Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu alleviivasi Suomen vetovoimatekijöiden poistamisen tärkeyttä

Kirjoitin eilen alkuillasta Sanna Marinin (sd) hallituksen suunnitelmista laajentaa laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden terveydenhuoltoa. Tänä aamuna sain sitten luettavakseni Helsingin sanomien jutun, jonka mukaan Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu olisi kyseenalaistanut Suomen tuoreet muutokset rajavartiolakiin. 

Siinä mahdollistetaan kansainvälisen suojelun eli turvapaikan hakemisen keskittäminen yhteen tai useampaan rajanylitys­paikkaan. Ministeri Krista Mikkosen (vihr) mukaan esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisi ei kuitenkaan olisi ollut sellainen tilanne, jossa uutta lakia olisi sovellettu, vaikka tulijoita olikin poikkeuksellisen paljon.

Lisäksi HS:n jutussa haastateltu professori Tuomas Ojanen totesi ihmisoikeusvaltuutetun kritiikistä, että "vastaavanlaisia ja jopa tiukempia selvityspyyntöjä rajavartiolaista voi olla luvassa myös EU:n suunnalta". Siten näyttää siltä, että EU:ssa on vahva pohjavire, jonka mukaan sen jäsenvaltiot eivät saa puolustaa itseään - tai Euroopan Unionia - kehitysmaalaisia hyödyntävän hybridiuhan tai spontaanin kansainvaelluksen edessä. 

Tästä kaikesta ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Ja se on keskittyminen Suomeen kehitysmaalaisia houkuttelevien vetovoimatekijöiden poistamiseen. 

Tämä tarkoittaa esimerkiksi turvapaikkojen muuttamista määräaikaisiksi, aiheettomaksi todetun turvapaikkahakemuksen valitusprosessin rajaamista, turvapaikkaa hakeneiden sosiaalietuuksien karsimista ja niiden sitomista Suomen kansalaisuuteen sekä laittomasti maassa olevien tehokasta poistamista maastamme. Siksi kansan olisi syytä valita kevään vaaleissa eduskuntaan sellaisia poliitikkoja, jotka ymmärtävät kyseessä olevan Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeästä ennakoivasta riskinhallinnasta, joka on saatettava kuntoon ennen kuin sitä koetellaan uudella kansainvaelluksella tai hybridihyökkäyksellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

Populistista harhaanjohtamista

Helsingin Sanomien mukaan oikeustieteilijä, professori Tuomas Ojanen, pitää Paula Risikon (kok) puheita oleskelulupien peruuttamismahdollisuuksista populistisena harhaanjohtamisena. Näin siksi, että Risikko on vaatinut lakiin mahdollisuutta oleskeluluvan peruuttamiselle.

Perusteluna heitolleen Ojanen totesi, että "ei tarvita enää erillistä pykälää oleskeluluvan peruuttamiselle, kun karkottamista ja käännyttämistä koskevat pykälät nyt jo sallivat karkottamisen ja käännyttämisen kansallisen turvallisuuden perusteella". Toisaalta hän myös korosti, että oleskeluluvan saaneiden karkottamista rajoittavat Suomea oikeudellisesti sitovat kansainväliset sopimukset ja että perustuslain mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Toisaalta HS kertoi myös, että "ulkomaa­laislain mukaan oleskelu­luvan saanut voidaan karkottaa, jos hän on syyllistynyt rikokseen, josta säädetty enimmäis­rangaistus on yksi vuosi vankeutta tai hän syyllistyy rikoksiin toistuvasti".

Minä olen sitä mieltä, että ulkomaalaislakia pitäisi muuttaa. Ei siten kuin Risikko on populistisesti ehdottanut, vaan siten, että HS:n muotoilusta korvataan sanat "voidaan karkottaa" lyhennetään muotoon "karkotetaan". Lisäksi perustuslain mahdolliset rajoitteet palauttamiselle on poistettava ja tässä yhteydessä vaikuttaviin kansainvälisiin sopimuksiin on suhtauduttava suuntaa antavina, ei sitovina.

Nämä muutokset vastaavat oikeutta ja kohtuutta silloinkin, kun palautettava henkilöä uhkaavat kotimaassa ikävät asiat tai jopa hengenmeno. Eihän kukaan ole velvoitettu pitämään kotonaankaan huonosti käyttäytyviä vieraita, vaikka heillä olisikin omassa kodissaan kurjaa.

Lisäbonuksena muutoksesta saattaisi vieläpä seurata se, että oleskeluluvan saaneen motivaatio pysyä uudessa kotimaassaan kaidalla tiellä  paranisi nykyisestä. Oikeusoppineiden kannalta tämä toki merkitsisi tulonmenetystä, koska palauttamista varten ei enää tarvittaisi erillistä valitusprosessia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava
Terroristimyönteinen laintulkinta
Perustuslaki ja pakolaisten sosiaaliturva

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Loistavia uutisia

Aloitetaan eilisestä Yleisradion uutisoimasta jymyuutisesta. Sen mukaan maahanmuuttopolitiikkaamme on tulossa seuraavat muutokset.

"Käynnistetään välittömästi selvitys, jonka päämääränä on turvapaikanhakijoille maksettavan vastaanottorahan laskeminen.

Selvitetään, voidaanko sosiaaliturvajärjestelmiä muuttaa siten, että oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat eivät kuulu asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, vaan heillä on oma kotouttamisjärjestelmä.

Kotouttamisjärjestelmässä tukien tasot ovat lähtökohtaisesti alhaisempia kuin nykyisessä asumisperusteisessa järjestelmässä.

Työvoimaviranomaisille harkitaan ilmoitusvelvollisuutta, jotta voidaan varmistua, ettei turvapaikanhakija oleskele tosiasiassa muualla ja nosta samalla tukia.

Ulkomaalaisen pitkittyneestä sosiaaliturvaan turvautumisesta säädetään ilmoitusvelvollisuus Maahanmuuttovirastolle.

Aktiiviseen keinovalikoimaan otetaan Schengenin sisärajatarkastukset, mukaan lukien väliaikaiset pistotarkastukset.

Laivayhtiöiden tulee tarkistaa lipunmyynnin yhteydessä Suomen maahantuloon tarvittavat asiakirjat samaan tapaan kuin lentoliikenteessä.

Tiedotetaan lähtömaihin Suomen mahdollisista maahanmuuttopolitiikan muutoksista.

Suojelupoliisin resursseja vahvistetaan terrorismin torjumiseksi.

Perheenyhdistämisen kriteereitä tiukennetaan.

EU:n ulkopuolelta tulevien törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden, rikoksen uusijoiden ja yleiselle järjestykselle vaarallisten henkilöiden maasta poistumista nopeutetaan."

Lisäksi kiinnitetään huomiota maahanmuuttajien kotouttamisen tehostamiseen.

"Nopea pääsy kielikoulutukseen ja muihin kotoutumista tukeviin toimenpiteisiin, ja siitä eteneminen oman toimeentulon hankkimiseen.

TE-toimistoissa on varauduttava lisääntyviin asiakasmääriin ja varmistettava myös maahanmuuttajien pääsy palveluihin.

On varmistuttava, että kaikki oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat osallistuvat kotouttamistoimiin. Tätä ei voida jättää henkilön itsensä päätettäväksi, vaan se on viime kädessä asetettava erilaisten sosiaaliturvamuotojen ehdoksi.

Vastaanottokeskuksissa on järjestettävä riittävästi suomen/ruotsin kielen opetusta.

Osana hallitusohjelman "nollatoleranssi rasismille" -kirjausta kiinnitetään huomiota etnisten ryhmien välisiin suhteisiin."

Lista on aivan erinomainen, mistä lausun kiitokseni Suomen hallitukselle.  Panin myös tyydytyksellä merkille, että hallituksen suunnitelmat noudattelevat pitkälti viitisen vuotta sitten muotoilemiani linjauksia. 

Jos ja kun listan toimenpiteet saadaan vielä toteutetuksi, en aio harkita Muutos 2011 -puolueen äänestämistä sittenkään. Mutta vielä toistaiseksi jään odottavalle kannalle..

* * *

Listan toteuttamisen edessä on nimittäin vihervasemmistolaisen opposition lisäksi karavaania haukkuvien rakkikoirien joukko, joka on laskeutunut norsunluutornistaan räkyttämään. Tarkoitan Tuomas Ojasen ja Juha Latvapuron väitteitä muutosten perustuslain vastaisuudesta. Heidän mukaansa perustuslaki ja kansainväliset sopimukset eivät salli erillisen sosiaaliturvajärjestelmän luomimsta turvapaikanhakijoille.

Hallituksen linjausten lainmukaisuus on tietenkin varmistettava. Minun on kuitenkin mahdotonta nähdä, että perustuslaki edellyttäisi ylipäänsä lainkaan rahan kaatamista tänne saapuville ihmisille, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Vielä vähemmän sitä vaativat kansainväliset sopimukset.

Hallitus siis vieköön asian eduskuntaan, perustuslakivaliokunta ottakoon asiaan tarvittaessa kantaa, kansanedustajat hyväksyköön suunnitellut lakimuutokset ellei ongelmia ilmene ja hallitus pankoon ne toimeen mahdollisimman pikaisesti. Toistan, mahdollisimman pikaisesti.

* * *

Tänä aamuna luin sitten toisen uutisen, joka oli yhtä aikaa järkyttävä ja loistava. Sen mukaan Suomessa on pari vuotta toiminut eläinsuojeluasiamies. Arvoisa lukijani ymmärsi aivan oikein: veronvaroista on elätetty eläinten hyvinvointia päätoimenaan vahtivaa henkilöä. Onneksi ei kuitenkaan tämän johtamaa toimistoa - tai ainakaan sellaista ei löytynyt googlaamalla.

Eläinsuojeluasiamieheen liittyvä loistava uutinen siis oli, että valtuutetun tehtävä päättyy vuodenvaihteessa. Toki tällekin päätökselle löytyi heti omat rakkikoiransa, eli Animalia ja Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto, jotka olivat kovin pettyneitä. 

Minä puolestani totean, että tässä on nyt yksi esimerkki onnistuneesta ja aiheellisesta julkisen sektorin järkeistämisestä, jonka seurauksena maamme julkisen sektorin kestävyysvaje pieneni noin 100 000 eurolla. Toki eläinten hyvinvoinnista tulee huolehtia, mutta ei sitä varten tarvita omaa kallispalkkaista vahtikoiraa. Poliisi ja eläinlääkärit riittävät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä

Maahanmuutosta rikastuttava voimavara