Olen usein moittinut Helsingin Sanomien uutisointia. Mutta nyt täytyy kehaista. Lehti on nimittäin tehnyt juttusarjan (yksi, kaksi, kolme) Helsingin kaupungin käyttämistä konsulttipalveluista.
Jo näiden juttujen otsikoinnista voi lukea konsultokratian kummallisuuksista. Ensimmäisen mukaan "Helsingin pitää pystyssä lukuisia konsulttiyhtiöitä, asiantuntijat selvittävät jopa pellehyppyjä. Kaupunki palkkaa usein kovapalkkaisia konsultteja ratkaisemaan ongelmia. Joidenkin konsulttiyhtiöiden kaikki tulot tulevat Helsingin kaupungin tilaamista töistä".
Tämän otsikon sisällöstä voidaan aluksi todeta, ettei pellehyppyjen selvittämiseksi ole ensimmäistäkään syytä palkata kaupungin virkakoneiston ulkopuolisia asiantuntijoita. Tämä ongelma on räikeydestään huolimatta tuskin kovin suuri, mutta kun puhutaan kaupungin kokonaan elättämistä konsulttiyhtiöistä, siirrytään julkisten varojen väärinkäyttöön ja näennäismarkkinatalouteen ellei suorastaan harmaaseen talouteen.
Perustelen väitteeni sillä, että konsulttiyhtiö muiden yritysten tapaan nostaa kaikesta toiminnastaan liikevoittoa. Siten veronmaksajille olisi halvempaa palkata tällaisen, jutun mukaan yleensä yhden miehen, konsulttiyhtiön omistaja omalle palkkalistalleen pienehköllä palkalla. Pienehköllä siksi, ettei konsultin työlle näyttäisi olevan tilausta muualla yhteiskunnassa, koska hän on ryhtynyt palvelemaan vain yhtä asiakasta huolimatta tällaisen asiakasrakenteen riskialttiudesta.
Toisen otsikon mukaan "Apotti tuo tuloja konsulteille". Tässä on kyseessä siis terveydenhuollon järjestelmäuudistus, jossa ulkopuolista apua voidaan ainakin periaatteessa pitää perusteltuna.
Valitettavasti tässäkin otsikossa näkyy yksi ongelma, eli sanan konsultti monikkomuoto. Suomessahan on kosolti esimerkkejä epäonnistuneita tietojärjestelmistä, joiden perimmäisenä syynä on liian monen kokin lusikan työntäminen soppaan. Toivottavasti Apotti-järjestelmän kokkien määrä on perusteltu, ja heidän välinen yhteistyönsä kitkatonta.
Apotti-jutusta löytyy myös perimmäinen syy siihen, miksi julkinen sektori käyttää niin paljon konsultteja. Otan suoran lainauksen: "tarvitsemme hankejohtamisessa tukea".
Toisin sanoen kaupunki on palkannut itselleen poliittisin tai muin sekundaarisin perustein johtajia, jotka eivät ole kykeneviä tehtäviensä hoitamiseen. Tällainen epäpätevä johtaja tarvitsee avukseen konsultin, jonka ratkaisujen taakse voi piilottaa oman epävarmuutensa. Tunnistan tämän ongelman vaivatta myös valtionhallinnosta mukaan lukien oma työnantajani.
Kolmannen jutun otsikon mukaan kaupunki on maksanut "tuhansia euroja päivän työstä". Tämä ei tarvinne rautalankaselvitystä konsulttityön kustannustehokkuudesta. Mutta huomioidaan kuitenkin jutusta löytyvä tieto, jonka mukaan Oiva Akatemia on laskuttanut kolmesta luennosta 7000 euroa.
On mielenkiintoista huomata, että tämä poskettoman kalliin koulutuksen antaja on kaupungin oma liikelaitos, jolla tuskin on esimerkiksi yliopistoihin verrattavaa tieteellistä tietoa ja osaamista saati menestyvien yritysten käytännön kokemukseen verrattavaa osaamista. Se ei kuitenkaan ole estänyt rasvaisen laskun kirjoittamista eikä luentojen tilaamista.
Todettakoon tässä yhteydessä, että Helsingin yliopiston professorin laskutus yhdestä luennosta on noin 100 euroa tunnilta sisältäen valmistelutyön. Päälle tulevat sosiaali- ja yleiskustannukset. Kolmen tunnin luennon hinnaksi muodostuu siis 300 euroa + mainitut kulut.
Ja mikä parasta, tieteellisesti perehtyneitä professoreitahan on valittavana käytännössä kaikilta aloilta tarpeen mukaan. Ja ellei ole, voi sopivan tieteellisen asiantuntijan hakea muista yliopistoista tai niiden henkilöstöryhmistä. Tai tieteellisistä tutkimuslaitoksista.
