USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset

Hyvä vapunpäivän aamua kaikille teille, arvoisat lukijani! Tänään saamme kuulla puolueiden puheenjohtajien poliittisesti värittyneitä puheita ajankohtaisista aiheista, mikä on tietenkin ennen kaikkea viihdyttävää. Vapun todennäköisesti merkittävin tapahtuma uutisoitiin kuitenkin jo varhain tänä aamuna. 

Tarkoitan tietenkin sitä, että USA ja Ukraina solmivat kuin solmivatkin mineraalisopimuksen. Sen mukaan Yhdysvallat ja Ukraina perustavat yhteisen sijoitusrahaston, jonka tarkoituksena on muun muassa tukea Ukrainan jälleenrakentamista ja tehdä Ukrainan luonnonvaroihin liittyviä investointeja.

Sopimus mainitsee yksiselitteisesti Venäjän aloittaneen sodan, mahdollistaa USA:n aseavun hyökkäyksen uhrille ja tunnustaa Ukrainan oikeuden maaperänsä mineraalien hallintaan. Samalla se tarjoaa perustettavan rahaston kautta amerikkalaisille mahdollisuuden investointien tekemiseen ukrainalaisiin mineraalivaroihin.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessentin mukaan "Yhdysvallat on sitoutunut auttamaan tämän julman ja järjettömän sodan lopettamisessa. Tämä sopimus viestii selvästi Venäjälle, että Trumpin hallinto on sitoutunut rauhanprosessiin, jonka keskiössä on vapaa, suvereeni ja vauras Ukraina". 

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi, tasapuoliseksi ja suotuisaksi". Eikä liene syytä epäillä, että hän tarkoitti sitä, mitä sanoi.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla nyt tehty sopimus vaikuttaa amerikkalaisten reaalipollitiikkaan suhteessa Ukrainan sotaan. Eli johtaako se amerikkalaisten Ukrainan puolesta tekemän sotilaallisen ja diplomaattisen panostuksen lisääntymiseen vai vähenemiseen. 

Yhtäältähän voidaan ajatella, että kun amerikkalaisilla on nyt sopimus Ukrainan hallitsemien luonnonvarojen käytöstä, sen intressit huolehtia niiden säilymisestä sopimuskumppanin käsissä kasvaisivat. Tämän voisi ajatella johtavan jopa toimiin, joiden perimmäisenä tarkoituksena olisi vapauttaa venäläisistä ainakin heidän miehittämänsä mineraalirikkaimmat alueet. 

Toisaalta yhtä mahdollista on, että USA ja sen presidentti Donald Trump ryhtyvät painostamaan Ukrainaa tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä, jotta ne pääsisivät nopeasti hyödyntämään tehtyä sopimusta. Tämä voisi pahimmillaan näyttäytyä presidentti Zelenskyin hallinnon entistä kovempana painostamisena nykyisen rintamatilanteen mukaiseen rauhaan ja Putinin pussiin pelaamisena. 

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, että Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka aikana sodan luonne mitä todennäköisimmin poikkeaa aiemmin nähdystä. Toivoa tietenkin sopii, ettei ainakaan meidän eurooppalaisten kannalta huonoon suuntaan eli venäläisten eduksi. 

Tässä suhteessa kuulostaa erityisen hyvältä se, että Bessent linjasi myös, ettei yksikään Venäjän sotakoneistoa rahoittanut tai varustanut taho tule hyötymään Ukrainan jälleenrakennusprojektista. Ihan kuin Trumpin Ukrainapolitiikkaan olisi tullut yhdessä yössä täyskäännös - ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan keskitytään juuri nyt vapputraditioihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Erilainen joulu

Tänään me suomalaiset vietämme jouluaattoa kukin omalla tavallamme. Suurin osa meistä nauttii juhlapyhistä rauhassa läheisten kanssa ja vanhoja perinteitä noudattaen. Näin teen myös minä. 

Aina eivät asiat kuitenkaan ole olleet yhtä hyvin, vaan ihmiset ovat joutuneet viettämään joulua hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Ja tänä päivänäkin ukrainalaisten joulua varjostaa käynnissä oleva sota, jonka vaikutusta tunnelmaan on täältä turvallisesta pohjolasta vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta edes kuvitella.

Siksi päätin jakaa seuraavan tekstin teidän kanssanne, että muistaisimme olla tyytyväisiä ja kiitollisia siitä rauhasta ja tunnelmasta, josta saamme nauttia tänäkin joulua. Se on yksikön sotapäiväkirjasta löytyvä kuvaus jalkaväkirykmentti 65:n 1. konekiväärikomppanian joulusta talvisodan alkamisvuonna 1939. 

"24.12. Jouluaatto. Majan muutto Räisäselle. Osa komppaniasta tulitaisteluun, vänrikki Micklin. Venäläiset lentokoneet. Jouluaattoiltana viulu + kitara + laulua. Mieliala aika korkealla. Tuvat hyvin lämpimät.

