainakaan sen heikommalla tolalla kuin ISIS-hallinnon aikana. Ainoa hyvä asia, jonka tässä yhteydessä keksin on se, että siinä saattaa demarien ja koko vasemmiston ml. Keskustan suosio pudota entisestään. Valitettavasti seuraaviin eduskuntavaaleihin on kuitenkin niin pitkä aika, että kansa ehtii unohtamaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toive Maria Ohisalolle
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?
Omituisten demariotusten kerho laajenee

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Turvapaikanhakijoiden uusintahakemukset tehdään maassaolon pitkittämiseksi

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on syntynyt hassu keskustelu. Ensin turvapaikkabisneksestä leipänsä saavat Marjaana Laine ja Pia Lindfors väittivät vieraskynäkirjoituksessaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemustulvan johtuvan ongelmista turvapaikanhakuprosessissa. Sen korjaamiseksi he esittivät turvapaikanhakijoille entistä kattavampaa oikeusapua - siis itselleen lisää töitä veronmaksajien piikkiin.

Kommenttiin vastasi tänä aamuna maahanmuuttoviraston Esko Repo, joka kertoi poliittisesti korrektisti, ettei yleisin syy uusintahakemuksiin ole turvapaikkaprosessin ongelmat. Niiden sijaan suurin osa uusintahakemuksista tehdään siksi, että hakija kertoo uudesta perusteesta, jota hän ei ole tuonut esille aiemmassa hakemuksessaan: puolessa hakemuksista hakija ilmoittaa joko luopuneensa islamista tai ruvenneensa kristityksi.

Samassa kirjoituksessaan Repo kertoi epäsuorasti myös asian, josta itse kukin voi päätellä hakemusten uusimisen todellisen syyn. Hänen mukaansa "viime vuonna noin puolet turvapaikkahakemuksista oli uusintahakemuksia. Uusintahakemuksiin tehdyistä päätöksistä 16 prosenttia oli myönteisiä ja 32 prosenttia kielteisiä." Toisin sanoen kaksi uusintahakemusta kolmesta oli tehtyjen päätösten perusteella arvioituna perusteettomia.

Itse tulkitsen tämän siten, että suurin osa hakemuksista tehdään puhtaasti maassaolon pitkittämiseksi. Tähän yllyttää erityisesti se, että - Revon sanoin - "uusintahakemusten määrää ei ole nykyisin rajoitettu".

Toisin sanoen veronmaksajien piikki turvapaikanhakijoiden oleskelulle on rajattomasti auki ja se houkuttelee uusintahakemusten väsäämiseen. Elintasopakolaisten lisäksi samaa piikkiä hyödyntävät Laineen ja Lindforsin kaltaiset Pakolaisneuvonnan ihmiset, jotka ymmärrettävästi pyrkivät pitämään tulonlähteensä avoinna hyvillä ja huonoilla syillä. Ja jopa tekosyillä kuten heidän vieraskynäkirjoituksensa osoitti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ketkä ovat syyllisiä Lesboksen leirin kauhuihin?
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta


tiistai 18. syyskuuta 2018

Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!

Kansanedustaja Jani Toivola (vihr) on jäänyt Iltalehden tutkivan journalismin kautta kiinni hulppeasta taksimatkailusta veronmaksajien laskuun. Hänellä on toki siihen oikeus, mutta kävelymatkojen mittaisten ajojen runsaus on hämmentävää. 

Toivolalla on toki ollut selitys taksiajeluunsa. Sen mukaan hän on pystynyt hoitamaan kaikenlaisia pikkutehtäviä kuten kouluvierailuja paremmin taksilla ajellen kuin ilman. Selitys vaikuttaa järkevältä, mutta hiukan epäilyttävältä kun noita taksiajeluita on kertynyt myös pitkän sairasloman ajalta.

Tänä aamuna Iltalehti nosti Toivolan jälleen tikun nokkaan. Tällä kertaa hänen asumisestaan. 

Lehden mukaan Toivola on ilmoittanut asuvansa vakituisesti Riihimäellä, ja siten nostanut korotettua kulukorvausta. Kuitenkaan hänen naapurinsa eivät ole nähneet miestä aikoihin väitetyssä kodissaan, eikä Toivola ole puheissaan edes vihjannut asuvansa muualla kuin Helsingissä. 

Toivolan selityksen mukaan hän ei ole puhunut Riihimäestä, koska on halunnut varjella yksityisyyttään julkisuudelta. Tämä selitys ei ole uskottava juuri siksi, ettei naapureilla ole miehestä pitkään aikaan ensimmäistäkään havaintoa. Kyse lienee siten tarkoituksellisesta muunnellun totuuden puhumisesta.

