Uutistietojen perusteella Turkissa on jo neljä miljoonaa Syyriasta pakoon lähtenyttä ihmistä ja matkalla sinne ja kohti Eurooppaa on lisäksi lähes miljoona. Suuri osa heistä on islamistijärjestöihin tavalla tai toisella kytkeytyneitä, koska tapahtumien keskipiste on juuri se alue, jonne maan sisällissodan mm. Al-Qaidaan liityksissä olevat kapinalliset ovat vetäytyneet.
Tässä tilanteessa oleellista on, että toistuvatko vuoden 2015 tapahtumat ensi kesänä. Eli saattaako Turkin sulttaani miljoonapäisen turvapaikanhakijajoukon matkalle kohti Europpaa päästäkseen heistä eroon tai vaihtoehtoisesti kiristääkseen EU:lta lisää rahaa.
Minulla ei ole tähän vastausta. Sen sijaan on selvää, ettei EU ole sen enempää kuin viisi vuotta sitten valmis ottamaan haastetta kunnialla vastaan. Edelleen pitäydytään ns. kansainvälisissä sopimuksissa, vaikka niiden noudattaminen on jo nyt saanut koko Unionin sekaisin, kuten Thüringenin tapahtumat Saksassa tai sodanomaiset lähiöt Ruotsissa ovat osoittaneet.
Suomessakin Aamulehden vitsikäs pilapiirtäjä osoitti olevansa ymmärrystä vailla sen sijaan, että olisi ymmärtänyt piirrokseensa kuvaamiensa henkilöiden ajavan sellaista politiikkaa, jonka seurauksena hallitsemattomia kansainvaellusten motiivitekijöitä voitaisiin aidosti vähentää. Siis pienentämään EU:n vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa.
Tuosta vetovoimasta antoi todistuksen Ylen jutussa haastateltu elintasopakolainen. Hän kertoi vilpittömästi lähteneensä kohti pohjoista, koska "meille ei ole Guineassa mitään tekemistä. Päätimme lähteä, koska haluamme paremman tulevaisuuden". Jutun otsikon mukaan näiden "Lomasaarille laittomasti Afrikasta saapuneiden ihmisten määrä moninkertaistui tammikuussa".
Edelle kirjoitetun perusteella olisi äärimmäisen tärkeää, että maassamme ainoana puolueena kehitysmaalaisten kansainvaelluksen aiheuttamaan uhkaan todellisia ratkaisuja hakeva puolue saisi mahdollisimman suuren kannatuksen sekä kannatuskyselyissä että aikanaan varsinaisissa vaaleissa.
Valitettavasti tuoreen gallupin mukaan SDP:n ja Keskustan kannatus on kääntynyt kasvuun ja samaan aikaan Perussuomalaisten suosio on hitaassa luisussa. Jälkimmäisen osalta syynä saattaa olla median järjestelmällinen mustamaalaus, johon puolueen edustajat ovat valitettavasti edelleen antaneet aineksia harkitsemattomilla kannanotoillaan.
Viimeisin tapaus nousi julkisuuteen eilen kun varapuhemies Juho Eerola (ps) vitsaili "Soldiers of Oodista" ja "romaanien" kuulumisesta kirjastoon. Vaikka kyse olikin sinänsä viattomasta sanaleikistä, olisi hänelle pitänyt jo ennakolta olla selvää, että maamme vihervasemmisto ja jopa romanit sai jälleen aiheen pöyristyä ja aineksia omaan perussuomalaisten mustamaalaamiskampanjaansa, jolla he pyrkivät nostamaan äänestäjien kynnystä näiden äänestämiselle.