25.12. Kello 4 herätys. Sen jälkeen aika aikainen lähtö etulinjoille. Kuiva-muona lopussa. Huolto äärimmäisen vaikeaa. Miehet asemissa hirmuisessa pakkasessa 35º nälkäisinä, mutta auttaa ei voinut huonojen yhteyksien takia. Kranaatteja useampaan otteeseen. Ryssät perääntyivät n. 3-4 km. Kiivas takaa-ajo. Kers. Taimi haavoittui. Yö kylmä. Huolto hieman paremmin. Pataljoonalla ei telttoja eikä muutakaan muille kuin I komppanialle. Saimme yöllä muonaa.

26.12. Taistelut jatkuivat kiivaina yöllä. Partiot jatkoivat liikettä ja taisteluja. Oma partio vaiensi ryssän krh:n. Aamulla pääsimme lepäämään. Melko rauhallinen päivä yleensä. Kranaatteja + lentokoneita."

Näillä sanoilla menneisyydestä toivotan teille kaikille - arvoisat lukijani - hyvää, rauhallista ja kiitollista joulun aikaa! Ja ukrainalaisille lisäksi hyvää tulevaisuutta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!

Kepposia ja pukeutumisohjeita

Eilen illalla tympäännyin perusteellisesti. Oli nimittäin jo kolmas ilta, jolloin ovikello soi ja sen avattuani kuulin kiristykseltä vaikuttavat sanat "karkki tai kepponen".  

Kyse on amerikkalaisen perinteen rantautumisesta Suomeen, mikä ei tietenkään ole tapahtunut ilman, että sitä olisi jollain taholla kannustettu. Valitettavasti kyse on ikävästä tavasta, koska kyseessä on periaatteessa kiristys, jossa uhataan ilkivallalla. Sen merkkinä yksi mainitsemistani kolmesta tapauksesta päätyi siihen, että ikkunaan lensi lumipallo - onneksi se ei mennyt rikki.

Toisin sanoen kiristys tosiaankin johti ikävään kepposeen, josta olisi huonolla tuurilla voinut aiheutua merkittävä omaisuusvahinko. Ja siitä syystä päätin kertoa tässä blogissa kansalaisaloitteesta halloweenin viettämisen lopettamiseksi peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa. 

Samalla huomasin, että noiden aloitteiden joukossa oli ainakin yksi muukin sellainen, joka saattaa kiinnostaa jopa suurinta osaa teistä, arvoisat lukijani. Ja siksi kannustan teitä vilkaisemaan kyseistä nettisivua. 

* * *

Erilaisiin tapoihin liittyen palautan teidän mieleenne vielä jopa vihreiden poliitikkojen huomiota herättäneen naisten pukeutumisohjeen. Ja jatkan muutaman päivän ikäisellä uutisella, jossa muslimipoliitikot kertovat omista ajatuksistaan. 

Niistä espoolaisen kaupunginvaltuutetun Ali Abdirahman (sd) näkemys oli mielenkiintoinen, sillä hänellä oli suomalaiseen kulttuuriin huonosti istuva näkemys musliminaisten vaatetuksesta: "jos kasvot ja kädet näkyvät, se on ok. Jalat saavat näkyä normaalisti, mutta polvien yläpuolelle hame ei saa nousta."

Miespuolisen demarivaltuutetun kannanotto on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa, sillä Seida Sohrabi (kok) ihmetteli, että "tässäkö sitä islamin ja muslimin pehmeämpää tulkintaa naisten oikeuksista?" Sen sijaan naisasia- tai ihmisoikeusjärjestöjen en ole huomannut kommentoineen asiaa, vaikka elämmekin maassa, joka sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on "sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Poliittinen värityskirja
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Lapsiavioliitot ja islam

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvää, että ihmiset asettuvat pysyvään parisuhteeseen vasta aikuisena. Ja jo pelkälle seksisuhteellekin on olemassa alaikäraja. 

Näin ei ole kuitenkaan kaikkialle, vaan monissa maissa tyttöjä naitetaan miehille jo lapsina. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan "noin 32 miljoonaa 10–17-vuotiasta tyttöä elää niissä kymmenessä maassa, joissa lapsiavioliittojen tilanne on pahin. Siis Keski-Afrikan tasavallassa, Tshadissa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Eritreassa Jemenissä ja Afganistanissa.

Koska suomalaisilla - ja itsellänikin - lienee sellainen käsitys, että lapsiavioliitot on lähinnä islamilainen perinne, jonka profeetta Muhammedin esimerkki pyhittää, katsoin mitä näiden maiden uskonnollisesta tilanteesta kerrotaan Wikipediassa. 

Keski-Afrikan väestöstä 35 % tunnustaa paikallisia uskontoja, 25 % on protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islamia. 

Tshadin pohjois- ja itäosan väestö on pääasiassa muslimeja ja etelässä kristittyjä tai perinteisiä animisteja. Kristittyjen määräksi on eri lähteissä arvioitu 5–35 prosenttia.

Etelä-Sudanin väestöstä väestöstä 37,2% on roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia ja 6,25 % muslimeja.

Somaliassa asuvat ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.

Eritrean väestöstä on kristittyjä noin 50 %, muslimeja 48 % ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia. 

Jemenin väestö koostuu lähes kokonaan muslimeista.