Toivola ei varmasti ole ainoa asunto-olosuhteistaan valehteleva. Edelleen tunnetuin sellainen lienee Paavo Väyrynen (silloin kepu), joka aikanaan väitti asuvansa jalasmökissä Keminmaalla. Äskettäin paljon huomiota sai myös Teuvo Hakkaraisen (ps) asuinjärjestely Helsingissä, kun paljastui, ettei hänen käyttämänsä tila ollut tarkoitettu asunnoksi - Hakkaraisen tapauksessa tila oli kuitenkin vuokrattu asumista varten ja siihen sitä oli myös käytetty, joten kyseessä ei ollut korvauksen saaminen tyhjästä. 

Eikä Toivola ole myöskään ainoa taksia paljon käyttävä kansanedustaja. Vastahan esille nousivat Vesa-Matti Saarakkalan (sin) ja vähemmälle huomiolle jääneen Marisanna Jarvan (kepu) tapaukset. 

Kaikesta huolimatta on kuitenkin helppo arvata Toivolan tapauksen seuraava käänne. Se on sairasloma epärehellisyyden paljastumisen aiheuttaman paineen noustessa tarpeeksi korkealle. Hänen taannoinen taksiajelua sisältänyt sairaslomansahan johtui masennuksesta, joten miehellä näyttäisi joka tapauksessa olevan heikko stressinsietokyky. 

Siksi toivotankin tässä kirjoituksessa Toivolalle jaksamista. Samalla annan hänelle neuvon, että oma olo voisi olla paljon helpompi, kun pyrkisi elämään rehellisesti ja toimimaan kaikissa tilanteissa oikealla tavalla. Toisin sanoen välttämään tilanteita, joista voidaan todeta jälkikäteen hyvällä syyllä, että tilaisuus teki varkaan. 

Toivolan äänestäjille haluan puolestani todeta, että kannattaa miettiä tarkasti onko vihreän kansanedustajan rike niin suuri, että kannattaisi harkita uuden ehdokkaan valitsemista seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ainakaan itse en voisi kuvitella äänestäväni päättäjäksi oman edun tavoittelemisesta epärehellisin keinoin kiinni jääneitä henkilöitä. 

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:


torstai 23. elokuuta 2018

Turun sankarin kääntöpuolesta

Turun sankarina tunnetun Hassan Zubierin lyhyt elämänkerta, jonka Yle julkaisi, oli mielenkiintoista luettavaa. Mieshän jäi kiinni asiakirjaväärennöksestä pyrkiessään saamaan suurempia tulonmenetyskorvauksia kuin hänelle lain mukaan kuului.

Jutun mukaan sankarilla on rankka tausta. Kertomansa mukaan hän syntyi Lontoossa ja eli ankean lapsuuden, jonka aikana häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Siitä syystä hän muutti isänsä luokse Ruotsiin.

Siellä hän syyllistyi vuosituhannen vaihteen tienoilla useisiin rikoksiin, joiden takia hänet tuomittiin vuonna 2001 törkeästä tuhopoltosta, tuhopoltosta, vahingonteosta ja väärän hälytyksen tekemisestä kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen. Tekojaan mies perusteli sillä, että hän tarvitsi apua.

Sen jälkeen mies ei ole jäänyt kiinni rikoksista, tai kuten hän itse sanoi: "en ollut rikosrekisterissä sitä ennen, enkä ole joutunut sinne sen jälkeen". Mutta Turun puukostusten jälkeen näin siis pääsi jälleen tapahtumaan.

Nyt paljastunutta huijaustaan mies perusteli jälleen vaikeuksilla, sillä hän oli joutunut taloudelliseen kriisiin, jossa suomalaiset pyrkivät häntä tukemaan. Seiska-lähden haastattelun mukaan mies suunnittelikin Turun tapahtumien jälkeen myös muuttoa Suomeen, koska hän ei saanut Ruotsista oman näkemyksensä mukaan mitään apua. Ja kertoi siksi, että "jos tunnen vihaa, niin se on Ruotsia kohtaan".

Edelle kokoamieni tietojen perusteella Turun sankari henkilökuvasta paljastuu mies, jonka mukaan muilla ihmisillä on vastuu hänen elämästään. Hänellä on toki työhistoriaa, mutta mikäli yhteiskunta ei ole häntä tukemassa silloin, kun elämässä sattuu vaikeuksia, on hän valmis rikoksiin ja tuntee jopa vihaa ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä sankarimies on pysynyt aidosti rehellisellä tiellä vankilasta vapautumisensa jälkeen. Länsinaapurin poliisihan on äärimmäisen huono: Sisuradion vuonna 2013 julkaiseman artikkelin mukaan rikosten selvitysprosentti on vain viisitoista. Siten lain rikkomisesta kiinni jääminen on Ruotsissa varsin epätodennäköistä.

