Helsingin Sanomat julkaisi jutun, joka antaa varsin murheellisen kuvan suomalaisesta politiikasta. Sen pohjana olleen kyselyn mukaan vain 40 prosenttia suomalaisista osasi kertoa mitkä puolueet kuuluvat nykyiseen hallitukseen.
Toisin sanoen kuusi kymmenestä ihmisestä tekee vaalien yhteydessä päätöksiä tietämättä mitkä kaikki puolueet ovat olleet vastuussa kuluneen vaalikauden poliittisesta linjasta. Eivätkä siten osaa asettaa ehdolla olevia puolueita vastuuseen teoistaan.
Vielä murheellisemmaksi tilanne muuttuu kun tarkastellaan vastaajien ikäjakaumaa: alle 24-vuotiaista äänestysikäisistä vain 18 prosenttia osasi nimetä maata johtavat puolueet oikein. Jäin itsekseni ihmettelemään, että kuinka hyvin nuorisomme osaa ylipäänsä hahmottaa poliittista todellisuutta tai mistä mahtaa johtua se, että talous- ja väestöpoliittisesti vastuuttomin puolueemme eli Vihreät nauttii nuorimmissa ikäluokissa ylivoimaisesti suurinta kannatusta.
HS:n jutussa oli myös yksi varsin hauska puute. Siihen upotetun testin jälkeen oli nimittäin selitysosuus, jossa mainittiin hallituspuolueet puheenjohtajineen. Lisäksi kerrottiin, että "oppositiossa eduskunnassa ovat perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit" sekä selitettiin, ettei Sininen tulevaisuus ole lainkaan eduskunnassa.
Kuten arvoisa lukijani huomasi, unohtui jutun kirjoittaneelta toimittaja Jussi Pullisen selityksestä eduskunnan pienin ryhmä eli kolmen mainitun puolueen kanssa oppositiossa olevan Hjallis Harkimon Liike Nyt! aivan kokonaan. Syitä voimme vain arvailla, koska eihän kyseisen jutun kirjoittanut toimittaja voi mitenkään olla tietämätön siitä, mitkä kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuna valtiopäivillä. Eihän?
Samalla voimme pohtia myös sitä, miksi toimittaja Pullinen mainitsi selitysosuudessaan Perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä valtamedioidemme ehdottoman tuen saaneiden, mutta valtataistelussa tappion kärsineiden, soinilaisten perustaman Sinisen tulevaisuuden, mutta ei esimerkiksi yhden paikan Ahvenanmaalta saanutta ja vaalien jälkeen RKP:n eduskuntaryhmäänn liittynyttä För Åland, gemensam listaa, tai vaikkapa historiallisesti paljon Sinisiä merkittävämpää perintöä kantavia kommunistisia sirpalepuolueita.
Niin tai näin, HS julkaisi myös toisen mielenkiintoisen jutun, jossa se haastatteli omassa historiassamme merkittävän kansanliikkeen eli Maalaisliitto/Keskustan puheenjohtajaa Katri Kulmunia. Tämän mukaan "voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä".
Nähdäkseni Kulmuni saattaa hyvinkin olla oikeassa tässä analyysissään. Toisaalta ensin käsittelemästäni jutusta ilmenevä kansan tietämättömyys maamme poliittisista vastuunkantajista antaa Kulmunille ja hänen puolueelleen tulevaisuuden toivoa. Ellei kansa tämänkään vaalikauden jälkeen ole tietoinen nykyhallituksen punavihreän linjan kaikista toteuttajista, ei se osaa myöskään rankaista Kulmunin Keskustaa siitä ja puolue saattaa puheenjohtajansa epäilyistä huolimatta nousta vielä kerran kuin Feenix-lintu tuhkasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Onko kepulaisuus katoamassa?
Mitä nuorisogallup kertoo poliittisesta tulevaisuudesta?
Tekstit
-
Vanhempien kansalaisten äänestyskäyttäytymisestä:
VastaaPoistahttps://ryppyjareika.blogspot.com/2019/12/ryppy-ja-isa.html
ja
https://ryppyjareika.blogspot.com/2019/12/ryppy-ja-isa-osa-ii.html
Valitettavan osuvia.
PoistaEnpä tiedä kenelle siitä mahtaa kuulua kiitos, että erityisesti nuoria ei politiikka juuri kiinnosta. Mutta jos tulevaisuus on vain pätkätöitä ja yhä kiristyviä veroja ilman, että nykyisessä 'parlamentarismissa' on mitään todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioiden hoitoon, niin onko tilannetta syytä ihmetellä? Monet pitemmälle kouluttautuneista ovatkin jo äänestäneet jaloillaan tämän maan politiikasta. Siitä(kään) eivät nykypoliitikot tunnu suurempaa huolta kantavan - paitsi epämääräiset puheet jostain maastamuuttoverosta, tottakai.
VastaaPoistaNykyisen parlamentarismin toimivuutta ei ainakaan paranna se, etteivät äänioikeutetut selvitä asioita ja äänestä sen mukaisesti vaan valitsevat ehdokkaansa jonkinlaisten mielikuvien varassa. Tämä siis riippumatta siitä, minkälaisia nuo mielikuvat ovat.
PoistaJoo, kai, mutta jos äänestämisen todellinen vaikutus on ihan sama otitpa asioista selvää tai menit mielikuvien mukaan, niin miksi vaivautua?
PoistaSiinäkin tapauksessa on hyvä olla asiasta perillä ja siirtää äänensä seuraavissa vaaleissa pois siltä ehdokkaalta/puolueelta, joka ei toimi riittävässä määrin lupaustensa mukaisesti.
PoistaÄänestettävän ehdokkaan valinta siis luokkaa vappusatanen. Mutta kun lukee vaalien jälkeisiä poliittisten asiantuntijoiden analyysejä vaalien tuloksista, ei voi kuin ihailla niitä useinkin vähäpätöisiltä vaikuttavien yksityiskohtien monimutkaisten kudelmien muodostamia tekijäkokonaisuuksia, jotka olivat merkittäviä voittoon/tappioon. Aivan kuten taloustieteilyä, josta kerrottiin proffan edellisessä blogissa.
VastaaPoistaKuten moni joku toinenkin, löydän äänestyskäyttäytymisen syvällisemmät analyysit valtamediaa uskottavammin Reijo Koiraan tuotannosta. Häneltä näyte Joulupolitiikan osalta:
http://ryppyjareika.blogspot.com/2019/12/ryppy-joulupukkina.html
Hauskaa Uutta Vuotta lähestyvää aikaa kaikille proffa mukaan lukien.
Kiitos samoin. Ja kiitos myös kaikista kommneteista!
PoistaRyppy ja reikä on varsin usein varsin... hmm... valaiseva. Mutta miksiköhän sitä ei julkaise mikään ns. valtamedia?
Nimimerkki viittaa orientaatioon joka on minulle vieras, paitsi vitsailun kohteena.
PoistaPitääpä nyt lukaista eka kerran.
Jaha. Nehän ovatkin sarjakuvia. Hyvin piirrettyjä ja tekstit hauskan oivaltavia.
PoistaEdellisenkin kirjoittaja
Tietämättömyys ei pelasta keskustaa, koska mielikuvakilpailussa juuri se on kaikkein heikoin - ja mielikuviinhan etenkin asioihin perehtymättömät äänestäjät tarraavat. Vihreät taas ovat ajan aallon harjalla ja Haaviston positiivinen mielikuva on vahva, vaikka äijä tehtailisi minkälaiset Carunat tai terroristien yksityislennot.
VastaaPoistaLisäksi keskusta on heikko myös asioihin perehtyneiden parissa, koska Kulmuni on heikko. Keskusta hyväksyi al-Hol-sopassa kaiken, mitä muut halusivat. Ja minkälainen joukkueen kapteeni sanoo, että emme pakosti nouse enää? Häviävän joukkueen kapteeni.
Hyvää uutta vuotta!
Valtsu
Kiitos samoin.
PoistaNo, miten sitten pitäisi suhtautua siihen, ettei yhdestäkään puolueesta löydy poliitikkoa joka ymmärtäisi, mitä merkitsee se sosiologinen tosiasia, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin tai pyrkimyksiin?
VastaaPoistaTai ymmärrä sitä, ettei "talous" ole mikään järjestelmä joka toimiessaan voisi tuottaa hyvinvointia kaikille? Ettei siitä, että jokainen taloustoimija toimii itselleen parhaalla ja tehokkaimmalla tavalla suinkaan seuraa se, että olot kaikenkaikkiaan muuttuisivat paremmiksi?
Elämme keskellä niin valtavia aikalaisajattelun harhoja, ettei täällä pysty päätänsä nostamaan vallitsevan käsitteellis-tiedollisen vedenpinnan yläpuolelle oikein kukaan. Esimerkiksi lait on kirjoitettu ihan erityisellä kriminologisella kielellä, joka voi sivuuttaa kaiken ihmistieteellisen tiedon ja ymmärryksen ja joka loppupeleissä voi pudottaa kaiken "oikeuden" ajattelumme valkeisiin tabuaukkoihin.
Niinpä. Ei se siis vielä mitään, ettei iso osa kansasta tiedä nimetä puolueita tai niiden ominaisuuksia. Todellinen ongelma on se että suurin osa "tiedostamme" on pelkkää käsitetietoa, jonka hallitseminen ei auta kun sillä ei pystytä kuitenkaan hallitsemaan sitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Emme elä pelkästään "totuudenjälkeistä" aikaa, vaan aikaa, jossa ei totuudesta ole jälkeäkään.
En nyt olisi ihan yhtä pessimistinen, mutta kyllä meillä on suuri ongelma siinä, miten luotettava tieto voidaan erottaa epäluotettavasta tai miten tietoa ylipäätään voidaan soveltaa siten, että siitä olisi hyötyä yhteiskunnallisessa viitekehyksessä.
PoistaSeppo Oikkonen on optimisti. Tai ainakin hän kaivattaa esiin optimismia meidän itseämme pessimisteinä pitämien ajatusten rivien väleistä.
PoistaSeppo Oikkosen kertoma kuvastuu mielestäni hyvin kirjassa:
VastaaPoistaTania Kambouri: "Naispoliisin rankka arki monikulttuurisessa Saksassa".
Voisiko Seppo lukea ja referoida?
-Beowolf-