Afganistanin väestöstä 99,7 % on muslimeita.

Näyttää siis siltä, että pahimmat lapsiavioliittohelvetit eivät ole pelkästään islamilaisia yhteiskuntia, vaikka toki muslimeilla on ilmiselvästi suhteellinen yliedustus tämän vastenmielisen perinteen harjoittajana. 

Arvoisan lukijani on tässä mielessä hyvä huomata, ettei Wikipediatieto kerro minkä uskontojen harjoittajat syyllistyvät lasten naimiseen sellaisissa valtioissa, joissa väestö ei ole puhtaasti islamilaista. Ja että listalla mukana olevista maista etenkin Etelä-Sudanissa muslimien osuus on varsin pieni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset Turun hovioikeudelle
Sairas sulttaani
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Leikkejä ja juhannusleikkejä

Nisäkkäiden poikaset ovat usein leikkisiä, kuten jokainen kissan- tai koiranpennun kanssa tekemisissä ollut ihminen tietää. Se ei ole sattumaa, sillä leikkiminen opettaa niille sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmässä elämässä kuten metsästyksessä tai lajinsisäisissä yhteenotoissa reviirien puolustamiseksi tai kiima-aikaan. 

Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin Tyynenmeren pullonokkadelfiineiden käyttäytymistä Länsi-Australiassa. Havaintoja oli käytettävissä jo vuodesta 1982, joten delfiinien aikuisiän tapahtumia oli mahdollista verrata niiden lapsuuteen. 

Tutkijat havaitsivat, että nuoret urosdelfiinit osallistuivat aikuisten lisääntymiskäyttäytymisen kaltaisiin leikkeihin, kuten liittoutumien muodostaminen muiden urosten kanssa naaraitten paimentamiseksi sekä erityisten ääntelyiden tuottaminen toisen sukupuolen läsnä ollessa. 

Yhdentoista urosdelfiinin isyystiedot puolestaan osoittivat, että niiden myöhempää lisääntymismenestystä ennusti varsin hyvin se aika, jonka ne viettivät nuorina osallistumalla aikuisten urosten seksuaalikäyttäytymistä muistuttavaan sosiaaliseen leikkiin. Toisin sanoen he osoittivat leikin hyödyllisyyden seksuaalikäyttäytymisen kehityksessä luonnonvaraisten eläinten populaatiossa. 

Päätin julkaista tämän tekstin näin juhannuspäivän aamuna, koska arvelin joidenkin arvoisista lukijoistani osallistuneen juhannuksen perinteisiin rituaaleihin, joilla on arveltu olevan taianomaisia vaikutuksia omaan parisuhde-elämään. Ei siksi, että arvelisin niiden jotenkin vastaavan delfiininpoikasten aikuisia matkivia leikkejä, vaan koska molemmat liittyvät lajin säilymisen kannalta yksilöiden elämän tärkeimpään tehtävään eli lisääntymiseen. 

Ja ehkäpä tänäkin juhannusyönä on tapahtunut jotain, mikä näkyy yhdeksän kuukauden kuluttua kansallisissa tilastoissa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Serkku on kulttuurinen herkku
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Rotat piilosilla

Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on monissa kulttuureissa tapana naittaa nuoret neitsyet sukulaismiehille. Tällainen sisäsiittoisuus aiheuttaa geneettisiä ongelmia, koska lapsille siirtyy samoja geenimuotoja molempien vanhempien kautta - ja jokaisella ihmisellä on perimässään resessiivisesti periytyviä geenejä, jotka molemmilta vanhemmilta perittynä aiheuttavat enemmän tai vähemmän vakavia ongelmia. 

Perinnöllisten vaikutusten lisäksi sukulaisavioliittoperinteellä on väitetty olevan myös yhteiskunnallisen kehityksen kannalta negatiivisia vaikutuksia. Tämän hypoteesin testaamiseksi julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa asiaa selvitettiin hyödyntämällä Yhdysvaltain osavaltioiden eroja suhtautumisessa serkusten avioliittoihin. 

Tutkimuksessa analysoitiin miljoonien ihmisten tietoja 1700-1900-luvuilta ja havaittiin, että serkukset, jotka ovat menneet naimisiin keskenään, asuvat muita useammin maaseudulla ja käyvät vähemmän palkkatöissä. Toisaalta serkusten avioliittokiellot johtivat ihmisten muuttamiseen maatiloilta kaupunkialueille, minkä seurauksena he siirtyivät paremmin palkattuihin ammatteihin. 

Tutkijoiden saamat tulokset viittasivat myös siihen, että muutokset johtuivat vähäisempien perhesiteiden sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista eivätkä niinkään geneettisistä tekijöistä. Samalla ihmisten tuki sukulaisilleen väheni, minkä seurauksena esimerkiksi vanhukset hoidettiin sisäsiittoisia perheitä useammin laitoksissa. 