Mutta tokihan mies on ollut virallisesti nuhteeton, koska muutakaan ei ole todistettu. Näin siitä huolimatta, että asiakirjaväärennös paljasti jälleen kerran Suomessa sankarin asemaan nostetun kehitysmaataustaisen henkilön synkän puolen.

Sivumennen sanoen, samoin on tapahtunut aiemminkin (esimerkki), mutta en väitä, että kaikki median esille nostamat maahanmuuttajat olisivat rikostaustaisia. En, vaikka tapaukset nostattavatkin kulmia kerta toisensa jälkeen.

Palatakseni pääasiaan, nyt paljastunut Turun sankarin taipumus rikollisuuteen vaikeuksia kohdatessaan ei muuta muuksi sitä, mitä hän teki Turun terrori-iskun yhteydessä. Mutta se osoittaa kylläkin miehen olevan muuten ongelmallinen ympäristölleen ja länsimaiselle yhteiskunnalle ylipäätään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ressukkaterroristin surkea elämä
Lempäälän maailmankansalaisen karu kohtalo
Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista






maanantai 6. elokuuta 2018

Ruotsalaisten mitaleissa on kemiallisen valmennuksen maku

Ruotsalaisten juoksevat muukalaisamatsoonit tuntuvat olevan doping-asioissa ongelmallisia, kuten muistamme parin vuoden takaa. Tällä kertaa puheen keskiöön on EM-kilpailujen yhteydessä noussut kestävyysjuoksija Meraf Bahta, joka on jättänyt väliin sallittua enemmän doping-testejä.

Iltalehden mukaan asiasta on syntynyt sanailua suomalaisten ja ruotsalaisten yleisurheilupomojen välillä. Siinä kiteytyy se, millä tavalla Lahden tapahtumat 17 vuoden takaa kouluttivat meikäläisiä: sinisilmäisyys urheilijoiden kemialliseen valmennukseen on Pohjanlahden tällä puolella mennyttä aikaa.

Ruotsissa sen sijaan suhtautuminen dopingiin on yhtä sinisilmäistä kuin on ollut kehitysmaalaisten maahanmuuttoon. Omia urheilijoita puolustetaan viimeiseen asti ja kilpailuista suljetaan vasta sitten kun on pakko. Voi olla, että siinä mennään sääntöjen mukaisesti, mutta samalla viestitetään vahvasti urheilijoille, ettei dopingin käyttö ole oikeasti tuomittavaa - vain kiistämätön kiinni jääminen.

Tämä on näkynyt myös ruotsalaisurheilijoiden kommenteissa kiinnijäämisen jälkeen. Räikein tietooni tullut tapaus on neljän vuoden takaa, jolloin kiinni jäänyt jääkiekkoilija lausui kuolemattoman puolustuspuheensa.

""Tämä on täysin sairasta. Aion valittaa asiasta. Pirun pellet."

"Lähetin heille sähköpostia jälkikäteen ja sanoin, että heidän testaajansa olivat suurimpia pellejä, joita ole tavannut. He eivät käyttäytyneet lainkaan ammattimaisesti."

"Se on hauskaa, että he voivat sulkea minut (toiminnasta), koska olen jättänyt testin väliin. He voivat testata minua kuinka paljon haluavat. Mutta he eivät ole testanneet minua selvittääkseen olenko oikeasti doupannut."

Ja me kaikkihan muistamme kuinka ruotsalaisten valmentaja puhui edeltävänä talvena dopingista kärynneen jääkiekkoilijansa puolesta kutsumalla tapausta oikeusmurhaksi. Sellaista kieltä ei voisi yhdenkään suomalaisen yleisurheilu- tai hiihtovalmentajan kuvitella enää käyttävänsä.

Summa summarum: voi olla, että ruotsalaiset ovat saaneet viime vuosina maistaa huippumenestystä suomalaisia enemmän dopingin sallivan ilmapiirinsä ansiosta, mutta samalla ainakin itselleni nousee jokaisen ruotsalaismitalin yhteydessä epäilys sen likaisen kemiallisista reunuksista. Onhan länsinaapurissa tullut vuosien kuluessa ilmi aivan liian useita luikerrellen sivuutettuja savuavia aseita - kuten Mehtankin tuore tapaus osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

perjantai 2. helmikuuta 2018

Hoksaamaton ja huomaamaton piispa

Helsingin piispa Teemu Laajasalon toimista paljastui jokin aika sitten kaikenlaisia epäselvyyksiä. Hänen toimessa ollessaan on hänen yrityksensä kirjanpito paljastunut vaikealukuiseksi, mutta se on kiistatta laskuttanut tuloa kirkon töistä. Lisäksi Laajasalon rahankäyttö matkoilla ja muutenkin on ollut hulppeata ja työnantajan ohjeiden vastaista.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka muut kirkon piirissä toimivat merkkihenkilöt ymmärtävät kovasti Laajasaloa. Tuota ymmärryksen astetta kuvaa Espoon hiippakunnan piispa Ilkka Luoman toteamus, jonka mukaan "pitkälle kyse näyttää olevan hoksaamattomuudesta ja huomaamattomuudesta".

Lisäksi kirkonmiehet muistuttivat oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan ihmiset ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan, ja siitä, että kristinuskon syvin sanoma on anteeksiannossa. Hyväksyttäviä argumentteja toki molemmat.

Itse muistan piispa Laajasalon parhaiten hänen letkeästä huumoristaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt hänen leikkisä - vaikkakin millään tavalla tosiasioihin perustumaton - sanailunsa, jonka mukaan nykyisen europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps) mielestä "ainoo semmonen onnistunu lasiasia on kristalliyö", jonka aikana tuhottiin yli 1300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7000 liikettä ja kotia sekä vietiin yli 30 000 juutalaista keskitysleireihin ja tapettiin lähteestä riippuen 36-91 juutalaista.

Nähtäväksi jää se, millä tavoin Helsingin hiippakunnan paimen hoksaa ja huomaa jatkossa vastaan tulevia asioita. Varmaa lienee kuitenkin se, ettei koira karvoistaan pääse. Eikä korppi korpin silmää noki.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Kristalliyö
Ristiretkeläisten jäljillä

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi

Suomessa viettää aikaansa yhä useampi laittomasti maassa oleva, joiden elämää Helsingin kaupunki on päättänyt tukea laajoilla terveydenhoitopalveluilla. Muussa maassa paperittomien saamat palvelut rajoittuvat välttämättömään, kuten lainkuuliaisissa kunnissa tulisi ollakin. Kansalaisten asenteista saatiin tänä aamuna uutti tietoa, kun Uutissuomalaisen teettämästä mielipidetutkimuksesta uutisoitiin useissa eri medioissa. 

Kyselyn tulos oli selvä. Lähes puolet kyselyyn vastanneista vastusti nykyistä laajemman terveydenhuollon järjestämistä laittomasti maassa oleville ja vain noin joka kolmas puolsi ajatusta. Maassamme esiintyvän punavihreän kuplan syvyydestä kertoi se, että asiaa kommentoinut Matti Välimäki Eduskuntatutkimuksen keskuksesta piti laittomuuden edistämisen vastustusta yllättävänä, vaikka uskon oman lukijakuntani olleen itseni lailla hyvin selvillä siitä, etteivät suomalaiset kannata laittomuuksia eivätkä siis myöskään laittoman maassa oleskelun edistämistä millään tavalla.

Tämän blogimerkinnän otsikon mukainen suomalaisiin kohdistuva propagandistinen mielipideharhautus sisältyi kyselystä kertoneiden uutisten otsikointiin. Ainakin Aamuposti ja Iltalehti nimittäin otsikoivat, että "Joka kolmas laajentaisi paperittomien hoitoa" - ikään kuin mielipidetutkimus olisi kertonut kansan halukkuudesta edistää laitonta maassaoloa.

Lehdistä ainakin Iltalehden juttu oli kuitenkin muuten asiallinen, vaikka jättikin tarkat prosenttiluvut kertomatta. Aamupostin juttu oli maksumuurin takana, joten en lukenut sitä.

Muista lehdistä Karjalainen otsikoi omituisesti, että "Lähes toinen ei haluaisi antaa paperittomille kiireetöntä hoitoa". Pyrkimyksenä lienee ollut asiallinen otsikointi, mutta oikoluku oli tainnut jäädä tekemättä. MTV3 puolestaan turvautui klikkiotsikkoon "Näin suomalaiset suhtautuvat paperittomien terveydenhuoltoon".

En löytänyt Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien tai Ylen nettisivuilta lainkaan tässä käsittelemääni mielipidekyselyyn liittyvää uutista. Ehkä sellainen ilmaantuu myöhemmin, ja otsikointi paljastaa kyseisten valtamedioiden toimituksellisen asenteen.

Niin tai näin. Olemme jälleen kerran päässeet todistamaan sitä, kuinka meihin yritetään vaikuttaa uutisotsikoiden harhaanjohtavilla valinnoilla. Olkaamme siis tarkkana ja muistakaamme joka käänteessä mediakritiikin merkitys omaa maailmankuvaa muodostaessamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Oikeus päätti Kelan Gold-cardista
Media värittää maailmankuvaamme

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!