Toisin sanoen varapuhemies ikään kuin syötti suoraan vihervasemmiston lapaan. Ja samalla vahvisti erityisesti Kokoomuksen äänestämistä epäröivien koulutettujen ihmisten pysymistä vanhalla kannallaan. Tämä on harmillista juuri nyt kun perussuomalaisia tai edes heidän kannatuksensa nousun uhkaa tarvittaisiin enemmän kuin moneen vuoteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Taposen ja Turtiaisen Twitter-sanailu on vietävä oikeuteen
Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aamulehti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aamulehti. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. helmikuuta 2020
keskiviikko 18. joulukuuta 2019
Laittomat maahanmuuttajat veronmaksajien piikissä
Helsingin Sanomien mukaan paperittomat eli maassa laittomasti elävät ihmiset saavat pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin laajennettuja terveyspalveluita eli hoitoa mm. kroonisiin vaivoihinsa ja suun terveydenhuoltoon. Näin siitä huolimatta, ettei niihin ole samanlaisia yleishyödyllisiä syitä kuin akuuttien tarttuvien tautien hoitamiseen tai niitä vastaan rokottamiseen valtaväestön suojelemiseksi.
Helsingin kaupunki antaa veronmaksajiensa piikkiin näille laittomille maassaläjille myös suoraa rahallista tukea. Oikaisun mukaan yhteensä 260 euroa kuussa.
Kaiken kaikkiaan arviot paperittomien määrästä Helsingissä vaihtelevat 1 500–5 000 välillä ja määrän arvellaan kasvavan tulevaisuudessa. Kiireettömien vaivojen terveyspalvelut ja ilmainen raha eivät ainakaan ehkäise tätä kehitystä.
Tähän tilanteeseen yritti Perussuomalaisten valtuustoryhmä saada muutama kuukausi sitten muutoksen, mutta se ei saanut kannatusta. Siten pääkaupunkimme veronmaksajat kustantavat myös jatkossa laittomille maassaolijoille sellaisia palveluita, joihin Suomen lainsäädäntö ei heitä velvoita, mutta joka kaupunginhallituksen päinvastaisesta "uskomuksesta" huolimatta on lähtökohtaisesti omiaan ylläpitämään laittomia maahanmuuttajia Helsingissä.
Tämän kaiken tekee käsittämättömäksi se, ettei laittomien maahanmuuttajien ylenpalttisille palveluille ole parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan kansan enemmistön hyväksyntää. Sama koskee Al-Holin leiriltä maahan hallituksen selkärangattoman päätöksen seurauksena mitä todennäköisimmin maahamme kyörättäviä terroristinaisia.
On siis jälleen kerran syytä nostaa keskusteluun sveitsiläistyyppinen suora demokratia, jossa kansanäänestykset täydentävät edustuksellisen demokratian puutteita sellaisissa asioissa, jotka eivät muodosta ensisijaista perustetta äänestäjien puolue- tai ehdokasvalinnalle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?
Helsingin kaupunki antaa veronmaksajiensa piikkiin näille laittomille maassaläjille myös suoraa rahallista tukea. Oikaisun mukaan yhteensä 260 euroa kuussa.
Kaiken kaikkiaan arviot paperittomien määrästä Helsingissä vaihtelevat 1 500–5 000 välillä ja määrän arvellaan kasvavan tulevaisuudessa. Kiireettömien vaivojen terveyspalvelut ja ilmainen raha eivät ainakaan ehkäise tätä kehitystä.
Tähän tilanteeseen yritti Perussuomalaisten valtuustoryhmä saada muutama kuukausi sitten muutoksen, mutta se ei saanut kannatusta. Siten pääkaupunkimme veronmaksajat kustantavat myös jatkossa laittomille maassaolijoille sellaisia palveluita, joihin Suomen lainsäädäntö ei heitä velvoita, mutta joka kaupunginhallituksen päinvastaisesta "uskomuksesta" huolimatta on lähtökohtaisesti omiaan ylläpitämään laittomia maahanmuuttajia Helsingissä.
Tämän kaiken tekee käsittämättömäksi se, ettei laittomien maahanmuuttajien ylenpalttisille palveluille ole parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan kansan enemmistön hyväksyntää. Sama koskee Al-Holin leiriltä maahan hallituksen selkärangattoman päätöksen seurauksena mitä todennäköisimmin maahamme kyörättäviä terroristinaisia.
On siis jälleen kerran syytä nostaa keskusteluun sveitsiläistyyppinen suora demokratia, jossa kansanäänestykset täydentävät edustuksellisen demokratian puutteita sellaisissa asioissa, jotka eivät muodosta ensisijaista perustetta äänestäjien puolue- tai ehdokasvalinnalle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?
maanantai 18. syyskuuta 2017
Sanoilla on merkitystä
Aamulehti on tehnyt linjauksen, ettei se enää käytä sellaisia sanoja, jotka päättyvät kirjaimiin "mies" ilman, että niillä tarkoitetaan henkilöä, jolla on kahden X-kromosoimin sijasta yksi Y- ja yksi X-kromosomi. Jatkossa lehden jutuissa ovat siis pannassa esimerkiksi sanat virkamies ja puhemies.
Kyseessä on jälleen yksi askel kohti uuskieltä. Aamulehti ei kuitenkaan ole linjauksessaan tainnut tulla ajatelleeksi, etteivät monet mainituista nimityksistä ole suinkaan makuasioita, sillä valtion viroissa olevia henkilöitä kutsutaan virkamiehiksi valtion virkamieslain mukaan. Siten virkamies ei ole kuka tahansa henkilö, vaan nimenomaisesti laissa määriteltyä tehtävää hoitava valtion työntekijä.
Sama koskee eduskunnan puheenjohtajaa. Hänenkin nimityksestään puhemieheksi on säädetty laissa, eikä hän ole kuka tahansa puheenjohtaja.
Toisin sanoen ryhtyessään sukupuolineutraaliin uutisointiin, luopuu Aamulehti kutsumasta asioita niiden virallisilla nimillä. Kyse ei nähdäkseni ole isosta asiasta, mutta se tekee lehden uutisoinnista aavistuksen epätäsmällisempää kuin aiemmin. En tiedä onko se lehden tavoitteena.
Myös Yleisradion toimitus aikoo harkita virallisten nimitysten sijasta siirtymistä itse keksittyihin sukupuolineutraaleihin nimityksiin. Virkaa tekevä päätoimittaja Marit af Björkesten perustelee asiaa sillä, että "toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme".
Itse olisin kuitenkin sillä kannalla, että mikäli näistä mies-päätteisistä nimityksistä luovuttaisiin, olisi liikkeelle lähdettävä lainsäädännöstä. Eli muokattava lakimme siten, ettei niissä esiintyisi sukupuolisidonnaisia nimityksiä, kuten virkamies tai puhemies.
Ennen sitä media voi tietenkin vaatia tällaista muutosta, mutta uutisoinnin osalta olisi kuitenkin hyvä pitäytyä asioiden virallisissa nimityksissä olivat ne sitten sukupuolineutraaleja tai -sidonnaisia.
Tässä yhteydessä huomiotani kiinnitti myös Iltalehden otsikko Saksan vaaleista. Sen mukaan "Äärioikeisto uhkaa nousta Saksan liittopäiville - AFD -puoluetta kannattaa mielipidemittauksen perusteella joka kymmenes".
Siis uhkaa. Jäin itsekseni miettimään, että mahtoikohan Iltalehti kirjoittaa aikanaan Saksan Vihreän puolueen syntyaikoina, että puolue uhkaa nousta liittopäiville? Tai kirjoittikohan se Ruotsin taannoisten vaalien alla feministipuolueen uhkaavan nousta maan parlamenttiin?
On siis totta, että sanoilla on merkitystä. Sen, mistä toimituskunta ei pidä, voi leimata uhaksi, kun taas omalla kannalla olevien tulevaa menestystä saattaa kuvata neutraalimmilla ilmaisuilla tai toteamalla vain ilman arvolatauksia, että puolue on nousemassa parlamenttiin.
Saksan tapaukseen liittyy vielä sekin puoli, että otsikointinsa perusteella Iltalehti tuli leimanneeksi kymmenen prosenttia saksalaisista äärioikeistolaisiksi. Sen sijaan en ole kuullut sen leimaavan Suomen vasemman laidan kahdeksaa prosenttia koskaan äärivasemmistolaisiksi. Saati, että Li Anderssonin joukkojen olisi arveltu otsikoiden tasolla uhkaavan ketään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka tasa-arvo näkyy lehdistössä
Media värittää maailmankuvaamme
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen
Kyseessä on jälleen yksi askel kohti uuskieltä. Aamulehti ei kuitenkaan ole linjauksessaan tainnut tulla ajatelleeksi, etteivät monet mainituista nimityksistä ole suinkaan makuasioita, sillä valtion viroissa olevia henkilöitä kutsutaan virkamiehiksi valtion virkamieslain mukaan. Siten virkamies ei ole kuka tahansa henkilö, vaan nimenomaisesti laissa määriteltyä tehtävää hoitava valtion työntekijä.
Sama koskee eduskunnan puheenjohtajaa. Hänenkin nimityksestään puhemieheksi on säädetty laissa, eikä hän ole kuka tahansa puheenjohtaja.
Toisin sanoen ryhtyessään sukupuolineutraaliin uutisointiin, luopuu Aamulehti kutsumasta asioita niiden virallisilla nimillä. Kyse ei nähdäkseni ole isosta asiasta, mutta se tekee lehden uutisoinnista aavistuksen epätäsmällisempää kuin aiemmin. En tiedä onko se lehden tavoitteena.
Myös Yleisradion toimitus aikoo harkita virallisten nimitysten sijasta siirtymistä itse keksittyihin sukupuolineutraaleihin nimityksiin. Virkaa tekevä päätoimittaja Marit af Björkesten perustelee asiaa sillä, että "toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme".
Itse olisin kuitenkin sillä kannalla, että mikäli näistä mies-päätteisistä nimityksistä luovuttaisiin, olisi liikkeelle lähdettävä lainsäädännöstä. Eli muokattava lakimme siten, ettei niissä esiintyisi sukupuolisidonnaisia nimityksiä, kuten virkamies tai puhemies.
Ennen sitä media voi tietenkin vaatia tällaista muutosta, mutta uutisoinnin osalta olisi kuitenkin hyvä pitäytyä asioiden virallisissa nimityksissä olivat ne sitten sukupuolineutraaleja tai -sidonnaisia.
* * *
Tässä yhteydessä huomiotani kiinnitti myös Iltalehden otsikko Saksan vaaleista. Sen mukaan "Äärioikeisto uhkaa nousta Saksan liittopäiville - AFD -puoluetta kannattaa mielipidemittauksen perusteella joka kymmenes".
Siis uhkaa. Jäin itsekseni miettimään, että mahtoikohan Iltalehti kirjoittaa aikanaan Saksan Vihreän puolueen syntyaikoina, että puolue uhkaa nousta liittopäiville? Tai kirjoittikohan se Ruotsin taannoisten vaalien alla feministipuolueen uhkaavan nousta maan parlamenttiin?
On siis totta, että sanoilla on merkitystä. Sen, mistä toimituskunta ei pidä, voi leimata uhaksi, kun taas omalla kannalla olevien tulevaa menestystä saattaa kuvata neutraalimmilla ilmaisuilla tai toteamalla vain ilman arvolatauksia, että puolue on nousemassa parlamenttiin.
Saksan tapaukseen liittyy vielä sekin puoli, että otsikointinsa perusteella Iltalehti tuli leimanneeksi kymmenen prosenttia saksalaisista äärioikeistolaisiksi. Sen sijaan en ole kuullut sen leimaavan Suomen vasemman laidan kahdeksaa prosenttia koskaan äärivasemmistolaisiksi. Saati, että Li Anderssonin joukkojen olisi arveltu otsikoiden tasolla uhkaavan ketään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka tasa-arvo näkyy lehdistössä
Media värittää maailmankuvaamme
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