Kaiken kaikkiaan tässä käsittelemäni tutkimus vahvistaa sitä näkemystä, että maahanmuuttopolitiikassa tulisi tavoitella sukulaisavioliittoperinteen katkaisemista niissä maahanmuuttajaryhmissä, joissa se on tavallista. Eikä tätä asiaa tulisi nähdä jonkinlaisena tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymyksenä, vaan luonnollisena osana - ympärileikkausten tai verikoston kaltaisten - haitallisten kulttuuristen perinteiden poistamista maahanmuuttajien yhteiskunnallisen integraation ja yksilöiden menestyksen tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Nauttikaa joulusta!

Tänään on jouluaatto eli varsinaiseen jouluun johtava päivä. Siis siihen juhlaan, jonka juurena ovat erilaiset entisten aikojen perinteet - esimerkiksi roomalaisten saturnalia, germaanien yule tai juutalaisten hanukka. Meillä joulun viettoon on vaikuttanut kekri, jota on vietetty sadonkorjuun päättymisen kunniaksi eli pikemminkin loppusyksystä kuin talvipäivän seisauksen liepeillä.

Kristityille joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla, lapsille odotettu lahjojen runsaudensarvi ja monille vähemmän uskonnollisille aikuisille pyhä rauhoittumisen ja perhe-elämän aika. Itselleni se on lähinnä tuota viimeistä, mutta myös monien sellaisten muistojen aikaa, joista yhden jaoin teidän luettavaksenne tasan vuosi sitten.  

Tänä jouluna muistoja syntyy lapsenlapsilleni - ehkäpä he puolen vuosisadan kuluttua vuorostaan palauttelevat niitä mieleensä. Minä puolestani katselen tänä jouluna heidän touhujaan ja toivon jokaiselle hyvää mieltä ja tervettä elämää, johon kuuluvat niin suuret ilot kuin voitettavaksi tehdyt surutkin. 

Samaa toivon kaikille teille, arvoisat lukijani. Ja siksi toivotan hyvää ja rauhallista joulua teistä jokaiselle. Muistakaa nauttia kohtuudella joulun herkkuja, eläkää omia parhaita tapojanne, olkaa toisillenne rakastavia ja läheisiä sekä iloitkaa leikkivistä lapsista. 

Ja valosta, jonka juuri satanut lumi tarjoaa meille ikään kuin joulun ihmeeksi - niin puhtaana kuin vain juuri satanut lumi voi olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulumuisto 
Joulusatu
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta

Joskus uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta. Yhdestä tällaisesta tapauksesta saatiin lukea eilisestä Ilta-Sanomista.  

Juttu alkoi seuraavilla sanoilla: "merkittävä havainto ilmasto- ja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnista on, että miesten osuus sähköautojen omistamisesta on suurempi kuin naisten oletettavasti tuloerosyistä".

Näin oli jutun mukaan todettu pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen uudessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa. Siinä ratkaisua pohdittiin siten, että "tukien suunnittelussa voisi selvittää, voidaanko naisten sähköautojen hankintaa mahdollista vauhdittaa esimerkiksi verotuksen keinoin". Siis mitä ilmeisimmin asettaa erilainen sähköautojen verokanta miehille ja naisille.

Lisäksi hallituslähteet olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköautojen nykyiset hankintatuet hyödyttävät naisten ja muunsukupuolisten sijasta lähinnä hyvätuloisia miehiä, joilla on kiinnostusta, tietotaitoa ja varallisuutta tehdä tarvittavat hankinnat. Tämä ei luonnollisesti lisää tasa-arvoa eikä tasoita tulonjakoa, mutta olisi ollut hyvä muistaa niiden sähköauton hankintaan kykenevien maksavan myös ne verot, joilla hankintatuet maksetaan. 

IS:n uutinen sai luonnollisesti paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Siellä huomattiin mm. se, että sukupuolensa voi hallitusohjelman mukaan päättää jatkossa itse, joten ehkäpä moni varakas mies ilmoittaa itsensä naiseksi, jolloin myös sukupuolten väliset tuloerot tasoittuvat. Tai ainakin kirjaisi kulkuvälineensä vaimon nimiin.

Huumoria sinänsä. Mutta todellisuudessa on haudanvakava asia, että keskellä uuden koronavirusmuunnoksen leviämistä, kiihtyvää inflaatiota ja Suomen kilpailukyvyn rakenteellista rapistumista hallituksemme puuhastelee edellä mainitun kaltaisten asioiden kanssa. 

* * *

Mietin, että mahtaisiko arvoisaa lukijaani yhtään lohduttaa, että jossain muualla päin maailmaa ollaan - jos mahdollista - vieläkin hassahtaneempia. Uuden Seelannin viranomaiset ovat nimittäin uusimassa koulujensa tiedeopetusta ottamalla länsimaisen tieteen rinnalle alkuperäisväestönsä "tavan tietää".

Tuo alkuperäiskansan tietämistapa perustuu joukkoon myyttejä, kulttuurisia tapoja, traditioita sekä käytännön viisautta ympäristönhoidossa, keinoja ottaa kiinni eläimiä ja niin edelleen. Minkäänlaista tieteellistä testausta näiden tietojen paikkansapitävyyden suhteen ei kuitenkaan ole tehty.

Tosin Uuden Seelannin alkuperäiskansan tiedontapojen tiedetään monissa tapauksissa olevan ristiriidassa nykyaikaisen länsimaisen tieteen kanssa. Tämä koskee vähemmän yllättävästi heidän myyttejään maailman synnystä mutta myös ympäristönhoidon viisautta. 

Jälkimmäisen osalta on myös hyvin tiedossa, että jo ennen eurooppalaisten saapumista oli alkuperäiskansa hävittänyt puolet koriseutunsa metsistä, suuren osan megafaunaa ja muita eliölajeja sekä  köyhdyttänyt alkeellisen maataloutensa seurauksena maaperää. Toisin sanoen kyseisen tiedontavan soveltaminen on ollut ainakin ekologisesti kestämätöntä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin alkuperäiskansan tietämistavan kauppaaminen koululaisille länsimaisen tieteen vertaisena lähestymistapana todellisuuteen vaikuttaa tulevien uusiseelantilaisten tapaan hahmottaa maailma. Ja lisääkö se saarivaltion luonnon ympäristöarvoja, nostaako asukkaiden elintasoa tai lisääkö vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Juhannuskauheuksia
Kokemusasiantuntijuus suojaa propagandalta

Juhannuskauheuksia

Iltalehden menaiset-osio on listannut juhannusta varten (?) erilaisia kauheuksia, joita nykymaailmassa ei saisi enää suvaitsevaisuuden nimissä sanoa. Niinpä kopioin ne tähän arvoisan lukijani muistilistaksi, jotta hän välttyy munaamasta itseään juhannuskokon loisteessa. Samalla liitän jokaiseen kohtaan myös itselleni epäselväksi jääneisiin seikkoihin liittyviä lisäkysymyksiä.

1. Älä kysy nuorelta naiselta, onko tällä poikaystävää. 

- Entä saako vanhalta naiselta kysellä miesystävästä? Tai saako nuorukaiselta kysellä tyttöystävästä? Entä poikaystävästä sellaiselta neitokaiselta, jonka tietää kuuluvan sukupuolikäyttäytymisensä suhteen enemmistöön?

2. Älä puhu seksuaalivähemmistöstä elämäntapana.

-  Entä saako seksuaalivähemmistöisen sukupuolimieltymyksistä puhua sukupuolivietin vääristymänä tai sairautena, jollaisia ne ovat ainakin evolutiivisessa mielessä?  

3. Älä pohdi kenenkään sukupuolta.

- Saako kuitenkin pohtia omaa sukupuoltaan, vai pitääkö siitäkin olla hiljaa? Entä onko eläintenkin sukupuolten pohtiminen kiellettyä?

4. Älä kysele transseksuaalilta sukupuolen korjausleikkauksista.

- Entä saako pohdiskella heteronaisen mahdollisia silikoneja, mikäli rinnanympärys on edellisen tapaamisen jälkeen kasvanut silminnähden ja tämä korostaa asiaa pukeutumisellaan?

5. Älä kehu LBQT-ynnä muita siitä, jos tämä näyttää mieheltä tai naiselta.

- Mutta saako nuorta heteroneitoa kutsu naiselliseksi? Tai heteronuorukaista miehekkääksi?

6. Älä oleta kaikkien homoseksuaalien tykkäävän samoista asioista.

- Saako sitten olettaa kaikkien homoseksuaalien tykkäävän eri asioista? Tai kaikkien heteroseksuaalien tykkäävän samoista asioista?

7. Älä kieltäydy käyttämästä sateenkaarisanastoa.

-  Pitääkö sitten olla hiljaa jos sateenkaarisanasto ei ole käytön puutteessa tullut tutuksi? Entä onko myös heteronormatiivisen sanaston käyttämisestä kieltäytyminen kiellettyä?

8. Älä kysele transseksuaalin entistä nimeä.

- Saako kuitenkin kysyä transseksuaalin nykyistä nimeä? Entä synnynnäisen sukupuolensa kanssa sinut olevan entistä nimeä, jos tämä on esimerkiksi avioitunut?

9. Älä kysele kaapista ulostulon päivämäärää.

- Entä saako kysellä kaapista ulostulon syistä tai seurauksista?

Näillä käyttäytymisohjeilla ja avoimeksi jääneillä kysymyksillä toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää juhannusaattoa. Muistakaa yötöntä yötä juhliessanne ja asioista varovaisesti keskustellessanne tehdä myös taikoja riippumatta omasta seksuaalisesta suuntautumisestanne. 

Tässä muistin virkistykseksi kokoelma kopioituna Wikipediasta - tosin en tiedä mitä seksuaalivähemmistöt mahtavat niistä tuumia tai miten ne soveltuvat heidän pari- tai monisuhteisiinsa. Sillä ei kuitenkaan liene väliä, koska nykyinen maailma on rationaalinen ja suvaitsevainen (kuten edeltä ilmenee) ja siksi kaikki ymmärtävät taikojen olevan pelkkää romanttista leikittelyä, josta kenenkään ei pidä pahastua. 

1. Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.

2. Saniaisen, kukattoman itiökasvin, saattoi uskomuksen mukaan nähdä kukkivan vain juhannusyönä. Silloin kukka piti kiireesti poimia. Kukka toi poimijalleen taikavoimia. 

3. Jos juhannusyönä liikkui metsässä, saattoi joskus nähdä virvatulen palavan. Sen alta löytyisi aarre.

4. Jos juhannuskokon hiilloksille heittää juhannusaattona kalastetun lahnan, voi kalan kylkiruotojen huomata osoittavan tulevaa puolisoa.

5. Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.

6. Juhannusta vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt kieriskelevät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rakastuisivat heihin.

7. Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

8. Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.

9. Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.

10. Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.

11. Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.

12. Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.

13. Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.

14. Jos juhannusyönä näkee kyykäärmeen voi tulevan puolisonsa löytää siitä ilmansuunnasta, jonne käärme pakenee.

15. Tulevan sulhon voi nähdä, jos kello 12 juhannusyönä kiertää saunan kolmesti ja katsoo sitten luukusta sisään tai kurkistaa alastomana lähteeseen. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa sulholle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat.

16. Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.

17. Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.

18. Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli.

19. Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja toiseen peiliin katsoo, näkee toisesta peilistä tulevan sulhasensa/morsiamensa.

20. Kun juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin siitä suunnasta, mihin vastan pää (puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle sulhanen.

21. Kun juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään.

22. Juhannusaattona pitää virsikirja kädessä juosta seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle juhannusyönä palaa, näkee tulevan sulhasensa.

23. Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.

24. Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa/yrttiä ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen/morsiamen.

25. Jos kaataa tilkan väkijuomaa veteen juhannuskokon peilikuvan kohtaan ja kala hyppää, tietää se intohimoista avioliittoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

Suomalaiset suuret oppositiopuolueet ovat kovin erilaisilla kursseilla. Siinä missä perussuomalaiset ovat hitsautumassa yhtenäiseksi konservatiivi-oikeistolaiseksi puolueeksi, ovat kokoomuslaiset keskenään ilmiriidoissa. 

Näistä kehityslinjoista avautuvat myös eiliset poliittiset henkilöratkaisut. Niistä merkittävämpi on takavuosien poliittisen tähdenlennon Kirsi Pihan (kok) kieltäytyminen Helsingin pormestariehdokkuudesta. 

Piha valaisi päätöksensä taustoja seuraavasti: "jos en olisi varma siitä, että valtaosa kokoomuslaisista ajattelee samaan suuntaan kokoomuslaisuudesta kuin itse, en voisi olla tässä puolueessa. On toinen asia kuitenkin pystyä edustamaan pormestariehdokkaana sitä arvojen kirjoa, joka tällä hetkellä kokoomuksessa on."

Pihan on tulkittu kritisoineen puolueen arvokonservatiivista siipeä, johon kuuluvat esimerkiksi Wille Rydman ja Atte Kaleva, jotka tunnetaan mm. kokoomuslaisiksi kriittisistä maahanmuuttopoliittisista näkemyksistään. Piha puolestaan avaisi ovet kaikille tulijoille, koska puolet Helsingin bussikuskeista on maahanmuuttajataustaisia. Hän haluaisi myös tehdä Helsingistä pohjoismaisen edelläkävijän ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Käytännössä Pihan ehdokkuus lienee ollut seurausta Helsingin tilanteesta, jossa Kokoomuksen ainut varteenotettava haastaja suurimman puolueen asemasta on Vihreät: Pihahan voisi kilpailijan kanssa samansuuntaisten poliittisten linjaustensa takia viedä näiltä ääniä. Niinpä hänen kieltäytymisensä ehdokkuudesta tarkoittanee pääkaupunkimme siirtymistä Vihreiden käsiin. 

Eilisen päivän toinen poliittinen henkilölinjaus eli Ano Turtiaisen erottaminen Perussuomalaisista oli ainakin lyhyellä aikavälillä vähemmän merkityksellinen. Omalta osaltaan se kuitenkin linjasi sitä eroa, joka vallitsee hänen entisen puolueensa ja maamme marginaalisen äärioikeiston välillä.

Turtiainenhan oli jo aiemmin erotettu puolueen eduskuntaryhmästä, eikä hänen poliittisilla linjauksillaan ole ollut sen jälkeen juurikaan yhtymäkotia halla-aholaisten kanssa, päinvastoin. Tähän Turtiainen on myös itse viitannut, tosin ylitulkiten suorastaan harhaisesti omaa merkitystään.

Selvää kuitenkin on, että Turtiaisen käytös - viimeisimpänä piittaamattomuus kansanedustajien koronaturvallisuudesta ja puhemiehen uhkailu - on arveluttanut monia sellaisia äänestäjiä, joita Perussuomalaisten poliittinen linja on sinänsä kiinnostanut. Nyt tuo este on poissa, joten saattaa hyvinkin käydä siten, että puolue saa Turtiaisen erottamisen seurauksena pienen kannatuslisäyksen kuntavaaleja ajatellen. 

Ei liene pelkästään spekulointia, että osa näistä äänistä valuu Kokoomukselta Kirsi Pihan eroamisilmoitukseen liittyvien kannanottojen jälkeen. Onhan selvää, etteivät puolueen kansallismieliset arvokonservatiivit sulata helposti syytöksiä, joita esimerkiksi Hanna Gullichsen (kok) tuli samassa yhteydessä lausuneeksi.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että molemmat henkilöpäätökset vaikuttavat samaan - Perussuomalaisia suosivaan ja Kokoomusta pudottavaan - suuntaan poliittisen oikeiston sisällä. Jopa niin saumattomasti, että vanhaa lastenlorua mukaillen voitaisiin riimitellä seuraavasti: Kirsi ja Ano ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  
Taposen ja Turtiaisen Twitter-sanailu on vietävä oikeuteen
Mikä kokoomusta vaivaa, kun kannatus ei tahdo nousta?
Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä

Ruotsalaisen kulttuurin lopun alku

Lucia-neito on ollut oleellinen osa ruotsalaista kulttuuria. Niinpä myös Suomessa tämän valon lähettilään valinta on assosioitunut toisen kotimaisen kielemme puhujien jutuksi.

Niinpä eilen kruunattiin tämän vuoden Lucia-neidoksi pohjanmaalainen neitokainen Sara Ray, jonka tehtäviksi tuli samalla olla valon, ilon ja inhimillisyyden lähettiläs sekä toimiminen Lucia-keräyksen keulakuvana.

Pienen varjon Sara Rayn valinnalle toi uutinen Ruotsista. Siis uutinen, jota ei ole välitetty suomalaisessa valtamediassa. Sen mukaan 15 ruotsalaiskuntaa on päättänyt luopua Lucia-perinteestään. Syyksi päätökseen on mainittu, että kyse on melkein kauneuskilpailusta, mikä ei kuulemma ole nykyaikana sopivaa.

Koska päätökset on tehty nopeasti islamisoituvassa Skånessa voi arvoisa lukijani tietenkin pohtia aivan itse, onko kyseessä todellinen syy vai alistunut luopuminen omasta kulttuurista länsinaapurin kehitysmaalaistumisen luontevana osana. Niin tai näin, kyse on joka tapauksessa merkki läntisen naapurikansamme kulttuurisesta heikkoudesta ja sen lopun alusta.

Toki Lucia-perinnettä on tärvelty rankalla kädellä jo aiemmin, mutta koko perinteen lopettaminen on kuitenkin uutta. Sen, mitä ruotsalaisten valitseman tien päässä odottaa, voi arvoisa lukijani aavistaa yhtä hyvin kuin minä itsekin.

Omalta osaltani pelkään tämänkin tapauksen viitoittaman kehityskulun lopputuloksen olevan sellainen, että mikäli me täällä entisessä Svean alusmaassa haluamme välttää saman, on toimiin ryhdyttävä välittömästi. Tai ainakin sen jälkeen, kun olemme päässeet eroon samaa kehityskulkua tukevasta nykyisestä hallituksestamme.

Lopuksi todettakoon, että panin tyytyväisyydellä merkille sen, kuinka Helsingin Sanomat julkaisi eilen kansanedustaja Ben Zyskoviczin (kok) asiallisesti samansisältöisen kommentin kuin olin itse julkaissut tässä blogissa toissapäivänä. Sitä en kuitenkaan tiedä, oliko hän tullut tähän johtopäätökseen itse, vai omaksuiko näkemyksensä minun kirjoitukseni luettuaan.

Zyskowiczin näkemyksen lähteellä ei sinänsä ole väliä, mutta jo pelkästään suomenruotsalaisen ja koko suomalaisen kulttuurin säilyttämiseksi olisi tärkeää, että hän ryhtyisi myös eduskunnan päätöksenteossa eli äänestyksissä ajamaan samaa järkevää maahanmuuttopoliittista linjaa, jota hänen kirjoituksensa osoitti. Juuri nyt siihen tarjoaisi parhaan mahdollisuuden suurten oppositiopuolueiden yhteistyö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Ruotsin väestönkasvu on ollut viime vuosina erityisen nopeaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Svea-mamman sänkykammareissa olisi käynyt poikkeuksellisen kova suhina, vaan vilkkaasta maahanmuutosta. Naapuriin on saapunut paljon ihmisiä sekä työn että sosiaaliturvan perässä, joten väestöstä oli vierasperäisiä yli viidennes jo neljä vuotta sitten.

Nopea väestöllinen muutos tarkoittaa aina myös kulttuurista kiehuntaa. Ruotsin tapauksessa erityisesti humanitaarinen maahanmuutto on johtanut vanhojen perinteiden haastamiseen. Mehän muistamme hyvin esimerkiksi Peppi Pitkätosuun sensuroinnin tai maahanmuuttajajengien hallitsemat lähiöt, mutta myös juutalaisvihan, opettajapulan, kylpyläkulttuurin brutalisoitumisen tai sikäläisten maahanmuuttajien yli 50% osuuden vakavista rikoksista.

Yksi ruotsalaisuuden leimallisista perinteistä - myös Suomessa - on ollut Lucia-neidon valitseminen joulukuussa. Myös sitä on haastettu - ja jos niin halutaan nähdä - rankasti pilkattu, sillä Luciaksi on valittu mm. tummahipiäinen poika ja jopa maahanmuuttajataustainen jalkapallotähti.

Mutta nyt on astuttu aivan uudelle tasolle, sillä Lucia-neidon perinne halutaan lopettaa kokonaan. Syyksi on keksitty se, ettei kaikilla ole varaa juhlassa käytettävään rekvisiittaan.

Lucia-perinteen lopettamisyritys on johtanut monien ruotsalaisten protestointiin ja epäilemättä myös maahanmuuttokriittisten Ruotsidemokraattien kannatuksen nousuun. Jälkimmäisestä taas on jo nyt seurannut ruotsalaisen poliittisen kulttuurin tukehtuminen omaan ehdottomuuteensa, eikä paluuta entiseen taida enää olla, vaan tie johtanee ajan myötä yhä selvemmin kohti kehitysmaalaista demokratiakäsitystä.

Tätä kaikkea on ollut pelottava seurata täältä Itämeren koillisrannalta. Keskeinen kysymys luonnollisesti kuuluu, että mitä Ruotsin muuttumisesta etnis-kulttuuriseksi kaaokseksi seuraa meille: syntyykö jossain vaiheessa länsinaapuriin sisällissota ja hallitsematon siinä hävinneiden pako vanhaan suurvallan itämaahan vai onnistuvatko viikinkien jälkeläiset lopulta kotouttamaan uudet kansalaisensa? Vai taipuvatko he suorastaan islamilaiseksi näennäisdemokratiaksi, joka ajan myötä hakeutuu samanlaiseksi epävakauden sylttytehtaaksi kuin muutkin monikulttuuriset vahvan islamilaisen juonteen omaavat yhteiskunnat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

Helsingin Sanomat uutisoi, että Libyasta Välimeren yli Italiaan tulevien kehitysmaalaisten määrä putosi vuonna 2017 noin kolmannekselle verrattuna edelliseen vuoteen 2016. Vähennystä tuli erityisesti loppuvuonna sen jälkeen kun Italia ja Libya pääsivät yhteisymmärrykseen ihmissalakuljetusongelman hoitamisesta.

HS ei olisi HS, ellei se olisi sisällyttänyt juttuunsa kritiikkiä nähtyä ja omasta mielestäni positiivista kehitystä kohtaan. Lehden mukaan ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta siitä, että ihmissalakuljetuksen vastainen työ Libyassa vain jättää siirtolaiset jumiin Libyaan vaikeisiin oloihin.

Näkemys vaatii muutaman kommentin. Ensinnäkin siksi, että HS:n uutisen lopussa mainittiin Välimerellä kuolleen vuonna 2017 "vain" 2 833 ihmistä, kun vielä vuonna 2016 siellä kuoli 4 581 henkilöä. Näyttäisi siltä, että Italian ja Libyan sopimus - sekä siitä seurannut muutos ihmisoikeusjärjestöjen toimintaedellytyksissä - on säästänyt vuodessa lähes 2000 ihmistä hukkumiskuolemalta.

Toiseksi lienee selvää, että jos matka Eurooppaan päättyy eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemisen sijasta epäinhimillisiin oloihin Libyassa, ei kotipuoleen kantautuva tieto siitä ainakaan kannusta uusia tulijoita lähtemään vaaralliselle matkalle. Sen seurauksena myös Välimeren kuolemat vähenevät ja kantaväestön ylivoimaisen enemmistön vastustama eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessi hidastuu.

Tuosta yhteiskunnan muutoksestahan saimme joulun aikaan yhden sinänsä vähäpätöisen esimerkin kun maahanmuuttajataustainen nainen syytti satojen vuosien ajan jouluumme kuulunutta tiernapoikaesitystä rasistiseksi, koska näytelmässä murjaanien kuninkaan kasvot maalataan esitystä varten mustiksi. Surulliseksi tapauksen teki se, että tavaratalo Stockmann poisti henkilökuntansa tekemän esityksen yhden kulttuurin monimuotoisuudesta ja perinteistä ymmärtämättömän maahanmuuttajan purkauksen seurauksena.

Nähtäväksi jää katoaako tiernapojat suomalaisesta kulttuuriperimästä tapahtuneen seurauksena. Pidän sitä mahdollisena, koska asialla ei juurikaan ole merkitystä useimpien suomalaisten kannalta ja ihmisten näkemyksiä ohjaileva media on täynnä perinteistä kulttuuriamme vastustavia toimittajia. Siten tälle kulttuurimme pitkälle perinteelle ei mahdollisesti löydy puolustajia senkään vertaa kuin toiselle vanhalle perinteellemme eli suvivirrelle, jota myös monet uskonnottomat ihmiset puolustivat.

Jäin miettimään, että voiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että ihmisoikeusjärjestöjen mielestä eurooppalaisten veronmaksajien elätettäväksi pääseminen on suurempi ihmisoikeus kuin hengissä säilyminen. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin eurooppalaisten ihmisten oikeus säilyttää elinympäristönsä sellaisena kuin he itse haluavat. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin kantaväestön oikeus omaan kulttuuriinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa