Yleisradio on tavannut näyttää itsenäisyyspäivänä elokuvan jatkosodan vaiheista. Yksi tuon elokuva suurista sankareista on Antti Rokka, jonka esikuvana ja elokuvassa viihteeksi muutettujen tapahtumien tekijänä oli Viljam Pylkäs kuten Väinö Linnan hänelle osoittamasta kirjeestä ilmenee.
"Sillä sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia."
Tunnetuin Pylkäksen uroteoista tapahtui Pertjärvellä, missä hän tuhosi 83 vihollisen sotilasta konepistoolilla. Tästä teostaan hän sai vapaudenristin ja saksalaisten kuultua asiasta myös rautaristin. Sen sijaan hänestä ei koskaan tullut Mannerheim-ristin ritaria.
Pylkäs ei tietenkään ole ollut ainoa suomalainen sotasankari. Ei edes toisen maailmansodan aikana. Niinpä olen seuraavaan koonnut muutamia muita itsenäisyytemme sankareita, jotka olivat ensimäisinä vertaistensa joukossa puolustamassa maamme itsenäisyyttä suursodan pyörteissä.
Aloitan kaikkien aikojen 52. suurimmaksi suomalaiseksi aikanaan äänestetystä Lauri Törnistä, jonka vaiheista julkaistiin pari vuotta sitten kokonainen kirja, jossa selvitellään myös hänen vähemmän kunniakkaita vaiheitaan. Mannerheim-ristin ritari hänestä tuli kuitenkin seuraavin perustein.
"Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet. Vihollisen suurhyökkäyksen alettua suoritti luutnantti Törni komppaniallaan 20.6.44 vastaiskun tuhoten useita kymmeniä vihollisia ja pidättäen vihollista leveällä lohkolla estäen siten uhkaavan saarrostusyrityksen. 24.–26.6. selvitti hän onnistuneella tiedusteluretkellä vastassa olevat vihollisen voimat ja suunnitelmat tuottaen sille samalla tappioita.
5.–6.7. pysäytti luutnantti Törni komppaniallaan kahden vihollisrykmentin etenemisen, jotka olivat jo ehtineet lähelle Tsalkin tärkeää tienhaaraa ja olivat katkaisemaisillaan omien joukkojemme vetäytymistien. Lähes kaksi vuorokautta yhtämittaa riehuneella mitä ankarimmalla taistelulla hän suoritti tehtävänsä täysipainoisesti tuottaen viholliselle useiden satojen miesten tappiot ja pelasti uhkaavan tilanteen."
Simo Häyhä oli puolestaan suomalainen tarkka-ampuja. Hänen kerrotaan ampuneen yhteensä 542 vihollista kaukoetäisyydeltä, joskin näkemystä on myös epäilty ja väitetty todellisen lukeman olleen "vain" noin 200. Joka tapauksessa hän on joko maailman kaikkien aikojen menestynein tai ainakin yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä tarkka-ampujista.
Häyhän saavutusten käsittämättömyyttä korostaa vielä se, että hänen saavutuksensa tehtiin kolmen kuukauden aikana ennen haavoittumista. Saavutuksistaan hän sai tunnustukseksi kaksi vapaudenmitalia sekä kaksi vapaudenristiä. Talvisodan aikana Mannerheim-risti ei ollut vielä käytössä.
Pylkäksen, Törnin ja Häyhän nimet ovat tuttuja varmaankin lähes kaikille lukijoilleni aiemminkin. Otetaan seuraavaksi siis vähemmän tunnettu sotasankari. Sellainen on Aarre Alfred Voutilainen, joka palkittiin Mannerheim-ristillä seuraavin perustein.
"Ylipäällikkö on pvm:llä 19.11.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Aarre Alfred Voutilaisen, joka johti kolmen vuorokauden aikana vapaaehtoisena tiedustelupartioita Itä-Karjalan taisteluissa tuoden arvokkaita tietoja. Alikersantti Voutilainen syöksyi 6.9.41 Enemajoen taistelussa vihollisen kovasta tulesta välittämättä ensimmäisenä sillan yli ja johdettuaan ryhmänsä hyvään sillanpääasemaan, tuhosi konepistoolilla kymmeniä vihollisia ja helpotti täten joukkojen ylimenoa.
