tiistai 15. maaliskuuta 2016

Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

Antti Blåfield pohti tämän aamun kolumnissaan sitä miksi työväenliike on menettänyt otteensa. Itse asiassa hän ei puhu varsinaisesti työntekijöiden liikkeestä vaan sosialistisesta ajatusmaailmasta. Koko suomalainen työntekijäkenttähän ei ole ajatuksillaan vasemmistolainen eikä edes kuulu ammattiyhdistysliikkeeseen.

Blåfieldin kirjoitus on hyvä ja asiallinen. Se nostaa esiin käsittääkseni Milton Friedmanin luonnosteleman ja Margaret Thatcherin sekä Ronald Reaganin käytännössä pitkälti toteuttaman liberaalin talouspolitiikan aseman myös Suomen poliittisessa oikeistossa. Se häneltä kuitenkin jää huomaamatta, että vaikka Alexander Stubbin Kokoomus onkin aiempiin aikoihin verrattuna liberaali, sen linja jää sittenkin kauas friedmanilaisesta taloudellisesta liberalismista ja sisältää huomattavan määrän suunnitelmatalouden piirteitä.

Tämän liberalismin vastakohdaksi Blåfield nostaa perinteisen vasemmiston ja ay-liikkeen, joka on luutunut puolustamaan vanhoja saavutuksiaan osaamatta nostaa esiin uusia ajatuksia. Tämäkin on osittain totta, mutta ei kokonaan. Kun huomioimme sen, että alkujaan ainakin osittain entisten Nuorsuomalaisten eli Liberaalien raunioille nousseista Vihreistä on muodostunut Suomeen kolmas suuri suunnitelmatalouden varaan perustava vasemmistopuolue, näemme moniakin merkittäviä avauksia.

Sellaisia ovat erityisesti entisestä Neuvostoliitosta tuttu ihmisten kasaaminen mahdollisimman urbaaneihin asuinympäristöihin. Tästä viimeisimpänä merkkinä ovat Helsingin sisääntuloväylien korvaajaksi suunnitellut kaupunkibulevardit, joita ajaa erityisesti vihreä apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki. Tukenaan hänellä on koko vasemmisto Vasemmistoliitosta Sosialidemokraatteihin.

Toinen iso uusi asia on maassamme viime vuodet (ja edelleenkin) noudatettu ääriliberaali maahanmuuttopolitiikka, jonka taustalla on ilmeisesti tiedostaen tai tiedostamatta jo 1900-luvun alkupuolelta tuttu työväen keskinäinen solidaarisuusajattelu. Se ei varmasti aja tässä asiassa työläisten asiaa eikä vastaa heidän ajatuksiaan, vaan pikemminkin heijastaa puhtaasti korkeasti koulutetun vasemmistointelligentsijan tosiasioiden suhteen perusteetonta haaveilua. On merkittävää, että ääriliberaalin maahanmuuttopolitiikan kannalla seisoo yhtenäisenä koko vasemmisto Vasemmistoliitosta Sosialidemokraatteihin.

Tämä suuntaus lienee yksi syy soinilaisten Perussuomalaisten nousuun työläisten piirissä. Tässä on ollut keskeisenä tekijänä se, että myös halvasta työvoimatarjonnasta intoutunut Kokoomus on lähtenyt maahanmuuttopolitiikassaan vasemmiston liekanaruun ja vetänyt myös vallankipeät kepulaiset mukaansa - siitä huolimatta että puolueen kenttäväki on Paavo Väyrysen johdolla vahvasti tällaista suomalaisen kulttuurin itsemurhaa vastaan.

Mutta toki Blåfield on suuria linjoja ajatellen oikeassa. Viimeistään 1980-luvulla sosiaalidemokratiaksi muodostuneessa Suomessa on nykyisestä poliittisesta vasemmistosta ja ay-liikkeestä tullut saavutettujen etujen paikalleen jämähtänyt puolustaja.

Siksi onkin kysyttävä Blåfieldin lailla: "jos demarit voittavat seuraavat vaalit, mitä he voitollaan tekevät?"

En tietenkään osaa ennustaa tulevaisuutta. Ehdottaisin kuitenkin katsomaan muutamaa historiallista faktaa. Enkä nyt viitsi viitata 1900-luvun sosialistisen maailman historiaan, vaan otan esimerkiksi kaksi tuoreempaa tapausta.

Kiina on noussut kehitysmaasta merkittäväksi taloudelliseksi tekijäksi. Kaiken tämän kehityksen pani alkuun myös Blåfieldin mainitsema Deng Xiaoping, joka käytännössä luopui suunnitelmataloudesta jo 1970-luvun lopulla ja ajoi maansa talouden ehkä kaikista maailman valtioista puhtaimmin puhtaaseen liberalismiin.

Kiinan taloudellinen voittokulku on ollut huikea, vaikka juuri nyt talous onkin alkanut yskiä. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei pahakaan lama ajaisi kiinalaista yhteiskuntaa enää samanlaiseen köyhyyteen kuin se oli puhtaan suunnitelmatalouden aikana.

Toisen esimerkin otan Venezuelasta. Maa oli aiemmin vauras eteläamerikkalainen öljyvaltio, jonka johtoon nousi vasemmistolainen kansansuosikki ja pölhöpopulisti Hugo Chavez. Hänen ja seuraajansa Nicolas Maduron johtama sosialistinen talousjärjestelmä on ajanut koko maan täydelliseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin, josta ulospääsy tulee epäilemättä olemaan hyvin vaikeaa vaikka maassa tunnustettaisiinkin jonain päivänä taloudelliset tosiasiat ja suunnitelmatalouden kyvyttömyys tuottaa kestävää hyvinvointia.

Kaikkiaan näyttää siltä, että mikäli Suomeen saataisiin sosiaalidemokraattien johtama vasemmistohallitus, saattaisi edessämme olla keskushallinnon ja byrokratian vallan kasvattaminen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin taloudellinen seisahtuneisuus. Siitä huolimatta veronmaksajien rahoja käytettäisiin nykyistä avokätisemmin sosiaalisiin etuuksiin, julkisiin menoihin, kolmannen maailman ihmisten houkutteluun maahamme sekä myös suomalaisen kehitysapurälssin elämän tukemiseen heidän lähtömaissaan.

Elleivät sitten suomalainen pragmatismi ja realismi onnistuisi voittamaan vasemmistolaisten vallanpitäjien aatteellista hourimista ja saamaan sitä toimimaan taloudellisten realiteettien ehdoilla. Tuolloin myös poliittisen hallitusvallan kanssa samaa aatetta tunnustavan SAK:laisen ay-liikkeen änkyröiden mukaan saaminen koko maan taloutta nostaviin liberaaleihin tai ainakin keskusjohtoisuuden vähentämiseen perustuviin talousuudistuksiin saattaisi käydä kivuttomammin kuin nykyiseltä perusporvarihallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Avain menestykseen

10 kommenttia:

  1. Tuo "korkeasti koulutetun vasemmistointelligentsijan tosiasioiden suhteen perusteetonta haaveilua." oli paha. Luulen, että moni moni suomalainen haluaisi asioista päättämään porukkaa, jolle ensimmäisenä ohjenuorana olisi Paasikiven tosiasioiden tunnustaminen.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä professorin kanssa. SDP:ssä Antti Rinne lienee pohtinut samaa ja patistaa nyt oppositiosta päin PAM:ia mukaan sopimukseen. Varmaankin ajattelee, että jos sopimusta ei tule ja pidetään uudet vaalit, koko konkurssin hoito ay-liikkeen mukaan vetämisineen lankeaisi tulevalle vaalivoittajalle kuin illallinen manulle. Pukkaa hikeä niskaan yön pimeinä hetkinä ..
    -Beowolf-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lähde PAM yhteiskuntasopimukseen, joka sen vuoksi raukeaa. Melkoinen paradoksi, että kokoomus vastustaa nyt veronkevennyksiä ja pienipalkkaisia edustava ammattiliitto PAM vaatii niitä.

      Poista
  3. Minä ihmettelen sitä, miksi Sumi pienenä valtiona ei voisi olla paljon paljon ketterämpi päätöksenteossa ja asioiden jalkauttamisessa. Olen itse tällainen akateeminen yrittäjä ja ollut ennen isomassa yrityksessä palkollisena. Samat asiat, joita isossa firmassa hierotaan ja hallinnoidaan, pysty itse ketterästi päättämään ja viemään asian läpi henkilökunnan ja vieläpä niin että porukka selvästi sitoutuu työhönsä. Ja olen sopinut paikallisesti ohi TESsin asiat aina, jopa niin että liiton luottamusmies on sanonut että miksi muualla asiat eivät ole näin sovittavissa. Olen seurannut esimerkiksi Antti Rinteen touhuja useamman vuoden. Antti oli jo Pron aikana oikea puskasta huutelija joka haki julkisuutta tukemalla milloin mitäkin typerää lakkoa. Toivon, että nyt hänkin näkisi ison kuvan ja ohjaisi liittoja Suomen kannalta oikeaan suuntaan.
    Vasemmistolaiset, joiksi luen myös monet vihreät ovat todella jässähtäneet puuhastelemaan kaiken maailman kaupunkibulevardien ja muun himphampun pariin, eivät tätä maata saa jaloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti meille on ainakin julkiselle puolelle rakennettu kaiken kattava byrokratia, joka ei suinkaan ole vähenemässä eikä ainakaan sujuvoittamassa varsinaista substanssitekemistä.

