Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste uuskieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uuskieli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. elokuuta 2023

Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Wikipedian mukaan "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on... tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".

Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan. 

Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin". 

Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.

Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.

maanantai 7. elokuuta 2023

Orwellilainen uuskieli ja kestävän yhteiskunnan luominen

Näyttää siltä, että Suomi jää vaille sitä hirmumyrskyä, josta vielä pari päivää sitten puhuttiin suurilla otsikoilla. Hyvä näin, sillä nyt voin keskittyä politiikan ja sen kommentaattoreiden ruotimiseen ilmastonmuutoksen kauhistelun sijasta. 

Ensimmäiseksi tahtoisin muistuttaa Orwellinkin mainitseman uuskielen käytöstä poliittisessa keskustelussa. Helsingin sanomat nimittäin kirjoitti jutun, jossa se kertoi, että "radikaali­oikeisto pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatteluun kieltä muokkaamalla". 

Jutun aluksi kerrottiin Hommafoorumilla vuonna 2009  mainitun, että "´radikaali vihervasemmisto´ on saanut maahanmuuttonäkemyksensä osaksi keskustelun valtavirtaa". Ja sen jälkeen toimittaja kuitenkin - otsikkonsa mukaisesti - pyrki osoittamaan, että orwellilaisen uuskielen ensisijainen käyttäjä onkin poliittisen vihervasemmiston sijaan radikaalioikeisto. 

Jutussa käytettiin asiantuntijana nykykulttuurin yliopistonlehtoria, dosentti Tuija Saresmaa, jonka mukaan oikeistopopulismille tyypillistä on erilaisten uusien kielellisten ilmausten vakiinnuttaminen myös perinteisen median kieleen. Ja että tällainen kielenmuokkaus on tuttua kansainvälisen radikaalioikeiston toiminnasta.

En kiistä, etteikö näin olisi, mutta haluaisin huomauttaa Saresmalle, että aivan kuin jutun alussa todettiin, vastaava uuskielen muokkaaminen on käytössä myös politiikan toisella laidalla. Ja sieltä se on suomalaisen valtamedian avulla levinnyt perinteisen median kieleen monin verroin tehokkaammin kuin poliittisen oikeiston lanseeraamat ilmaukset. 

Vai väittääkö joku, että esimerkiksi "intersektionaalinen feminismi", "penikselliset naiset", "mamut" tai "kultamunat" olisivat politiikan oikean laidan toimijoiden kehittämiä ilmaisuja? Kyllä ne ovat ihan poliittisen vihervasemmiston alkujaan käyttöönsä ottamia termejä, joiden tarkoituksena on ollut laajentaa feminismin käsitettä kohti ihmisten eriarvoista kohtelua, toimia hellittelyterminä maahan saapuneille kehitysmaalaisille sekä antaa (väärin)ymmärtää näiden tuottavan Suomelle taloudellista hyötyä.

* * *

Lopuksi haluaisin vielä mainita Ylen jutusta, jossa näkyi räikeästi poliittisen oikeiston ja vasemmiston ajattelutavan ero. Siinä haastateltiin ministeri Sanni Grahn-Laasosta (kok), joka kertoi, että hallitus aikoo nyt vähentää pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta ja puolittaa tuen saajien määrän "ensisijaisesti sitä kautta, että työllisyys vahvistuu ja että toimeentulotukea tarvitsevien määrä vähenee".

Tähän reagoi Kelan naispuolinen asiantuntija väittämällä, että toimeentulotuen tarve voi päinvastoin kasvaa, kun hallitus aikoo samaan aikaan leikata asumistukea ja työttömyysturvaa, sillä hänen mukaansa "se yleensä tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Eli hallituksen tavoite on vähän ristiriitainen". 

