torstai 28. marraskuuta 2019

Politiikan perusteet järisevät

Suomessa on kymmeniä vuosia puhuttu kolmesta suuresta puolueesta. Siis SDP:stä, Kokoomuksesta ja Keskustasta.

Eduskuntavaalin tuloksen jälkeen näytti siltä, ettei maassamme olisi enää yhtään suurta puoluetta. Suurimmankin eli SDP:n kannatus oli vain 17,7 prosenttia. Kun vielä Keskustan kannatus putosi 13,8 prosenttiin oli meillä vain kolme pikku- tai keskisuurta puoluetta eli SDP, Perussuomalaiset ja Kokoomus.

Uusin Helsingin Sanomien julkaisema mielipidetiedustelu vahvisti Ylen edellisen gallupin tuloksen, jonka mukaan tilanne on jälleen muuttunut: meillä on yksi muista selvästi erottuva suuri puolue eli Perussuomalaiset 22,4 prosentin ja toinen pikkusuuri eli kokoomus 17,3 prosentin kannatuksella. Niiden jälkeen tulevat keskikokoiset SDP reilun 15 prosentin ja Vihreät 13,1 prosentin kannatuksellaan.

Perussuomalaisten suosion kasvun lisäksi on syytä huomata Keskustan pysyväksi muuttunut alamäki. Siihen ei ole auttanut edes puheenjohtajan vaihtaminen nuoreen naiseen, eikä hallitukseen meneminen vihervasemmiston aisankannattajaksi siltarumpuvoittojen toivossa.

Kansan poliittiset mielipiteet ovat tietenkin aina vaihdelleet, eikä nykyistä kannatustilannetta voi edes ajatella pysyvänä olotilana. Siitä huolimatta sillä on seurauksia päivän politiikkaan: nähtyjen kannatusmuutosten seurauksena sen perusteet suorastaan järisevät.

Järistyksistä pienin ei ole Rinteen hallituksen sisältä päin kasvava paine - ei pelkästään Keskustan kentän vaan myös pääministeripuolueen taholta. Tämä ei voi olla näkymättä hallituksen toimintakyvyssä.

Merkittävää on myös se, että meillä perinteisesti noin 40 prosentin paikkeilla olleen vasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) kannatus on pudonnut jo reiluun 36 prosenttiin. Tästä kertonee omaa kieltään se, että Perussuomalaiset ovat nousseet maan suurimmaksi työväenpuolueeksi. Näin siitä huolimatta, että suuri osa puolueen kannatuksen noususta selittyy edellisissä vaaleissa nukkuneiden aktivoitumisella.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako kannatuksen lasku vihervasemmiston politiikkaan. Perussuomalaisten suosiohan perustuu erityisesti nykyiselle maahanmuutto- ja ilmastopolitiikalle esitettyyn vaihtoehtoon.

Toisin sanoen, nämä erityisesti vihervasemmiston johdolla ajetut poliittiset linjaukset ovat muuttuneet ja muuttumassa päivä päivältä yhä epäsuositummiksi. Tässä oleellinen kysymys kuuluu, että luopuuko vihervasemmistomme jossain vaiheessa nykyisistä maahanmuutto ja ilmastopoliittisesta linjastaan.

Tämä olisi vahinko, sillä todellinen demokratia tarvitsee vaihtoehtoja. Siksi olisi hyvä, että myös jatkossa äänestäjille olisi maahanmuutto- ja ilmastopolitiikan saralla valittavana maamme elinolosuhteita kurjistava maailmanparannuspolitiikka ja sen vastakohtana tosiasioihin perustuva pragmaattinen järkipolitiikka.

Lopuksi on syytä vielä todeta, että maassamme vuosikymmeniä vallinnut ristiriita maaseudulla lähes yksinvaltaa käyttäneen Keskustan ja enemmän kaupungeista kannatustaan hakeneiden muiden puolueiden välillä on menettämässä poliittisen merkityksensä. Jos hyvin käy, pystyy Perussuomalaiset puolueena yhdistämään kaupunkiväestön yrittäjien ja työväestön toiveet haja-asutusalueiden ihmisten intresseihin siten, että vastakkainasettelu maamme eri osien välillä katoaa koko valtakunnan poliittisen edun tavoittelun tieltä. Tästä hyötyisivät kaikki suomalaiset pois lukien tästä vastakkainasettelusta hyötyvät keskustalaiset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan
Onko kepulaisuus katoamassa?
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen


6 kommenttia:

  1. Olennaisimmat jakolinjat eivät kuitenkaan kulje puolueiden keskinäisten kannatuserojen välissä. Sanoisin näin: olennaisin rajalinja kulkee puolueparlamentarismin ja demokratian välissä.

    Nämä kaksi ovat nimittäin eri asioita, ja jopa toisensa pois sulkevia asioita.

    On erikseen institutionalisoitunut vallan mekanismi, eräänlainen valmiiksi kalkittu kilparata, jossa puoluekoneistot taistelevat keskenään vallasta -- ja jossa "valtaa otetaan", eli arendtilaisittain "vallan voimaviivat" kulkevat "ylhäältä alaspäin". Ja on erikseen se "aidommin" demokraattinen "edustuksellinen" vallan väylä -- väylä jossa valtaa "annetaan" luottamuksen muodossa "alhaalta ylöspäin" -- jota aina jokin puoueparlamentarismista "ulkopuolinen" uusi "voima" käyttää.

    Niin hassulta kuin se ehkä tuntuukin, vuhreä liike oli alkuvaiheessaan nimenomaan tuollainen institutionalisoituneen politiikan ulkopuolelta tuleva uusi voima. Nyt sen agiteeraava vaikutus on jo ohimennytta, kannatus enää kaikkein myöhäisherännäisimpien "jäljestätulevien" lauman varassa. Heille "vihreät aatteet" ovat jo ulkoaomaksuttuja identiteettejä, mistä johtuen he puolustavat niitä paljon raivokkaammin kuin itse edelläkävijät aikoinaan.

    Nyt tämän saman aseman, koko muuta puoluekenttää haastavan paikan ovat perineet perussuomalaiset.

    Se on se olennaisin jakolinja: laitostunut puoluepukareiden -- käytännössä puoluejohtajien -- ylläpitämä kalkittu instituutio vs. autenttisia arvosisältöjä muodostava ja kansalaisten aitoon huoleen vastaava haastaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikkoselta oikea huomio. Meillä on jotenkin poliittisen eliitin ja sitä myötäilevän median taholta saatu uskoteltu, että "pohjoismainen parlamentarismi", ts. puolueitten ammattipoliitikoiden "pehmeä" diktatuuri olisi demokratiaa ylimmillään. Kuitenkaan mallissa ei toteudu tasavaltaisuuden perusta eli vallan kolmijako ja kansankin valta jää vallan vajaaksi.

      Harva muistaa/tietää, etteivät itsenäisen Suomen ensimmäisen valtiosäännön luoneet olleet juurikaan ammattipoliitikkoja. Lähes kaikilla oli pitkä kokemus yhteiskunnan muilta aloilta. Jokainen voi miettiä, kumpi on demokraattisempaa: poliittinen eliitti, joka muodostuu ammattipoliitikoista vai poliittinen eliitti, joka muodostuu jo yhteiskunnan muilla aloilla kokeneista ihmisistä.

      Poista
    2. Voin lukea valtavan määrän "poliittista journalismia" törmäämättä näihin kysymyksiin: Koska politiikka muuttui ammatiksi? Oliko se väistämätöntä ja peruuttamatonta? Nyt näyttää että oli ja oli. -jussi n

      Poista
  2. (Lähi)historian itsetuhoisin poliittinen liike oli keskustan lähtö hallitukseen Sipilän tuhottua puolueensa kannatuksen. Oppositiokausi olisi ollut välttämätön kannatuksen jonkinlaiseen palautukseen. Keskustan toiminta loi kuitenkin entistäkin paremman paikan persujen gallup-kiidolle.

    Siitä olen samaa mieltä, että politiikassa on hyvä olla vaihtoehtoja, mutta tarvitseeko olla täysin itsetuhoinen vaihtoehto, kuten vihervasemmiston maahanmuuttopolitiikka?

    Valtsu

    VastaaPoista
  3. Joo-oo. Ei ole Kulmuni kyennyt puskuroimaan kepun kannatusalamäkeä. Persut porhaltavat ylöspäin ja demarit ala-Rinnettä pitkin. Pieni kyykkäys myös vihreille.

    Nyt eivät puolitetut "vappusataset" riitä. Vanha poliittinen propaganda ei pure kuten ennen.

    Persuilla isänmaallisuus, puheenjohtajan rehellisyys ja suhteellisuudentajuinen ilmastopolitiikka tuovat lisää kannatusta.

    VastaaPoista
  4. Oivalluksia professorilta sekä kommentoijilta, kiitos.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!