Seuraavana päivänä hän haavoittumisestaan huolimatta johti ryhmäänsä edelleen. Myöhemmin hän vapaaehtoisena partionjohtajana neljä eri kertaa tunkeutui syvälle vihollisen selustaan ja tärkeisiin keskuksiin ja toi palatessaan komppaniansa etenemistä suuresti edistäviä tietoja."
Aarre Voutilaisen sankariteot eivät jääneet edellä kirjoitettuun, sillä 26.12.1941 tehtiin esitys ja 14.1.1942 uusintaesitys hänen nimittämisestään Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi hänen pelastettuaan 30 asteen pakkasessa Stalinin kanavan tulvaveden saartamia aseveljiään Poventsassa 8.12.1941.
Otetaan vielä yksi maataisteluissa kunnostautunut sotasankari. Jääkäri Taavi Törmälehto sai Mannerheim-ristin ritarin arvon seuraavilla saatteilla.
"Törmälehto on konepistoolimiehenä toiminut erittäin urheasti ja uhkarohkeasti monissa eri tilanteissa. Mm. Vilokin taistelussa 14.7.41 hän joukkueenjohtajan haavoituttua oma-aloitteisesti esti konepistoolillaan vihollisjoukkueen etenemisen ja suojasi täten omien haavoittuneiden siirron turvaan.
Koirinojalla 16.7.41 hän valtasi yksinään vihollisen panssaritorjuntatykin ja toi samalla arvokkaita tietoja vihollisen asemista ja toiminnasta. Tuulosjoella 25.7.41 hän käsikranaateilla ja konepistoolilla tuhosi useita vihollispesäkkeitä ja niiden miehistöjä, ja 15.9.41 hän toverinsa tukemana valtasi Syvärin voimalaitoksella kaksi vihollisen pesäkettä. Hän osallistui myös vapaaehtoisena partioon, joka yöllä kävi noutamassa pois tulilinjojen välistä komppanian päällikön kylmenneen ruumiin."
* * *
Eivät suomalaiset sotasankarit suinkaan rajoittuneet maavoimiin. Mannerheim-ristillä palkittiin myös muiden aselajien edustajia. Yksi heistä oli kaikkien aikojen toiseksi menestynein suomalainen hävittäjä-ässä Hans "Hasse" Wind, joka palkittiin peräti kahdesti. Ensimmäisen Mannerheim-ristin perustelut olivat seuraavat.
"Luutnantti Wind on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja rohkeutta johtaessaan hävittäjälentuetta ja -parvea lukuisissa kiivaissa ilmataisteluissa useimmiten lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan taisteltaessa. Tähän mennessä on luutnantti Wind käynnissä olevan sodan aikana saavuttanut kaikkiaan 33 henkilökohtaista ilmavoittoa.
Tulikasteensa sai luutnantti Wind 2.7.41 ampuen heti ensi kerralla alas yhden vihollishävittäjän. Tästä vaatimattomasta alusta on luutnantti Wind sitten vähitellen voittotiliään kartuttanut, ollen tällä hetkellä yksi parhaimmista hävittäjälentäjistä. 18.8.42 käydyssä suuressa ilmataistelussa, missä ammuttiin yhteensä 16 vihollisen konetta, johti hän erinomaisen taitavasti lentuettaan, joka ampui alas yhteensä 7 konetta, luutnantti Wind’in henkilökohtaisesti saadessa 3 ilmavoittoa.
26.10.42 joutui luutnantti Wind yksin taisteluun 8 vihollishävittäjää vastaan. Rohkeutensa ja kylmän harkintansa ansiosta selviytyi hän taistelusta voittajana ampuen alas 2 vihollishävittäjää. 23.11.42 syntyneessä ilmataistelussa ampui luutnantti Wind alas yhden hävittäjän ja yhden syöksypommituskoneen sekä vaurioitti lisäksi toista niin pahoin, että se teki pakkolaskun omalle puolelleen.
4.5.43 ampui luutnantti Wind jälleen alas 3 viholliskonetta. Samoin kävi 20.5.43 käydyssä suuressa ilmataistelussa. Lukuisten ilmataistelujen lisäksi on luutnantti Wind suorittanut suurimerkityksellisiä tiedustelulentoja syvälle vihollisen selustaan sekä osallistunut maataisteluihin tuhoamalla mm. 2 rautatieveturia"
Toista tunnustusta perusteltiin puolestaan seuraavasti.
"Kapteeni Wind on jatkuvasti osoittautunut erittäin taisteluhaluiseksi hävittäjälentäjäksi, mitä osoittaa hänen ilmavoittojensa nopea lisääntyminen, 8.6.44 mennessä oli kapteeni Wind pudottanut 44 viholliskonetta. Seuraavana päivänä alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen aikana käydyissä rajuissa ilmataisteluissa on hän lisännyt voittotiliään 32:lla viholliskoneella ja yhdellä tähystyspallolla. Näin ollen on kapteeni Wind tähän mennessä pudottanut 76 konetta ja yhden tähystyspallon.
Kapteeni Wind’in erinomaiset suoritukset ovat mitä kannustavimpana esimerkkinä nuoremmalle hävittäjälentäjäpolvelle"
Ja lopuksi on tietenkin mainittava menestynein hävittäjä-ässämme Eino Juutilainen. Hänet palkittiin ensimmäistä kertaa Mannerheim-ristillä seuraavin perusteluin.
"Lentomesteri Juutilainen on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja neuvokkuutta lukuisissa ilmataisteluissa. Hän on saavuttanut kaikkiaan tähän mennessä 22 ilmavoittoa, joista 2 talvisodassa 1939–40 ja 20 tämän sodan aikana.
Heinäkuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen tämän sodan aikana ensimmäisen kerran ilmataisteluun, jossa suomalaiset hävittäjälentäjät kohtasivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen lentomuodostelman. Tässä taistelussa lentomestari Juutilainen häikäilemättä syöksyi päin viholliskoneita ja onnistui henkilökohtaisesti ampumaan alas 2 vihollishävittäjää.
Pari viikkoa sen jälkeen lentomestari Juutilainen joutui jälleen ilmataisteluun, jossa rohkeudellaan ja taidollaan ampui alas yhden viholliskoneen.
Jälleen elokuussa käydyssä ilmataistelussa saavutti lentomestari Juutilainen 2 henkilökohtaista ilmavoittoa vihollisen hävittäjistä.
Elokuun puolivälissä oli suomalainen hävittäjäpartio etsintälennolla ja tapasi 22 vihollishävittäjää käsittävän muodostelman. Esimerkillistä taistelumieltä ja rohkeutta osoittaen syöksyi lentomestari Juutilainen ensimmäisenä vihollishävittäjien kimppuun, yllätti ne ja ensimmäisessä syöksyssä sai ammutuksi alas 2 viholliskonetta. Syntyneessä ilmataistelussa hän vielä tuhosi yhden vihollishävittäjän ja sai toisen pahoin vaurioitetuksi.
Syyskuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen käymään 2 ilmataistelua samana päivänä, joista ensimmäisessä ampui alas yhden vihollisen lentokoneen ja toisessa 2 viholliskonetta. Jättämässään taistelukertomuksessa lentomestari Juutilainen lausui: ´Jouduin yksin ilmataisteluun kolmen vihollishävittäjän kanssa, joista yhden sain ammutuksi alas tien viereen metsään ja 2 pakeni.´
Syyskuun–tammikuun aikana käydyissä kolmessa pienemmässä ilmataistelussa ampui lentomestari Juutilainen kunakin päivänä henkilökohtaisesti alas yhden vihollishävittäjän.
Helmikuussa -42 kohtasi suomalainen hävittäjäpartio voimakkaita vihollishävittäjämuodostelmia. Lentomestari Juutilainen huomasi erillään lentävät 3 pommikonetta ja siekailematta hyökkäsi näiden kimppuun ampuen 2 konetta palavina alas. Syntyneessä ilmataistelussa hän lisäksi pahoin vaurioitti yhtä vihollishävittäjää.
Kahtena maaliskuun päivänä käydyissä ilmataisteluissa lentomestari Juutilainen saavutti jälleen yhden ilmavoiton kumpanakin päivänä.
27.3.42 Suursaaren luona käydyssä ilmataistelussa lentomestari Juutilainen henkilökohtaisesti jälleen häikäilemätöntä rohkeutta ja hyökkäyshenkeä osoittaen ampui alas 2 vihollishävittäjää."
Windin tavoin myös Eino Juutilainen palkittiin kahdesti. Toisella kerralla perustelu oli lyhyempi.
"Lentomestari Juutilainen on 26.4.42 tapahtuneen Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi nimittämisensä jälkeenkin osoittanut jatkuvasti erinomaista ja esimerkillistä taisteluhalua ja -taitoa, mitä osoittaa se, että hänen ilmavoittojensa lukumäärä 8.6.44 mennessä oli kohonnut 53:een. Lentomestari Juutilaisen hyökkäysvalmius ja taistelutaito on käynyt ilmi erikoisesti 9.6. alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen yhteydessä käydyissä ilmataisteluissa, joissa hän toistaiseksi on pudottanut 15 konetta.
Näin ollen on lentomestari Juutilaisella tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Tätä tulosta on pidettävä meidän oloissamme loistavana sotilaallisena saavutuksena, ottaen huomioon, että suurin osa taisteluista on käyty vihollisen suurta ylivoimaa vastaan."
Juutilainen pudotti toisen maailmansodan loppuun mennessä kaikkiaan 94 vastustajan lentokonetta (Wind yhteensä 75). Hävittäjälentäjiemme enimmäkseen ajastaan jälkeen jääneellä kalustolla saavutettua saldoa voidaan verrata muiden toisen maailmansodan hävittäjälentäjien saavutuksiin.
Heidän edellään on pitkä lista saksalaisia hävittäjälentäjiä, mutta ei yhtään muihin kansakuntiin kuuluvaa. Saksalaisista eniten ilmataisteluvoittoja saavutti Erich "Bubi" Hartmann, joka pudotti kokonaista 352 vihollisen lentokonetta.
Venäläistä parhaan eli Ivan Kozhedubin saldoksi tuli 66 pudotusta. Amerikkalaisista tehokkain Richard I. Bong onnistui pudottamaan 40 ja brittien ykköslentäjä James Edgar "Johnnie" Johnson 38 vihollisen lentokonetta.
* * *
Vaikka olenkin tähän itsenäisyyspäivän aamun kirjoitukseen koonnut Yleisradion sotaelokuvaperinteen innoittamana muista lähteistä tietoja suomalaisista sotasankareista, on syytä muistaa ettei itsenäisyytemme ja hyvinvointimme tärkein edellytys ole tehokkaat puolustusvoimat.
Niitä tarvitaan ulkoisen uhan torjumiseen aivan samoin kuin poliisia sisäisen turvallisuuden varmistamiseen. Itsenäisyyden edellytyksenä ja tärkeimpänä voimavarana olemme kuitenkin me kaikki tavalliset suomalaiset omassa arkisessa aherruksessamme.
Ilman luottamusta toisiimme ja kaikissa tekemisissämme osoitettua ahkeruutta emme voisi ylläpitää itsenäisyyttämme emmekä hyvinvointiamme. Maan hallituksella on tärkeä tehtävä vaalia juuri näitä seikkoja, sillä mikäli ne unohdetaan on edessämme yhteiskuntajärjestyksen luhistuminen, talouden syöksykierre ja lopulta suomalaisuuden tuho. Mutta plliittisten päättäjien keskittäessä huomionsa olelliseen voi yhteiskuntamme kukoistaa pitkälle tulevaisuuteen - tarjoten meille kaikille maailman parhaan paikan elää suomalaista todellisuutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi joutui pakenemaan turvapaikanhakijoita Hennalassa - ei rikostutkintaa
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Tekstit
Ruukinmatruunalla oli harrastuksensa puolesta kunnia tavata lukuisia suomalaisia taistelulentäjiä ennen heidän poismenoaan, mukaanlukien Juutilainen ja Wind. Se Ilmavoimien tunnuslause "Qualitas potentia nostra" ei tule tyhjästä.
VastaaPoistaMerivoimien ritareista ruukinmatruuna on tavannut Jouko Pirhosen. Hän oli veneilypiireissä hyvin tunnettu hahmo.
Ikävä kyllä kovalla hinnalla ostettu itsenäisyytemme on annettu pois poliitikonpaskiaisten toimesta. Hyvää itsenäisyyden muistopäivää, kuitenkin.
VastaaPoista