Ellei sitten halua luennolla tarjottavan käytännössä koeteltua osaamista suoraan yritysmaailman menestysjohtajilta: heidän taksoistaan en osaa sanoa, mutta uskoisin näin saatavan tiedon olevan merkittävästi käyttökelpoisempaa kuin kaupungin liikelaitokselta tai muilta konsulteilta saatava konsulttijargon.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että osaamattomien johtajien palkkaaminen tulee kovin kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille. Asiaa pahentaa vielä se, ettei osaamattomuuden peittelyyn käytettäville rahoille saada edes parasta mahdollista katetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
Tekstit
-
"Toisin sanoen kaupunki on palkannut itselleen poliittisin tai muin sekundaarisin perustein johtajia, jotka eivät ole kykeneviä tehtäviensä hoitamiseen. Tällainen epäpätevä johtaja tarvitsee avukseen konsultin, jonka ratkaisujen taakse voi piilottaa oman epävarmuutensa. Tunnistan tämän ongelman vaivatta myös valtionhallinnosta mukaan lukien oma työnantajani."
VastaaPoistaKiitos aivan erinomaisesta kiteytyksestä. Tämä pitäisi luetuttaa kevään vaaliehdokkailla ja pyytää kuittaus luetuksi JA YMMÄRRETYKSI tulemisesta ...
-Beowolf-
Kyllä on vastenmielistä touhua.
VastaaPoistaHoh-hoijaa. Muutama juttu:
VastaaPoistaKonsultti on henkilö joka myy omaa erikoisosaamistaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan sellaisille asiakkaille joilla on tarvetta p.o. erikoisosaamiselle mutta joilla ei ole rahaa/aikaa hankkia itse kyseistä erityisosaamista.
"Siten veronmaksajille olisi halvempaa palkata tällaisen, jutun mukaan yleensä yhden miehen, konsulttiyhtiön omistaja omalle palkkalistalleen pienehköllä palkalla. Pienehköllä siksi, ettei konsultin työlle näyttäisi olevan tilausta muualla yhteiskunnassa, koska hän on ryhtynyt palvelemaan vain yhtä asiakasta huolimatta tällaisen asiakasrakenteen riskialttiudesta."
Siitäpä vaan kokeilemaan onnistuuko jonkin alan spesialistin palkkaaminen bussikuskin palkalla. Yleensä tämän kaliperin kavereilla on rautainen ammattitaito ja vuosikymmenten kokemus sekä rutkasti näyttöjä onnistumisista. Väite ettei heillä olisi muita toimeksiantoja ei pidä paikkansa, kysyntää takuulla on mutta vaativien projektien läpiviemiseen tarvitaan 100% fokus ja fiksu asiakas varmistaa tämän ostamalla konsultin koko kapasiteetin.
Konsulttien päiväveloituksia on turha kadehtia koska yleensä konsultin duuni sisältää moninkertaisesti sellaista taustatyötä jota ei voi asiakkaalta laskuttaa mutta joka on elintärkeää asiakasprojekteille.
"Suomessahan on kosolti esimerkkejä epäonnistuneita tietojärjestelmistä, joiden perimmäisenä syynä on liian monen kokin lusikan työntäminen soppaan."
Minäpä kerron teille tarinan julkisen sektorin IT-hankkeesta:
Olipa kerran valtion organisaatio joka totesi tarvitsevansa kuution. Asetettiin toimkunta miettimään millainen kuution tulisi olla. Muutaman vuoden esityön jälkeen toimikunta julkisti tarjouspyynnön kuutiosta jossa 20% vaatimuksista määritti että kulmien pitää olla suoria ja yhtään pyöreitä muotoja ei sallita. 80% painoarvo oli hinnalla.
Kutionvalmistajat vastasivat tarjouspyyntöön sanomalla että hyvä juttu mutta nykyään tähän tarkoitukseen käytetään palloja. Tilaaja ilmoitti että speksit on hyväksytty ja budjetoitu eikä näitä voida muuttaa. OK sanoivat kuutionvalmistajat ja tarjouskilpailulle löytyi voittaja.
Kuutio oli sitten puolivalmis, budjetti oli 80% käytetty ja aikataulun takaraja lähestyi. Silloin tilaaja ilmoittaa että emme me kuutiota tarvitsekaan vaan pyramidin. OK sanoi kuutiontekijä. Lopetamme tämän projektin ja neuvottelemme uuden kaupan pyramidista. Ei käy sanoi tilaaja. Uuden projektin aloittaminen vaatisi uuden valmistelukierroksen, budjetin ja poliitikkojen hyväksynnän. Sitä paitsi myöntäisimme erehtyneemme. Ehdotamme että tuplaamme budjetin ja pari vuotta lisää aikatauluun. OK sanoo kuutionvalmistaja ja ryhtyy rakentamaan pyramidia puolivalmiin kuution päälle.
Hökötys joka on puoliksi kuutio ja puoliksi pyramidi saadaan kursittua kokoon ja tullaan käyttöönottovaiheeseen. Asiakkaan henkilöstö kuulee asiasta vasta tässä vaiheessa. Käyttäjäkoulutus onkin vasta ensi vuonna. Vanha järjestelmä jää käyttöön koska kukaan ei osaa käyttää uutta. Kaikki ovat vihaisia, pettyneitä ja loppuun uupuneita.
Seuraavaksi lööpeissä lukee "Konsulttifirma laskuttanut X-miljoonaa epäonnistuneesta palloprojektista joka olisi voitu teettää oppilastyönä vaikka jossain ammattikorkeakoulussa!"
Kiitos kommentista.
PoistaYmmärtänet, että professorina olen työskennellyt vuosien varrella melkoisen konsulttijoukon kanssa. Rautaista ammattitaitoa en ole tavannut kuin poikkeustapauksissa. Mutta sitäkin enemmän olen kuunnellut hyvältä kuulostavia myyntipuheita ja jo ennen syntymistään kuluneita fraaseja, joiden sisältö on ollut tyhjää täynnä. Viimeksi viime viikolla "painin" tällaisen konsultin aikaansaaman ongelman parissa.
Mutta voihan se tietenkin olla niinkin, että työnantajani on käyttänyt poikkeuksellisen kelvotonta konsulttijoukkoa ja kuvani on siksi vääristynyt.
Kuutiotarinasi kuvaa varsin osuvasti julkisen hallinnon konsulttiavusteista toimintaa muutenkin kuin IT-järjestelmien kehittämisessä. Yhden asian kuitenkin jätit pois eli sen, että sitä organisaation johtajaa tai toimikuntaa, joka ei ensin osaa tehdä eikä sitten edes pitää tekemiään päätöksiä "sparraa" mitä todennäköisemmin joku konsultti. Näin siksi, että koko homman vetäjä ei epäpätevyytensä takia uskalla ottaa vastuuta yhtään mistään. Tai vielä pahemmassa tapauksessa hankkeelle ensin tukensa antanut poliitikko on joidenkin lobbareiden painostuksesta vetänyt maton alta ja kääntänyt kelkkansa - tällaiseenkin olen kerran törmännyt. Matonvetäjänä oli silloinen ministeri (kepusta, mistäs muualta).
Jos olet konsultti (mitä luonnollisestikaan en tiedä), ymmärrän sinun lukeneen kirjoituksen konsulttien kritiikkinä. Näin ei ole ensisijaisesti eikä ainakaan kaikkia konsultteja kohtaan, vaan kirjoitus on kritiikkiä erityisesti julkisen hallinnon kelvotonta rekrytointipolitiikkaa kohtaan, minkä seurauksena monenkirjaville konsulteille on syntynyt valtava markkinarako. Valitettavasti suuri osa näistä konsulteita ei ole minkään alan rautaisia ammattilaisia.
Henkilökohtaisessa elämässäni ystäväpiiriini kuuluu sekä nykyisiä että entisiä konsultteja, ja heidän joukossaan on sekä rautaista ammattitaitoa että sen vastakohtia. Lisäksi ne ammattitaitoisimmat ovat useinkin kertoilleet vähemmän mairittelevia kokemuksia kollegoistaan sekä myös työnantajiensa vähemmän vastuullisista asenteista. Tämä kirjoitus pohjaa osaltaan myös näihin kertomuksiin.
"Mutta voihan se tietenkin olla niinkin, että työnantajani on käyttänyt poikkeuksellisen kelvotonta konsulttijoukkoa ja kuvani on siksi vääristynyt."
VastaaPoistaCaveat emptor.
En ole konsultti, tosin olen tehnyt pitkän työuran konsulttien parissa mm. ostaen konsulttien palveluita varmaan useamman kymmenen miestyövuoden verran ja kokemukseni voi tiivistää vaikkapa näin: Sitä saa mitä tilaa.
Ongelma yleensä on se, ettei asiakas tiedä mitä tämä oikeasti tarvitsee (tarvita ja haluta ovat eri asioita) ja tätä ulkopuolisen (konsultin) on vaikea ellei mahdotonta asiakkaalle tätä kertoa. Julkisen sektorin puolella melkoinen ongelmageneraattori on lakia julkisista hankinnoista eli hankintalaki joka jäykistää projektit ja estää niitä joustamasta toimintaympäristön muutosten mukaan. Oma lukunsa on hankintalain ajatus siitä että "säästetään" valitsemalla aina halvin tarjous jolloin toimittajien ansaintalogiikka rakentuu sen varaan, kuinka paljon laskutusta saadaan rakennettua projektin ulkopuolelle.
Toinen juttu on sitten se, että konsulttia huudetaan apuun vasta sitten kun omilla säätämisillä ollaan ryssitty asiat FUBAR tilaan ja oletetaan että halvimman tarjouksen tehnyt konsultti on jokin tosielämän McGyver joka rakentaa viidessä minuutissa virastotalin tietoliikennehubin vanhasta matkaradiosta, purukumista ja paperiliittimestä.
Juuri näin. Erityisesti hankintalain osalta. Jos yhden asian voisin muuttaa, olisi se vahvoilla.
Poista