      Poista
    2. Insinööri-Pääministeri oli loppuvuodesta kovin pahoillaan "kaiken maailman dosenttien" kommenteista, Professori on harmissaan kaiken maailman vasemmistointelligentsijoiden haaveilusta, perusporvarihallituksen uudistukset tökkii, eilen J. Vartiainen sai kommenttia jne.
      Mistä sitten saisimme ohjetta tulevaisuuteen? No ainakin ennen tulevaisuusselontekoa kannattaa lukea tämä: http://yle.fi/uutiset/tyoelamatutkijalta_kovaa_kritiikkia_paattajilla_on_vanhentunut_kuva_tyoelamasta/8745097

      Poista
  4. Demarien poliittinen linja lienee edelleenkin hakusessa. Tällä hetkellä tuo eräänlainen ay-populismi näyttää tuottavan ainakin gallup-suosiota, mutta he taitavat tietää itsekin, että jos tuota politiikkaa toteutettaisiin hallituksessa, se tuottaisi venezuelalaisia tuloksia. Kuten se jo tuotti Kataisen hallituksen aikana.

    Parhaina aikoinaan demarit ja kokoomus ovat kyenneet järkevään yhteistyöhön. Demarit ovat ymmärtäneet, että firmojen täytyy kannattaa, jotta ihmisille saataisiin töitä ja kyettäisiin maksamaan kunnon palkkoja. Porvarit taas ovat ymmärtäneet, työläisen täytyy saada oikeudenmukainen ja kohtuullinen osansa firman tuottamasta tuloksesta. Tyytyväinen työläinen on hyvä työläinen. Tällaisen pragmaattisen linjan ylläpitäminen vaatii keskinäistä luottamusta, mutta sitä on nyt ilmassa hyvin vähän. Syytä luottamuksen häviämiseen löytyy niin sysistä kuin sepistäkin. Syy huonon kierteen alkamiseen löytynee sieltä johtajien puolelta, jossa innostuttiin sorvaamaan erilaisia avokätisiä optio-ohjelmia ja jakelemaan huimia palkankorotuksia. Vastaus sitten tuli ay-demagogian muodossa ja nyt tämän huonon kierteen katkaiseminen näyttää ylivoimaisen vaikealta. Erityisen vaikeaksi demareille sen tekevät veljet vasemmalla, eli vasemmistoliitto ja vihreät, jotka itse asiassa ovat sama firma, mutta brändättynä kahdella eri nimellä eri asiakaskuntia varten. Vielä vaikeammaksi demareille asian tekee se, että parhaiten duunaria palvelisi ylisuureksi paisuneen julkisen hallinnon supistaminen, joka mahdollistaisi verotuksen alentamisen ja sitä tietä ostovoiman paranemisen sekä yksityissektorin talouden nousun. Tämä vain on demareille henkisesti mahdotonta, koska julkisen sektorin kasvattaminen on kuulunut niin kauan heidän perinteiseen politiikkaansa ja kannattajakunnasta niin iso osa saa leipänsä julkisen sektorin töistä.

    Ei siis ole helppoa demareillakaan, vaikka gallup -luvut kauniilta näyttävätkin. he tarvitsisivat uuden Tannerin, mutta ruorissa on vain Rinne.

    VastaaPoista
  5. Onhan Suomessa nyt maailmankirjat jotenkin sekaisin:

    Porvarihallitus ensi töikseen ilmoitti ottavansa käyttöön valtion määräämän palkka- ja työaikasäännöstelyn. Eihän sellaista ole totuttu näkemään kuin pahimmissa sosialistivaltioissa.

    Nyt Kokoomus vastustaa veronlaskua ja haluaa pitää verotuksen korkealla. Verojen laskua on vaatimassa vasemmisto ay-liikkeen säestyksellä. Totaalisen nurinkurinen asetelma totuttuun verrattuna.

    Tämän hetken vasemmistolaisin puolue taitaa olla Kokoomus.

    VastaaPoista
  6. Vasemiston voitto varmaan sais kumitontut ja kumppanit marmattamaan seuraavan 4v ..

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!