Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa

Vappu on opiskelijoiden ja työväen juhla. Niin tänäkin vuonna. 

Opiskelijoista ei sen enempää, mutta pari sanaa Helsingin Sanomien sosiaalidemokraattien alamäkeä pohtivasta artikkelista. Siinä demareiden alamäen syyksi esitettiin työväestön aseman muutosta ja monien kokeman tulevaisuuden näköalattomuutta.

Omalta osaltani epäilen, että taustalla ovat pikemminkin tosiasiat, ja niistä erityisesti sosialismin osoittautuminen isoksi kuplaksi viimeistään Neuvostoliiton kaatuessa vuonna 1991. Tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus ja työntekijöiden altruismiin perustuva motivointi eivät pystyneet vastaamaan yksityisomisteisen ja tekijöitänsä suorituksen mukaan palkitsevan kapitalistisen talousjärjestelmän kanssa. Siksi muodollisesti kommunistinen Kiinakin on muuttanut talouselämänsä markkinavetoiseksi - ja hyvin tuloksin.

Sosiaalidemokratia on ollut Suomessa vuoden 1918 tapahtumien jälkeen varsin pragmaattista. Huolimatta puolueen ajoittain varsin korkeasta kannatuksesta, on maamme talouden perusta säilynyt markkinavetoisena, vaikka julkistakin omistusta on toki ollut. Palkat ovat kuitenkin niissäkin määräytyneet työnantajien ja -tekijöiden välisillä sopimuksilla.

SDP on myös tunnetusti saavuttanut suuren visionsa eli hyvinvointivaltion, jossa vahvat turvaverkot pitävät yllä vaikeuksiin joutuneiden elämänedellytyksiä. Kääntöpuolena verorasitus on kansainvälisesti varsin korkealla tasolla, mikä on aiheuttanut jonkin verran veropakolaisuutta.

Turvaverkot ovat toimineet myös vetovoimatekijänä parempaa elintasoa tavoittelevalle kehitysmaalaisten maahanmuutolle. Heidän mukanaan on Suomeen rantautunut monenlaista rikollisuutta, mikä on herättänyt kansalaisissa paljon turvattomuuden tunnetta. 

Siitä huolimatta ovat sosiaalidemokraatit puhuneet voimakkaasti humanitaarisen maahanmuuton puolesta ja rekrytoineet varsin kritiikittömästi uussuomalaisia riveihinsä. Itse uskon, että tämä on yksi niistä syistä, miksi puolue on menettänyt kannatustaan Suomessa. Ja sosialistit myös muualla Euroopassa.

Samalla he ovat olleet vahvasti ajamassa EU:ta kohti liittovaltiota siitä huolimatta, että Unionin eteläosien talousvaikeudet ovat osoittaneet tämän kehityksen ongelmat. Niiden ratkaiseminen on toki mahdollista, mutta vain rakentamalla valtava tulonsiirtomekanismi taloudellisesti toimivilta alueilta heikommille. Tähän ihmiset eivät näyttäisi olevan valmiita, vaikka Unionin myötä syntyneen suuren kotimarkkinan taloudelliset edut ymmärrettäneen hyvin kansan parissa.

Helsingin Sanomien artikkeli päättyy kappaleeseen, jonka mukaan "populismi ohjaa etsimään ”syvimpää syytä” esimerkiksi maahanmuuttajista, vapaakaupasta, EU:sta sekä vanhoista talouden ja politiikan voimista – kuten sosiaalidemokraateista. ”Sorronalaiseksi” itsensä tuntevat eivät hae ratkaisuja demarien tarjoamalta suunnalta: maltillisesta muutoksesta ja solidaarisuudesta. Vappumarssin väki siirtyy ”me ensin” -mielenosoituksiin tai jää kotiin syömään katkeraa perunasalaattia."

Edelle kirjoittamani perusteella en usko lehden johtopäätökseen, joka tekee demareiden potentiaalisesta kannattajakunnasta ikään kuin typeryksiä. Ei maahanmuutosta etsitä ongelmien syvimpiä syitä, vaikka sen korkeat kustannukset ja vaikutukset yhteiskuntaan tunnistetaankin. Ei vapaakauppa ole kovin monien ihmisten mielestä ongelmien syvin syy, vaikka tietyt tuotannon alat ovatkin siirtyneet alempien tuotantokustannusten maihin. Eikä Unioniakaan pidetä yleisesti kaikkien ongelmien syvimpänä syynä, vaikka etenkin eurojärjestelmän on havaittu osoittautuneen Suomen taloudelle kovaksi haasteeksi. 

Sen sijaan demareiden alamäen syvin syy on siinä, etteivät heidän tarjoamansa ratkaisut ole uskottavia. Ei verojen nostaminen ja kertyneiden varojen käyttäminen kaikenlaiseen "ilmaiseen" hyvään nosta taloutta eikä luo pysyviä työpaikkoja, eikä sitä tee myöskään tulonsiirtomekanismi Suomesta Etelä-Eurooppaan. Sitä ei tee myöskään humanitaarinen maahanmuutto, jonka seurauksena maahamme kertyy joukoittain heikosti työllistyviä ihmisiä. Vielä vähemmän demareiden potentiaalisen kannattajakunnan ongelmia ratkaisee tuotantokoneiston sosialisoiminen tai kaikenlaisen byrokratian ja sääntelyn kasvattaminen.

Siksi sosiaalidemokratian suosion laskussa ei ole mitään ihmeellistä. Niin kauan kuin politiikka ei tarjoa uskottavia ratkaisuja, ei sen kannatuskaan voi kasvaa. Tämän tosiasian eteen ovat nyt joutuneet myös demarit. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa

Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella