Avaako mRNA-tekniikka keinon suojautua borrelioosilta?

Borrelioosi on ikävä tauti, joka leviää ihmisiin yleensä hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen kautta, mutta joskus harvoin myös muiden pistävien tai purevien hyönteisten avulla. Itse taudin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen bakteeri. 

Borrelia-bakteereiden varsinainen lähde luonnossa ovat pienet jyrsijät, joista ne leviävät punkkien avulla. Tartuntaa seuraa tavallisesti tulehduspesäke ihossa ja vähäisiä yleisoireita, mutta se saattaa myös johtaa krooniseen tautiin, johon liittyy esimerkiksi nivelten, ihon ja hermoston oireita.

Punkit purevat suomalaisia noin 500 000 kertaa vuodessa, useimmin Ahvenanmaalla, Manner-Suomen rannikkoalueilla ja itäisessä Suomessa. Kaikki puremat eivät kuitenkaan johda borrelioosiin, sillä ainoastaan viidesosa puutiaisista kantaa Borrelia-bakteeria ja niidenkin puremista vain kaksi kolmasosaa johtaa bakteerin siirtymiseen ihmisiin. 

Lisäksi punkin nopea poistaminen estää yleensä Borrelian siirtymisen, koska bakteeri tarvitsee paljon aikaa. Siksi käytännössä vain pari prosenttia punkin puremista johtaa borrelioosiin.

* * *

Otin asian puheeksi siitä syystä, että luin eilen Science-lehdestä amerikkalaisten kehittäneen rokotetta borrelioositartuntoja vastaan. Rokote perustuu samaan innovaatioon kuin mm. Pfizerin kehittämä koronarokote. 

Ideana siinä on viedä rokotettavan soluihin lähetti-RNA:ta (mRNA), joka sisältää ribosomeille ohjeen siitä, kuinka valmistetaan kohteena olevan eliön proteiinia eli antigeenia. Kyse ei kuitenkaan ole geneettisestä manipulaatiosta, vaan ainoastaan väliaikaisen proteiinituotannon käynnistämistä. 

Rokotteen saaneessa nisäkkäässä proteiinin tuotanto jatkuu vain lyhyen aikaa, minkä jälkeen mRNA tuhoutuu. Sen seurauksena immuunijärjestelmä kuitenkin ehtii aktivoitua ja alkaa tuottaa vasta-aineita antigeeneja vastaan sekä käynnistämään myös soluvälitteisen immuunijärjestelmän. 

Borrelioosi-bakteeri on monin verroin monimutkaisempi eliö kuin virukset. Ja punkki on vielä sitäkin kertaluokkaa monimutkaisempi. Siitä huolimatta amerikkalaiset suunnittelivat rokotteensa nimenomaan punkkia vastaan. 

Se tapahtui valmistamalla mRNA-molekyylejä, joissa oli solulle ohje peräti 19 eri punkin syljestä löytyvän antigeenin valmistamiseen. Koronarokotteissa niitä on vain yksi. 

Rokotetta ei ole vielä testattu ihmisillä, mutta marsuissa ne tehosivat. Kun rokotettujen punkkien annettiin purra marsuja, tulehtui puremahaava nopeasti ja punkit irtosivat niistä 18 tunnin kuluessa. 

Juuri tämä on oleellista, sillä Borrelia-bakteeri ei yleensä ehdi siirtyä nisäkkään verenkiertoon näin nopeasti. Ja siksi punkin sylkeä vastaan suunnattu rokote suojaa rokotettua borrelioosilta (kuten todennäköisesti myös puutiaisaivokuumetta aiheuttavalta virukselta). 

Nähtäväksi jää, kuinka punkkirokote tehoaa ihmisiin ja pääseekö se lopulta käytännön rokotetuotantoon. Tästä riippumatta Science-lehden uutinen osoitti, että koronaviruksessa ensimmäistä kertaa sovellettu rokotetekniikka avaa ovia aivan uudenlaisiin tapoihin suojata ihmisiä erilaisilta terveysriskeiltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen
Borrelioosin syistä

Miksi ruotsalaiset muuttavat Ahvenanmaalle?

Mediassa oli eilisen aikana ainakin kolme uutista, joiden mukaan aiempaa useampia ruotsalaisperheitä on muuttanut Ahvenanmaalle viime vuoden aikana. Kaikkien juttujen mukaan kyse on lasten kotiopetuksesta, joka ei ole sallittua länsinaapurissa. Suomalaismedioiden uutisoinnissa on kuitenkin mielenkiintoisia nyanssieroja, eikä yksikään niistä kerro suoraan Ahvenanmaalle muuttamisen perimmäisistä syistä.

Iltalehden mukaan "Ahvenanmaalla asui 67 kotiopetuksessa olevaa lasta, joista valtaosa oli ruotsalaisia". Viranomaisten mukaan kotiopetus on sujunut hyvin, mikä tiedetään siksi, että "paikalliset opettajat testaavat säännöllisesti kotiopetettavien lasten osaamista kokein".

Iltalehden mukaan Ruotsin opetusministeri oli kertonut, että "koulun tehtävä on opettaa lapsille myös sosiaalisia taitoja ja 'demokraattiseen yhteiskuntaan kasvamista'". Lisäksi uutinen kertoi, että Ruotsin koulupakon taustalla oli kristillinen yhteisö, "joka kielsi evoluutioteorian ja rankaisi lapsia ruumiillisesti oman opetuksensa yhteydessä".

Ylen uutinen oli paljon niukkasanaisempi eikä maininnut kristillistä yhteisöä. Myös ruotsalaisministerin lausunto oli latteampi: "koulu on olemassa sitä varten, että lapset oppivat taitoa, mutta myös siksi, että he oppivat kanssakäyntiä muiden lasten kanssa".

Lopuksi asiasta uutisoi myös MTV3, mutta paljon niukkasanaisemmin. Joka tapauksessa myös se vahvisti kotiopetuksen laadukkuuden kertomalla Maarianhaminan opetuspäällikön suulla, että "edellytykset ovat otolliset, sillä vanhemmat ovat sitoutuneet ja pitävät asiaa tärkeänä".

Edelle linkittämieni uutisten mukaan ainakin itselleni jäi avoimeksi perimmäinen syy sille, miksi ruotsalaiset pakenevat Ahvenanmaalle. Siis se syy, miksi he haluavat lastensa jättävän ruotsalaisen yhteiskunnan järjestämän kouluopetuksen ja olevan sen sijaan kotiopetuksessa vaikka ulkomailla.

Iltalehden uutinen tosin vihjaisi, että kyse olisi jonkinlaisesta kristillisestä fanatismista ja tieteellisen tiedon kieltämisestä, mutta muut median eivät edes mainitse asiaa. Lisäksi fanatismiin perustuvan opetuksen pitäisi näkyä Ahvenanmaan viranomaisten tekemissä testeissä - mutta se ei näy.

Voisiko kyse olla siten esimerkiksi kouluopetuksen laadusta, joka on tunnetusti ollut kelvotonta Ruotsissa? Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ahvenanmaalaiseen kotiopetukseen lähdetään juuri nyt kun ruotsalaisetkin koulut ovat onnistuneet parantamaan opetustaan. Lisäksi Ruotsissa on paljon laadukkaita - mutta kalliita - yksityiskouluja.

Edellä läpikäymieni vaihtoehtojen jälkeen jäin pohtimaan sitä, että voisiko kyse olla sittenkin aivan jostain muusta. Eli ruotsalaisen yhteiskunnan yleisestä kehitysmaalaistumisesta, jonka yhdestä merkistä on viime päivinä uutisoitu paljon.

Eli ovatko Ahvenanmaalle lähteneet ruotsalaisperheet sittenkin länsinaapurista maahamme saapuneita pakolaisia, jotka eivät halua lastensa kärsivän naapurimaan ja sen koulujen monikulttuurisesta ilmapiiristä? Ja ovat siksi muuttaneet pois kotimaastaan, jonka koulunkäyntipakko ei edistä lasten siirtämistä siltä turvaan.

Lopuksi totean, etten todellakaan tiedä ruotsalaisten muuttohalujen lisääntymisen syitä. En siis myöskään naapurimaan koulujen monikulttuurisuuden merkitystä sen taustalla. Ja juuri siksi kolmen valtamediamme uutisointi jäi ärsyttämään itseäni jättämällä kertomatta asiaan liittyvät todelliset syyt - ärsyttämään siitä huolimatta, ettei uutisoinnin lähde eli SVT kerro asiasta sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina
Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, joka antaa varsin murheellisen kuvan suomalaisesta politiikasta. Sen pohjana olleen kyselyn mukaan vain 40 prosenttia suomalaisista osasi kertoa mitkä puolueet kuuluvat nykyiseen hallitukseen.

Toisin sanoen kuusi kymmenestä ihmisestä tekee vaalien yhteydessä päätöksiä tietämättä mitkä kaikki puolueet ovat olleet vastuussa kuluneen vaalikauden poliittisesta linjasta. Eivätkä siten osaa asettaa ehdolla olevia puolueita vastuuseen teoistaan.

Vielä murheellisemmaksi tilanne muuttuu kun tarkastellaan vastaajien ikäjakaumaa: alle 24-vuotiaista äänestysikäisistä vain 18 prosenttia osasi nimetä maata johtavat puolueet oikein. Jäin itsekseni ihmettelemään, että kuinka hyvin nuorisomme osaa ylipäänsä hahmottaa poliittista todellisuutta tai mistä mahtaa johtua se, että talous- ja väestöpoliittisesti vastuuttomin puolueemme eli Vihreät nauttii nuorimmissa ikäluokissa ylivoimaisesti suurinta kannatusta.

HS:n jutussa oli myös yksi varsin hauska puute. Siihen upotetun testin jälkeen oli nimittäin selitysosuus, jossa mainittiin hallituspuolueet puheenjohtajineen. Lisäksi kerrottiin, että "oppositiossa eduskunnassa ovat perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit" sekä selitettiin, ettei Sininen tulevaisuus ole lainkaan eduskunnassa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, unohtui jutun kirjoittaneelta toimittaja Jussi Pullisen selityksestä eduskunnan pienin ryhmä eli kolmen mainitun puolueen kanssa oppositiossa olevan Hjallis Harkimon Liike Nyt! aivan kokonaan. Syitä voimme vain arvailla, koska eihän kyseisen jutun kirjoittanut toimittaja voi mitenkään olla tietämätön siitä, mitkä kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuna valtiopäivillä. Eihän?

Samalla voimme pohtia myös sitä, miksi toimittaja Pullinen mainitsi selitysosuudessaan Perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä valtamedioidemme ehdottoman tuen saaneiden, mutta valtataistelussa tappion kärsineiden, soinilaisten perustaman Sinisen tulevaisuuden, mutta ei esimerkiksi yhden paikan Ahvenanmaalta saanutta ja vaalien jälkeen RKP:n eduskuntaryhmäänn liittynyttä För Åland, gemensam listaa, tai vaikkapa historiallisesti paljon Sinisiä merkittävämpää perintöä kantavia kommunistisia sirpalepuolueita.

Niin tai näin, HS julkaisi myös toisen mielenkiintoisen jutun, jossa se haastatteli omassa historiassamme merkittävän kansanliikkeen eli Maalaisliitto/Keskustan puheenjohtajaa Katri Kulmunia. Tämän mukaan "voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä".

Nähdäkseni Kulmuni saattaa hyvinkin olla oikeassa tässä analyysissään. Toisaalta ensin käsittelemästäni jutusta ilmenevä kansan tietämättömyys maamme poliittisista vastuunkantajista antaa Kulmunille ja hänen puolueelleen tulevaisuuden toivoa. Ellei kansa tämänkään vaalikauden jälkeen ole tietoinen nykyhallituksen punavihreän linjan kaikista toteuttajista, ei se osaa myöskään rankaista Kulmunin Keskustaa siitä ja puolue saattaa puheenjohtajansa epäilyistä huolimatta nousta vielä kerran kuin Feenix-lintu tuhkasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Onko kepulaisuus katoamassa?
Mitä nuorisogallup kertoo poliittisesta tulevaisuudesta?

Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

Suomessa on ymmärretty varsin hyvin ruotsinkielisen vähemmistön asema ja tarve käyttää omaa kieltään erilaisissa tilanteissa. Jopa niin hyvin, että suomenkielinen enemmistö on pakotettu sen takia opiskelemaan ruotsinkieltä.

Nyt on tullut ilmi tapaus, joka epäilemättä saattaa suomalaisten enemmistön suvaitsevaisuuden koetukselle. Puhumattakaan siitä, että se osoittaa ruotsinkielisen vähemmistömme omahyväisyyden, ellei suorastaan kielirasismin.

Tarkoitan tällä tietenkin Pohjoismaisen neuvoston Ahvenanmaalaisen edustajan näkemystä siitä, ettei suomenkieli sen enempää kuin islantikaan kelpaa pohjoismaisessa yhteistyössä tasa-arvoiseksi ruotsin, norjan ja tanskan kanssa. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, ettei aiheesta kannata kirjoittaa tämän enempää, koska uskon arvoisan lukijani osaavan itsekin vetää asiasta tarvittavat johtopäätökset niin pohjoimaisen yhteistyön tasa-arvoisuudesta kuin pakkoruotsin tarpeellisuudestakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet
Vihreää kielipeliä
Pakkoruotsi ja demokratia