Toisin sanoen siinä missä kokoomuslainen ministeri pyrki auttamaan pitkäaikaistyöttömiä pääsemään kiinni työntekoon, virkatyötä tekevä - vasemmistolaista ajatusmallia noudattava - nainen näki ensisijaiseksi sosiaalisen tulonsiirron työtä tekeviltä työttömille. Molemmat lienevät omalla tavallaan oikeassa, mutta vain ministerin ratkaisu johtaa pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävään yhteiskuntaan.

lauantai 5. elokuuta 2023

Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Arkkipiispa Tapio Luoma tuli julkisuuteen sanomaan, että "jokaisen on oltava valmis tunnistamaan rasismia heijastavia piirteitä juuri omassa ajattelussaan. Miksi minun on vaikea nähdä erilainen ihminen vertaisenani? Miksi pelkään erilaisuutta ja minkä takia erilaisuus herättää ahdistusta, aggressiota ja jopa suoranaista vihaa?"

Vaikka en arkkipiispan laumaan kuulukaan, jäin miettimään, mitä hänen lausahduksensa tarkoitti omalla kohdallani. Teenhän kuitenkin työtäni monikulttuurisessa ympäristössä ja arvostan kaikkia siellä työskenteleviä kollegoitani ihmisinä täysin riippumatta heidän etnisestä taustastaan. 

Tosin joitakin heistä pidän suuremmassa arvossa kuin toisia - tämä liittyy esimerkiksi siihen, miten menestyksekkäästi he ammattiaan harjoittavat. Ovathan tutkijat ja heitä avustavat tekniset henkilöt työn tuottavuudeltaan erilaisia aivan samoin kuin muissakin työpaikoissa. 

Pieni joukko tutkijoista saa kerta toisensa jälkeen nerokkaita oivalluksia ja toteuttaa niiden pohjalta tutkimuksia, joiden kautta ihmiskunnan tieteellinen tieto kasvaa oleellisesti. Toiset taas tekevät julkaisuja, joiden suurin merkitys taitaa olla heidän julkaisuluettelonsa piteneminen yhdellä merkinnällä.

Tekniset työntekijätkin poikkeavat ammattitaidoiltaan ja osaamiseltaan. Heistä toiset tekevät pyydetyt analyysit erittäin luotettavasti, kun taas joidenkin kohdalla virheitä sattuu tämän tästä. Eivät jälkimmäiset sinänsä ole sen huonompia ihmisiä, mutta toki pyydän omia analyysejäni mieluiten tekemään jonkun ensin mainitsemaani ryhmään kuuluvalta.  

Jotkut muita enemmän arvostamani henkilöt taas ovat mukavia kavereita, joiden kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia kahvitauolla tai muussa sopivassa tilanteessa. He luovat työyhteisöön mukavaa tunnelmaa, mutta jos pitäisi luokitella työyhteisöni jäsenet tämän ominaisuuden perusteella, olisi järjestys suurelta osin toinen kuin työn tuottavuutta mittarina käyttäen. 

Saattaisipa joku loistavaa tutkimusta tekevä - ja sitä kautta suuresti arvostamani - henkilö olla jopa niin sanotusti varsin epämiellyttävä tyyppi. Sellainen olisi sikäli ristiriitainen tapaus, että arvostaisin kyllä hänen tieteellistä kyvykkyyttään, mutta käyttäytymisen puolesta pikemminkin päinvastoin.

* * *

Luulen kuitenkin, ettei arkkipiispa tarkoittanut näitä - ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia korostavia - erilaisuuden lajeja vaan ihmisten perinnöllistä olemusta. Siis ennen kaikkea heidän etnistä taustaansa, joka on ollut ennennäkemättömällä tavalla esillä viime vuosien rasismikeskustelussa.

Tässä suhteessa oli hyvä, että rasisteiksi syytettyjen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä antoi haastattelun siitä, mitä rasismi hänen ja hänen puoluetovereidensa mielestä tarkoittaa. 

Mäkelän mukaan "Suomen lainsäädäntö antaa aika hyvät raamit sille, mikä on kiellettyä syrjintää ja mikä ei. Jos sinulla on edessäsi yksilö, joka on esimerkiksi eri värinen kuin sinä, niin et saa kohdella häntä eri tavalla, kuin miten kohtelisit jonkun toisen väristä ihmistä. Syrjintä tällaisella perusteella, johon henkilö itse ei voi vaikuttaa, on kiellettyä."

Tämä on hyvä määritelmä rasismille, ja voin hyvin allekirjoittaa sen. Tarkempi määritelmä löytyy Suomen perustuslaista, jonka mukaan "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella... Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti... Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään." 

Kun nyt puhutaan vaikkapa Riikka Purran (ps) tunnetusta turkkilaista apinaa koskevasta kirjoituksesta, on hyvä huomata, ettei se perustunut puheena olleen henkilön edellä mainittuihin ominaisuuksiin, vaan hänen käyttäytymiseensä naisen edessä - siis seksuaaliseen häirintään. Eikä se siten ole rasistinen. 

* * *

Mäkelä nosti esille myös toisen nyt käynnissä olevaan keskusteluun liittyvän oleellisen asian. Hän nimittäin totesi, että "jotkut poliittiset suuntaukset... ottavat tämän termin, määrittelevät sille mielivaltaisesti oman sisältönsä ja alkavat peilaamaan muita keskustelijoita sen oman määrittelemänsä mukaan". 

Tämä - Orwellinkin mainitseman uuskielen lanseeraaminen - on asia, johon vastuullisen median tulisi ehdottomasti tarttua, mikäli Suomessa olisi sellainen. Toisin kuin vihervasemmisto näyttäisi ajattelevan, ei rasismia ole esimerkiksi maahanmuuton rajoittaminen sellaisilta ihmisryhmiltä, joiden maahantulo aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, lisää suhteettomasti seksuaalirikollisuutta ja on naapurimaissa johtanut vakavan rikollisuuden kasvuun. 

Rasismia olisi, mikäli rajoituksen syynä olisi esimerkiksi muslimien maahanmuuton rajoittaminen siitä syystä, että heillä on erilainen ihonväri, uskonto ja ruokakulttuuri kuin meillä suomalaisilla. Rasismia ei ole myöskään näiden ihmisten pukeutumiseen puuttuminen silloin, kun se estää heitä osallistumasta työelämään tai toimii sukupuolisen syrjinnän ja/tai naisten alistamisen työkaluna. 

* * *

Lopuksi on vielä todettava, ettei rasismia ole myöskään se, ettei yhteiskunta ota vastaan kantokykyään enempää pakolaisia - heitähän on koko maailmassa yli sata miljoonaa, joten on selvää, ettei 5,5 miljoonan asukkaan Suomi pysty ottamaan heitä kaikkia vastaan. Mutta sitä enemmän me kuitenkin pystymme, mitä nopeammin tänne jo saapuneet sopeutuvat yhteiskuntaamme ja ryhtyvät osaltaan lisäämään sen taloudellisia voimavaroja. 

Tässä suhteessa hyvän vertailukohdan tarjoavat kymmeniä vuosia maassamme asuneet somalit, joiden työllisyysaste on edelleen vain noin 30 prosenttia kun taas viime vuosina maahamme saapuneista yli 15-vuotiaista ukrainalaisista on jo nyt työllisinä noin 22 prosenttia. Näiden lukujen valossa on selvää, että Suomessa asuvien ukrainalaisten työllisyysaste nousee somaleiden ohi hyvinkin nopeasti, joten heidän aiheuttamansa taakka suomalaiselle yhteiskunnalle tulee jo lähivuosina olemaan pienempi kuin somaleiden aiheuttama. 

Tämän seurauksena Suomi voi vähentää maailman pakolaisten määrää huomattavasti tehokkaammin ottamalla maahamme ukrainalaisia somaleiden sijaan. Eikä tämän asian ääneen sanominen ole rasismia vaan tosiasioiden toteamista. 

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Plan International yllätti

Wikipedian mukaan "Plan International on kansainvälinen lastenoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on kehittyvien maiden lasten elinolosuhteiden parantaminen. Poliittisesti sitoutumaton järjestö edistää muun muassa lasten oikeuksien toteutumista. Plan parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämää ja suojelua ja edistää tasa-arvoa." 

Kyse ei ole mistään pikkujärjestöstä vaan - edelleen Wikipedian mukaan - "vuonna 2019 Planin kummitoiminnassa oli mukana 1,2 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti. Suomessa kansainvälistä Plania edustaa Plan International Suomi." 

Järjestön tuotot Suomesta olivat vuonna 2021 kokonaista 24,4 miljoonaa euroa. Neljännes rahoituksesta tulee ulkoministeriöltä. Maailmanlaajuisesti järjestö käytti yhteensä 937 miljoonaa euroa. Kyse on siis merkittävää rahoitusvaltaa käyttävästä organisaatiosta. 

Tätä taustaa vastaan oli yllättävää huomata, että järjestön nettisivuilla on vajaa kuukausi sitten julkaistu kirjoitus, johon sisältyivät seuraavat kohdat. 

"Olemme saaneet kampanjan aikana somessa kysymyksiä ja kärjekästäkin palautetta siitä, että puhumme viesteissämme tyttöjen ja naisten rinnalla tai sijaan menstruoivista ihmisistä. Kommenteissa on noussut esiin huoli, että pyrkisimme häivyttämään sukupuolen tai naiseuden olemassaolon."

"Sana- ja kuvavalinnoissamme ei kuitenkaan ole kyse sukupuolen kieltämisestä vaan siitä, että ihmisoikeusperusteisena toimijana haluamme huomioida kaikkien sukupuolten aseman ja oikeudet."

"Kaikilla tytöillä ja naisilla ei ole kuukautisia, ja kaikki, joilla on kuukautiset, eivät ole tyttöjä tai naisia. Esimerkiksi osa transmiehistä ja muunsukupuolisista ihmisistä menstruoi."

Edelle kopioimani wokellus-henkiset linjaukset eivät sinänsä tarvinne sen kummempia selventäviä kommentteja. Todettakoon kuitenkin, että minulla on lievää suurempia epäilyksiä siitä, ettei puheena oleva järjestö ole juuri nyt tarttumassa kehitysmaiden keskeisimpiin ongelmiin. Enkä siksi kannata veronmaksajan varojen käyttämistä sen toimintaan.

Aloitin kirjoitukseni Wikipedia-sitaatilla, joten lopetettakoon se myös sellaiseen: "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan ´Vuonna 1984´ kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on romaanin maailmassa tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista

1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun presidenttimme J.K. Paasikivi sanoi vääntäessään Venäjän-suhdettamme uuteen asentoon, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tämän oivalluksen seurauksena Suomi pystyi säilyttämään kylmän sodan ajan sisäpoliittisen itsenäisyytensä ja länsimaisen elämäntapansa.

Suomen nykyinen presidentti Sauli Niinistö otti puolestaan Kuopiossa kantaa sosiaalisen median tosiasioihin ja niiden vääristelyyn. Hän totesi mm. että "erityisesti some-puolella tuntuu olevan valtava houkutus siihen, että jos jostain asiasta ei pidä, maali siirretään ensin paikalleen eli muutetaan sanomaa niin, että saadaan osuma".

Asian merkitystä hän avasi sillä, että "jos kaksi keskustelijaa on kovin eri mieltä, mutta jos he kuitenkin tunnustavat vallitsevat tosiasiat, keskustelusta voi tulla muutakin kuin riitaa". Toisin sanoen tosiasiat tunnustamalla on mahdollista löytää pohja, jonka varaan voidaan rakentaa konsensus niin yksityisten ihmisten, poliittisten puolueiden kuin itsenäisten valtioiden ja valtioliittojenkin välille.

Presidentin ajattelu sai mukavasti lihaa luiden välille, kun lueskelin uutista siitä kuinka poliittisen kielen arvolatautuneita iskusanoja käytetään kampittamaan vastustajaa, hämärtämään tarkoitusperiä ja muuttamaan todellisuutta. Jutussa oli haastateltu mm. päätoimittaja Matias Turkkilaa (ps) ja suomen kielen dosentti Vesa Heikkistä.

Sinänsä mielenkiintoisen jutun edetessä tuli vastaan sana maahanmuuttokriittisyys. Ja siinä yhteydessä Heikkiseltä tiedemiehelle käsittämätön kommentti. Vai mitä arvoisa lukijani itse arvelee seuraavasta.

"Vastaisuus ei osoita kauheasti kriittisyyttä, jos ajatellaan kriittisyydellä sen syvintä merkitystä. Monet populistiset toimijat ovat käyttäneet maahanmuuttokriittisyyttä näennäisneutraalina ilmauksena, mutta kun tutkii heidän politiikkansa sisältöä tarkemmin, se saattaa olla kaikessa karuudessaan maahanmuuttovastaista."

Voi toki olla, että jotkut "populistiset toimijat" - keitä ikinä he ovatkaan - ovat käyttäneet termiä maahanmuuttokriittinen maahanmuuttovastaisen synonyyminä. Tämä ei kuitenkaan ole sanan varsinainen merkitys, vaan se on juuri sitä, mikä sanasta ilmenee.

Ottaen huomioon artikkelissa olleen Heikkisen kommentin yhteyden Perussuomalaisiin syyllistyi dosentti kommentissaan, ellei muunnellun totuuden, niin ainakin harhaanjohtamisen syntiin. Tai sitten kyse oli vain kömmähdyksestä tai lehden toimituksen kieroilusta. Onhan selvää, ettei Perussuomalaisten linja ole maahanmuuttovastainen korostaessaan Suomen kannalta hyödyllisen ja haitallisen maahanmuuton eroja.

Puolueen tuoreen kansanedustajan Riikka Purran sanoin: "me vastustamme Suomelle taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja turvallisuuden kannalta haitallista maahanmuuttoa... Ihmiset, jotka haluavat integroitua maahamme ja elää perusarvojemme mukaisesti, ja jotka osallistuvat yhteiskuntamme rakentamiseen tuottavan työn ja riittävän verojen maksamisen kautta, ovat tervetulleita."

Mistä muusta Purran kommentissa on kyse kuin juuri Heikkisen määritelmän mukaisesta maahanmuuttokriittisyydestä? Kriittisyydestä, jonka toivoisi leviävän läpi suomalaisen poliittisen kentän siten, ettei se olisi enää puolueiden välillä hiertävä arvopohjakysymys vaan sitä mitä se pohjimmiltaan on - eli presidenttiemme kannanottojen mukaista tosiasioiden tunnustamista. Ja sellaisena luonteva pohja käydä maahanmuuttoon liittyvää poliittis-yhteiskunnallista debattia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loogista ja tavallaan loogista
Blogin syvin olemus
Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Neuvostoliitossa vaikutti viime vuosisadalla yksi maailmanhistorian hirmuisimmista diktaattoreista. Mies, jonka yhtenä tavaramerkkinä oli pyrkimys muokata historiaa kerta toisensa jälkeen uusiksi.

Se näkyi esimerkiksi diktaattorin vihan kohteeksi joutuneiden aiempien punapäälliköiden valokuvista pois retusoimisena. Kun näistä ihmisistä ei enää ollut merkkejä näkyvissä, katosivat heidän aiemmat yhteytensä itse diktaattoriin samalla ihmisten tietoisuudesta - tai ainakin ääneen lausutuista puheista.

Tarkoitan diktaattorilla tietenkin Josif Vissarionovitš Džugašviliä, joka tunnetaan paremmin uusionimellään Josif Stalin. Miestä, jonka toiminnan seurauksena tuhottujen ihmisten määristä tehdyt arviot vaihtelevat yhdeksän ja kuudentoista miljoonan välillä.

Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, elää Stalinin perintö edelleen voimakkaana myös Suomessa. Saimme siitä jälleen tänä aamuna yhden esimerkin kun Tampereen yliopistolla työskentelevä ja Suomen Akatemialta leipänsä saava maahanmuutto-aktiivi Anna Rastas halusi hävittää nuorille tarjottavasta kirjallisuudesta neekeri-sanan.

Lienee totta, että amerikanenglannin sana nigger on ollut mustaihoisia halventava nimitys. Sen sijaan suomenkielen neekeri-sana on peräisin latinan mustaa tarkoittavasta sanasta "nigrum" eikä siten ole alkujaan ollut millään tavalla negatiivinen.

Itse asiassa olen sen verran iäkäs, että muistan neekerin olleen teini-ikääni asti täysin neutraali sana, joka tarkoitti vain ja ainoastaan tummaihoista ihmistä. Ei heistä edes käytetty muuta nimitystä. Siten Anna Rastas syyllistyy historian vääristelemiseen myös kirjoitettuaan, että "meilläkin on jo vuosia ymmärretty n-sanan rasistisuus".

Kyse ei nimittäin ole ymmärtämisestä vaan viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneesta sanan merkityksen uudelleenmäärittelystä. Toisin sanoen neekeristä tuli haukkumasana vasta Rastaan kaltaisten ihmisten toimesta.

He halusivat siirtää amerikanenglannin nigger-sanan negatiivisen merkityksen Suomeen ja useiden vuosikymmenten määrätietoisen jankkaamisen seurauksena lienevät onnistuneetkin - ainakin nuorempien sukupolvien kohdalla. Tämän kehityksen seuraava vaihe näkyi Rastaan tämän aamun kirjoituksessa, jossa neekeri-sana oli aitostalinistiseen tapaan sensuroitu eli korvattu n-sanalla. Siis piilotettu pois näkyvistä aivan kuin ihmiset Stalinin retusoiduissa valokuvissa.

Jos Stalin olisi vielä elossa, panisi hän varmasti suurella tyydytyksellä merkille perintönsä vahvan läsnäolon Suomessa. Ehkäpä hän samalla muistelisi aurinkoisesti hymyillen myös sitä, että Rastaan työpaikkana toimiva Tampereen yliopisto oli 1970-luvulla tekemässä historiaa rajusti vääristelevää marxilaista oppimateriaalia, jota käytettiin yhden lukuvuoden ajan Pirkkalan koulujen viidesluokkalaisten aivopesuun. Raffinoitua kerrassaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Uuskielen kehitys on viime vuosina ollut nopeaa myös Suomessa. Juopot on korvattu alkoholisteilla tai suorastaan sosiaalisesti työrajoitteisilla; lappalaiset ovat muuttuneet äidinkielestään lainatun nimensä mukaisesti saamelaisiksi, vaikka venäläiset eivät olekaan palanneet ryssiksi; kahdesta sukupuolesta on siirrytty hämärään sukupuolikirjoon, jossa miehetkin voivat synnyttää, eikä seksuaalisia poikkeavuuksia esiinny; jotkut lehdet kutsuvat perustuslain vastaisesti eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi; mustalaiset ovat romaneja tai rikoksen sattuessa seurueita ja uudemmat maahanmuuttajat taas nuorisoa jos sitäkään.

Sitä paitsi neekereitä ei median juttujen perusteella taida enää olla ole edes olemassa, hyvä jos edes tummaihoisia henkilöitä. Eikä heitäkään rikoksen sattuessa.

Uuskieli oli George Orwellin kehittelemä kokonaisuus, jonka tarkoituksena oli kertoa ihmisille harhaanjohtavasti maailmasta ja sen kehityksestä. Siis vaikeuttaa loogista ajattelua ja tosiasioiden tunnistamista sekä siitä keskustelemista. Siten esimerkiksi keskitysleiri on uuskielisesti riemuleiri ja propagandaministeriö totuusministeriö.

Yksi aiottu askel hyvin edistyneen suomalaisen uuskielen tiellä joutui kuitenkin nyt vastatuuleen. Tarkoitan äitiyspakkausta, jonka nimeä vaadittiin muuttamaan huomioimaan isät ja kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt.

Kela päätti kysyä asiasta kansalta ja sai tyrmäävän vastauksen. Peräti 60 prosenttia ihmisistä halusi pitää vanhan perinteisen nimityksen, joten sen mukaisesti vauvaperheet saavat myös tulevaisuudessa yhteiskunnan tukena äitiyspakkauksen.

Tapaus on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin itse asia ilman uuskieli-viitekehystä merkityksetön. Pidin kuitenkin Kelan lähestymistavasta, eli mielipiteen kysymisestä kansalta. Olisiko siitä tien avaajaksi siten, että kansan mielipidettä kysyttäisiin - ja noudatettaisiin - jatkossa myös äitiyspakkausta tärkeämmissä kysymyksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Saako kansalle antaa valtaa?
Kömpelöä kieltä olisi vältettävä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!