DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Viime viikonloppuna kirjoittamani blogitekstin yhteyteen syntyi hiukan pohdiskelua automaation vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen. Se tuli mieleeni, kun luin eilen illalla viime perjantain Science-lehteä ja törmäsin siellä uusimpaan keinoälyn saavutukseen.

Tietokoneethan ovat jo kauan sitten pystyneet ylittämään ihmisten kyvyt shakin kaltaisissa peleissä, joissa molemmat pelaajat omaavat saman informaation. Sen sijaan epätäydellisen tiedon varassa - kuten pokeripelissä - toimittaessa ovat ihmiset olleet tietokoneisiin nähden ylivoimaisia.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä kanadalaisten ja tshekkitutkijoiden yhdessä kehittämä DeepStack-niminen algoritmi pystyi voittamaan pokeria ammatikseen pelaavat ihmiset Texas hold´em muotoisessa kaksinpelissä - vain yksi yhdestätoista 3000 kierrosta pelanneesta ammattilaisesta ei hävinnyt tilastollisesti merkitsevästi; tosin hänkin jäi lopulta hieman tappiolle.

Deep Stackin salaisuus on siinä, ettei se lyö etukäteen lukkoon pelistrategiaansa, kuten ne algoritmit, jotka ovat kyenneet voittamaan ihmisen shakin kaltaisissa symmetrisen informaation peleissä, mutta hävinnet pokerin kaltaisissa epäsymmetrisen tiedon peleissä.

Sen sijaan DeepStack laskee itselleen uuden taktiikan pelin jokaisessa vaiheessa huomioiden pelin silloisen tilanteen. Tästä huolimatta se kykenee pelaamaan pokeria noin viiden sekunnin harkinta-ajoilla.

DeepStackin saavutuksella on mitä todennäköisimmin merkitystä käytännön tekoälysovelluksissa ja siten yhä vaativampien tehtävien siirtämisen pois ihmistyön piiristä. Onhan ihmisen elämä ja vähänkin monimutkaisempi työ aina epäsymmetrisen informaation varassa.

Esimerkiksi asiantuntijan työ ei juuri koskaan perustu täydellisen tiedon varaan, vaan ison osan työstä muodostaa suora tai epäsuora kanssakäynti muiden ihmisten kanssa. Sellaisissa vuorovaikutuksissa vaikuttavat tosiasioiden lisäksi esimerkiksi bluffaaminen, valehteleminen sekä omien ja vastustajan aikeiden arvioiminen.

DeepStackin voitto osoitti, että keinoäly pystyy tulemaan toimeen myös epätäydellistä tietoa sisältävässä ympäristössä. Siksi sen kehittäminen tullee osoittautumaan pitkäksi askeleeksi monien sellaisten työtehtävien automatisointia, joita ei vielä jokin aika sitten kuviteltu voitavan tehdä ilman ihmisen panosta.

Sitä, mitä edellä kuvailemani muutos tarkoittaa ihmiskunnan tai yksittäisen valtion kannalta en lähde tässä arvailemaan. Varmaa lienee kuitenkin, että tekoälyä kuten muitakin tieteen saavutuksia voidaan käyttää sekä ihmisten hyväksi, että heidän vahingokseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Lajityypillistä käytöstä
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori