Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

Aamun lehdessä helsinkiläinen Inari Fernández kyseli sitä, mitä hän on elämässään tehnyt, että hänellä on oikeus katsella kimmeltävää ulappaa, istua iltaa ystävien kanssa yömyöhään ja nauraa, käydä töissä ja elää elämääni rauhassa ja onnellisena täällä Suomessa. Mitä niin erilaista hän on tehnyt, että hänelle tämä sallitaan, mutta ei Moatazille, joka myös haluaisi tehdä samoja asioita.

Fernándezin mukaan "korkeasti koulutettu" Moataz oli hakenut turvapaikkaa, ja bumerangin saatuaan työperäistä oleskelulupaa, koska oli "hankkinut itsenäisesti työnsä, jota rakastaa, asuinpaikkansa ja ystävänsä sekä integroitunut Suomeen täydellisesti". Myös työperäisen maahanmuuton  ehdot – tuloraja, työn vakinaisuus ja niin edelleen – täyttyivät kirjoittajan mukaan.

Kielteisen päätöksen perustelunkin Fernández kertoi: Moataz ei saanut Suomeen työperäistä oleskelulupaa, koska hänen työnsä on sellaista, jota joku muukin EU:n tai Eta-maan kansalainen voisi tehdä. Kirjoittaja ei kuitenkaan kerro, mitä työtä Moataz on tehnyt, joten en voi arvioida itse työn luonnetta. Luotan kuitenkin siihen, että kielteisen päätöksen perustelut ovat oikein.

Oikeus suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneiden ja täältä työpaikan saaneiden oleskeluluvista nousee aika ajoin keskusteluun nyt nähdyllä tavalla. Itse asiassa Suomen poliittisella kentällä työpaikkojen avaamista sekä kannatetaan, että vastustetaan.

Sipilän hallitus on linjannut työperäisestä maahanmuutosta siten, että "työperäistä maahanmuuttoa pidetään myönteisenä. Pääsääntö työvoiman tarveharkinnassa on nykyisten käytäntöjen jatkaminen. EU-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkintaa lievennetään, kun se on työllisyyden ja julkistalouden kannalta perusteltua, mahdollistaen yrityskohtaisesti erityisosaajien työllistämisen nopeuttamisen, alueellisen ja alakohtaisen työvoiman turvaamisen sekä käytännön prosessien helpottamisen. Työmarkkinoilla noudatetaan työehtosopimuksia".

Moatazin  työnteko ei siis ole ollut "työllisyyden ja julkistalouden kannalta perusteltua", mihin viittaa päätöksen toteamus siitä, että sitä voisi tehdä joku muukin sellainen, jolla on jo valmiiksi oikeus työskennellä Suomessa. Julkistalouden osalta tämä tarkoittanee myös sitä, ettei Moatazin työllä ole työpaikkoja muualla lisäävää vaikutusta, vaan hänen työllistymisensä kääntöpuolena on yhden suomalaisen (tai EU-kansalaisen) jääminen ilman työpaikkaa ja siten julkisten työttömyyskustannusten kasvaminen.

Kuten Jussi Halla-aho (ps) samassa lehdessä kirjoitti: Suomi voi olla sosiaalitoimisto, mutta ei globaali sellainen. Siksi meidän tulee huolehtia ensisijaisesti syntyperäisten suomalaisten asioista ja vasta toissijaisesti muunmaalaisista. Näin tekevät kaikki muutkin valtiot. Ja tähän on myös Fernaándezin ja Moatazin tyytyminen.

Ai niin. Fernándezin tämän kirjoituksen alussa mainittuun kysymykseen vastaus on, ettei hän ole välttämättä tehnyt mitään sen hyväksi, että hänellä on asumisoikeus Suomessa. Etunimestään päätellen hän on kuitenkin suomalaissyntyinen, ja saa siksi nauttia siitä työstä, jota hänen esivanhempansa ovat tehneet rakentaessaan Suomen suomalaisille hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minne menet, Euroopan Unioni?
Helsingin Sanomilla toiseuspäivä
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia